Oletetaan että sinulla on hyvä kaveri, jonka olet tuntenut pitkään. Tiedät hänen olevan herkkä loukkaantumaan.
Tällä kaverillasi on yksi tai useampi aivan kammottava tapa. Hän ei itse sitä ehkä huomaa, mutta sinä huomaat. Tiedät että asiasta pitäisi mainita, mutta et pysty sitä sanomaan. Jos sanot niin hän loukkaantuu. Kaverillesi olisi etu että asiasta mainittaisiin, mutta saatat menettää ainoan kaverisi jos hän loukkaantuu.
Ja jos alat häntä tuossa asiassa neuvomaan, niin siitä tulee lähitulevaisuudessa piikittelyjä, otti hän sitten onkeensa tai ei.
Yrittäisitkö vaan edelleen olla huomaamatta vai ottaisitko riskin että kaveri suuttuu? Asiaa ei yhtään auta, jos olet jo pitkän ajan kärsinyt tuosta inhottavasta tavasta...
Tällä kaverillasi on yksi tai useampi aivan kammottava tapa. Hän ei itse sitä ehkä huomaa, mutta sinä huomaat. Tiedät että asiasta pitäisi mainita, mutta et pysty sitä sanomaan. Jos sanot niin hän loukkaantuu. Kaverillesi olisi etu että asiasta mainittaisiin, mutta saatat menettää ainoan kaverisi jos hän loukkaantuu.
Ja jos alat häntä tuossa asiassa neuvomaan, niin siitä tulee lähitulevaisuudessa piikittelyjä, otti hän sitten onkeensa tai ei.
Yrittäisitkö vaan edelleen olla huomaamatta vai ottaisitko riskin että kaveri suuttuu? Asiaa ei yhtään auta, jos olet jo pitkän ajan kärsinyt tuosta inhottavasta tavasta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos tämä tapa vaikuttaa sinuun, niin sanoisin. Se ei ole ystävyyttä, jos asioista ei pystytä puhumaan.
Omassa lähipiirissäni oli tällainen henkilö, joka loukkaantui milloin mistäkin. Koko ajan piti olla varpasillaan. Olen karsinut hänen tapaamisiaan, koska kanssakäyminen oli vain todella raskasta.
No jos se tapa olisi vaikka piereskely niin en sanoisi, mutta tapaisin kaveria vain ulkotiloissa. Tämmöisille useimmat eivät voi mitään ja on turha loukata , toisaalta myöskään itse ei ole kiva kärsiä.
Jos tapa taas olisi muutettavissa kuten tappelu nakkikioskilla, sanoisin etten lähde kanssasi kun ajaudut taas riitoihn eikä mua kiinnosta saada turpaan siinä sivussa. Muuttaa sitten tuota jos näkee tarpeelliseksi.
Ei kukaan voi eded omaa mielipidettään sanoa, jos ei ymmärrä mihin sellaisen sanoo. Niin oli naisen kirjoittamaa salakieltä taas, että mitään en tajunnut.
Hei kiusaantunut
Otit esille tärkeän vuorovaikutuksellisen näkökulman; miten ottaa puheeksi jokin ongelmatilanne? Usein vaikeiden asioiden puheeksi otto on vaikeaa juuri mainitsemastasi syystä: pelätään toisen ihmisen reaktiota, kuten esim. loukkaantumista tai suuttumista.
Voit kuitenkin kysyä itseltäsi, edistääkö ystävyyttänne tilanne, jossa sinua selvästi kismittää jokin asia, mutta et saa sanottua sitä ulos? Eikö se asia kuitenkin etäännytä teitä toisistanne tai jää väliinne esteeksi? Eikö tuo esteenä olo loukkaa kuiteniin ystävyyden olemusta enemmän kuin reilu, suora puhe?
Toinen kysymys sitten on, jos päätät kuitenkin ottaa asian puheeksi, MITEN muotoilet sanasi. Mitä herkempi asia, sitä enemmän täytyy viestinnällisyyteen panostaa. Yleisesti ottaen on todettu, että viestintä onnistuu parhaiten kertomalla OMISTA tuntemuksistaan minäviestein, eikä puhumalla sinä-viestein. Yksinkertainen esimerkki:
Minäviesti: Pahoitan mieleni ja tunnen, etten ole sinulle tärkeä kun usein jätät vastaamatta, kun soitan sinulle
Sinäviesti: Olet törkeä, kun et vastaa puheluihisi.
