eilen joku äijä tilitti avioeroansa. Täytyy sanoa, että itse ajattelen avioliitosta ihan eri tavalla. Hällä tuntui olevan se käsitys, että heti kun rakkaus näyttää loppuvan, niin eikun uutta tilalle. Eli että turha sitä on yrittää. Toisaalta voisin kuvitella, että siinä penkillä olisi istunut minun exäni, samantyyppistä lätinää kuulin senkin suusta. (Ehkä juuri siksi reagoinkin siihen ohjelmaan kuten reagoin)Olisipa kiva kuulla sen miehen vaimon versio asioista. Kun kuulemma vaimokin ymmärsi täysin eron ja ei jäänyt kaipaamaan. No, voihan niin tietysti olla. Samoin lapsillekin tuntui olevan aivan sama.
En nyt ehdi kirjoitella omia mietteitäni enempää, mutta haluaisin avata keskustelun tuon ohjelman pohjalta. Olenko näine tuntoineni yksin? Mitä muut ajatteli?
En nyt ehdi kirjoitella omia mietteitäni enempää, mutta haluaisin avata keskustelun tuon ohjelman pohjalta. Olenko näine tuntoineni yksin? Mitä muut ajatteli?
Vastaukset 16
Vanhimmat
...että ei ollut valkkaamassa uutta, koska sanoi, että ei katso olevansa vapaa perheestään, koska hänellä on ne 3 lasta, jotka tulisivat uuteen liittoon mukaan. Kuitenkin korvaani osui lause, että kun lapset ovat hänellä "kylässä", niin ...
Avioerolapsilta vaaditaan kauheasti, mutta ehkä lapsi on joustavampi kuin aikuinen. Hän elää niin hetkeä, että ei muistele vanhaa eikä tuskaile tulevaa, niin kuin me vanhemmat sitten teemme.
Eilisessä keskustelussa kaksi eronnutta miestä keskusteli aiheesta.
Kyllähän näkökulman voi ymmästää.
Kyllä minäkin ymmärsin, että uutta ei vielä ole. Mutta noin yleisesti se ajatus, että vaihtamalla kenties paranee.
Jotenkin tuli jostain sen lauseen puolikkasta vielä mieleen, että ihan kuin olisi meinannut sanoa jotain siihen suuntaan, että jos olisi aikoinaan osannut valita paremmin. Eli ikäänkuin olisi "se yksi/muutama oikea", joiden kanssa onnistuu. Itse kuitenkin ajattelen, että on olemassa hyvin monia "oikeita" tai että toiset on sopivampia kuin toiset. Onnistuminen ei siis riipu pelkästään siitä, että on valittu oikea ihminen.
Jäi vielä kaikumaan korvissa se, miten se mies oli ymmärtänyt vihkimiskaavan "tahtomisen" Itse ajattelen, että nimenomaan tahto rakastaa vaikeuksienkin keskellä on se asia, joka saa liiton kestmään ja kenties myös kadoksissa olevan rakkauden löytymään. Se on sitä, että yrittää selvittää ongelmat, ettei tarvitsisi erota. Ja jos siitä huolimatta ei onnistu, niin erotaan vasta sitten.
En nähnyt ao. ohjelmaa.
Vaihtamalla kyllä kenties paranee ... ehkä uusi kumppani ei juokse vieraissa, lyö, tai ryyppää ruokarahoja...
Totta, tahtominen ja yrittäminen on molempien lupaus... mutta yksin ei voi ihmeitä tehdä ... eikä köydellä työntää (kriisissä vahvempi puoliso voi auttaa ja "ojentaa" keinoja avioliiton pelastamiseksi, mutta ei pakottaa toista tarttumaan niihin).
Eli jaan ajatuksesi "Onnistuminen ei siis riipu pelkästään siitä, että on valittu oikea ihminen."
Mutta joskus yrittämisessäkin ja "ehjäämisessä" tulee raja vastaan ... jos suhde on "korjauskelvoton" -- esim. luottamusta ei saada rakennettua, eikä elämä kumppanin kanssa ole onnellista ja on vakuuttunut ettei se sallaiseksi koskaan muutu (hieromalla kun ei porsaasta ajokoiraa saa) ... niin ero on paras ratkaisu ihan jokaiselle.
