Sairaalaelämästä innostunut Joe Bob inspiroitui vallan niin, että hän heti töitten jälkeen fillaroi Hartmanin sairaalalle ja lukitsi tsygänsä kiinni vierekkäisiin pyöriin. Tämän jälkeen hän saapasteli sisään odotusaulamaailmaan. Näky oli aina yhtä hämmentävä, sillä se oli oikeasti sairas. Ihmiset olivat oikeasti kipeitä. Yskittiin ja nilkutettiin, sekoiltiin ja vaaputtiin hoitajien otteessa. Resepsuunissa myös selitettiin. Asioissa oli puolensa.
Joe Bob oli ainoa terve asiakas paikalla. Hän istuutui alas tarkkailemaan menoa. Sulautuakseen joukkoon, Joe Bob otti kasvoilleen kärsivän ilmeen, joka silminnähden vain odotti.
(Hihitystä)
Joe Bob oli ainoa terve asiakas paikalla. Hän istuutui alas tarkkailemaan menoa. Sulautuakseen joukkoon, Joe Bob otti kasvoilleen kärsivän ilmeen, joka silminnähden vain odotti.
(Hihitystä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pohtiessaan tilannettaan, Joe Bob tuli ajatelleeksi bakteeri- ja virusvaaraa. Joe Bob, mies joka ei koskaan sairastellut, oli siinä mielessä väärässä, että kyllä hän vielä johonkin sairastuisi. Se luki rivien välissä, kun aurinkoleijona tavasi omaa horoskooppiaan, koska se näytti kuuluvan sairaalaelämään. Oli oltava autenttinen. Vain eläytymällä voi nähdä itsensä ohi todellisuuteen, Joe Bob mietti ja ounasteli tielleen ruttoepidemioita ja heinänuhaa. Ihminen oli povaavaa sorttia. Hn myös keskusteli mielellään sairauksistaan vaikka kukaan ei kuuntelisi.
Ammattilaiset kuuntelivat, jos ehtivät, Joe Bob tuumi ja katseli ohikiitäviä ja kiliseviä vartaloita. Kuinka hektistä, hän hämmästeli. Kuitenkin naisilla tuntui olevan hauskaa.
Hämmästyttävää.
(Hihitystä)
Sairaanhoitajiin liittyi vahvasti auttamisen tarve. He eivät olleet täällä rahan vuoksi, vaan viettiensä ajamina päätyneet kapeasssa uomassa laitokseen, jossa liikkumavaraa oli vain edustetun aseman verran. Kuitenkin nämä naiset liikkuivat sulavasti potilaan luota toiselle. He eivät tuntuneet pysyvän paikoillaan, vaan askelmittarit vilisten kiitivät tilanteesta toiseen. Rajatta. He olivat kaikkialla. Lisäksi he hoitelivat omia ja yleismaailmallisia suhteitaan siinä samalla, kun käärivät kaatuneen pään pakettiin ja juttelivat pikkupoikien kanssa turtle ninjoista.
Niin kuin tuokin blondi tuossa, joka sopisi Voguen kanteen vaikka työvaatteissaan.
Joe Bob ihasteli tätä naisten kuhisevaa avun lasipesää, joka oli täynnä lukittuja sektoreita ja kaappeja.
(Reps)
Mies, eli ultrapanomies Joe Bobissa kuiskasi tämän korvaan.
- Joe, kysy häneltä, antaisiko hän pillua.
(Naurua)
Joe Bob rohkaistui tarveboolissaan ja linkutti kohti ponnaripäätä ja pikkupoikaa. Joe raahasi katkenneita kylkiluita perässään ähkien kuin suurissa tuskissa. Hän oli varma, että suoritus ei ampunut yli. Juuri suoritusten arvioinnissa Joe Bob oli mestari. Hän oli introspektiivinen nero.
Oudolla tavalla säteilevän vaaleaverikön vieressä istuva ja muovikilpikonnaa hypistelevä muistutti Joe Bobia tämän omasta nuoruudesta. Jopa lapsuudesta, hän mietti.
