Joskus on väitetty, että uskontoja on olemassa sen vuoksi, että ihmiset ovat kouluttamattomia ja jopa typeriä. Ihmiset haluavat selittää kaikenlaiset luonnonilmiöt ja tapahtumat jonkinlaisilla jumalilla, kuten ukkosen jumalalla. Sitten ihmiset keksivät tieteellisiä selityksiä, miten ukkonen on syntynyt ja silloinhan jumalien olemattomuus on todistettu. "Ahaa, ukkonen saikin tieteellisen selityksen, silloinhan jumalia ei varmasti ole..."
Kuinka sinisilmäisiä ihmiset voivatkaan olla?
Minä itse uskon kristilliseen Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen.
Kun alkaa pohtimaan, voimme päästä kysymykseen; Sulkevatko tieteelliset selitykset todellakin Jumalan olemassaolon kokonaisuudessaan pois?
Onko Jumala vain tarua, johon meitä estää uskomasta tiede ja ihmisten itse havaitsemat ympäristön muutokset sekä syy ja seuraus suhteet? Kuka ihmisille on niin opettanut, etteikö tiede ja uskonto voisi kulkea käsi kädessä?
Tiede ei ota kantaa sieluun. Miksikö? Siksi, ettei tiede siihen pysty. Tiede ei ole kykenevä selittämään jotain niin suurta ja laaja-alaisesti vaikuttavaa kuin sielu. Jumala kertoo sielusta. Jos ihmisillä ja eläimillä ei ole sielua, niin miksi meistä jokainen olisi oma persoonansa ja miksi meistä jokainen toimisi eritavalla? Jotkut maallikot yrittävät tätä tieteellä selittää, mutta he eivät siihen pysty.
Miksei tiede voisi tutkia Jumalan luomaa maailmaa, eikä yrittää erkaannuttaa maailmaa Jumalasta? Monet tiedemiehetkin ovat uskovaisia, mutta miksei heidän tutkimuksiaan lukevat ihmiset voisi olla uskovaisia? Miksi heidän on pakko nähdä asiat niin, että on olemassa vain yksi totuus. Se on joko tiede, tai Jumala.
Tiede kumoaa aina itsensä. Puhutaan, että atomi on pienin mahdollinen hiukkanen, mistä aine voi koostua. Pian saadaankin selville, että atomin pienimmät osat ovat protoni, neutroni ja elektroni. Sitten saadaan tietää, että nämäkin atomin hiukkaset koostuvat jostain pienemmistä hiukkasista jne. Tiede siis aina kumoaa itsensä.
Viisas tiedemies ei koskaan sano uusimman tutkimuksensa tulosta varmaksi, sillä hän tietää sen voivan muuttua milloin tahansa. Uskonto ei kumoa itseään. Tutkimuksia viedään jatkuvasti pidemmälle, mutta niin viedään uskontoakin. Kristinuskoa tutkitaan jatkuvasti, mutta meidän todellinen tutkimustyömme ja perimmäinen maailmankäsityksemme onkin jo luotu ja se löytyy Raamatusta.
Raamattu on kirja, jota voidaan tulkita usealla eri tavalla, mutta Raamatun syvin sanoma on aina sama: Uskokaa Jeesukseen Kristukseen, katuva saa syntinsä anteeksi ja näin ollen vastaanottaa Jeesuksen asettaman armon.
Hyvinkin pienten eroavaisuuksien tähden kristityt ovat luoneet omia uskontokuntiaan ja suuntauksiaan. Miksi meidän täytyy jakautua erillisiin ryhmiin, kun kuitenkin meitä yhdistävä ja tärkein tekijä on se, että me uskomme Jeesukseen Kristukseen? Minä ainakin tahdon sanoa olevani kristitty. En tahdo sanoa olevani luterilainen, en tahdo olla helluntailainen, en tahdo olla lestadiolainen, tahdon olla kristitty. Tahdon uskoa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa. Minulla ja teillä muillakin on oikeus tulkita Jumalan sanaa meille itsellemme oikealla tavalla, mutta miksi me erkanemme? Väitämme toinen toistamme epäuskoisiksi. Kristityille koittaa vaikeat ajat ja enemmän kuin koskaan nyt me tarvitsemme toinen toisemme tukea ja meidän tulee olla toisillemme veljiä ja sisaria.