Minäviestillä otat siis esille omat tunteesi tuota toisen harmilliseksi kokemaasi tapaa kohtaan. Et asetu tuomitsijan rooliin etkä toimi hierarkkisesti, vaan tasaveroisesti. Tämä jättää vastaajalle mahdollisuuden dialogiin ja ymmärtää sinuakin. Toisessa esimerkikssä lähes varmasti ystäväsi provosoituu ja hyökkää tai puolustautuu.
Jos ystäväsi loukkaantuu ja suuttuu, se puolestaan on hänen tunteensa, josta hän vastaa itse. Voit toki kuunnella loukkaantumista ja yrittää selvittää ja purkaa , mutta mikäli hän katkaisisi välit, et viime kädessä voi asialle mitään.
Jos taas et ota asiaa puheeksi, tilanteenne jatkuu todennäköisesti samanlaisena. Sinua kalvaa asia, mutta vuorovaikutusta sen eteen ei synny, eikä myöskään mahdollisuutta muuttua.
Otatko riskin vai et, se on toki oma valintasi. Itse tuen suoraa, mutta viisasta ja dialogiin pyrkivää ongelmienkin puheeksi ottoa. Uskon, että useimmiten se helpottaa ja lähentää ihmisiä toisiaan kohtaan ja syventää ystävyyttä.
Merja, diakoni
Merja jauhamassa paskaa. Minäviestit on tosiaan todettu, sellaisia viestejä on olemassa mutta ei todistettu toimiiko minäviestintä. Mieti kuule valittaja omia tapojasi. Olet eriskummallinen ystävä kun täällä voit valittaa mutta ystävän kanssa et voi puhua. Ette ole tosi ystäviä.
Niin kuin täällä on jo mainittu niin, jos tämä huono tapa vaikuttaa haitallisesti sinuun tai ystävyytenne, niin ehdottomasti asiasta pitää voida mainita. Jos asiallisesti kovin paljoa syyllistämättä otat asian esille ja kaveri siitä loukkaantuu niin se on valitettavasti hänen ongelmansa. Epäasiallisesti kohtelusta ei voi jättää mainitsematta siinä pelossa, että pelkää toisen reaktioita. Sinä et ole vastuussa hänen tunnetiloistaan tai käytöksestään.
"Ja jos alat häntä tuossa asiassa neuvomaan, niin siitä tulee lähitulevaisuudessa piikittelyjä, otti hän sitten onkeensa tai ei. " Riippuu tosiaan asiasta. En välttämättä lähtisi neuvomaan kaveria mutta oman mielipiteensä saa kertoa. Jos joudut oikeasti pelkäämään, että kaverisi alkaa piikittelemään sinua asiasta niin kannattaa ehkä miettiä kuinka hyvä ystävä hän lopulta sinulle on.
Itse kun tiedän että kaveri haluaa hallita kaikkia asioita (surullista ripustautumista onnen kuvajaiseen, tiedän), niin kerran mainitsin (vaaran tiedostaen, mutta silti kokeeksi) ohimennen tykänneeni kuunnella erästä kappaletta töissä, jonka bändistä hän ei pidä, nii salamannopeasti hän käytännössä huusi että "MINÄ EN OLE KOSKAAN TYKÄNNYT SIITÄ BÄNDISTÄ!!"
Mikä helvetti siinä on että pitää olla niin vaikeaa. Emme ole naimisissa, emmekä mene naimisiin ja olen sitä paitsi mies jota kiinnostaa naiset eikä miehet. Silti hän ikäänkuin rakentaa jotain avioliittoa, ja vaatimukset on sen mukaan? Itse odotan rehellistä käytöstä. Välillä saa sen kuvan että kyseessä on vain toisen niskan päälle pääsy, kuten koirilla.
Ärsyttävätkö tavat kaverias vai sua? Mietipä sitä.