Olen petetty exaviovaimo. Mieheni hyppäsi vieraisiin lakanoihin työkomennuksellaan. Oli ilmeisesti liian pitkä aika olla ilman naista aina 5 päivää yhteen menoon. Myös tuo nainen jonka kanssa hän petti, oli tahollaan naimisissa ja lapsia myös.
Maailmani murtui, kun asia tuli ilmi. En kuitenkaan lähtenyt avioliitosta, koska rakastin niin kovasti miestäni. Asiasta ei juurikaan puhuttu, mies ei halunnut tai ei uskaltanut puhua, koska pelkäsi että lähden. Minulta puuttui myös rohkeus tarttua tähän kipeään asiaan. Jos otin puheeksi, hän sai raivarin.
Hän ei halunnut myöskään mitään vakavampaa tämän toisen naisen kanssa, koska oli sitoutunut perheeseensä.
Meni kymmenen vuotta, mutta luottamukseni ei milloinkaan palannut. Kun nuorimmainen täytti kahdeksantoista, lähdin samoilla ovilla. Jälkiviisaana siis peräänkuulutan rohkeutta puhua ja oli pettäjä sitten mies tai nainen, toivoisin rohkeutta sanoa kumppanille suoraan, että olen kiinnostunut toisesta ihmisestä.
On julmaa olla niin itsekäs, että pyörittää monen ihmisen elämää käsissään. Omaansa, puolison ja rakastajan.
Kertomalla totuuden mitä on tapahtunut, antaa toisille ihmisille myös mahdollisuuden uuteen elämään ja ehkä uuteen hyvään parisuhteeseen.
Itselläni meni vuosia hukkaan tuossa liitossa ja nyt kuulin että kun vihdoin sain rohkeutta lähteä, nuo kaksi ovat parisuhteessa. Mietin kuinka paljon helpompi olis ollut, kun olisivat jo silloin kertoneet ja menneet kimppaan. Toisaalta nyt kun olen itse vapailla markkinoilla ja katselen uutta kumppania, mietin että en todellakaan nyt ottaisi toisen jämämiestä, joka roikkui monta vuotta vaimonsa kanssa ja kun vihdoin vaimo jätti huonon epätyydyttävä liiton, niin sitten voi ottaa tämän ns. Kakkosen sänkyä lämmittämään...
Maailmani murtui, kun asia tuli ilmi. En kuitenkaan lähtenyt avioliitosta, koska rakastin niin kovasti miestäni. Asiasta ei juurikaan puhuttu, mies ei halunnut tai ei uskaltanut puhua, koska pelkäsi että lähden. Minulta puuttui myös rohkeus tarttua tähän kipeään asiaan. Jos otin puheeksi, hän sai raivarin.
Hän ei halunnut myöskään mitään vakavampaa tämän toisen naisen kanssa, koska oli sitoutunut perheeseensä.
Meni kymmenen vuotta, mutta luottamukseni ei milloinkaan palannut. Kun nuorimmainen täytti kahdeksantoista, lähdin samoilla ovilla. Jälkiviisaana siis peräänkuulutan rohkeutta puhua ja oli pettäjä sitten mies tai nainen, toivoisin rohkeutta sanoa kumppanille suoraan, että olen kiinnostunut toisesta ihmisestä.
On julmaa olla niin itsekäs, että pyörittää monen ihmisen elämää käsissään. Omaansa, puolison ja rakastajan.
Kertomalla totuuden mitä on tapahtunut, antaa toisille ihmisille myös mahdollisuuden uuteen elämään ja ehkä uuteen hyvään parisuhteeseen.
Itselläni meni vuosia hukkaan tuossa liitossa ja nyt kuulin että kun vihdoin sain rohkeutta lähteä, nuo kaksi ovat parisuhteessa. Mietin kuinka paljon helpompi olis ollut, kun olisivat jo silloin kertoneet ja menneet kimppaan. Toisaalta nyt kun olen itse vapailla markkinoilla ja katselen uutta kumppania, mietin että en todellakaan nyt ottaisi toisen jämämiestä, joka roikkui monta vuotta vaimonsa kanssa ja kun vihdoin vaimo jätti huonon epätyydyttävä liiton, niin sitten voi ottaa tämän ns. Kakkosen sänkyä lämmittämään...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Pettäjä pettää aina. Valehtelee tai ei kerro mitään on "mystismies".
