elämän kokemus ja sisimmän rauha

Olipa kerran nainen, joka muutti lapsuuden kodistaan uuteen kerrostalokotiin. Alku meni hyvin, mutta osa naapureista oli sitä mieltä, että asunto olisi parempi toiselle. Alkoi rapussa kävellessä kuulua nimittelyä ja kehotuksia muuttaa muualle ovien takaa. Asiaa ei suoraan tultu sanomaan. Sanallinen hyökkäily jatkui vierailuyrityksinä. Jatkuvat pelon sekaiset jännityksen aiheuttamat tunteet saivat aikaan jatkuvan pelon ihmisiä kohtaan. Kun lukko oli lisätty, yöllä ovelle ilmestyi miehen kuvatus. Tämä sai aikaan sen, että kasattiin tuoleja oven eteen yöksi, kattiloita ynnä muuta sen vuoksi, että pelko ei ollut enää normaaleissa mittasuhteissa. Irtisanouduin ilman asuntoa. Kaupunki hankki uuden asunnon heti. Muutin uuteen kotiin, mutta kuukauden kuluttua postista tuli ilmoitus irti sanomisesta koirien haukkumisen vuoksi. Jäin asunnottomaksi. Sain asunnottomien sosiaalityöntekijän kautta asunnon hoitokodista, jossa oli minun lisäkseni työttömiä, eläkeläisiä, alkoholisteja ja mielenterveyspotilaita. Isännöitsijä ilmoitti asuntoa hakiessani, että koirat on lopetettava. Muuten ei tule asuntoa. Kahden kuukauden kuluttua ilmoitin, että minulla on yksi koira ja minä. Pääsin heti asumaan kaupungin asuntoon ja siellä olen ollut siitä lähtien. Rauhallinen kyläyhteisö takasi oman mielen rauhan ja minä kiitän jumalaa läheisistä, koirastani ja siitä, että nyt minun ei ole tarvinnut pelätä. Minulla on nyt rauha. Tätä samaa toivon tänä jouluna sinulle, joka pelkäät ihmisiä kokemustesi vuoksi. Ota elämä jumalan lahjana, sinulla on oikeus elää ilman pelkoa.