Oon menossa ensimmäistä kertaa puhumaan lääkärin kanssa masennuksestani/ahdistuineisuudestani. Jo pelkästään tieto siitä, että viimeinkin saatan saada apua on suunnaton helpotus.
Mutta pelkään etten kuitenkaan uskalla kertoa lääkärille kaikkea mitä mielessäni pyörii. Oon aina ollut tosi tarkka mitä itsestäni kerron muille ja muutenkin oon ollut arka puhumaan tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka osaisinkin pukea ajatukseni sanoiksi.
Voinko luottaa siihen että mua ymmärretään? Mistä ihmeestä kerään rohkeutta avautua lääkärin vastaanotolla?
Miten uskallan kertoa avoimesti tuntemuksistani?
bblackbird
66
472
Vastaukset
- uhj
Niin. Uskoakseni kertoo sitä tai tätä, enemmän tai vähemmän, lääkitys lienee silti sama. Tai siis sitä tarjotaan.
- 8800
Älä huoli,psykiatrit kyllä ilkeää kysellä ihan mitä vaan.Ja sitten saat SSRI-reseptin.
Tai sitten saat psykiatrin jota ei vähääkään kiinnosta mitä sinä kerrot hänelle.Ja sitten saat SSRI-reseptin. - uhj
Noh, yritin juuri vastata diplomaattisesti. Ehkä kannattaa ajatella asioita siten, on ainakin faktaa, että kaikesta kerrotusta jää elinikäiset merkinnät, tiedot.
- Horshma
Sinua tuskin ymmärretään. Psykiatriassa elämänongelmia pidetään aivosairauksina. Tämä on tieteellisesti täyttä hölönpölöä, mutta Suomenkin valtio tukee valheellista, pseudotieteellistä katsontatapaa.
Elämänongelmien kuvitteleminen aivosairauksiksi harhaanjohtaa sitä miten ongelmat voisi ratkaista tai ainakin niitä lieventää. Fokusointi aivoihin johtaa siihen, ettei varsinaisiin syihin mennä koskaan. Annetut reseptihuumeet ovat hyvin vahingollisia aivojen terveydelle, joten siinä kohtaa suositan viimeistään viheltämään pelin poikki, jos terveytesi on sinulle arvokas.
Akuutit bentsot ovat useimmille ihan ok, mutta niidenkin päivästä toiseen napsiminen tekee pahaa jälkeä aivoille. SSRI-aineet ja vastaavat sekä neuroleptit suosittelen hylkäämään heti, sillä niiden aivoja vaurioittava potentiaali on hyvin korkea. Lukuisat ihmiset saavat niistä pysyviä aivovaurioita, mikä näkyy mm. dementiana ja seksuaalisuuden tuhoutumisena.
Jos haluat oikeaa apua, hakeudu kolmannelle sektorille, jossa et kohtaa ketään lääkäri- tai psykiatria-titteliä omaavaa henkilöä. Elämänongelmat eivät ole lääketieteellisiä ongelmia, joten lääkärillä ei ole niiden ratkaisuun lähtökohtaisesti sen parempia neuvoja kuin naapurillasi. Psykiatrit kannattaa kiertää näissä asioissa vielä lääkäreitäkin kauempaa.
Muista vielä, että käynnin yhteydessä tulet saamaan todennäköisesti psykiatrisen leiman ("diagnoosin"), mikä vaikuttaa mahdollisuuksiisi elämässä tulevaisuudessa. Muun muassa mahdollisuutesi saada terveysvakuutusta menee, et voi saada tiettyjä töitä, tulet saamaan heikompitasoista, jopa ilkeää palvelua lääkärin vastaanotolla, oikeuden edessä sinun kimppuusi voidaan käydä leimasi kautta esimerkiksi huoltajuuskiistoissa ja niin edelleen.- tsemiialkuperäselle
Ja nämä jutut aina jätetään sitten ihan omaan arvoonsa.
Olipa muuten huvittava tässä kirjoituksessa tällä kertaa toi "leima"-juttu. :) Näitä ei jaksa edes kommentoida, mutta täällä pari tällasta jätkää selittämässä, kun ei sitä elämää ole itsellä. - hassuaon
Sinulla ei itselläsi ole selvästikään kovinkaan syvällistä näkökulmaa eikä minkäänlaisia argumentaatiokykyjä osallistua keskusteluun, joten yrityksesi pilkata toisen kirjoittajan argumentaatiota on lähinnä huvittava. Jos koet omaavasi jonkinnäköisen elämän itse, niin mitä sinä täällä roikut naureskelemassa hassuille "leima" -jutuille, joihin sinulla itselläsi ei ole selvästikään mitään perusteltua eikä harkittua vasta-argumenttia eikä näkökulmaa siihen, miten aloittajan tulisi toimia oman hyvinvointinsa eteen.
- voi.sua
tsemiialkuperäselle kirjoitti:
Ja nämä jutut aina jätetään sitten ihan omaan arvoonsa.
Olipa muuten huvittava tässä kirjoituksessa tällä kertaa toi "leima"-juttu. :) Näitä ei jaksa edes kommentoida, mutta täällä pari tällasta jätkää selittämässä, kun ei sitä elämää ole itsellä."Näitä ei jaksa edes kommentoida, mutta täällä pari tällasta jätkää selittämässä, kun ei sitä elämää ole itsellä. "
Silti kommentoit, koska täällä on kerrottu paljon kiusallisia asioita psykiatrian alan ihmisoikeusrikoksista sekä henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista. - kyrpiintyny
On niin totta mitä puhut .
- harkitse.tarkasti
Varoituksen sana.
Psykiatrit ja psykiatrista hoitoa tarjoavat lääkärit/hoitajat eivät ole kiinnostuneita sinusta ihmisenä. Heitä ei varmastikaan kiinnosta sinun oikeat ongelmat.