Ja saman se pettäjämies tekee myös kakkoselleen, kun se suhde ajastaan vähän väljähtyy. Ruletti pyörii.
Tuo mystisyys on mun mielestä oikeasti pelkuruutta. On tietty hienon kuuloista olla vähän salaperäinen ja mystillinen. Kukapa haluaa sanoa että minä olen oikeasti arka pelkuriraukka, enkä uskalla kohdata totuutta. Tätä ajan takaa, toivon että jokainen ykkönen ja kakkonen ja kolmonen ja pettäjä etsii sisältään sen rohkeuden kohdata asiat juuri sellaisina rumina tai kauniina kuin ne ovat. Ei kenellekään voi ikuista uskollisuutta vannoa, mutta pitää olla valmis seisomaan tekojensa takana ja kantaa vastuu niistä.
Minä myös peräänkuulutan rohkeutta ja ennenkaikkea rehellisyyttä. Jos exmieheni olisi ollut rehellinen ja kertonut mitä hän haluaa, mutta kun hän ei uskaltanut tai ei sitä tiennyt itsekkään. Ratkaisun teossa suuren avun hänelle antoi kakkosensa joka puuttui elämäämme. KAkkonen teki kaikkensa saadakseen meidät eroamaan ja onnistui. HE ovat tällähetkellä yhdessä ja hyvä niin.
Olisin vain aviopuolisona toivonut rehellisyyttä puolisoltani eikä edestakaisin veivaamista ja milloin kakkosen haukkumista, nimittelye ja syyllistämistä pettämisestään, milloin minun syyllistämistä huonosta liitosta sairauteni vuoksi.
Kun hän, ilman mitään selityksiä vain katosi kakkosen lakanoihin niin olin todella järkyttynyt. Miten ihmeessä on mahdollista että hän joka kutsui itseään itse rehellisyydeksi kykeni menemään sen ihmisen luo jota oli kertonut kaikista eniten halveksivansa.
Niin paljon muutuin eron vuoksi että en enää edes ajattele mahdollista uutta suhdetta. Minua puistatuttaa ajatuksin. Erosta on jo kulunut aikaa, ja mitä pitempään olen yksin niin sitä varmempi olen ajatuksistani ja tunteistani.
Olen kasvanut ihmisenä ja osaan arvostaa itseäni, omia päätöksiäni ja elämääni. Aikasemmin olin manipuloitavissa, sitä en ole enää.
Ap:lle sanoisin, että älä kiirehdi uuteen suhteeseen. Opettele elämään yksiksesi, opettele löytämään onni pienistä arjen asioista, itsestäsi ja lapsistasi. Kun on sinut itsensä kanssa niin voi sanoa mitä loppuelämältä haluaa.
Minä olen ajan kanssa löytänyt rauhan, onnellisuuden siitä mitä minulle on enkä missään vaiheessa halua rikkoa tätä tilannetta kenenkään toisen ihmisen vuoksi.
Hyvät joulut ja halit sinulle
petturit ovat itsekkäitä, vaikka yrittävätkin pukata itsekkyytensä petetyn niskaan väittämällä ajattelevansa petettyä ja suojelevansa tätä kun jättää kertomatta pettämisestään ja erotoiveistaan.
ON täysin väärin odottaa että petetty tekee ratkaisun eroon jos petturi ei rehellisesti kerro ajatuksiaan koska petetyllä ei mitään syytä olle uskomatta puolisonsa rakkaudentunnustuksiin.
Käytöksellään petturi pitää petetyn puolisonsa jos ei ihan varalla niin kuitenkin sidottuna itseensä.
Kunpa petturit viimeinkin oppisivat ajattelemaan sitä mikä olisi parasta kummallekin itselleen ja puolisolleen. Rehellisesti kertomalla lyhentää petetyn tuskan määrää ja aikaa.
