Isäni on sairastanut vakavaa masennusta kolme vuotta. Hänellä on myös alkoholi ongelma. Juomiseensa hän on saanut tehokasta hoitoa (minnesota-hoito) mutta ilman tulosta. Masennukseen hän ei ole suostunut vastaanottamaan mitään hoitoa, kieltäytyy menemästä minkäänlaiseen terapiaan. Hän on myös ainakin puheidensa perusteella todella itsetuhoinen. Äitini ei enää jaksa eikä halua (eikä voi) auttaa, hän on muuttamassa pois kotoa. Isä on sanonut, että kun äiti on muuttanut, hän tappaa itsensä. Ja niin epäilemättä käykin, se on vain ajan kysymys. Haluaisinkin tietää, miten minun pitäisi isäni tyttärenä asiaan suhtautua? Olen sanonut hänelle kaiken mitä minulla on sanottavaa, ja pistänyt välit poikki toistaiseksi. Eli lopullisesti, koska hän ei tule selviytymään. Mutta miten minä voin selviytyä? Isäni on ollut minulle aina yksi tärkeimmistä ihmisistä ja meillä on ollut todella hyvät välit ennen hänen sairastumistaan. Miten voin elää päivästä toiseen tietäen, että päivän, viikon tai kuukauden päästä tulee tieto, että hän on tehnyt itsemurhan. Pitäisikö yrittää unohtaa ja surra vasta sitten kun jotain tapahtuu vai valmistautua jotenkin, esim. terapian avulla lähestyvään suruun? Kyllä elämä on paskaa, ja toisille epäreilusti niin paljon paskempaa.
kuinka selviytyä
pää hajoo
2805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän mitä tunnet...Tietenkään et voi poistaa mielestäsi ajatusta,että kohta isäsi tod.näk.päättää päivänsä.Kumpa voisinkin neuvoa.Noihin ajatuksiin menee todella paljon energia,kokemusta on.Olet varmaankin sanonut isällesi,että eikö tyttäresi ole hyvä syy elää,sillä minusta voit syyllistää isääsi.Mutta muista myös se,että ratkaisu on hänen,teet sinä mitä tahansa,sinä et ole syyllinen!Toiset kirjoittaa kirjeessä kaiken mitä tuntee tai vaikkapa nauhoitat ajatuksesi ja jätät isän kasettia kuuntelemaan,en tiedä miten toimii?Sinun on vain jatkettava elämääsi ja toivottavasti sinulla on ihmisiä jolle puhua avoimesti,mutta kehotan myös kääntymään ammattiauttaja puoleen.Asia on rankka ja jos joudut isästäsi luopumaan,toivon sinulle voimia ja jaksamista surussasi,se on todella surullista elämää,mutta ota apua vastaa ja pidä huoli itsestäsi,sinulla on vielä elämää.
Neuvoni on: Luovu isästäsi myös henkisesti, jos olet fyysisesti sen jo tehnyt. Ei sinun pidä omaa elämääsi pilata isäsi elämän takia. Hän on ratkaisunsa tehnyt. Olen vuosia joutunut seuraamaan alkoholisti perheen elämää tuttavieni kautta ja myös alkoholisti-veljeni takia joutunut jopa läheisriippuvuustilaan. Tuntui kuin koko elämä olisi rakentunut vain tämän ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Kun lopetin huolehtisen, tuntui kuin olisin pudonnut tyhjän päälle, aivan kuin ei olisi pystynyt olla ilman tätä jatkuvaa huolta veljestä. Mutta kun päätös pysytellä erossa ko. ihmisestä pysyi, alkoi vähitellen myös henkinen riippuvuus hellittämään.
Veljeni ja myös tuttavaperheen alkoholistiäiti uhkasivat satoja kertoja tappaa itsensä. Tämä äiti piti tällä uhkailullaan pihdeissään sekä miestänsä että lapsiaan. Onneksi mies pitkän harkinnan jälkeen teki päätöksen erota uhkailuista huolimatta ja vaimo muutti pois kotoa. Lapset jäivät isälle tässä erossa.
Vaimo ei tappanut itseään ja elää edelleenkin samanlaista elämäänsä. Lapsilla on alkanut mennä paremmin, vaikka varmasti kärsivät samoja tunteita kuin sinäkin nyt. Oma veljeni muutti myös kauemmaksi eikä ole uhkailujaan itsemurhastaan toteuttanut, vaikka uskallan jo sulkea puhelimen kesken puhelun, hänen soittaessaan humalassa.
Älä lähde etukäteen suremaan tulevaisuutta, sillä ei sitä voi kuitenkaan ennustaa. Voi käydä niin, että isäsi päättää mennäkin hoitoon, kun huomaa jääneensä ilman teidän huomiota ja holhoamistanne ja luopuu itsemurhaaikeistaan. Sehän on kuitenkin tapa vain uhkailla ja pitää läheisiä varuillaan.
Tai jos hän päättää tehdä itsemurhan, hän sen tekee ja siitä sinun on selvittävä. Ei isäsi voi ikuisesti olla pilaamassa elämääsi, vielä kuolemankin jälkeen, älä valmistele edes asiaa niin, vaan pyri pois läheisriippuvuustilasta, johon alkoholisti perheen jäsenet usein joutuvat . Se tila voi vaikeuttaa elämää vielä vuosienkin päästä, siksi se pitäisi hoidattaa pois ammattiauttajan tuella tai AA-kerhon läheisriippuvuusryhmässä.
Rohkeutta!