(Hihitystä)
Istuessaan vaalean naisen hymyssä ja katseen kirkkaudessa, Joe Bob tunsi olevansa olemassa ensimmäistä kertaa. Nainen näki hänet, ihmisen ja lapsen hänessä. Oma läsnäolo oli järisyttävä kokemus. Joe Bob syntyi ensimmäistä kertaa siihen penkille rennon naisen puheluun ja uteliaisuuteen. Joe Bob syttyi. Häneen tuli olemassaolon valo. Poissa olivat hermeettinen symbioosi ja tuhannet sotkuiset narut, jotka sitoivat hänet esialkuun, josta kaikki syntyy vain siitä erotakseen.
Ja nyt hän oli irronnut. Joe Bob oli yhtä aikaa vapaa kuin oli neuvoton ja rohkeudessaan pelokas. Nainen tuoksui kuin puhtaalta taivaalta, pehmeydeltä ja muodolta.
Hän oli saanut muodon, ilon ja ymmärryksen osakseen, ja nyt hän jakoi sen muovikilpikonnamiehen kanssa.
(Hihitystä)
Ensimmäinen kysymys, jonka Joe Bob miehenä naiselle esitti ei ollut se että antoiko tämä pillua, vaan se että mitä tämä oli mieltä Guggenheim-projektin kaatumisesta.
(Reps)
Naisen seksuaalisuuden sisällön hahmottaninen on muovikilpikonnamiehille hankala pala hahmotettavaksi. Tämä oli nähty niin monet kerrat. Vaikka nainen vain istuisi ja lukisi lääketieteen raamattua ja kaivaisi salaa nenää, niin muovikilpikonnamies on tämän ulkoisten muotojen vanki. Kilpikonnamiesten ainoa tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa näyttäisi olevan naisen sisälle pääsy. Eli typistettynä voitaisiin sanoa, että miehen toiminnan suunta on aina epävakaa. Nainen itse pillunsa päällä istuessaan on tapahtumakentän ydin ja liiketilaltaa sekä olemukseltaan stabiili. Hänellä ei ole niin kiire mihinkään, sillä toisen ihmisen ottaminen oman elimistönsä sisään on jo ajatuksena lähes kuvottava.
Katsokaa vaikka ultrasta.
(Reps)
Joe Bob tuntui valaistuvan jälleen.
Oliko niin että naisen seksuaalisuus ei rajoittunut fyysiseen häneen, vaan oli laajempaa ja kattavampaa?
(Hihitystä)
Laajenevan seksuaalisuuden ytimessä blondimme - yllättävää kyllä - tunsi sisällään eksistentiaalista ahdistusta, joka oli tarkoituslähtöinen. Yleensä tämä epämukava tunne taputeltiin piiloon työn muovisella hiekkalapiolla, mutta se kasvoi uudelleen kuin voikukka kivenraosta kohti aurinkoa.
Se oli jatkumon tragedia.
(Reps)
Kuvatakseni tämän asetelman mahdollisimman tarkasti, niin minun on asetettava Joe Bob lastenvaunujen hantaakiin kiinni levitettävä hänen kasvoilleen säteilevä isyyshymy. Näky on tyylikäs. Siinä on kaikkea laidasta laitaan.
Tämän jälkeen siirrämme kuvan Voguen kanteen, jossa ponnariblondimme ei ymmärrä elämän tarkoitusta. Hän vain on.
(Reps)
Hmm..
Oletamme, ettei olisi.
Havahtuessamme toteamme pienen sykkyrän kietoutuneena sierainkarvojen väliin miinus asteiden vuoksi. Se hyvä, mutta ympäristössä geenimanaattien plastisuudessa labyrintti ei ole sokkelo vaan puhdas suora! Ylläpito on siksi ja juuriaan myöten vain siksi vielä herkeämätön supliikki, todennäköinen JB valaisu on aukaissut myös suoran ilman labyrintti kohteeseen..
Ymmälläni!
Nyt nousuauringon puhteesta, kipase kauppaan hekemaan tarvittavat ainekset, hiero niitä itseesi, mikäli mahdollista sauno haudutuksessa ja pese. Yskiessä kamalinta. Ällös yski.
Oih. Parane pian!