Mikä ollut syynä

Mies petti. Potkasin sen pellolle. :)

huomioimattomuus, välttelevyys, välinpitämättömyys. Lemmikkikin ilahtui enemmän näkemisestäni.

Syitä miksi päätin suhteen yksipuolisesti oli hänen valehtelunsa, oluen jatkuva litkiminen, kaikenlainen laiskuus, vastuuttomuus, mököttäminen, elopainon nousu, jne jne jne.
Vastaavanlaiseen vätykseen en ikinä enää vikaisekaan, se on satavarma.
I'm freeee!!!!!! :))

Tunneköyhyys sai lopettamaan. Kaikki halaamiset, seksi ja koskettelut olivat minun aloitteitteni varassa. Tunteistaan puhui vain puhelimessa kavereidensa kanssa. Kaikenlaiset "salaisuudet" viehättivät häntä. Politiikkaakin seurasi lähinnä vain, koska tiesi, kuka miespoliitikko salaa seurusteli kenenkin naikkosen kanssa.
On hirveää olla yksinäinen parisuhteessa, kun tulee päivittäin "ohitetuksi" ja laiminlyödyksi.

Mieheni pettäminen. Olimme yhdessä 7,5 vuotta. Kolmannen vuoden kohdalla hän jäi housut nilkoissa kiinni pettämisestä. Olimme jonkun aikaa erossa, mutta hän sai puhuttua minut takaisin luokseen. Luulinkin kaiken olevan hyvin, kunnes tajusin, että tuo suhde saman naisen kanssa olikin jatkunut koko neljän vuoden ajan. Salaa, aina kun olin töissä, tai harrastuksissa. Nyt enemmänkin kuin vi...taa, että tulin takaisin tuolloin 4,5 vuotta sitten...tarvitsikin vain piikaa ja ruuanlaittajaa kotiin, mutta sitten hempukan, joka oli tarkoitetttu tyydyttämään ihan muita tarpeita.

Henkinen väkivalta. En tiedä miksi kestin sitä niin kauan, enkä edes tajunnut että se on sitä. Olimme hyvin erilaisia, mikä sai meidät ylipäätään menemään yhteen? Uskon myös että mies sairastui henkisesti, lähisuvussa oli useampi mielenterveyspotilas.
Mies halveksui kaikkea minussa, olin lihava (normaalipainoinen) laiska ja tyhmä, kaverini olivat samanlaisia. Ammattini ja työpaikkani olivat ala-arvoisia, töissäni ei tehdä mitään, eikä siellä rasitu (fyysinen työ).
En osannut pukeutua tai laittaa itseäni. Viina ja illanvietot olivat pahasta, hauskaa en saanut pitää. Kavereita en saanut kutsua kylään ja itsekin olisi pitänyt pysyä kotona. Miehellä ei luonnollisestikaan ollut kavereita ja sukulaisiinkin oli välit poikki.
Jos juttelin vaikka naapurin kanssa, mies ohitti meidät tervehtimättä. Mies vihasi poliitikkoja, maahanmuuttajia, lapsia, naapureita, joulua, kaikkea.
Näyttää aika kamalalta kirjoitettuna... Onneksi pidin kavereistani kiinni, tein vapaaehtoistyötä, olin paljon poissa kotoa, elin muualla, näin elettiin vuosikausia, kunnes kasvoin aikuiseksi, keski-ikäisenä vasta aloin kaivamaan elämältä jotain muuta.

Suhteemme muuttumisen kaverisuhteeksi (ei hellyyttä, ei seksiä, ei mahdollisuutta tehdä tilanteelle mitään) vielä kestin, kun ajattelin, että näin se sitten menee aikaa myöten. Se oli liikaa, kun puoliso lähti vieraisiin - kun kuulemma kotoa ei saanut. No ei niin, kun edelliset 10 vuotta oli itse tiukasti kieltäytynyt eikä senkään jälkeen tullut minulta edes kysymään. Tätä on vaikea ymmärtää.

Luottamus oli se syy ja valehtelu. Siihen se päättyi.

Henkinen ja fyysinen pahoinpitely, pettäminen, valehtelu, liiallinen alkoholin juonti, huumeet, sairaalloinen mustasukkaisuus, surkea seksielämä, epähygieenisyys, täysin erilainen ajatusmaailma, luonnehäiriöisyys, piheys, rahallinen hyväksikäyttö, kuorsaaminen, tupakointi, välien viileneminen, henkinen etääntyminen, intohimon puute, huumorintajuttomuus, tylsä, negatiivinen ajattelumaailma, pitkä välimatka, erilaiset tavoitteet elämässä, kulttuurierot, ikäero, sisäinen tunne (intuitio) ohjasi eroamaan.. jne..

