Jäähyttelyä jäähyttelyä...

Jos tosiaan olet ollut jonkun eroavan tai eronneen kanssa niin todellakin olet ollut vain varalla ja se "laastari", joka on paikannut hänet ehjäksi muutoin elät vain omien luulojesi varassa ja olet epävarma.

Tuohan on hyväksikäyttämistä, koska erikseen hänelle sanoin, että en laastariksi suostu. Hänen aloitteestaan keskusteltii asioista jo vähän tulevaisuuttakin ajatellen. No mutta epävarmuudelle löytyi selkeä syy. Kaipa tällaiset laastarintarvijat pitää toimintaansa oikeutettuna siinnäkin tapauksessa, että tietävät toisen olevan tosissaan liikenteessä.

Elämä_koettelee kirjoitti:

Tuohan on hyväksikäyttämistä, koska erikseen hänelle sanoin, että en laastariksi suostu. Hänen aloitteestaan keskusteltii asioista jo vähän tulevaisuuttakin ajatellen. No mutta epävarmuudelle löytyi selkeä syy. Kaipa tällaiset laastarintarvijat pitää toimintaansa oikeutettuna siinnäkin tapauksessa, että tietävät toisen olevan tosissaan liikenteessä.

Lue lisää

Sun ap on ymmärrettävä myös oma vastuusi suhteessa. Ihan turha mätkättää täällä, että olisit jotenkin hyväksikäytetty, eihän kukaan eronnut tai eroava ole valmis mihinkään uuteen suhteeseen ennen kuin on käsitellyt edellisen suhteensa ja siihen liittyvät tunteensa loppuun. Kai sä nyt tuon tiesit.

Toki minä oman vastuuni tunnen ja kannan. Mutta samalla tavalla jokainen saa kantaa vastuunsa, oli sitten juuri eronnut tai jo asiansa käsitellyt. Vai meinaatko, että vasta eronneella on vastuuvapaus sanoa yhtä ja tehdä toista? Teinkö siis väärin, kun luotin liian vasta eronneen sanaan, että on käynyt asian läpi ja on valmis uuteen? No nyt olen ainakin asian sisäistänyt käytännössä ja tiedän jatkossa kiertää kaukaa sellaiset. Ettei vain kalahtanut omaan nilkkaan :)

PS: Tuossa jo yhdessä viestissä mainitsin, että minun motiivi on olla "täällä" kuulemassa, josko jollakin muulla olisi ollut vastaavia kokemuksia => vertaistukea. Nyt on lähinnä epäilty minun motiiveja. Aikanaan exä petti mua ja sen jälkeen teki itsestään uhrin. Vähän samoja piirteitä tuossa, kun selän takana puljailijaa puollustellaan.

Siinä menee helposti huumassa vipuun, kun on lopulta antanut itselleen luvan tutustua uuteen ihmiseen. Jalat meni alta ja tuntui hyvältä. Helppo se nyt jälkikäteen on viisastella, että olis pitäny tajuta ja nähdä merkit. Vasta eronnut ihminen saattaa olla hyvin itsekäs ja hakee vain huomiota, mitä ei saanut edellisestä suhteesta. Tällä kertaa minä tulin loukatuksi kun olin ns. "oikealla asialla" liikenteessä ja toinen sai vakuuttuneeksi, että on sujut eronsa kans ja käsitellyt asiat jo ennen varsinaista eroa. Varmaan näinkin, mutta totuus oli toinen. No kyllä tuolta löytyy ihan oma ryhmä niillekin, jotka haluaa vain keveämpää tapailua ilma suuria tunteita. Minulle se ei vain sovi.

Oppeliinille. Kyllä minulla on ihan elämänkumppani tilauksessa. Tässä tapauksessa en saanut mitä tilasin.. Intohimoa on muunkinlaista, kuin seksuaalista. Olen jo sen verran elämää nähnyt ja kokenut että ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat tutustumisella ja niin myös toimin. Tarkoitukseni oli enemmänkin löytää vertaistukea ja vastaavankaltaisia kokemuksia. Jos haluan psykoanalyysin/terapiaa menen ammattilaisen juttusille. Sen verran aikanani kävin, että tiedän millä tavalla se homma toimii. Tuollainen tuomitseminen aiheuttaa lähinnä vastareaktion ja vie koko alkuperäisen ajatuksen urille, mikä taas ei auta/lohduta yhtään.