- sinuun suhtaudutaan alentavasti ja tehdään vastakkainasettelu heti selväksi eli sellainen ALAN AMMATTILAINEN vs. POTILAS tai TERVE vs. SAIRAS
- sinua kuunnellaan valikoiden ja kaikki kirjataan hoitotietoihin subjektiivisesti
- kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan muotoilemalla asioita "psykiatrian" oppeihin kuuluviin diagnooseihin tähtäävästi
- tarkoituksena on etsiä tekosyitä diagnoosihakuisuudelle ja lääkkeiden (huumeiden) käytölle sinua vastaan
- työhaastattelut tms. eivät ole mitään verrattuna siihen, millaisia tapoja "psykiatrian" alan lääkärit tai hoitajat voivat käyttää sinua vastaan, kun pyrkivät horjuttamaan sinua hoitokäynnillä/tapaamisessa. Sinua johdatellaan, puheesi keskeytetään, kysytään uusia kysymyksiä ennen kuin olet vastannut edelliseen, takerrutaan yksityiskohtiin tahallisesti väärin pakottaen sinut korjailemaan, selittelemään tai provosoitumaan, lääkäri/hoitaja voi hämmentää sinua eri keinoin (poistua paikalta kesken tärkeimmän kertomuksesi, puhua päälle, johdattaa harhaan, sanankääntein lytätä sinua, kiistää kokemuksesi tai pilkata sinua), he ovat manipuloinnin ja provosoinnin mestareita
- oikeat asiat sivuutetaan, niitä koskevia asioita jätetään kirjaamatta tai niitä koskevat kertomuksesi muotoillaan virheellisiksi, puutteellisiksi ja niitä pyritään lyttäämään erilaisin muotoiluin ja sanankääntein
- sinusta kirjataan mustamaalaavia asioita jopa ulkonäköä tai olemustasi pilkaten
- sinua ymmärretään tahallaan väärin
- psykiatria tarvitsee asiakkaita eli työtä työyhteisölleen tai yksittäisille toimijoille ja lääkebisnes tarvitsee lääkkeiden (huumeiden) käyttäjiä
- psykiatriset työntekijät voivat tarvita sinua asiakkaakseen enemmän kuin sinä heitä hoitamaan sinua- psykiatria.on.läpimätä
Loistava kirjoitus. Niin totta joka sana.
- adsdasads
jaksoit tiivistää minun ajatukseni
- Floebtwslyr
Öö? Millä itressillä julkisen terveydenhuollon työntekijä toimisi väittämälläsi tavalla?
Miksi toisaalta mennä lääkäriin jos ei halua lääkkeitä (lääkärin tehtävä on määritelmällisesti tehdä diagnoosi ja määrätä siihen hoito)? Jos tarvitset vain juttukaveria ja mielen piristystä niin mene kaverin kanssa lenkille tai hanki liikunnallinen harrastus (liikunnan muutenkin on osoitettu toimivan jopa lääkkeitä paremmin). - 8800
Katsos kun monet jotka hakevat apua psykiatreilta ovat yksinäisiä,ei ole sitä juttukaveria.Ja kun on yksinäinen ja on esim. tapahtunut jotain ikävää niin sitä tapahtumaa haluaisi käsitellä "ammattilaisten" kanssa,yksin asioita pohtiessa ajatukset alkavat saamaan noidankehämäisiä piirteitä.
Sitten jos apu on ainoastaan yliolkaista ja huonoa kohtelua ja pilleriresepti niin ei se hirveästi mieltä piristä.
- uhj
Aikoinaan hakeuduin julkiselle keskustelemaan. Kuten uskoakseni jokainen ihminen ajattelee, psykiatrian puolelle hakeutuessaan. Kohtaaminen ja vastavuoroinen keskustelu, oli hyvin heikkoa. En sieltä todellakaan saanut, mitä olin uskonut.
Jotakin saatetaan alkaa ' tutkimaan ' , ikäänkuin " potilaan selän takana " myös, tästä ei kuitenkaan viitsitä edes ainakaan ennalta kertoa, haluta.
Eikä juuri senkään jälkeen, vaan johtopäätöksiä vedetään nopeasti ja kyllä kokemani mukaan, virhettä tulee mielivaltaisesti, itse pystymättä vaikuttamaan.
Kuka haluaa näin tulla kohdelluksi? - uhj
Ilman " leimaa " , eli diagnoosia ei lääkettä saa määrätä.
Kyllä diagnoosia, vaikka aivan teinivuosilta saatetaan käyttää ' aseena ' tarvittaessa mm. hualtajuusriidoissa ja lapsen huostaanotossa. Aivan kiistatonta tietoa.
Psykiatrinen dg, on hyvin vakava asia siis. En ole nuori enää, minulla ei ollut minkäänlaista tietämystä aiemmin psykiatriasta.
Ehkä eniten minua järkyttää, monien muiden seikkojen lisäksi, että vapaaehtoinen hoito voidaan muuttaa pakkohoidoksi. Mielestäni on hyvä jakaa tietoa. - Jantersson
Heippa,
Hakeuduin lääkärille alkuvuodesta vastaavasta syystä ja sekä minä että lääkäri olimme sitä mieltä, että psykoterapia olisi oikea hoitomuoto minulle. Sain mukavalta yleislääkäriltä lähetteen psykiatrille, joka oli hyvin kuunteleva, kunnioittava ja empaattinen. Kävimme kolmen käynnin verran tilannettani läpi kyselylomakkein ja keskustelemalla elämästäni. Psykiatri oli samoilla linjoilla, että hyötyisin psykoterapiasta. Etsin pätevän oloisen psykoterapeutin ja sovin terapian aloituksesta. Pstkiatri kkirjoitti ns. B-lausunnon, jossa dg lievä masennus. Lääkkeitä hän ei missään vaiheessa suositellut. 3kk päästä ensimmäisestä lääkärikäynnistä postitin kelalle hakemuksen psykoterapiatukeen ja n. kuukauden kuluttua tuli myöntävä päätös. Psykoterapia on ollut todella hedelmällistä ja masennuksen syihin on päästy jo kiinni. Olo on ihan mahdottoman paljon parempi ja avun hakeminen on ollut elämän parhaita päätöksiä. Olen siis tavannut ihmisläheisen ja auttamishaluisen yleislääkärin, upean psykiatrin ja terapeutin, joka auttaa minua valtavasti. Kaikkia kauhukertomuksia täällä ei aina kannata kuunnella. Tsemppiä matkaan!- niin.varmaan
Hienoa propagandaa psykiatrian puolesta. Ei kannata sokeasti uskoa tuollaisia kertomuksia.
- TheJanttersson
Siis mitä ihmettä? Tässä ei kyllä ole propagandaa tippaakaan, vaan ihan tuore ja omakohtainen kokemus aika kipeästäkin asiasta, joka onneksi otettiin vakavasti ja sain todella hyvää apua. Kuten toivottavasti myös ap. Ja jos psykoterapia todetaan oikeaksi hoidoksi, niin omavastuu on minulla n. 20e/krt. On todella sen arvoista!
- niin.varmaan
TheJanttersson kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Tässä ei kyllä ole propagandaa tippaakaan, vaan ihan tuore ja omakohtainen kokemus aika kipeästäkin asiasta, joka onneksi otettiin vakavasti ja sain todella hyvää apua. Kuten toivottavasti myös ap. Ja jos psykoterapia todetaan oikeaksi hoidoksi, niin omavastuu on minulla n. 20e/krt. On todella sen arvoista!
