Pitkässä avioliitossa tottuu kaikennäköiseen. Sitä niin kuin sokeutuu tai alistuu, tai ajattelee että ei sen nyt niin väliä.
Tässä kun joulukin taas on tulossa, mikä kohdallani tarkoittaa kahden viikon epämieluista parisuhdeaikaa ( ei kestämätöntä), ajattelin että listaisin mistä kaikesta olen luopunut avioliiton aikana ja mitä ymmärrystä se on tuonut. Toivon että tekin tekisitte listaa ja jättäisitte mielipiteenne/ arvostelunne johonkin muunlaiselle.
- En saa katsella tv:stä kauniita ja rohkeita. Sinkkuelämän sain katsoa nauhalta niin, ettei mies ollut paikalla.
- Kodissamme ei saa palaa valoja kuin tarpeeseen. Yksin kotona ollessani annan kaikkien valojen palaa ja nautin siitä.
- Ylimääräinen itse tehty ruoka myös syödään, eikä mitään heitetä pois. Yksinollessa kaupassa ostan mitä haluan ja jos ei maistu, heitän pois, mutta roskien kanssa täytyy olla silloin tarkkana :)
- En saa pitää kissaamme sylissä miehen ollessa kotona. Tämä on omituisuus.
- Vaatteet on käytettävä loppuun. No tätä en todellakaan toteuta hänen mielikseen, hän itse kyllä toteuttaa tätä, mutta minua ei ole siihen saanut natkutettua.
- Joulu ei saa tulla liian aikaisin. Tämä satutti nuorempana paljon, mutta olen mukautunut ja vähän itkenyt, mutta taas yksin ollessa joululaulut raikaa :)
- Jouluruokaa ei saa tehdä liikaa. Ilkeyksissäni se loppuu meillä nykyään kesken. ( käyn itsekseni joululounailla).
- Joululahjoja vain tarpeeseen. No tämä on ihan järkevää.
- Kaikista sähkölaitteista pois valmiustila jos sitä ei käytä. Tästä tulee muuten huutoa.
-TV suljettava jos käyt ripustamassa pyykit.
- TV suljettava jos sieltä ei tule sillä hetkellä mitään katsottavaa ja sitten taas avataan kun tulee. Tää on välillä tympeetä.
- Mies tahtoi kieltää minulta shoppailun. Hän ei lähde kanssani leffaan jos filmi ei kiinnosta, samalla vinkkasi että pian se on DVD:nä. Juu näihin panin vastaan. Yksin käyn leffassa tai sitten lapsen kanssa.
- Talo ostettiin kun hän sen halusi, minut huudettiin hiljaiseksi ja vieläkään en tunne tätä taloa kodiksi. Tämä on vakava asia ja ehkä ainoa johon olen vain hiljaisesti tyytynyt. Aika näyttää nostanko kytkintä vai tyydynkö kohtaloon.
Tässä kun joulukin taas on tulossa, mikä kohdallani tarkoittaa kahden viikon epämieluista parisuhdeaikaa ( ei kestämätöntä), ajattelin että listaisin mistä kaikesta olen luopunut avioliiton aikana ja mitä ymmärrystä se on tuonut. Toivon että tekin tekisitte listaa ja jättäisitte mielipiteenne/ arvostelunne johonkin muunlaiselle.
- En saa katsella tv:stä kauniita ja rohkeita. Sinkkuelämän sain katsoa nauhalta niin, ettei mies ollut paikalla.
- Kodissamme ei saa palaa valoja kuin tarpeeseen. Yksin kotona ollessani annan kaikkien valojen palaa ja nautin siitä.
- Ylimääräinen itse tehty ruoka myös syödään, eikä mitään heitetä pois. Yksinollessa kaupassa ostan mitä haluan ja jos ei maistu, heitän pois, mutta roskien kanssa täytyy olla silloin tarkkana :)
- En saa pitää kissaamme sylissä miehen ollessa kotona. Tämä on omituisuus.
- Vaatteet on käytettävä loppuun. No tätä en todellakaan toteuta hänen mielikseen, hän itse kyllä toteuttaa tätä, mutta minua ei ole siihen saanut natkutettua.
- Joulu ei saa tulla liian aikaisin. Tämä satutti nuorempana paljon, mutta olen mukautunut ja vähän itkenyt, mutta taas yksin ollessa joululaulut raikaa :)
- Jouluruokaa ei saa tehdä liikaa. Ilkeyksissäni se loppuu meillä nykyään kesken. ( käyn itsekseni joululounailla).
- Joululahjoja vain tarpeeseen. No tämä on ihan järkevää.
- Kaikista sähkölaitteista pois valmiustila jos sitä ei käytä. Tästä tulee muuten huutoa.
-TV suljettava jos käyt ripustamassa pyykit.
- TV suljettava jos sieltä ei tule sillä hetkellä mitään katsottavaa ja sitten taas avataan kun tulee. Tää on välillä tympeetä.
- Mies tahtoi kieltää minulta shoppailun. Hän ei lähde kanssani leffaan jos filmi ei kiinnosta, samalla vinkkasi että pian se on DVD:nä. Juu näihin panin vastaan. Yksin käyn leffassa tai sitten lapsen kanssa.
- Talo ostettiin kun hän sen halusi, minut huudettiin hiljaiseksi ja vieläkään en tunne tätä taloa kodiksi. Tämä on vakava asia ja ehkä ainoa johon olen vain hiljaisesti tyytynyt. Aika näyttää nostanko kytkintä vai tyydynkö kohtaloon.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Semmosta kompromissien tekemistä parisuhde pitkälti on, harmi vaan jos joutuu tai tuntuu sille että joutuu antamaan periksi asioissa joista itse pitää ja tykkää.