Oncelma oli lopulta hyvin yksiselitteinen. Hän antoi ymmärtää että minä olen ainoa ja se on minulle yksi niistä harvoista "vaatimuksista". Totuus oli kuitenkin se, että hänellä oli haku päällä ja yhteydenpitia muidenkin kanssa. Ei siinä minun mielestä ole paljoa keskusteltavaa. Hän ei ollut valmis sitoutumaa. Edes sillä tasolla, että tutustuisi yhteen ihmiseen kerrallaan. Kyllä meillä hyvä keskusteluyhteys oli silloin kun sitä yleensä oli. Ei tämä ensimmäinen ristiriita/näkemysero ollut ja niistä päästiin keskustelemalla yli. Se että puljataan taustalla muiden kanssa on asia mikä ei kuulu minun elämään. Siinä ei ole mitään soviteltavaa. Miksi tekisin mitään kompromissia että joutuisin jakamaan minulle rakkaan ihmisen jonkun toisen kanssa? Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että hän lopettaa muut juttunsa ja lähestyy minua uudestaan. Sitten voisin keskustellakin ja katsoa tilannetta uudestaan. Mutta en lähde pyytämään tai kerjäämään että hän lopettaisi muut juttunsa. Se on ja oli hänen valintansa deittailla muitakin tietoisena siitä, että se ei minulle käy.

Oliko teillä aito sopimus ja kummallekin selvää, millaisessa suhteessa te olitte? Kuinka niin voisi muuten edes käydä, että toinen tapailee muita, vai onko niin, että sinä oletkin mustasukkainen olemattomista. Ja et ole edes varmaan toiselle sanonut, mitä itse haluaisit, vaikutat ylpeältäkin. Salaa toivot, että hän lähestyisi, mutta sanoahan sitä et voi.
Tai miksi suostut edes ajattelemaan tilannetta, missä sinua ei arvosteta, ei sellainen ihminen ole sinullekaan aidosti rakas, se on riippuvuussuhde jos aiheuttaa huonoa oloa, eikä irti pääse. Tekeekö tuollaisella suhteella mitään? Ei ihmisiä tarvitse jakaa kenenkään kanssa, jos on aitoja tunteita ilmassa. Ja jos olisi aitoja tunteita, ei kukaan tekisi rakkaalleen niin, että tapailisi muita.

Lopeta huonon suhteen kaivelu ja kaivele itseäsi, miksi suostuit tuollaiseen. Onko itsearvostus jotenkin pielessä, jos sinua kohdellaan tuolla tavalla, ja sinä silti pyörität mennyttä asiaa mielessäsi. Jos et saa arvostusta, niin etsi se sieltä, mistä sen saat. Jos kerran on puljattu ja sinä et sitä hyväksy, niin asian pitäisi olla yksiselitteisen selvä, mutta olet itse itsellesi ristiriitainen, haluat ja et halua, kun haluat, et voi sanoa ,mitä haluat. Silti annat ymmärtää vahvasti ettet hyväksy etkä halua. Mistä sinustakaan kukaan ottaa selvää, otatko itsekään?

Rumasti kävi, jos toinen oli petollinen, mutta sitä sattuu ja niistä pääsee yli. Ja mikä hätävara sinun pitää kenellekään olla. Mahdollisuus on ollut, ja jos ei sitä osaa arvostaa, niin ei se sillä paremmaksi muutu, jos ei keskusteluyhteys parane.

No se oli puolin ja toisin selvä ja keskusteltu asia, ettei muita tapailla tai yhteyksiä pidellä romanttisessa miekessä. Ei hän sitä minulle tullut kertomaan, vaan tämä asia kävi ilmi toisella tavalla.

Totta on, ettei hän juuri nyt rakkaalta vaikuta kun toimi toisin kuin antoi ymmärtää toimivansa ja edellytti minultakin samoja asioita.