Samalla tavalla kuin sinä kehotat olemaan uskomatta negatiivisia kokemuksia niin itse ajattelen sinun kirjoittavan pelkkää propagandaa psykiatrian puolesta. Niin yksinkertaista.
- TheJanttersson
Sanoin "kaikkia kauhukertomuksia". Koska näissä kehotettiin lähinnä hädässä olevaa olemaan hakematta apua, koska kaikki psykiatrit ovat sitä sun tätä eikä kukaan välitä ja kaikki tuputtavat lääkettä jne. Minusta se kuulostaa vähän vastuuttomalta. Olen tosi pahoillani, jos sinulle on tullut omasta hoidostasi sellainen olo, että kukaan ei välitä. Tahdoin kuitenkin kertoa oman tarinani, koska ainutkaan työntekijä, jonka tapasin, ei sopinut näihin kuvauksiin. Ja nämä ovat ainoat alan työntekijät, joita olen koskaan tavannut. 100% oli mukavia ja välittäviä ja asiaani edistettiin hienosti. Tuskin minulla on ollut vain satumainen tuuri. Eiköhän nämä hoitavat ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti halua auttaa ja vähentää inhimillistä kärsimystä, vaikka huonojakin työntekijöitä toki voi joukossa olla. Terapian odottelu oli vähän raskasta, mutta ne ovat kelan sääntöjä, ei lääkärien vika.
- niin.varmaan
TheJanttersson kirjoitti:
Sanoin "kaikkia kauhukertomuksia". Koska näissä kehotettiin lähinnä hädässä olevaa olemaan hakematta apua, koska kaikki psykiatrit ovat sitä sun tätä eikä kukaan välitä ja kaikki tuputtavat lääkettä jne. Minusta se kuulostaa vähän vastuuttomalta. Olen tosi pahoillani, jos sinulle on tullut omasta hoidostasi sellainen olo, että kukaan ei välitä. Tahdoin kuitenkin kertoa oman tarinani, koska ainutkaan työntekijä, jonka tapasin, ei sopinut näihin kuvauksiin. Ja nämä ovat ainoat alan työntekijät, joita olen koskaan tavannut. 100% oli mukavia ja välittäviä ja asiaani edistettiin hienosti. Tuskin minulla on ollut vain satumainen tuuri. Eiköhän nämä hoitavat ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti halua auttaa ja vähentää inhimillistä kärsimystä, vaikka huonojakin työntekijöitä toki voi joukossa olla. Terapian odottelu oli vähän raskasta, mutta ne ovat kelan sääntöjä, ei lääkärien vika.
Itse en sinua usko. Jokainen päättäköön itse uskooko sinuun.
Onnea silti, jos tarinasi onkin tosi, sillä kaikkien kohtelu ei todellakaan ole hyvää. Muista, että vaikka yhtä olisi kohdeltu hyvin niin se ei oikeuta sitä, että jotain toista voitaisiin kohdella huonosti tai että sinä voisit lytätä muiden kokemuksia. Omaat hyvät taidot edistää psykiatrian sanomaa.
Kukaan ei varmasti kehota hädässä olevaa olemaan hakematta apua, vaan oikeaa kokemusta omaavat varmastikin tarkoittavat, että apu kannattaa etsiä jostakin muualta kuin psykiatrian parista. - fenere
Minustakin kyseinen kannanotto kuulostaa aika epäilyttävältä. Jos ei nyt psykiatrin ehdotus, niin vähintään jonkun muun alalla työskentelevän henkilön. Tai sitten taas yksi liian sinisilmäinen hahmo. Tai jos hänellä oikeasti on "lievä masennus", niin ei siihen kannata tuhlata noin paljon veronmaksajien rahoja.
- Horshma
niin.varmaan kirjoitti:
Itse en sinua usko. Jokainen päättäköön itse uskooko sinuun.
Onnea silti, jos tarinasi onkin tosi, sillä kaikkien kohtelu ei todellakaan ole hyvää. Muista, että vaikka yhtä olisi kohdeltu hyvin niin se ei oikeuta sitä, että jotain toista voitaisiin kohdella huonosti tai että sinä voisit lytätä muiden kokemuksia. Omaat hyvät taidot edistää psykiatrian sanomaa.
Kukaan ei varmasti kehota hädässä olevaa olemaan hakematta apua, vaan oikeaa kokemusta omaavat varmastikin tarkoittavat, että apu kannattaa etsiä jostakin muualta kuin psykiatrian parista."Kukaan ei varmasti kehota hädässä olevaa olemaan hakematta apua, vaan oikeaa kokemusta omaavat varmastikin tarkoittavat, että apu kannattaa etsiä jostakin muualta kuin psykiatrian parista."
Tämä oli hyvin sanottu. Avunhakemista vastaan tuskinpa kukaan Suomessa on tai missään muuallakaan. Kannattaa vaan harkita tarkkaan keneltä apua lähtee hakemaan tai voi saada siipeensä todella pahasti. Psykiatria tai yleinen terveydenhoitojärjestelmä on valtava riski. Pitää huomata, että henkilö, jonka kokemus kontaktista psykiatrian kanssa on ollut melko positiivinen kertomansa mukaan, on saanut psykiatrisen pseudosairausdiagnoosin _lievä_ masennus. Tämä tarkoittaa sitä, että psykiatria ei ole ottanut esiin kovinta ja julminta puuttumisvalikoimaansa. Mitä pahemmassa kunnossa henkilö on, sitä vahingoittavampaa psykiatria on asianomaista kohtaan ja siten sitä kauempaa psykiatria kannattaa kiertää. - Julma-maailma
Horshma kirjoitti:
"Kukaan ei varmasti kehota hädässä olevaa olemaan hakematta apua, vaan oikeaa kokemusta omaavat varmastikin tarkoittavat, että apu kannattaa etsiä jostakin muualta kuin psykiatrian parista."
Tämä oli hyvin sanottu. Avunhakemista vastaan tuskinpa kukaan Suomessa on tai missään muuallakaan. Kannattaa vaan harkita tarkkaan keneltä apua lähtee hakemaan tai voi saada siipeensä todella pahasti. Psykiatria tai yleinen terveydenhoitojärjestelmä on valtava riski. Pitää huomata, että henkilö, jonka kokemus kontaktista psykiatrian kanssa on ollut melko positiivinen kertomansa mukaan, on saanut psykiatrisen pseudosairausdiagnoosin _lievä_ masennus. Tämä tarkoittaa sitä, että psykiatria ei ole ottanut esiin kovinta ja julminta puuttumisvalikoimaansa. Mitä pahemmassa kunnossa henkilö on, sitä vahingoittavampaa psykiatria on asianomaista kohtaan ja siten sitä kauempaa psykiatria kannattaa kiertää.Olen samaa mieltä siitä että mitä huonommassa kunnossa ihminen on niin sitä kamalampaa tämä kohtelu on vaikka sen pitäisi olla melkein toisin päin. Maailma on julma.