Mun ukko on juuri tällä viikolla käynnistänyt eron, koska rakkaus on loppu eikä rakastelukaan tunnu enää miltään. Kyllä tässä tuntee ittensä vähän hyväksikäytetyksi, kun vaikkei rakastelu miltään tuntunutkaan, niin kyllä ukko sitä aina vähän väliä halusi harrastaa. Taisi kait kokeilla, että jos vaikka tuntuis joltain. Ei tässä keski-ikäisenä oikeen enää jaksa noita miehiä aina ymmärtää. Onko niillä kaikki ihan kohdallaan, mitä niitten päässä oikeen liikkuu? Sillä ei tunnu olevaan mitään merkitystä, että takana on 17 vuotta pitkä avioliitto ja kaksi alaikäistä lasta, kun kerran rakastelukaan ei tunnu enää miltään. No tästä eteenpäin ukko saa hamaa hautaan saakka rakastella mun puolesta kenen kanssa tykkää.
Ei kait saa yleistää, mutta just nyt olen vähän suivaantunut.Ei tietenkään kaikki miehet ole samalaisia eikä naiset.
Muakin loukkasi todella suuresti, kun mies vielä ikäänkuin testinä testasi tuntuuko rakastelu miltään. Elikkä: oli itekseen pähkäilly, että haluaa erota. Eroilmoitusta edeltävänä iltana halusi rakastella. No, mikäpä siinä. Vaistosin, että jotain on pielessä, mutta eihän sitä aina kukaan ole parhaimmassa terässä. Seuraavana iltana sitten ilmoitti, että hän haluaa erota. Ja antoi ymmärtää että edellisen päivän rakastelu oli vähän niinkuin testi, tuntuuko miltään... No, ei kai tuolla asenteella tunnu! On kuulemma rakkaus loppunut yms. Jännää vaan, että ilmeisesti rakastelu on "tuntunut" hyvältä vielä edellisilllä kerroilla. Vai oliko kaikki näytelmää? Mutta täytyy sanoa, että viimeisestä yhteisestä rakastelustamme jäi paska maku suuhun, hyväksikäytetty...
Kyllä ihan samanlaisissa hyväksikäytetyn tunnelmissa seilaan. Melkein jo eilen toivoin, että saisipa ukko syylän siihen tärkeän vekottimen päähän, että tietäisi miltä tuska tuntuu. Kyllä nyt on sellanen olo, että ei juuri ole kiinnostusta noitten ukkojen perään, mutta kyllä ehkä vielä joskus. Olis kiva jos joku mies vastaisi tähän. SIIS MITÄ H......Ä TEIDÄN PÄÄSSÄ LIIKKUU? Vai liikkuuko vain jalkojenvälissä?
Tavallaan tuon "kokeilun" voin ymmärtää, olisi vain ollut parempi puhua asioista avoimesti etukäteen. Minulla ja miehelläni on ollut vaikeuksia jo pitkään. Ja nuo vaikeudet ovat sitten heijastuneet myös seksiin, joka on väliltämme loppunut miltei kokonaan. Meillä niin päin, etten vain enää millään halua miestäni. Vaikka tosi pitkään on yritetty, siis kaikkea,kokonaisuutta, ei siis pelkästään seksiä. Mutta meillä on asioista puhutttu jopa niin avoimesti, että olemme tosiaankin menneet sänkyyn "kokeilemaan". Minua on helpottanut se, että olen saanut sanoa miehelleni, etten vain enää halua häntä kuten ennen ja että koska kuitenkin haluan tehdä kaikkeni liittomme eteen niin voitaisiinko kuitenkin kokeilla sitä seksiä? No eivät ne kokeilut ole auttaneet -ei siitä oikein mitään tahdo tulla. Joten seksi on jäänyt suhteessamme taka-alalle ja nyt eletään tätä päivää ilman sitä. Se on taas sitten aivan eri asia että kuinka pitkään näin jaksetaan. Molemmat kaipaamme seksiä - meillä se ei vain keskenämme onnistu vaikka kuinka olemme yrittäneet ja "kokeilleet". Mieheni ei ole tuosta sanasta loukkaantunut vaan arvostaa sitä, olen halunnut edes yrittää. Mutta totta kai asia kokonaisuutena on hänellekin erittäin raskas - se, ettei meidän rakkautemme enää ole samanlaista kaikkien kurjien juttujen jälkeen eikä välillämme ole enää seksiä.
"Onko niillä kaikki ihan kohdallaan, mitä niitten päässä oikeen liikkuu? Sillä ei tunnu olevaan mitään merkitystä, että takana on 17 vuotta pitkä avioliitto "
Ymmärrän viestisi siitä, että pitkä ihmissuhde ja kaikki siinä koettu tuntuu sinusta menneen hukkaan, kun 17 vuoden jälkeen tuleekin ero.