Kaipa pettymyksen tunteet on inhimillisiä ja sallittuja. Minun elämänkatsomukseen ei vain sovi se, että jos toinen ei olekkaan kiinnostava, niin aletaan katselemaan muita ennen kuin lopetetaan nykyinen suhde/tapailu.

Mutta ihan oikeassa olet. Ei ole syytä jäädä märehtimään ihmistä, joka ei arvostanut sitä mitä meidän välillä oli. Täytyy antaa ajan kulua ja jutella vaikka sitten hänen kanssaan. En halua vihata tai olla katkera. Se syö liikää voimia ja jättää helpolla levyn pyörimään ajatuksissa.

Rumasti kävi joo. Ainut mitä voi tehdä on toimia itse nyt ja jatkossa toista kunnooittavaksi. Ei hän varmaan pahuuttaan noin tehnyt tai kuvitteli homman hiipuvan hiljaa kasaan ja samalla yritti olla loukkaamatta. On tässä hyvätkin puolensa ja opin itsestäni uusia puolua ja asioita. Ne täytyy kääntää vahvuudeksi :)

Onko kysymys jostakin väärinkäsityksestä, jos on tullut jotakin ilmi kun et kuitenkaan ole puhunut asiaa selväksi? Oletko varma, ettei ollut ystävä, tuttava, työkaveri, sukulainen? Ja vieläkään et ole asiaa selvittänyt. Nämä aloitukset on aina niin turhia, kun ei selvitetä asiaa vaan luullaan jotakin, mistä ei ehkä tiedä, mutta jostain syystä ei halua sitä suuta avata ja kysyä.

Tässä on kommentoijat olleet vahvasti sitä mieltä, että en ole asioista hänen kanssa keskustellut. Tilanne hyvin yksiselitteinen. Hänellä oli haku päällä deittisivustolla vaikkei pitänyt. Oli aiemmin sen poistanut ja kertoi minulle siitä silloin. Puhuttiin, että muita ei tapailla. Kuitenkin oli tehnyt uuden profiilin eli haku oli päällä. Ei tässä mitään luuloihin perustuvaa ole. Mutta mitä tuolla enää on väliä. Hän osoittautui epäluotettavaksi, koska teki ja oli toista mitä sanoi. Luottaistteko itse enää?

Elämä_koettelee kirjoitti:

Tässä on kommentoijat olleet vahvasti sitä mieltä, että en ole asioista hänen kanssa keskustellut. Tilanne hyvin yksiselitteinen. Hänellä oli haku päällä deittisivustolla vaikkei pitänyt. Oli aiemmin sen poistanut ja kertoi minulle siitä silloin. Puhuttiin, että muita ei tapailla. Kuitenkin oli tehnyt uuden profiilin eli haku oli päällä. Ei tässä mitään luuloihin perustuvaa ole. Mutta mitä tuolla enää on väliä. Hän osoittautui epäluotettavaksi, koska teki ja oli toista mitä sanoi. Luottaistteko itse enää?

Lue lisää

Kysypä asiaa vielä häneltä, että miksi teki näin, niin asiat eivät jää epäselviksi hänellekään, että miksi lopetit suhteenne. Kaikista typerintä on jättää asia loppuun käsittelemättä ja toinen hiljaisuuteen, vaikka onkin tehnyt noin.

Kyllä hän tietää, että minä tiedän hänen deittailunsa. Sanoin siitä hänelle. Kyllä kai aikuinen ihminen kantaa vastuunsa JOS ymmärtää toimineensa väärin. Jos ei koe toimineensa väärin, ja on osoittanut välinpitämättömyyttä jo ennen kuin koko asia tuli ilmi, niin en näe asiaa niin, että minun pitäisi lähteä mitään paikkailemaan. Itse otin jo asian esille ja kerroin, mitä tuli ilmi. Ei minkäänlaista reaktiota siihen suuntaan, että olisi pahoitellut tms. En lähtenyt haukkumaan, moittimaan tms. Kaipa hän kokee toimintansa sitten oikeutettuna tai kuvitteli, ettei "jää kiinni".

Olet oikeassa, että on typerää jättää asiaa selvittämättä. Minähän nimenomaan lähdin selvittämään ja kuten tuossa edellä sanoin, ei reaktiota...