Puolisoni, mieheni, jonka kanssa olen elänyt kolme vuotta kertoi ahdistuksestaan kesällä. Aluksi syyksi sanoi meidän väliset ongelmat, jotka eivät kyllä mitään isoja ollut ja ihmettelenkin miten niistä niin voi ahdistua. Syyt oli mm. että olen ollut kontrolloiva suhteessa, esim.mieheni ei ole pystynyt vaikuttamaan sisustukseemme ja hän ei ole saanut mennä niin kuin haluaa. Todellisuudessa hän on halunnut mielyttää, joten sen takia on toiminut kuten on toiminut. Hänestä tuntuu että hän on aina toiminut muiden eteen ja unohtanut itsensä eikä nyt tiedä kuka hän on. Hänellä on kova tarve olla itsekseen ja yksin.
Nyt on selvinnyt että kyseessä on enemmän jokin mielensairaus, hän on muuttunut ihmisenä hyvin paljon, ennen empaattinen, hellä ja romanttinen mies on kylmä ja etäinen. Ajoittain hän on kuin ennen, halii, pussaa ja pitää hyvänä, mutta useimmiten on omissa oloissa, on ahdistunut ja ärtynyt ja empatian kyky tipo tiessään.
Hän on alkanut itse miettimään voisiko hänellä olla maanis-depressiivisyyttä. Itse olen lukenut siitä paljon nyt, mutta ei ainakaan tyypillinen maanis depressiivinen, siinä mielessä että ei ole maanisia kausia että tuhlaisi ja ajattelisi itsestään liikoja.
Mieheni on kertaalleen käynyt psykologilla, mutta siellä vain todettiin että hän ei ole masentunut eikä uupunut ja että joskus ihmiselle tulee juuri tuollainen tunne että haluaa olla yksin ja haluaa muutosta elämään. Mielestäni tämä psykologi ei ollut ihan kartalla missä mennään, toki on saattanut vaikuttaa se mitä mieheni on fiiliksistään hänelle kertonut.
Minä näen että hän on muuttunut hirmuisesti persoonallisesti hyvin lyhyessä ajassa ja se että hän haluaa olla yksin eikä nähdä muita ihmisiä ja hän minulle kertoi että jossain vaiheessa oli hyvin harmaalla alueella. Ei se minusta kuulosta siltä että hänellä olisi vain jokin kolmenkympin kriisi.Uskon että lapsuuden ja muun elämän käsittelemättömät asiat on laukaissut tämän olon.
En tiedä, kuuluuko maanis-depressiivisyyteen aina maaninen vaihe tuhlailuinen ym.vai voiko olla vain niin että henkilö maanisessa vaiheessa on äärimmäisen luova (mieheni tekee musiikkia), tekee paljon töitä ym. onko kellään kokemuksia tälläisestä, kohtalon tovereita? Itselle tämä on tosi raskasta ja pelottavaakin kun ihminen jonka olet tuntenut hyvin muuttuukin ihan joksikin toiseksi persoonaksi ja lyhyessä ajassa.
Nyt on selvinnyt että kyseessä on enemmän jokin mielensairaus, hän on muuttunut ihmisenä hyvin paljon, ennen empaattinen, hellä ja romanttinen mies on kylmä ja etäinen. Ajoittain hän on kuin ennen, halii, pussaa ja pitää hyvänä, mutta useimmiten on omissa oloissa, on ahdistunut ja ärtynyt ja empatian kyky tipo tiessään.
Hän on alkanut itse miettimään voisiko hänellä olla maanis-depressiivisyyttä. Itse olen lukenut siitä paljon nyt, mutta ei ainakaan tyypillinen maanis depressiivinen, siinä mielessä että ei ole maanisia kausia että tuhlaisi ja ajattelisi itsestään liikoja.
Mieheni on kertaalleen käynyt psykologilla, mutta siellä vain todettiin että hän ei ole masentunut eikä uupunut ja että joskus ihmiselle tulee juuri tuollainen tunne että haluaa olla yksin ja haluaa muutosta elämään. Mielestäni tämä psykologi ei ollut ihan kartalla missä mennään, toki on saattanut vaikuttaa se mitä mieheni on fiiliksistään hänelle kertonut.
Minä näen että hän on muuttunut hirmuisesti persoonallisesti hyvin lyhyessä ajassa ja se että hän haluaa olla yksin eikä nähdä muita ihmisiä ja hän minulle kertoi että jossain vaiheessa oli hyvin harmaalla alueella. Ei se minusta kuulosta siltä että hänellä olisi vain jokin kolmenkympin kriisi.Uskon että lapsuuden ja muun elämän käsittelemättömät asiat on laukaissut tämän olon.