Nuo siis syitä, miksi lopetin suhteen muutamien exien kanssa. Nykyisen suhteen päättämistäkin harkitsen, ja tuossa listassa on tiettyjä syitä, miksei enää oikein nappaa..

mulla oli ulkomaalainen (ei sillä niin väli)

oli kuviossa mustasukkaisuus, mun rahojen hyväksikäyttö, negatiivinen kaikesta nn sekopää muutenkin

Liian pitkä välimatka,yhteisen ajan vähyys,lapsettomuus,se että haluan suhteelta enemmän.Nämä syyt ainakin ovat pistäneet harkitsemaan suhteen päättämistä.

Mielenterveysongelmien takia -> pako tietokonepeleihin ja seksiin. Molemmat addiktioita. Tajusin liian pitkän ajan päästä että seksuaalisuus oli addiktion tasolla, enkä ollut varma kuinka monen kanssa jaan sängyn.

Jostain syystä eron jälkeen jatkoin seksin harrastamista hänen kanssaan (jotenkin huumaannuin kehuista, miten mä oon paras nainen). Kaikki eskaloitui siihen että hänen himonsa oli niin kovaa, että oli valmis maksamaan mulle. Suostuin. Olin idiootti, koska ikinä ennen ei ole ollut niin käytetty olo. Häntä se ei juurikaan liikuttanut. Taisi se sori sanoa.

Syitä on ollu myös elämänhallinnan puute, tavoitteettomuus, työttömyys, lusmuilu.

Hänen liian iso egonsa. Jatkuvat oharit, jatkuva lupausten pettäminen, minun toiveideni ja aikani dissaus. Tunsin olevani suhteessa joku sivuhenkilö. Vain hänen menoillaan ja ajallaan oli väliä. Hän päätti suhteessa aivan kaiken. Tunsin, ettei minua kunnioitettu. Suhde ei kehittynyt, koska tapasimme harvoin, vaikka asuimme lähellä. Hänen elämänsä oli jatkuvaa draamaa. Elämänhallinta puuttui ja oli stressaavan maanista. Puheet ja teot eivät vastanneet toisiaan. Tunsin itseni ahdistuneeksi ja onnettomaksi. Hän ei nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen eikä ollut kiinnostunut minun työstäni. Olin tuoreessa suhteessa itsestäänselvyys. Muutuin hänen varjokseen.

Typerin syy ikinä oli yhden kaunottaren kanssa, jonka runko oli jotakuinkin täydellinen. Mutta se kulki mittanauhan kanssa jopa aamukahville, mittaili itsensä ja kyseli että onko hänellä oikeat/hyvät mitat.
Kolmea kuukautta kauempaa en jaksanut niin tyhjäpäistä ihmistä, vaikka ei ollut pettämisiä tai muita ongelmia. Luonteena hän oli jopa poikkeuksellisen miellyttävä, mutta ajatuksissa oli vain ulkonäkö.

Rakkauden kuoleminen. Kunnioituksen puute. Huutaminen. Pettäminen. Äitinsä rooli miehen elämässä, ikinä ei aikuistunut. Vihaisuus, impulssikontrollin puute, lyöminen.

Puolison aseksuaalisuus, jonka peitti suhteen alussa. Mietin eroa pitkään, toivoin ja odotin muutosta. Lopulta turhauduin ja erosin.

Jatkuva oluen litkiminen, nettideittailu suhteemme aikana, valehtelu aivan mitättömistäkin asioista, täydellinen huomioimattomuus, kunnioituksen puute minua kohtaan, riidellessämme ala-arvoinen kohtelu sanallisesti.... en edes halua muistella mitä kaikkea muuta.

Varattu oli ja ei eronnut. Olin siis pelkkä pano sille. Kaikkeni tein ja alennuit tekemään vaikka mitä. Nyt kun muistelen aikaa hävettää. Miksen itseäni sen vertaa ottanut niskasta kiinni. Miksi helvetssä uskoin sen tarinat. On sitä sokea kun ihastuu. Nyt vain häpeän ja pelko että joku saa tietää. Häpeän todella mitä tehtyä. Nyt kun olen jo uuden löytänyt pelottaa se että menee sen korviin. No toisaalta Itsehän tässä on kannettava se vastuu teoistaan. Voitte vain arvata kun uuden löysin että varmistin sen taustat. No nyt on asiat hyvin ja yritän unohtaa.