Hei
Tämä on mulle tärkeä asia. Olen seurustellut nyt jonkun aikaa miehen kanssa. Ongelma ,ainakin minulle on, että hänen kanssa on vaikea puhua. Mulle puhuminen ei oo koskaan ollu ongelma, mutta kun toinen ei puhu, niin vaikea siinä sitten on itekään puhua. Ei puhu itsestään juuri ollenkaan. Nähdäänkin aika harvoin. Mutta en kuitenkaan haluaisi tähän lopettaa tätä suhdetta.
Kysynkin, JOS MIES EI PUHU, johtuuko se että hän ei pidä suhdetta sen arvoisena että itsestään viitsii kertoilla VAI onko hän vain ujo? Humalassa kän kyllä puhelee ja väyttää tunteitaan, ei sitten selvänä =(
Yleinen suomalainen ongelmako?
Tämä on mulle tärkeä asia. Olen seurustellut nyt jonkun aikaa miehen kanssa. Ongelma ,ainakin minulle on, että hänen kanssa on vaikea puhua. Mulle puhuminen ei oo koskaan ollu ongelma, mutta kun toinen ei puhu, niin vaikea siinä sitten on itekään puhua. Ei puhu itsestään juuri ollenkaan. Nähdäänkin aika harvoin. Mutta en kuitenkaan haluaisi tähän lopettaa tätä suhdetta.
Kysynkin, JOS MIES EI PUHU, johtuuko se että hän ei pidä suhdetta sen arvoisena että itsestään viitsii kertoilla VAI onko hän vain ujo? Humalassa kän kyllä puhelee ja väyttää tunteitaan, ei sitten selvänä =(
Yleinen suomalainen ongelmako?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taitaapi olla aika yleistä suomalaismiehissä. Tai no, ei sais yleistää mutta omien kokemusten perusteella voin kyllä sanoa että näin on. Kännissä kyllä kerrotaan sielun syvimmätkin salat ja vannotaan rakastavansa ikuisesti ym.ym. Mutta selvinpäin pysytään tuppisuina vakavammista asioista. Ehkä se on vaan jonkinlaista ujoutta. Kyllähän alkoholilla on vaikutuksensa, mikä on huomattu myös naisten keskuudessa, kyllä sitä helpommin puhuu tyttöporukan kanssa asioistaan ja tuntemuksistaan muutaman paukun jälkeen. Semmosta se vaan on...Kyllä luulen, että se ihan ujoudesta johtuu.
Niin, tai sitten hänen mieltään vain (tilapäisesti?) rasittaa jokin ongelma, jonka pohtimiseen menee energiaa...asia voi olla mikä vain, mutta apua hän tuskin pyytää...
Kyllä äijät tapaavat itse hoitaa ongelmansa itsekseen.
Kysy suoraan häneltä ja keskustele asiasta.
Tuttu sanonta, suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Aika usein turvaudutaan siihen että ollaan kansakuntana jurottavia ja vähäpuheista kansaa. Toisaalta jotkut pitävät sitä viisautenakin, se on niin kiinni siitä miten ajattelee?
Mutta eikö olekin hyvä asia se että miehet puhuu ja vannoon rakkautta humalassa. Humalatila on peilaus siitä mitä todellakin tuntee myös selvin päin. Mitä ajattelee selvinpäin, jos ei siitä puhukaan.. se on kuitenkin tunteissa selvänä.
Itse olen sitä tyyppiä joka ei arjessa välttämättä harrasta jatkuvaa puhumista kumppanin kanssa, onhan suhde jo kohta parikymmentä vuotta kestänytkin. Pitää myös arvostaa sitä että haluaa olla joskus hiljaa, omissa oloissa.
Mutta myönnän että en ole mies, joka puhuu liikaa.
Aika usein me miehet väheksymme sellaisia miehiä jotka puhuvat jatkuvasti. Se on sellainen paskan puhuja, jos silää olisi hame, se menisi akasta.
tms. Asenteet ovat vielä kansakunnassamme miehilä varsinkin sellaiset, että jos puhtaan, puhutaan asiaa, eikä jauheta paskaa.
Mutta asenteet muuttuvat .... ja niin miehetkin.
Ile
entäs jos puhumattomuus johtuukin liiasta puhumisesta ja liian vähästä tekemisestä?
vai puhutko itse liikaa?
oletko ajatellut, että myös sinun pitäisi kunnioittaa miehesi kommunikointitapoja, ja antaa hänen olla puhumatta? nykyinen yhteiskunta peräänkuuluttaa ja edellyttää aivan järkyttävissä määrin puhumista ainoana vuorovaikutussuhteena ja mikä on lopputulos?
Lopetin juuri 7vuoden suhteen kyseisen ongelman takia. Jaksoin uskoa ja toivoa, että mies alkaisi vielä jonakin kauniina päivänä puhua, mutta toisin kävi. Hänen tyylinsä on padota ongelmat sisälleen ja räjähtää sitten kerralla kaikki ulos...vähän niinkuin tulivuori...!!
Itse haluaisin puhua heti kaikki ongelmat selviksi ja muutenkin keskustella asioista- tulevaisuudesta yms. mutta ei niin ei. Toista ihmistä on vaikea muuttaa- jos ei ole tapana/jos ei osaa puhua asioista. Voihan se ollakkin, että saat sinnikkäällä yrittämisellä tuppisuusi avautumaan :).
Meidän tarina kuitenkin päättyi, sillä jos ei nytkään puhu ajatuksistaan, niin entäpä 10 vuoden kuluttua? Olen sellainen ihminen, että tunnen kuristuvani jos en saa selvittyä asioita vaan joudun patoamaan niitä sisääni!!