- Horshma
Julma-maailma kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä että mitä huonommassa kunnossa ihminen on niin sitä kamalampaa tämä kohtelu on vaikka sen pitäisi olla melkein toisin päin. Maailma on julma.
Riippuu ihan näkökulmasta. Psykiatrian, jonka tehtävä yhteiskunnassa on sosiaalikontrolli, näkökulmasta tiukemmat otteet enemmän valittavan kansalaisen kohdalla ovat loogisia.
Jos kansalainen kuvittelee, että psykiatria on lääketiedettä ja, että alan tarkoitus on siten auttaa kohdettaan tai apuahakevaa, voi julmempi kohtelu kovemman hädän kohdalla vaikuttaa epäloogiselta.
- TheJanttersson
Itse olen sitä mieltä siis, että nimen omaan tuo psykoterapia on se avainjuttu tässä omassa toipumisessa. En niin tiedä, lasketaanko sitä niinkään "psykiatriaksi". Terapeuttini ei ole lääkäri. Lääkäri ja psykiatri tarvittiin kyllä prosessissa, jotta sain kelalta tuen. Tuki on n. 58e/kerta, eli sen hakeminen ja lääkäritapaamiset olivat ehdottomasti vaivan arvoiset. Toki psykoterapiaan voi hakeutua ilman tukeakin, mutta monille se on ymmärrettävästi liian kallista niin. Eli kannustan hakemaan kyllä tukea. Terapeutin saa kuitenkin valita ihan itse!
- fenetre
Olen kriittinen psykiatrien mainostamia lääkehoitoja kohtaan, mutta olen vähintään yhtä kriittinen psykoterapiaa ja useimpia muitakin terapioita kohtaan. Kuulostat ihan sellaisen alan markkinoijalta, tai sitten joltain höynäytetyltä nuorelta potilaalta.
- Horshma
Niin kutsuttu psykoterapia ei ole osa psykiatriaa, mutta on kylläkin osa niin sanottua mielenterveysjärjestelmää, tai psykiatrista järjestelmää, koska psykiatria on ikään kuin ahmaissut kaiken oman valtansa alle enemmän tai vähemmän. Historia psykoanalyysistä psykoterapiaan ja psykiatrian kilpailijasta alistetuksi osaksi järjestelmää on pitkä, joten sitä en tässä käy läpi. Joka tapauksessa psykoterapian on osittain muodostunut osaksi järjestelmää. Huomaa, että psykoterapiaa saa ilman mitään "diagnooseja," mutta KELA-tukea varten on kierrettävä psykiatrian kautta. Yksityisellä psykoterapeutilla voi käydä ilman leimaa, kunhan huolehtii, että ei koskaan luovuta SOTUaan terapeutille. Muutoin leima voi tulla järjestelmään, mikä sitten vie mahdollisuuksia elämässä. Kunhan pysyy terapiassa täysin nimettömänä niin kaikki ok. Sitä en osaa sanoa kuinka monelle psykoterapeutille järjestely sopisi.
- Horshma
fenetre kirjoitti:
Olen kriittinen psykiatrien mainostamia lääkehoitoja kohtaan, mutta olen vähintään yhtä kriittinen psykoterapiaa ja useimpia muitakin terapioita kohtaan. Kuulostat ihan sellaisen alan markkinoijalta, tai sitten joltain höynäytetyltä nuorelta potilaalta.
On ihan totta, että niin sanottu psykoterapia, eli ilman alan jargonia ihan vaan keskustelu, voi olla täyttä soopaa. Riippuu tietenkin mitä asiakas haluaa kuulla. Psykoterapeutteja on niin monia. Tärkeintä ei ole psykoterapeutin koulutus vaan aito tahto ja osaaminen auttamisen puolella. Tarvitaan sosiaalista lahjakkuutta ennen kaikkea, kykyä asettua toisen kenkiin ja kunnioittaa toisen maailmankatsomusta. Tämä meille kaikille ihmisille valtavan haastavaa, psykoterapeutteina toimiville ihmisille niin ikään. Siksi moni keskustelusuhde tekee pahaa jälkeä ja ihmiset tulevat vihaisempia, katkerampina, loukatumpina ja kaikin puolin yhä vaan enemmän henkisesti hajalla ulos palvelusuhteesta. Onneksi sentään joillekin on löytynyt hyvä keskustelukumppani ja asioita saadaan oikeasti ratkaistua.
Skeptisyys _kaikessa_ niin sanottuun mielenterveysjärjestelmään liittyvässä on vähintään viisas asenne, ellei laajemman ymmärryksen ja tietämyksen merkki henkilöstä riippuen.
- fenetre
Oletko nykyään, siis vuoden jälkeen, nykyään esimerkiksi työelämässä tai opiskelemassa aktiivisesti tuon psykoterapian vuoksi? Kuinka kauan se terapia kestää?
- TheJanttersson
Olin silloin työelämässä, lyhyitä sairaslomia takana. Olen työelämässä edelleen, masennuksen takia ei ole syksyn aikana ollut lomia, uskon, että psykoterapia on vaikuttanut siihenkin. Itse terapiaan ei ole vielä vuotta kestänyt, mutta avun hakemisesta alkaa olla kohta vuosi. Olen muuten keski-ikäinen, en nuori. Enkä myöskään terveydenhoitoalalla. Aika outoja oletuksia. Terapia kestää 1-3 vuotta. Todennäköisesti varmasti ainakin toisen vuoden. Kolmeksi vuodeksi tukea on mahdollista saada. Tämän reitin voi vaivatta tarkistaa kelan sivuilta kohdasta "kuntoutuspsykoterapia".
- uhj
Kuten jo kirjoitin, en ole nuari enää. En kuitenkaan eläkeläinenkään. Olen ikäni ollut ja edelleen työelämässä ( jos sillä nyt mitään merkitystä on ) ja kyllä niin epäasiallista ja töykeää kohtelua en ollut, ole, koskaan missään aiemmin terveydenhoidossa kohdannut.
Luulin pitkään, tapaukseni olevan poikkeus ... Mutta sitten uteliaana " tutuistuin " alalla mielestäni vallitsevaan mielivaltaan, toki aluksi vain oman kokemani kautta.