En tiedä, kuuluuko maanis-depressiivisyyteen aina maaninen vaihe tuhlailuinen ym.vai voiko olla vain niin että henkilö maanisessa vaiheessa on äärimmäisen luova (mieheni tekee musiikkia), tekee paljon töitä ym. onko kellään kokemuksia tälläisestä, kohtalon tovereita? Itselle tämä on tosi raskasta ja pelottavaakin kun ihminen jonka olet tuntenut hyvin muuttuukin ihan joksikin toiseksi persoonaksi ja lyhyessä ajassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Maanis-depressiivisiä on hyvin paljon erilaisia. Mutta älä silti tee ammattitaidottomana miehellesi analyysiä hänen mahdollisesta sairaudestaan. Ei ole edes tietoa, onko mitään sairautta. Kyseessä todellakin voi olla vain henkilökohtainen kriisivaihe elämässä. Toki myös sairaus on yksi vaihtoehto, mutta älä yritä olla kaikkitietävä, koska näin ei välttämättä ole.
Haluaisiko mies käydä säännöllisesti psykologilla juttelemassa? On kyseessä sitten kriisi tai sairaus, niin se voisi helpottaa hänen omaa oloa.
Te olette eläneet vasta kolme vuotta yhdessä, joten tässä vaiheessa parisuhdetta on aivan normaalia, että hyvinkin uusia piirteitä kumppanista vielä nousee esiin, eikä se tarkoita mielisairautta.
No onhan niitä muitakin psykologeja.
Kuulostaa, että miehesi haluaisi olla taas vapaa.
Samaa mieltä olen.
Kuulostaa tutulta. Exälläni oli samantyyppistä. Aika hankala kuvata millainen hän oli luonteeltaan, koska hän oli yhtenä hetkenä tietynlainen ja seuraavana taas toisenlainen. Välillä hän oli onnellinen parisuhteessa ja välillä taas ahdisti ja hän olisi halunnut olla yksin.
Ehdottaisin että menette nyt aika pian kahdestaan psykologille. Vaikka parisuhdeterapeutille. Sen takia että myös sinä pääset kertomaan miten tilanteen koet.
Voi olla että miehesi on niin kiltti että hän ei ole uskaltanut sanoa että hän ei viihdy suhteessa tai sitten voi olla että hänellä on henkisesti nyt vaikeampi vaihe.
Miksi muuten epäilet bipolaariseksi? Tuo kuulostaa minulta enemmän masennukselta ei manialta. Maaninen ihminen on kärttyinen, levoton, nukkuu vain muutamia tunteja, mutta silti pirteä, ailahteleva, suuttuu helposti, ei ymmärrä miksi ympärillä olevien ihmisten täytyy nukkua tai levätä, diagnosoi ympärillä olevia sairaiksi. Menee ylikierroksilla.
Ja piti vielä sanoa et kokemuksen mukaan masentunut tekee itsestään marttyyrin ja muistaa menneisyyden negatiivisempana kuin oikeasti on. Tyyliin aina olen kaiken sinun vuokseni tehnyt mut sinä et ikinä minun takia ole joustanut....ja yleensä negatiivinen olo johtuu muista ei itsestä. Syynä isä, äiti, puoliso, siskonkumminkaima. Jeps.
Jep,+kuulostaa+tutulta+tuo+masentunut+tekee+itsestään+marttyyrin,+juuri+noin+mieheni+toimii!+Hän+on+käynyt+uudelleen+psykologilla,+mutta+ei+ole+vielä+siitä+puhunut.+Olemme+menossa+myös+parisuhdeterapiaan+kyllä,+hän+sanoo+että+haluisi+että+tästä+selvitään,+mutta+sanoo+että+ei+ole+varma+mitä+elämältä+haluaa.
Jospa hän on vain taiteellinen, hänelle kannattaa antaa tilaa ja olla oma itsensä. Älä kontrolloi.
Itselläni oli juuri tuollaista kun halusin avioeron. Palauduin normaaliksi kun otin eron. Nyt ei ole vastaavas enää ollut.
Minuutensa kadottaminen suhteessa tekee pientä kriisiä, kuka olen ja miksi teen näin. Suosittelisin nyt miehelle ihan omaa aikaa.
Ex miesystävä oli just tuollainen mitä kuvailit 10 ja 12 ja 19 ja 18.
Oli vaikea elää tälläsen ihmisen kanssa, vaikka emme asunetkaan yhdessä.
Suhde oli aika raastava. Toinen oli aika tuuliviiri ja mieliala vaihtui sekunnissa.
Entä jos vaimo on kontrollifriikki?
Enpä usko.