Ihmiset kaipaavat Jumalan yhteyteen, mutta Jumalan yhteyttä ei tarjota ihmisille. Kouluissa ylemmillä luokilla opetetaan kaikkia muita uskontoja paitsi meidän oman maamme valtauskontoa kristinuskoa. Mielestäni uskontoa ei tule tunkea kenenkään kurkusta alas, vaan usko lähtee ihmisestä itsestään, mutta minusta olisi tärkeää, että meidän omat kansalaisemme ymmärtäisivät mihin yhteiskuntamme arvomaailma perustuu. Onko rippikoulu riittävä tällaisen käsityksen saavuttamiseen? Mielestäni rippikoulu antaa 15-vuotiaalle pelkän ponnahduslaudan. Minusta on mielenkiintoista, että kohta ollaan jo siinä pisteessä, että kouluissa opetettavan oppimäärän perusteella ihmiset tuntevat paljon paremmin vieraat uskonnot kuin oman maamme uskonnon. Suomessa on uskonnonvapaus. Sitä en väitä, että nuorista on pakotettava kristittyjä, mutta minusta maamme valtauskonnon tunteminen on jokaiselle kansalaiselle kuuluva yleissivistyksellinen kysymys...
Se, että teemme itse omasta valtauskonnostamme tabun ei ole minusta oikein. Lapsille, nuorille ja vanhemmillekin tulee antaa mahdollisuus löytää se oma maailmankuvansa ja oli se sitten uskonto tai tiede, tai tieteen tukema uskonto on Jumala aina täällä meidän kanssamme ja hän opettaa meille senkin, miten hänen luomansa ukkonen syntyy.
Kuinka sinisilmäisiä ihmiset voivatkaan olla?
Minä itse uskon kristilliseen Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen.
Kun alkaa pohtimaan, voimme päästä kysymykseen; Sulkevatko tieteelliset selitykset todellakin Jumalan olemassaolon kokonaisuudessaan pois?
Onko Jumala vain tarua, johon meitä estää uskomasta tiede ja ihmisten itse havaitsemat ympäristön muutokset sekä syy ja seuraus suhteet? Kuka ihmisille on niin opettanut, etteikö tiede ja uskonto voisi kulkea käsi kädessä?
Tiede ei ota kantaa sieluun. Miksikö? Siksi, ettei tiede siihen pysty. Tiede ei ole kykenevä selittämään jotain niin suurta ja laaja-alaisesti vaikuttavaa kuin sielu. Jumala kertoo sielusta. Jos ihmisillä ja eläimillä ei ole sielua, niin miksi meistä jokainen olisi oma persoonansa ja miksi meistä jokainen toimisi eritavalla? Jotkut maallikot yrittävät tätä tieteellä selittää, mutta he eivät siihen pysty.
Miksei tiede voisi tutkia Jumalan luomaa maailmaa, eikä yrittää erkaannuttaa maailmaa Jumalasta? Monet tiedemiehetkin ovat uskovaisia, mutta miksei heidän tutkimuksiaan lukevat ihmiset voisi olla uskovaisia? Miksi heidän on pakko nähdä asiat niin, että on olemassa vain yksi totuus. Se on joko tiede, tai Jumala.
Tiede kumoaa aina itsensä. Puhutaan, että atomi on pienin mahdollinen hiukkanen, mistä aine voi koostua. Pian saadaankin selville, että atomin pienimmät osat ovat protoni, neutroni ja elektroni. Sitten saadaan tietää, että nämäkin atomin hiukkaset koostuvat jostain pienemmistä hiukkasista jne. Tiede siis aina kumoaa itsensä.