' Kokemuksia sieltä sun täältä ' , kyllä on erittäin paljon samaa, kuin itse koin. Joten, käsitykseni etenkin huonosta kohtelusta on saanut vahvennusta, pahoin pelkään että on poikkeuksena saada asiallista kohtelua. Ehkä kirjoitan myöhemmin lisää.
Kauhukertomus on todella vaarana, psykiatrian on täysin luvallista ja tätä tehdään, muuttaa vapaaehtoinen hoito, pakkohoidoksi.
Psykoterapia. Hoitosuhteen lääkäriin on jatkuttava edelleen.
Minun on melko vaikea uskoa, että " vain " yhdellä diagnoosilla, esim. lievä masennus, siellä tulisi riittävän, vuosikausia, jonka yleensä psyk. terapia kestää.- TheJanttersson
Se hoitosuhde on "psykiatrin suositusten mukaisesti", ei tarkoita psykiatria vaan ihan sitä, että on edelleen oman hoitoyksikkönsä potilas. Minulla ihan yleislääkäri. Kertatapaaminen vuodessa riittää, jonka jälkeen riittää tämän lääkärin lausunto jatkovuodesta. Ihan käsittämätöntä soopaa, ettei uskota. Ehkä tietysti palstan nimi selittää. Hyvää jatkoa teille kaikille, toivottavasti saatte jatkossa toivomaanne hoitoa. Olen pahoillani jos jotakuta loukkasin hyvällä kokemuksellani.
- fenetre
Olet ollut vasta vuoden siellä hoidossa, mutta nyt tiedät jo sellaisia asioita kuin että "kertatapaaminen vuodessa riittää", ym. Fishy.
- Horshma
Psykiatriassa vapaaehtoinen "hoito," paremmin sanottuna käsittely, on illuusio. Psykiatreilla on mahdollisuus muuttaa "vapaaehtoinen" toiminta pakotetuksi sormia napsauttamalla. Käytännössä olet "vapaaehtoinen" vain niin kauan kuin olet samaa mieltä psykiatrin kanssa. Sen jälkeen olet pakotettuna.
- Yksi-vain44
TheJanttersson kirjoitti:
Se hoitosuhde on "psykiatrin suositusten mukaisesti", ei tarkoita psykiatria vaan ihan sitä, että on edelleen oman hoitoyksikkönsä potilas. Minulla ihan yleislääkäri. Kertatapaaminen vuodessa riittää, jonka jälkeen riittää tämän lääkärin lausunto jatkovuodesta. Ihan käsittämätöntä soopaa, ettei uskota. Ehkä tietysti palstan nimi selittää. Hyvää jatkoa teille kaikille, toivottavasti saatte jatkossa toivomaanne hoitoa. Olen pahoillani jos jotakuta loukkasin hyvällä kokemuksellani.
Minä uskon sinua. Kenenkään kokemuksia ei saisi kyseenalaistaa tai kieltää. Tai vähätellä tunteita.
- fenetre
Freudilainen psykoterapia on melkein huuhaa-kultti. CBT on ylimainostettu ja melko heikosti toimiva terapia useimpiin ongelmiin. Itse hyödyn meditoinnista, mutta mindfulness on myös ylimainostettu terapia, joka ei kenties toimi useimmille ihmisille kovinkaan hyvin.
Millaista terapiaa sinä saat sieltä Kelalta?- Horshma
Kaikki psykoterapiasuuntaukset ovat lähes kulttimaisia. CBT:han on loukkaus jokaista älykästä ja itseään arvostavaa ihmistä kohtaan. Siinä opetetaan ihmistä kuin koiraa. Freudilainen teoria on niin täysi vitsi Oedipus-kompleista lähtien, että en mene edes siihen. Samoin Jungit jne. kaikki ovat vain yhden tai muutaman henkilön näkemys siitä miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. He ovat yhtä paljon oikeassa kuin väärässä. Yksikään ei perustu mihinkään tieteeseen vaan suuntauksen kehittäjän omiin havaintoihin ja spekulaatiohin. Osa varmasti osuu oikeaan jonkun ihmisen kohdalla jossain elämäntilanteessa jonakin hetkenä kuin joka paikkaan huitoon, mutta eihän noita suuntauksia ja menetelmiä kukaan viisas ihminen tosissaan ota.
En väitä, etteikö erilaisia silmien liikutusjuttuja etc. voisi käyttää rentoutumiseen, ja sitä kautta saada parempaa fiilistä, aivan varmasti voi, mutta ei niillä mitään sellaista vaikutusta ole kuin mainostavat, että elämänongelmat ratkeavat ja paha mieli/masennus katoaa. Elämänongelmia ei valitettavasti voi ratkaista silmiä luomien alla liikuttelemalla vaikka houkuttelevalta kuulostaakin. Moni varmasti uskoo, että sillä ongelmat ja paha mieli kaikkoaa, en epäile hetkeäkään, mutta fiksummat miettii pidempään. - Yksi-vain44
Horshma kirjoitti:
Kaikki psykoterapiasuuntaukset ovat lähes kulttimaisia. CBT:han on loukkaus jokaista älykästä ja itseään arvostavaa ihmistä kohtaan. Siinä opetetaan ihmistä kuin koiraa. Freudilainen teoria on niin täysi vitsi Oedipus-kompleista lähtien, että en mene edes siihen. Samoin Jungit jne. kaikki ovat vain yhden tai muutaman henkilön näkemys siitä miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. He ovat yhtä paljon oikeassa kuin väärässä. Yksikään ei perustu mihinkään tieteeseen vaan suuntauksen kehittäjän omiin havaintoihin ja spekulaatiohin. Osa varmasti osuu oikeaan jonkun ihmisen kohdalla jossain elämäntilanteessa jonakin hetkenä kuin joka paikkaan huitoon, mutta eihän noita suuntauksia ja menetelmiä kukaan viisas ihminen tosissaan ota.
En väitä, etteikö erilaisia silmien liikutusjuttuja etc. voisi käyttää rentoutumiseen, ja sitä kautta saada parempaa fiilistä, aivan varmasti voi, mutta ei niillä mitään sellaista vaikutusta ole kuin mainostavat, että elämänongelmat ratkeavat ja paha mieli/masennus katoaa. Elämänongelmia ei valitettavasti voi ratkaista silmiä luomien alla liikuttelemalla vaikka houkuttelevalta kuulostaakin. Moni varmasti uskoo, että sillä ongelmat ja paha mieli kaikkoaa, en epäile hetkeäkään, mutta fiksummat miettii pidempään.On kyllä aika uskomatonta että näitä opetetaan ihmisille melkein jonain absoluuttisena totuutena. Miten ne voi olla totta kun ne on vain tiettyjen ihmisten mielipiteitä? Eikö ihmiset osaa erottaa mielipiteitä totuudesta? Ei vissiin.