Mutta asiaa voi ajatella toisinkin päin (minä teen niin miehenä). Ajattelen avioliiton tai muun pysyvän suhteen olevan määräaikainen juttu. En voi kuvitella olevani jonkun kanssa yli 20 vuotta. Rakkaus ei sellaista kestä. Kyynistä, sanot varmaankin sinä. Niin, kukin ajattelee tavallaan. Minun mielestäni tämä ajatus on realismia ja sillä tavalla säästyy täysin toteuttamiskelvottoman toiveajattelun (=elinikäinen liitto) aiheuttamilta kärsimyksiltä. Ihminen ei ole kehittynyt elinikäiseen suhteeseen vaan silloinkin kun keskiajalla kirkko loi avioliittoinstituution, avioliitot eivät kestäneet näin pitkään. Elinikä oli niin lyhyt, että jompikumpi kuoli ennen kuin ylipitkä suhde olisi syntynyt.
Edellä sanotun johdosta minulla ei ole vaikeutta uskoa rakkauteen ja kestäviin ihmissuhteisiin. En odota epärealistisia.
Lämmöllä ja koetelkaa rakkauttanne,
Mies
Myös näin sen voi ajatella. Kun kasvetaan ja muututaan, huomataankin, ettei ole enää mitään yhteistä, ja sitten sitä yritetään jotenkin keinotekoisesti rakentaa väkisellä, kun sen pitäis tulla luonnostaan. Parisuhde on sen verran intensiivinen suhde, että kun siinä on tai siihen lähtee, pitäis olla molemmilla aito halu myös panostaa siihen, ja siinähän on kyse rakkaudesta. Myöskin rakkauteen uskova
nainen
Minä myös kiinnitin huomiota miehen tapaan kuvata eroa. Hän eristi täysin tunnesisällön pois tapahtuneesta - ilmeisesti hänen tapansa puolustautua kipua vastaan. Omasta mielestään hän ehkä oli rationaalinen, ihailtavan kypsästi asiaan suhtautuva (???). Kypsempää vain olisi voida myöntää, että kyllä se ero kipeää tekee, vaikka olisikin "se paras vaihtoehto". On toki mahdollista, ettei hän tosiaan oikeasti tuntenut kipua erostaan, mutta sitten olen jo todella huolissani! :)
En nähnyt ohjelmaa ihan alusta, mutta sellainen mielikuva jäi, että hyvinpä ko. mies on selvinnyt avioerosta. Kuinkahan kauan hänen erostaan on? Harvoin näkee yhtä iloista ja tulevaisuuteen noin positiivisesti suhtautuvaa miestä.
Tuli mieleen sellainen ajatus, että mies ei ollut puhumassa telkkarissa avioerostaan, vaan etsimässä uutta kumppania!
Niin sitten kiinnitin vielä huomiota Benin uuteen 'hiuslookiin':-) Miltä se näytti naisen silmään? Minkähän ikäinen Ben on?
Niinhän se usein menee, että miehet eroo kun ne löytää toisen ja naiset eroo kun ne löytää itsensä. Elikkä useimiten mies eron jälkeen kaipaa sitä parisuhdetta ja seksiä, kun taas me naiset ollaan varmasti varovaisempia ja valikoivampia, eikä syöksytä suin päin suhteeseen. Vaikea on ottaa kantaa, kun ei tiedä tarkemmin eron tilanteista. Sinä kuulostat kovin katkeralta, yritä käsitellä sitä omaa eroa, että sun usko miehiin kuitenkin palautuis, muuten vaan kuormitat itteäs noilla kielteisillä tunteilla. Mä olen eroamassa myöskin, mutta meistä minä haluan eroa, ja olen päätynyt siihen pitkän prosessin kautta, ei ero ole koskaan helppo kummallekaan. Ei kummassakaan ole vikaa tai syytä, vaan vika on siinä parisuhteessa, joka ei toimi jos yrittämisen halu puuttuu (siis rakkaus puuttuu).
..."miehet eroo kun ne löytää toisen ja naiset eroo kun ne löytää itsensä."
HYVIN SANOTTU!
Nimin. Nainen
Ei siinä tarinassa minusta mitään eriskummallista ollut, pikemminkin tuttu tarina. Olen myös samaa mieltä siitä, että jos liitto alkaa tuntumaan "elinkautiselta" riippakiveltä, eikä siitä saa perustarpeitaan edes läheisyystarvetta tyydytettyä, miksi jatkaa. itseäänkin tulee rakastaa. marttyyrius ei ole mikään hyve.
nappiin sanottu, tuohon ei voi lisätä enää mitään....
otti kohta, jossa se heppu sanoi jotain sen tyylistä että "olin vain lasteni isä, enkä puoliso".
Miten niin "vain lasteni isä"?
Jos nainen sanoisi olevansa VAIN lastensa äiti, uskoisin että häntä pidettäisi huonona äitinä ja kevytkenkäisenä naisena.