Mitä pikimmin rehellien sitä nopeammin pääsee petetty uuden elämän alkuun.
Kuka oikeasti uskoo, ihan aikuisten oikeasti, että pettäjä rakastaa puolisoaan? Jos oikeasti rakastaisi, kunnioittaisi ja arvostaisi, ei menisi ja pettäisi. Eikö näin ole? Suorastaan typeryyttä uskoa pettäjän sanat rakkaudesta.
Mä en uskonut ja ihmettelen edelleen suuresti petettyjen sinisilmäisyyttä. Jos pettää, niin hetkessäkö pettäjä muuttuu rehelliseksi ja rakkaudentunnustuksiin on syytä uskoa petetynkin?
Ei sinun tarvitsekaan tajuta, jos sinua ei ole petetty. Pettämisessä on samallatavalla kyse pahoinpitelystä kuin oikeasti fyysinen pahoinpitelykin on. Pettäminen on psyykkistä pahoinpitelyä. Kuinka moni pieksetty puoliso lähtee heti.....ei monikaan, aina uskotaan että pieksijä parantaa tapansa lupaustensa mukaan. Kuinka hän rakastaa ja katuu.
Kuinka moni pahoinpidelty on lopulta päässyt hengestään kun ei ole vain päässyt irti pahoinpitelijästä. Ihmisestä jota on rakastanut ja joka on saanut hänet uskomaan sanoihinsa. VAsta jälkeenpäin voi kaikki kysyä että voiko se olla totta... kyllä voi.
SAma koskee pettämistä, psyykkinen pahoinpitely kestää ja kestää, se riippuu täysin siitä kuinka hyvin petturi on saanut petetyn manipuloitua uskomaan kaiken kertomansa.
Itse mitä huimimmat tarinat kuulleena en ihmettele ollenkaan että jollakin toisellakin on vaikea päästä irti. Itse olen onneksi päässyt. Fyysinen irtautminen käy helposti mutta henkinen tekee työtä, varsinkin jos toinen kuitenkin yrittää vielä manipuloida.
Asioista jo irronneena tiedän että kummasakaan edellämainitussa tapauksessa ei oikeasti ole kyse rakkaudesta eikä toisen kunnioittamisesta vaan puhtaasti petturin/pahoinpitelijän sairaasta uskosta että puoliso on hänen omaisuuttaan, eEikä sen vuoksi anna tälle rauhaa eronkaan jälkeen.
Siksi peräänkuulutan kuten ketjun alkajakin rehellisyttä ja rohkeutta. Myöskin petetylle rohkeutta kiskaista itsensä irti.
Kertomallahan sen tietää kestääkö suhde vai ei, mun ja avokin suhteessa on petetty molemmin puolin, ensin naiseni sitten minä. Kissa kuitenkin nostettiin pöydälle vaikka pirusti harmitti. Eihän sitä kumpikaan anteeksi pyytänyt mutta harmitus oli tietty kova. Sen jälkeen oltu 18 vuotta, seksiä on ollut ja homma toimii suht hyvin. Toiset välttää eron toiset ei.
Minäkin tein väärän ratkaisun kun en puhunut miehelle mitään vaikka tiesin että hän pettää. Kaikki tiesi, naapurit, sukulaiset, mutta kukaan ei puhunut minulle. No tiesinhän minä kuitenkin.
Päätin että yritän unohtaa, perheen takia. Ajattelin että mies lopettaa suhteen. Lohduttauduin sillä. Huomasin kyllä että mies varsinkin humalassa antoi ymmärtää että on aikamoinen naistenmies. Tajusin kyllä että viittasi toiseen naiseen, kun pystyi pyörittämään salarakasta ja vaimoa yhtaikaa.
Luulin että kaikki oli hyvin mutta eipä ollut. Rauhallista perhe-elämää vietettiin mutta mielenpohjalla myllersi petetyksi tulemisen tunne, ja tunne että mies on välinpitämätön. Myös hylätyksi tulemisen tunne oli. Kun mies pettää, hän kääntää selän vaimolle. Ei välitä vaan menee.