- kalseeta
Neuvo: älä anna lääkärin ylipuhua itseäsi. Menin itse 17 -vuotiaana yleislääkärille valittamaan masennustani. Olin todella väsynyt ja heräsin aina aamulla siihen tunteeseen, että oli itku kurkussa. No, lääkäri totesi minulle: "Vielähän te hymyilettekin!" Hän onnistui tukkimaan suuni kertaheitolla. Lähdin kotiin. Masennuksesta olen kärsinyt koko ikäni ja saanut siihen jopa apua myöhemmin, että olen selvinnyt työelämästä ihan hyvin. Mutta noin ei saisi nuorta ihmistä kohdella!
- hhhhhhhhhhuy
Voi kuinka olet kärsinyt!
- Juulius
Hyvät ihmissuhteet, parisuhde työ,läheiset, terveys. Masennus ei luulisi näillä tulevan. Varsinkin ihmissuhteet, ystävät on tärkeätä elämässä. Yksin et jaksa.
- pnrvwä
BDI- testi on hyvä tehdä lääkärin luona. Ja psykiatriasta on minulle ollut yksi suuri hyöty eli työkyvyttömyyseläke.
- Horshma
BDI-testi on hölönpölöä. Psykiatriset testit ovat kaikki yhtä tyhjänpäiväisiä ymmärryksen luomisessa kuin ala-asteikäisten tyttöjen kaverikirjan vastaavat. Lähinnä hupitarkoitukseen.
- uhj
Lääkärin vastaanotolla : Yksi huono kohtaaminen vaatii nollautuakseen kymmenen hyvää ( Yle.fi Akuutti ) .
Kyllä varmaan psykoterapia tai vastaava keskustelullinen apu saattaa hyvinkin auttaa.
Jos, se on asiakkaan tarpeesta lähtevää, eikä siellä mitätöidä, moralisoida, eikä tyrmätä eli torpata.
Ikävä kyllä psykoterapiaan hakeutuessa julkisen kautta, eivät keskustelut jää kahden
keskiseksi. - Feeniksin_kyynel
En voi sanoa muuta kuin, että psykoterapiaakin on useaa erillaista. Se mikä hoito on "paras" riippuu paljon siitä mistä masennus johtuu.
Lääkkeet yksistään eivät paranna ketään, mutta niiden avulla voi jaksaa keskittyä sen kriittisen hetken, jolloin pistetään elämä kuntoon. Lääkkeet lievittävät pahaa oloa, mutta eivät poista sen syitä.
Psykoterapiassa on mahdollista keskittyä masennuksen syihin, mitä ne ikinä ovatkaan, mutta jos masentuneen voimat eivät riitä psykoterapiaan, voi muut hoidot ennen sitä olla paikallaan.
Masennukseen on itsehoito, jota voi hyvin käyttää kaikkien hoitomuotojen tukena. Eivätkä kaikki masentuneet tarvitse lääkkeitä eivätkä kaikki tarvitse psykoterapiaa. Toiset pärjäävät jommalla kummalla ja toiset eivät tarvitse kumpaakaan.
Aloittajalle:
Periaatteessa mitä enemmän kerrot itsestäsi sen paremmin sinua osataan hoitaa.
Lääkärit ja psykologitkin ovat vain ihmisiä ja heihinkin tottuu ajan myötä. Ei ensimmäisellä tapaamiskerralla tarvitse kaikkea kertoa. Kukapa nyt tuntemattomalle ihmiselle kertoisi syvimpiä salaisuuksiaan? Mutta sitten kun olette tutustuneet niin homma helpottuu. - uhj
Psykoterapia.
Suomen Mielenterveysseura.
Pari otetta, sivulta :
Psykiatri suosittelee siis psykoterapiaan hakeutumista vain silloin, kun hän näkee sen tarpeelliseksi.
Jos valittu psykoterapeutti ei ole psykiatri, niin jatkossa tulee pitää yllä hoitosuhdetta myös psykiatrin kanssa.
Tämä on KELA : n tuen edellytys.
Sivulla on lisäksi kerrottu hyvin, hyvän psykoterapeutin kriteereistä.
Näillä eväin, asenteella, kun siellä psykiatriankin parissa mentäisi, olisipa mukavaa.
Jäisi varmaan jokaiselle kävijälle, positiivinen kokemus.
Tai, ainakin lähes. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää.- Tyytyväinen.palveluihin
Kelan ihan omalta sivulta psykoterapian kohdalta. "hoito jatkuu edelleen psykiatrian erikoislääkärin suosituksen mukaan." Ei siis tarvitse olla psykiatrin hoidossa, jos psykiatrin mielestä ok, että hoitava taho on esim. terveyskeskus tai työterveys, jossa välillä käy ilmoittamassa itsestään. Psykiatria tarvitsee lähinnä jatkossa jos tarvitsee lääkitystä. Ja silloinhan psykiatri on paikallaan.
- uhj
No onpas outoa, että näin ristiriitaista on tieto.
Eli siis kontrolloidaan kuitenkin edelleen, ' jossakin ' . Vaikka ei lääkettä käytä.
Todella outoa. Mihin tämä perustuu? - Tyytyväinen1
Käsittääkseni siihen, että suurin osa psykoterapeuteista ei ole lääkäreitä. Sairauden hoidossa kuitenkin katsotaan, että lääkärikin on hyvä olla edes jollain tavalla kuvioissa mukana/kirjoilla. Mutta ei lääkärin tarvitse hoitaa, jos psykoterapeutti on hoitava henkilö.
- SurullinenmuttaIloinen
Ymmärrän sinua. Olen lapsuudestani asti ollut masentunut, mutta se huomattiin vasta kun valmistuin. Ei hätää, saat kyllä apua mitä tarvitset! Minä sain apua mitä tarvitsen niin sinäkin luultavasti saat! Toivottavasti..... :(
- uhj
No eihän sinne psykoterapiaan aivan itsenäisesti hakeutuen, maltaita maksa, vaikka kerta viikossa.
Toki jokainen itse arvottaa ja määrittää, mihin haluaa satsata.
Elämässään.
Julkisen kautta yritys hakeutua, saada Kelan tukea, ei aivan heppoisin eväin onnistu, diagnoosein. Esim. lievällä masennuksella.