Viisas tiedemies ei koskaan sano uusimman tutkimuksensa tulosta varmaksi, sillä hän tietää sen voivan muuttua milloin tahansa. Uskonto ei kumoa itseään. Tutkimuksia viedään jatkuvasti pidemmälle, mutta niin viedään uskontoakin. Kristinuskoa tutkitaan jatkuvasti, mutta meidän todellinen tutkimustyömme ja perimmäinen maailmankäsityksemme onkin jo luotu ja se löytyy Raamatusta.
Raamattu on kirja, jota voidaan tulkita usealla eri tavalla, mutta Raamatun syvin sanoma on aina sama: Uskokaa Jeesukseen Kristukseen, katuva saa syntinsä anteeksi ja näin ollen vastaanottaa Jeesuksen asettaman armon.
Hyvinkin pienten eroavaisuuksien tähden kristityt ovat luoneet omia uskontokuntiaan ja suuntauksiaan. Miksi meidän täytyy jakautua erillisiin ryhmiin, kun kuitenkin meitä yhdistävä ja tärkein tekijä on se, että me uskomme Jeesukseen Kristukseen? Minä ainakin tahdon sanoa olevani kristitty. En tahdo sanoa olevani luterilainen, en tahdo olla helluntailainen, en tahdo olla lestadiolainen, tahdon olla kristitty. Tahdon uskoa Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa. Minulla ja teillä muillakin on oikeus tulkita Jumalan sanaa meille itsellemme oikealla tavalla, mutta miksi me erkanemme? Väitämme toinen toistamme epäuskoisiksi. Kristityille koittaa vaikeat ajat ja enemmän kuin koskaan nyt me tarvitsemme toinen toisemme tukea ja meidän tulee olla toisillemme veljiä ja sisaria.
Ihmiset kaipaavat Jumalan yhteyteen, mutta Jumalan yhteyttä ei tarjota ihmisille. Kouluissa ylemmillä luokilla opetetaan kaikkia muita uskontoja paitsi meidän oman maamme valtauskontoa kristinuskoa. Mielestäni uskontoa ei tule tunkea kenenkään kurkusta alas, vaan usko lähtee ihmisestä itsestään, mutta minusta olisi tärkeää, että meidän omat kansalaisemme ymmärtäisivät mihin yhteiskuntamme arvomaailma perustuu. Onko rippikoulu riittävä tällaisen käsityksen saavuttamiseen? Mielestäni rippikoulu antaa 15-vuotiaalle pelkän ponnahduslaudan. Minusta on mielenkiintoista, että kohta ollaan jo siinä pisteessä, että kouluissa opetettavan oppimäärän perusteella ihmiset tuntevat paljon paremmin vieraat uskonnot kuin oman maamme uskonnon. Suomessa on uskonnonvapaus. Sitä en väitä, että nuorista on pakotettava kristittyjä, mutta minusta maamme valtauskonnon tunteminen on jokaiselle kansalaiselle kuuluva yleissivistyksellinen kysymys...
Se, että teemme itse omasta valtauskonnostamme tabun ei ole minusta oikein. Lapsille, nuorille ja vanhemmillekin tulee antaa mahdollisuus löytää se oma maailmankuvansa ja oli se sitten uskonto tai tiede, tai tieteen tukema uskonto on Jumala aina täällä meidän kanssamme ja hän opettaa meille senkin, miten hänen luomansa ukkonen syntyy.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Mihin Jumalaa tarvitaan, kun on olemassa tiede?"
Mm. vahtimaan, ettei ihminen tieteinensä lennätä itseään taivaan tuuliin.
Söpöä. Jumala on olemassa, halusit tai et.
Kehottaisin lukemaan jutun ennen kuin kommentoi mitään.