En mielestäni ole kontrollifriikki ja kun hän sanoi näitä asioita joita meidän suhteessa ahdisti, ymmärsin että olin käyttäytynyt kontrolloidusti ja ymmärsin sen olleen väärin. Mieheni on kuitenkin sanonut että olen äärimmäisen kiltti ja hyvä vaimo.
Olen antanut hänelle tilaa ja annan sitä kyllä. Pelkään vain että hän ahdistuksensa ja masennuksen vallassa tekee päätöksiä. Toivon että hän nyt ensin menisi terapiaan ja hoitaisi solmunsa auki, hän sanoo että on paljon muuta kuin meidän liitto, jota häntä ahdistaa. Työ, eletty elämä, lapsuus ym.
Jospa elelette muutaman kuukauden kokonaan erillään, niin siinähän sen näkee, miksi se hänen elämänsä muuttuu ja sinunkin. Et varmaan sinäkään määrättömyyksiin jaksa mietiskellä ja tehdä diagnooseja puolisostasi eikä se olekaan sinun tehtäväsi, vaan ammattihenkilöiden. Miettisit ennemminkin sitä mikä itsessäsi on vialla, jos olet kontrolloinut suhdettanne liikaa, osaatko luottaa puolisoosi vai etkö hyväksy häntä sellaisena kuin hän on vai mistä johtuu? Onko teillä jotenkin erilaiset näkemykset parisuhteesta, mitä sen tulisi olla ja mitä te tosiaan haluatte?
Mietin vielä, voisiko olla myös työuupumusta, tekee 6 päiväistä työviikkoa ja niistä puolet klo 8:00 aloittaa ja illalla ysiltä kotona. itse ainakin väsyisin tuollaiseen.
Masennusjaksot ovat normaaleja, jokaisella on niitä. Parhaimmillaan masennus on askel taaksepäin, jonka aikana kerätään voimaa, jotta voitaisiin ottaa pitempi askel kohti parempaa elämää. Tyypillisesti ihminen hakee muutosta omaan elämäänsä masennuksen aikana. Masennukset eivät tietenkään tunnu mukavilta, mutta niillä on oma positiivinen tarkoituksensa.
Miellyttäjätyypillä muutos voi olla hankala. Mikä ajaa muutokseen, on sellainen ahdistava ja kalvava tunne sisuksissa, että elämä ei voi jatkua sillä tavoin kuin se on jatkunut tähän asti. Mikä tekee muutoksesta vaikeaa on se, ettei muutoksessa elävä ihminen tarkalleen tiedä sitä, mikä hänessä on vikana ja mitä hänen pitäisi tehdä tullakseen sellaiseksi kuin on. Ei välttämättä sitäkään, millainen hän haluaisi olla. Kestää aikansa, ennen kuin muutoksessa elävä henkilö löytää kysymyksiinsä vastaukset. Olotila helpottaa, kun vastaukset löytyvät. Muutosprosessin päättyessä elämä ei välttämättä palaa normaaleille raiteilleen, vaan se ohjautuu tai on jo ohjautunut uusille raiteille.
Psykologi, jonka luona miehesi kävi, on varmaankin halunnut välittää miehellesi käsityksen siitä, että muutoksen hakeminen on normaali tapahtuma - ei siis pysyvä mielenhäiriö.
Ajan ja energian säästämiseksi ei kannata alkaa ensimmäiseksi tekemään mielenhäiriödiagnooseja, vaan alkaa elämään muutosprosessia.
Sinä puolestasi voit olla siinä mukana tukena ja rinnalla, tai sitten voit koittaa olla esteenä ja haittana. Kolmas vaihtoehto on lähteä. Se mitä sinä kontollasi teet on sinun osasi tästä prosessista.
Hienoja vastauksia, kiitos niistä!
"Rajatonmies" , kuulostaa juurikin siltä mitä mieheni käy nyt läpi. Tosiaan minun roolini oikeastaan on vain odottaa mihin suuntaan hänen prosessinsa menee, minun roolini ei tässä ole helpoin, mutta tosiaan minulla on oikeestaan vain kaksi mahdollisuutta. Antaa tilaa ja aikaa tai lähteä. Näistä vaihtoehdoista valitsen ensimmäisen ja porskutan menemään ja katson miten käy. Loppuen lopuksi hän päättää näkeekö minut elämässään vai ei. Ilman päivittäisiä kyyneliä en vaan tästä prosessista selviä, vaikka kuinka haluaisin, kyseessä kuitenkin minunkin elämäni ja tulevaisuus. Kun olisikin vain me kaksi, mutta kun on mukana puolisoni lapsikin, joka on minulle kovin rakas.