Kuinka sitten nämä valtaiset joukot nuaria aikuisia, jotka työkyvyttömäksi leimattu.
Mielenkiintoista luettavaa : Psykoterapia korvaus ja lääkityksestä kieltäytyminen
( kysy Kelasta ) . - masennusjapaniikkih
Surullista että täällä on näin paljon huonoja kokemuksia. Mutta kerrompa omia kokemuksia aloittajalle: Olen itse myös ollut hyvin tarkka siitä mitä kerron ja kenelle, mutta sairastuttuani äkillisesti burn outiin, kaikki ne omat rajat karisi hyvin perusteellisesti lattialle ensimmäisestä lääkärikäynnistä lähtien. Ei todellakaan tarvittu kuin se yksi kerta lääkärin edessä romahtamiseen, kun tajusin ettei sillä todellakaan ole yhtään mitään väliä, mitä ja miten siellä asiat sanoi. Ainakin jokaikinen lääkäri joka omalle kohdalle osui, kohteli minua ihmisenä vaikka hysteerinen ulisija olinkin. Itse siirryin kyllä hyvin nopeasti psykiatrian poliklinikan kautta psykiatristen sairaanhoitajien&psykiatrin juttusille, kun sekavasta olotilasta huolimatta jaksoin vaatia itselleni hoitoa, niin kauan että sitä sain.
Mutta yleensä tietääkseni nämä yleislääkärit suosittelevat varaamaan ajan mielenterveystoimistoon, jossa on myös alan asiantuntijoita psykologeja jne. Ja tämän sanon perustuen omiin kokemuksiin: Kenenkään intresseissä ei ole leimata sinua yhtään miksikään, heidän työtänsä on auttaa sinua. Ja voi olla että lääkäri ensimmäisenä suosittelee lääkitystä, mutta se ei tarkoita että se olisi pakko aloittaa. Aivan hyvin voit käydä mt-toimistolla juttelemassa, ja myöhemmin kokeilla lääkitystä jos siltä tuntuu. Kannattaa unohtaa kaikki ennakkoasenteet, mutta muistaa kuitenkin myös pitää omia puoliaan. Koskaanhan ei voi tosiaan tietää millainen lääkäri/psykiatri/hoitaja/psykologi kohdalle sattuu, mutta kun on alusta asti rehellinen omasta tilanteestaan ja tekee selväksi mitä haluaa, pitäisi homman edetä.
Tartun vielä pariin väitteeseen mitä kommenteista poimin
- Kyllä, lääkärit kirjoittavat lausuntoja tms kanta -järjestelmään, mutta EI, ne EIVÄT vaikuta työnhakuun. Itsekin olen nykyisin töissä, ja minulle on sanottu ettei minullakaan ole mitään velvollisuutta kertoa työnantajilleni diagnooseista, eivätkä He tietojani näe mistään. Eikä kyllä toistaiseksi ole missään muussakaan asiassa tullut mitään esteitä mistään ''merkinnöistä'' psykoterapiasta tms.
- Ehkä vähän naurahdin noille pakkohoitokommenteille. Itse olen paniikin aiheuttamassa sekavassa pelkotilassa kirjaimellisesti rukoillut pääsyä psykiatriselle osastolle, uskoen että kuolen ellei minua tainnuteta lääkkeillä tiedottomaksi. Vastaus oli että jutteluajat riittää, ei sovi sairaalakokemus sinulle. Oikeassa olivat. Eli nuo pakkohoito kauhukuvamaalailut voi jättää omaan arvoonsa.
- BDI-testeistä olen täysin samaa mieltä, täyttä hölynpölyä
- SSRI-lääkkeistä sen verran, että itsekin olin hyvin kriittinen niitä kohtaan kaikesta lukemastani päätellen, mutta loppujen lopuksi (ehkä hieman ironisestikin) ne koituivat ainoaksi pelastuksekseni.
Mutta loppujenlopuksi kaikki on hyvin pitkälti itsestä kiinni. Apua varmasti saa kunhan osaa kysyä (tarpeen tullen vaatia) ja ottaa sitä vastaan.- psykiatriassa.on.vaara
Oletko mieluri vai mikä ihmeen intressi sulla on täällä uskotella ihmisille että pakkohoitoon ei voi joutua? Siellä tulee myös väkisin lääkkeet naamaan. Ei kellekään sopiva kokemus.
Kuunnelkaa monenlaisia näkökantoja. Lukekaa monenlaisia tapauksia ja tulkaa omiin johtopäätöksiinne. - realisti--
Jos sinut olisi otettu sairaalaan, ja olisit siellä kokenut SSRI-lääkkeet haittallisiksi kokeiltuasi niitä voisi olla eri ääni kellossa.
Mutta onneksi olkoon positiivisesta kokemuksesta. - Masennusjapaniikkih
psykiatriassa.on.vaara kirjoitti:
Oletko mieluri vai mikä ihmeen intressi sulla on täällä uskotella ihmisille että pakkohoitoon ei voi joutua? Siellä tulee myös väkisin lääkkeet naamaan. Ei kellekään sopiva kokemus.
Kuunnelkaa monenlaisia näkökantoja. Lukekaa monenlaisia tapauksia ja tulkaa omiin johtopäätöksiinne.Totta kai voi joutua, tarkoitus olikin vain kertoa omasta kokemuksesta, jotta aloittajalle ei nyt jää se kuva että ei uskalla lääkärille puhua avoimesti masennuksesta&ahdistuksesta pakkohoidon pelossa.
- Terppiterpander
Jes, juuri näin. Itse tapasin vain empaattista auttajaa ja kukaan ei ole tyrkyttänyt lääkkeitä. Psykiatrinkin mielestä muu hoito parempi. Ei kela mitään lääkkeitäpidä edellytyksenä kuntoutukselle.
- Työhönkuntoutunut
BDI ei ole täyttä hölynpölyä. Se on ihan ok keskustelun apuvälineeksi masennusoireiden kartoittamiseen. Pelkästään sen perusteella ei voi eikä pitäisi tehdä kuitenkaan diagnoosia.
- Ananasakäämäs
Pakkohoitoonhan on aika hankala päästä. Täytyy olla selkeästi vaaraksi itselleen tai muille.
- Työhönkuntoutunut
Vapaaehtoisesti osastohoitoon pääseminenkin on hankalaa. Ystäväni yritti lyhyen ajan sisään kolme kertaa itsemurhaa, joutui teho-osastolle ja silti sanottiin, ettei pääse psykiatriselle.