Ja totuus on se, että vaikka mies tulee takaisin niin kaikki on jo rikottu, luottamus, mielenrauha. Sen jälkeen kuljetaan heikoilla jäillä.
Katkerat tunteet eivät jättäneet rauhaan vaan ilmoitin että joko hän lähtee tai minä. Vuosia siinä kului ennenkuin sain suuni auki. Mies sai raivokohtauksia, kulki sitten synkkänä ja kalpeana kun kaikki ei mennytkään niinkuin häñ luuli. Ja sitten kävi ilmi että mies oli säilyttänyt sivusuhteen koko tämän ajan.
Kyllä itselleen täytyy olla rehellinen, olen tyytyväinen kun kykenin edes vuosien päästä olemaan rehellinen itselle. Olin kuitenkin elänyt valhe-elämää kun olin vakuutellut että kaikki on hyvin. Siitä syytän edelleen itseäni. Siksi etten tajunnut että mielen pohjamudissa olivat ne ikävät tunteet olemassa vaikka teeskentelin muuta.
Tein myös saman virheen. olin se lojaali vaimo, joka ei ainakaan alennu samalle tasolle, vaan jos rakkaus ja välittäminen loppuu, niin ensin erotaan ja sitten vasta voi alkaa uusi elämä. Ajattelin, että olen niin älykkään kanssa naimisissa, että kykenee kertomaan asioista ja puhumaan, erehdyin sillä vasta todellinen kriisi näytti hänen elämäntaitojensa vähyyden. Räjähdin vasta myöhemmin, olisi pitänyt räjähtää heti sinä aamuna, kun tuli kotiin kakkosen tapaamisesta paikallisesta menomestasta. Tiesin sisimmässäni, että nyt ovat asiat huonosti, mutta kun en aiemminkaan ollut roikkunut miehessäni, enkä soitellut ja viestitellyt, kuin silloin kun jollekin lapselle oli sattunut pahasti, niin en tehnyt sitä nytkään. Jotenkin en vaan voinut uskoa, että toinen on niin yksinkertainen ja tyhmä, että lankeaa kaikkiin loviin, eikä hurmahuumassa näe, että hänenkin kanssaan vain on leikkiin ryhtynyt tuo toinen.
Miksen räjähtänyt sitten aiemmin, johtui siitä, että en tiennyt, mitä itse halusin, muuta kuin sen , että halusin perheen parasta ja sitä, että tästä porukasta ei tule liikaa rikkirevittyjä tilastoja rumentamaan. Tuntuu varmaan aika oudolta, mutta tuosta virheestä huolimatta rakastin miestäni ja samalla ymmärsin, että minua oli loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta joku sisälläni pyysi odottamaan, antamaan ajan kulua ja sisimmässäni halusin myös näyttää lapsille, että vaikeistakin asioista voi ja pitää pystyä puhumaan ja niitä voi yrittää myös korjata parhaan tahtonsa mukaan. Miehen suvun tapa lyödä ovi kiinni riidan jälkeen ja lähteä selittämättä oli moukkamaista ja oman suvun tapa, että vanhemmat sekaantuu tappelemaan appivanhempien kanssa niin, että riidoissa on iso porukka, oli yhtä järjetöntä. Arvostan omia vanhempiani, kun uskoivat, etteivät pahaa sanaa sano, haluan selvitä tästä vain perheen sisällä ja se oli kova paikka heille.
Kaikki osalliset oppivat uusia elämäntaitoja, kun kaikki näkivät miten rikki siinä ihminen menee. Parasta oli kuitenkin se, että jokaisesta tuli entistä suorempi tunteenilmaisussa. Parhainta on kuitenkin nähdä, että jälkikasvu käyttää oppimaansa jo omissa suhteissaan ja kun vaikeuksia tulee, ne puhutaan heti auki.