Kyllä meillä kolisi luurankoja kaapista, kun otin suhteemme puheeksi--niin paljon selvittämättömiä riitoja yms. Hänen taktiikkansa on yrittää unohtaa pahat asiat ja hän todella uskoo, että ne poistuvat päiväjärjestyksestä, kun niistä ei vaan puhuta...kun asiat lukitaan ikäänkuin komeroon, josta ne sitten kyllä viimeistään kaatuvat päälle, kun ovi avataan!
Myös mun miehellä oli tapana sitten kännipäissään puhua asioista, mikä on mun mielestä tosiaankin väärä tapa hoitaa suhdetta. Ja humalassa ollessa tulee sitten helposti riitaakin, kun aletaan kaivelemaan niitä komeroon lukittuja juttuja esille.
Su pitäis mun mielestä puhua(niin vaikeeta kun se onkin;)!)tästä teidän ongelmasta sun miehelle nyt jo heti alkuunsa- ettei ole tuloksena samanlainen suhde kuin meillä on ollut- jos jätät tän asian selvittämättä niin vaikeaa tulee olemaan- sano mun sanoneen! Suhde jossa ei asioista puhuta ei yksinkertaisesti voi toimia- raakaa, mutta totta.
Voimia sulle!
ps.Jos haluat kertoa ajatuksistasi lisää, niin kuuntelen ihan mielelläni- laita vaik meili-os. tai jotain, niin kirjotan sulle päin:)
tuli vahingossa oikein kahteen kertaan!
Lopetin juuri 7vuoden suhteen kyseisen ongelman takia. Jaksoin uskoa ja toivoa, että mies alkaisi vielä jonakin kauniina päivänä puhua, mutta toisin kävi. Hänen tyylinsä on padota ongelmat sisälleen ja räjähtää sitten kerralla kaikki ulos...vähän niinkuin tulivuori...!!
Itse haluaisin puhua heti kaikki ongelmat selviksi ja muutenkin keskustella asioista- tulevaisuudesta yms. mutta ei niin ei. Toista ihmistä on vaikea muuttaa- jos ei ole tapana/jos ei osaa puhua asioista. Voihan se ollakkin, että saat sinnikkäällä yrittämisellä tuppisuusi avautumaan :).
Meidän tarina kuitenkin päättyi, sillä jos ei nytkään puhu ajatuksistaan, niin entäpä 10 vuoden kuluttua? Olen sellainen ihminen, että tunnen kuristuvani jos en saa selvittyä asioita vaan joudun patoamaan niitä sisääni!!
Kyllä meillä kolisi luurankoja kaapista, kun otin suhteemme puheeksi--niin paljon selvittämättömiä riitoja yms. Hänen taktiikkansa on yrittää unohtaa pahat asiat ja hän todella uskoo, että ne poistuvat päiväjärjestyksestä, kun niistä ei vaan puhuta...kun asiat lukitaan ikäänkuin komeroon, josta ne sitten kyllä viimeistään kaatuvat päälle, kun ovi avataan!
Myös mun miehellä oli tapana sitten kännipäissään puhua asioista, mikä on mun mielestä tosiaankin väärä tapa hoitaa suhdetta. Ja humalassa ollessa tulee sitten helposti riitaakin, kun aletaan kaivelemaan niitä komeroon lukittuja juttuja esille.
Su pitäis mun mielestä puhua(niin vaikeeta kun se onkin;)!)tästä teidän ongelmasta sun miehelle nyt jo heti alkuunsa- ettei ole tuloksena samanlainen suhde kuin meillä on ollut- jos jätät tän asian selvittämättä niin vaikeaa tulee olemaan- sano mun sanoneen! Suhde jossa ei asioista puhuta ei yksinkertaisesti voi toimia- raakaa, mutta totta.
Voimia sulle!
ps.Jos haluat kertoa ajatuksistasi lisää, niin kuuntelen ihan mielelläni- laita vaik meili-os. tai jotain, niin kirjotan sulle päin:)
Minkä takia äijät ei voi tajuta sitä, että puhumattomuus satuttaa?? Kun olis joku tapa millä näpäyttää, että ne tajuais!!! Sitte jos ei tehoo, ni sitte tarttis hakee sitä munaa että lähtis menee...
Ihminen muuttuu, ihmistä voi muuttaa ja kasvattaa monella tavalla. Mutta, luonteen muuttaminen vie kymmeniä vuosia, jos et ole valmis siihen... mieti tarkkaan mitä teet.
Voi kun tuttu juttu mullekin. Seurustelen neljättä kuukautta miehen kanssa, jolta saan lypsää juttua vakavista tai siis meitä molempiakin koskevista asioista. Jotenkin tuntuu ikävältä huomata, ettei toinen halua/pysty mulle avautumaan. Koska tosiaan: keskustelu käy vuosi vuodelta tärkeämmäksi parisuhteessa.
Jos juttu ei luista, mistä tietää mitä mieltä toinen on mistäkin asiasta? Keskustelut yhdistävät ja auttavat ymmärtämään toista, hänen mielipiteitään jne.
Koin jo yhden 3 vuoden suhteen saman tapaisen miehen kanssa. Nykyinen kaverini on sentään vähän parempi osoittamaan tunteitaan, mutta... Olisi ihanaa, kun voisimme vapaasti puhua mistä tahansa.
Puhumattomuutta ei tarvitse sietää ja ymmärtää. Koko suhde perustuu ajatusten ja tunteiden vaihtoon. Puhumattoman ihmisen kanssa varsinaista suhdetta ei siis pääse edes muodostumaan.
Valitse siis mies joka puhuu, jos haluat onnellisen elämän. Heitä on olemassa.