Minut on kerran laitettu pakkohoitolähetteellä terveyskeskuksesta. Kyllähän se tietysti sokki on, kun ei viedään oikeus päättää itse omista asioista. Matkalla sairaalaan kuitenkin osasin rauhoittua sen verran, että päivystävä psykiatri ei tehnyt päätöstä tarkkailuun ottamisesta. Olen muutoin ollut vapaaehtoisesti osastolla ja tavannut pakkohoidossa olleita. Mielestäni on hyvä hakea ajoissa apua, jolloin joskus voidaan ehkäistä se, ettei joudu pakkohoitokuntoon.
Pakkohoito on äärimmäinen keino ja sillä on vastustajansa. Jos Imatran murhaajan ajatukset olisi tiedetty etukäteen, olisiko ollut oikein vai väärin laittaa hänet pakkohoitoon? Tai jos pakkohoidolla voidaan estää ihmistä tappamasta itseään ja myöhemmin hän tyytyväinen, ettei kuollutkaan, onko pakkohoito siinä tapauksessa oikein vai väärin? - gegee
Onko tuo mututuntumaa vai onko sulla näyttöä väitteesi tueksi?
Ja muistakaa että Suomen laissa riittää lääkärin arvaus, ett' "mielisairaus pahenee ilman joitoa." Taitaa olla kostain ulkomaisista TV-ohjelmista opittu tämä vaaralisuus-mantra.
Tässä Suomen lain pakkohoitokriteerit. Aika löyhät ovat:
Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:
1. Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
2. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
3. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä. - oikeus.ja.kohtuus
Työhönkuntoutunut kirjoitti:
Vapaaehtoisesti osastohoitoon pääseminenkin on hankalaa. Ystäväni yritti lyhyen ajan sisään kolme kertaa itsemurhaa, joutui teho-osastolle ja silti sanottiin, ettei pääse psykiatriselle.
Minut on kerran laitettu pakkohoitolähetteellä terveyskeskuksesta. Kyllähän se tietysti sokki on, kun ei viedään oikeus päättää itse omista asioista. Matkalla sairaalaan kuitenkin osasin rauhoittua sen verran, että päivystävä psykiatri ei tehnyt päätöstä tarkkailuun ottamisesta. Olen muutoin ollut vapaaehtoisesti osastolla ja tavannut pakkohoidossa olleita. Mielestäni on hyvä hakea ajoissa apua, jolloin joskus voidaan ehkäistä se, ettei joudu pakkohoitokuntoon.
Pakkohoito on äärimmäinen keino ja sillä on vastustajansa. Jos Imatran murhaajan ajatukset olisi tiedetty etukäteen, olisiko ollut oikein vai väärin laittaa hänet pakkohoitoon? Tai jos pakkohoidolla voidaan estää ihmistä tappamasta itseään ja myöhemmin hän tyytyväinen, ettei kuollutkaan, onko pakkohoito siinä tapauksessa oikein vai väärin?"Pakkohoito on äärimmäinen keino ja sillä on vastustajansa. Jos Imatran murhaajan ajatukset olisi tiedetty etukäteen, olisiko ollut oikein vai väärin laittaa hänet pakkohoitoon? Tai jos pakkohoidolla voidaan estää ihmistä tappamasta itseään ja myöhemmin hän tyytyväinen, ettei kuollutkaan, onko pakkohoito siinä tapauksessa oikein vai väärin? "
Ennustaminen ja ajatustenluku ei onnistu edes psykiatreilta. Eivät tule realistisesti kysymykseen.
- Työhönkuntoutunut
Oman kokemukseni perusteella apua kannattaa hakea. Ennen tapaamista voi tehdä listan kokemistaan oireista ja mielessä pyörivistä kysymyksistä. Itse olen saanut apua psykoterapiasta, sairaalahoidoista, ryhmätoiminnasta, kuntoutuskursseista ja lääkityksestä. Jos en olisi hakenut apua, olisin varmaan kuollut. Ja jollen olisi kuollut niin ainakin työkyvytön.
Kaikilla ei ole hyviä kokemuksia eikä minullakaan kaikki kohtaamiset ole olleet toivotunlaisia. Se johtuu monista tekijöistä. Mielen ongelmien ymmärtämiseksi ja lievittämiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta, kaikkea ei tiedetä. Hoidoilla voi olla ei-toivottuja vaikutuksia. Terveydenhuollon työntekijät ovat epätäydellisiä ihmisiä. Rajalliset resurssit ja eri tahojen taloudelliset intressit sekoittavat pakkaa omalta osaltaan. Ja joskus jotkut potilaat itse omalla epäasiallisella käytöksellään saavat vastineeksi epäasiallista kohtelua.
Kaikessa tekemisessä on riskinsä. Ainahan on olemassa mahdollisuus, että jokin menee pieleen. Onko siksi parempi välttää avun hakemista ja katsoa mihin se johtaa? Vai kokeilla saako apua? Kummassakin tapauksessa on hyvä toki käyttää mahdollisuuksien mukaan muita hyvinvointia vahvistavia keinoja.
Jos vastaanotolla puhuminen on vaikeaa, voi joissakin tapauksessa kyseeseen tulla nettiterapia: https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspx- jeesusonparas
Parempi apu löytyy Jeesuksesta.
- hirviömäistä
Jos ois pakotettu ois eri ääni kellossa. Haluatko suositella systeemiä joka pakottaa ihmisiä ilman tuomiota rikoksesta ja oikeudenkäyntiä?
- uhj
Psykiatri :
Mielenterveyspotilaan kohtelu voi olla tylyä ( mtv.fi ) .
- Valitettavasti on niin, että ne, jotka ovat käyttäneet mielenterveyspalveluja, kertovat, että siellä kohtelu on saattanut olla aika tylyä eikä heitä ei ole oikein kuultu.
Mukavaa että joku, lääkäri, on rohjennut tämän oikein julkisesti todeta.
Hatunnosto hänelle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei803529Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss1071792- 1061102
- 991075
- 60923
Priden osallistujamäärä suuri pettymys!
Ei lähellekään sataatuhatta, vaikka mukaan on värvätty kaikki aktivistit jopa homot katolta heittelevä islamistinen aate164840- 42836
IS Viikonloppu 28.-29.6.2025
3- merkitty Kovis Erkki Vuokilalta. Oikean reunan (kuvituksellinen) pääkuva on hauska, mutta siitä johdetun sanan merkit57791Joku kysyy
Missä on syy? Jossainhan se syy täytyy olla persujen kannatuksen alenemiseen. Kannatuksen alneminen ei näy pelkästään g59769Kannan sinua mukanani
Aina sydämessäni ❤️ Niin kauan kun henki pihisee ja veri virtaa suonissani, niin olet osa minua tavalla, josta olen kii28735