Itse myös peräänkuulutan rehellisyyttä. Itselläni vastaava tilanne päällä (emme asu yhdessä). Viime kuukausien aikana on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, joka on laittanut minut miettimään, että vierasta pukkaa meidän parisuhteeseen. Olen kysynyt mieheltä totuuden perään, ei myönnä. No, tässä rauhassa katselen mitä tuleman pitää, mutta turha on kuvitella, että minulta seksiä saa.
Keskustelin tästä aiheesta ystäväni kanssa ja hän sanoi osuvasti, ettei mies halua olla se ikävä ihminen, vaan hän odottaa, että sinä teet lopun, niin hän voi kertoa kuinka sinä olet ollut se ikävä ihminen.
On se kummallista kun ei raavas mies pysty totuuttaa yhdelle naisihmislle kertomaan.
Komppaan tuota ajatusta että mies kaataa vastuun suhteen päättämisestä petetylle vaimolle, exäni yritti samaa minulle, vaan en pannut rikkaa ristiin asian eteen. Syyllistä minusta myös teki siihen että on uudessa suhteessa eli olin syyllinen hänen uuteen onneensa...mielenkiintoinen ajattelutapa. Edelleenkään ei osaa kantaa vastuutaan tekosistaan...mahtaa olla rankkaa joka päivä kasvattaa kilpi ympärilleen että pysyy kasassa kun ei uskalla romahtaa ja katsoa peiliin mitä teki. Mielestäni myös hyvä oivallus tuolla aikasemmin on se, että toiseen rakastunut puoliso pitää vaimoaan edelleen omaisuutenaan !!
Olen samaa mieltä, kyllä pettäjän pitäisi nöyrtyä ja kertoa puolisolle miten mennä eteenpäin ja myös nöyrästi pyytää anteeksi, että ei pystynyt käsittelemään yhdessä parisuhteen tai omia ongelmia parisuhteessa. Petetty puoliso kun ei aina edes tiedä, että toisella on rakkaus hiipunut. Tällöin on huono etsiä syytä puolisosta. Pettäjän pitäisi kysyä itseltä, miksi käyttäydyn näin. Miksi haluan loukata puolisoa. Miksi otan uuden vaikken ole entisestä vielä eronnut. En usko niihin selityksiin, että rakastan puolisoa, mutta haluan myös käydä vieraissa, se ei ole rakkautta, se on julmuutta.
Miksi jäit 10v suhteeseen vaikka aasia tuli ilmi? Sinullakin vastuu muuttaa elämääsi.
Tuntuu oudolta lukea näitä. Kuvittelin, että muita saamattomia luusereita ei ole kuin minä. En ole minäkään osannut lähteä, enkä asiasta puhua. Kaikki tunteet jäivät sisälleni ja saivat minut katkeraksi. Seksi loppui aloitteestani jonkin aikaa tapahtumien jälkeen ja nyt onkin 10 vuotta mennyt ilman seksiä.
Tiedän, että normaalia parisuhdetta tästä ei tule ikinä, mutta minulla ei sitä rohkeutta ole lähteä. Olen ollut tässä suhteessa aina, jo kolme vuosikymmentä.
Toivottavasti joskus vielä rohkaistun ja saan oman elämän.
Kaikkea hyvää teille kaikille tulevaan.
Ei sinun tarvitse erota ollaksesi sinkku. Otat rohkeutta tehdä mukavia asioita ilman puolisoasi, ja jopa mielellään vastoin tahtoaan. Matkustat ystävien kanssa, menet retkille yksin, jätjestät mulavaa kutsuen ystäviänne kylään.. .mitä enemmän alistat häntä, sitä enemmän hän tuntee rakastavansa sinua.
Tämä hyvä kommentti, paitsi tuon osalta että ''mitä enemmän alistat häntä sitä enemmän hän rakastaa sinua''. Jos parisuhteesta tulee alistussuhde, kyse on enemmän tai vähemmän manipuloinnista ja siten suhde on epäterve.
Tai ehkä tarkoitit että etäisyydenotossa on kyse huomionhausta, keimailevasta ''välinpitämättömyydestä''?
Joka tapauksessa pettäjä ei rakasta puolisoaan!
Mutta kyllä tosiaan avioliitossakin voi ottaa reippaasti etäisyyttä, terveellä tavalla. Jos puoliso pettää ja kääntää näin henkisesti selkänsä, voi petetty etääntyä, itsenäistyä, olla siis sinkku. Katsoa ympärillään ja elää omaa elämää.
Mä tein miehenä erilaisen ratkaisun, kerroin avovaimolle että olen pettänyt koska ajattelin et se herättää muijan ajatukset millaista on elää seksittömässä suhteessa kun halut kuitenkin on. Ensin suuttu ja kierrokset nousi sitten kysyi miksi. Sanoin että olen kyllästynyt seksittömään suhteeseen, haluan itse mulle sama haluuko nainen, sitten pitää vain hoitaa asia jollain tavalla. Muija oli vihainen mut tiesi kyllä ettei ole tapahtunut mitään peiton alla pitkään aikaan, vajaa vuosi aikaa viimeisestä. Sitten suuttunus laantu ja lupasi et hoidetaan suhde kuntoon, yhteistä aikaa ja läheisyyttä niin seksikin taas tulee itsestään. No läheisyyttä on ollut, pusutellaan, halitaan ja yhdessä istutaan sohvalla mut seksi puuttuu edelleen vaikka olen aloitteita tehnyt ja aikaa kuluu. Ei kai auta kun keskustelusta kulunut noin neljä kuukautta kun poistaa taas paineet vieraan kanssa. Kaikki naiset ei vaan halua uskoa et mies kaipaa suhteessa seksiä.
Eikun nainen haluaa, että mies taikoo hänet kiimaan. Jos tämä ei onnistu, miehen on yritettävä kovemmin ja taitavammin tai oltava ilman.
Toivottavasti mielipiteesi on vitsi. Seksin toimivuus on molempien vastuulla. Ei me naisetkaan voida vaan valmista odottaa. Olisi aika kamalaa, jos se kiimaan taikominen olisi pelkästään miehen tehtävä. Naisenkin pitää päästä viettelemään mies, kunnolla ja usein.
Samaa mieltä naisena, ei voi odottaa että mies on joku lemmenkone joka jatkuvasti ja joka kerta jaksaa kiihottaa naista. Kyllä naisenkin pitää osallistua ja saada mies haluamaan itseään. Näen itsekin vaivaa vielä vaikka on avoliitoa takana yli 25 vuotta ja vaikka ei nuoruuden kiimassa enää olla kumpikaan en voi vain maata selällään ja odottaa että mies hoitaa homman. Kyllä ennen pitkää siinä sitten jompi kumpi haksahtaa ja käy vieraissa.
Kovin vähänpä tiedät. Seksin määrällä ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa. Monet upeat naiset joutuvat petetyiksi. Miksi? Koska toiset naiset ovat pohjimmiltaan kateellisia heille. Kannattaa olla paremminkin ruma, niin ei tule petetyksi.
Tottakai määrällä on merkitysta, hupsuko olet...jos ei seksiä ole se justiinsa johtaa pettämisiin ei naamalla juuri merkitystä ole myös rumia petetään ja ovat pettäjiä.
Peräänkuuluta parempia miehiä, niille tässä maassa olis todellakin käyttöä.
Kyllä naisetkin sais katsoa peiliin, esimekkinä oma kumppani...kun halua olis ja teen aloitteen tai yritän katsoo jo valmiiksi hapan ilme naamallaan joka tarkoittaa vuosien kokemuksella että älä luulekkaan, ei kiinnosta. Siinä sitä tunnetta ei ihme jos vieras liha alkaa kiinnostamaan.
Noin muuten vaan, ei tarvii hankkia salapanoa eikä vehdata yhden kerran juttuja kun käy maksullisella. Varmaan saa mitä haluaa kunhan valitsee oikean kohteen eikä tarvii pelätä et soittelee perään tai tervehtii jos tulee vastaan jos vaikka tyttöystävä/vaimo mukana. Maksetaanhan sitä paljon isopiakin rahoja ihan turhista joten miksei satunnaisesti seksipalvelusta.