On ihan oma asiasi, annatko jonkun sanella ja määrätä, mitä saat tehdä. Se on sinun valintasi. Suurin osa aikuisista valitsee toisin.
TÄSSÄ KOMMENTTINI ONGELMIISI.
Pahoittelut versaaleista, ei ole muuta erottelumahdollisuutta.
- En saa katsella tv:stä kauniita ja rohkeita. Sinkkuelämän sain katsoa nauhalta niin, ettei mies ollut paikalla. OSTA TOINEN TELEVISIO, NIIN VOIT KATSOA IHAN MITÄ HALUTTAA JA KOSKA HALUTTAA, TOIMII AINAKIN MEILLÄ TOSI HYVIN.
- Kodissamme ei saa palaa valoja kuin tarpeeseen. Yksin kotona ollessani annan kaikkien valojen palaa ja nautin siitä. HEI KUULE, ENERGIAA PITÄÄ SÄÄSTÄÄ. MIKSI PITÄÄ VALOJA SELLAISISSA PAIKOISSA MISSÄ ET OLE. EN YMMÄRRÄ MIKSI VALOJEN PITÄISI PALAA KOKO TALOSSA. KULUTTAAHAN SE SÄHKÖÄ JA SÄHKÖ MAKSAA. VAIKKA ETTE OLEKAAN KÖYHIÄ, NIIN ONHAN TOI TYHMÄÄ JOS KOKO TALO ON VALAISTU SUN TAKIA JA SÄ LÖHÖÄT SOHVALLA TELKKARIN EDESSÄ.
- Ylimääräinen itse tehty ruoka myös syödään, eikä mitään heitetä pois. Yksinollessa kaupassa ostan mitä haluan ja jos ei maistu, heitän pois, mutta roskien kanssa täytyy olla silloin tarkkana :) MIETIPÄ TOISIN PÄIN. RUUAN TUOTTAMISEEN ON KULUNUT HURJASTI ENERGIAA, TYÖTÄ JA RAAKA-AINEITA. MAAPALLON KANTOKYKY LOPPUISI KESKEN, NÄLÄNHÄTÄ PAHENEE, JOS KAIKKI IHMISET TOIMISIVAT SAMOIN KUIN SINÄ.
- En saa pitää kissaamme sylissä miehen ollessa kotona. Tämä on omituisuus.
TÄTÄ EN YMMÄRRÄ MINÄKÄÄN.
- Vaatteet on käytettävä loppuun. No tätä en todellakaan toteuta hänen mielikseen, hän itse kyllä toteuttaa tätä, mutta minua ei ole siihen saanut natkutettua. LOPPUUN JA LOPPUUN, EI JOKA VIIKKO TARVITSE OSTAA UUTTA, EIKÄ EDES JOKA KUUKAUSI. KYSE ON TAAS KOKO MAAPALLON KUORMITTAMISESTA TURHALLA OSTAMISELLA.
- Joulu ei saa tulla liian aikaisin. Tämä satutti nuorempana paljon, mutta olen mukautunut ja vähän itkenyt, mutta taas yksin ollessa joululaulut raikaa :)
MIKÄÄN EI ESTÄ SINUA LAULAMASTA, LAULAT JOS LAULATTAA KOTONASI. ITSE EN KUUNTELE JOULULAULUJA KUIN JOULUVIIKOLLA, EN OLE MIKÄÄN JOULULAULUIHMINEN JOTEN VOI YMMÄRTÄÄ MIESTÄSI VARSIN HYVIN KUN ESIM. VARPUNEN JOULUAAMUNA ÄRSYTTÄÄ MINUA JO TOISELLA KUUNTELUKERRALLA.
- Jouluruokaa ei saa tehdä liikaa. Ilkeyksissäni se loppuu meillä nykyään kesken. ( käyn itsekseni joululounailla). KAI SINUN MIES OSAA KÄYDÄ KAUPASSA ITSEKIN JOS JÄÄ ILMAN LANTTULAATIKKOA, KAUPASTAHAN SITÄ SAA LISÄÄ.
- Joululahjoja vain tarpeeseen. No tämä on ihan järkevää. SAMAA MIELTÄ.
- Kaikista sähkölaitteista pois valmiustila jos sitä ei käytä. Tästä tulee muuten huutoa. OLEN MIEHESI KANSSA SAMAA MIELTÄ, ENERGIAA SÄÄSTYY, LAITTEIDEN ELINIKÄ PITENEE, PALOTURVARISKI PIENENEE. TÄMÄHÄN ISOSTETAAN JOKAISEEN JO ÄIDINMAIDOSSA :).
-TV suljettava jos käyt ripustamassa pyykit. KTS. EDELLINEN VASTAUS TIESITKÖ ETTÄ KULUTUSELEKTRONIIKAN LAITTEET EIVÄT KESTÄ IKUISUUKSIA. JOS NE OVAT PÄÄLLÄ YÖTÄ PÄIVÄÄ, NIIN NE KULUVAT LOPPUUN ENNEN AIKAISESTI.
- TV suljettava jos sieltä ei tule sillä hetkellä mitään katsottavaa ja sitten taas avataan kun tulee. Tää on välillä tympeetä. KTS. EDELLINEN
- Mies tahtoi kieltää minulta shoppailun. Hän ei lähde kanssani leffaan jos filmi ei kiinnosta, samalla vinkkasi että pian se on DVD:nä. Juu näihin panin vastaan. Yksin käyn leffassa tai sitten lapsen kanssa. ONHAN SE NYT ERIASIA KÄYDÄ KATSOMASSA LEFFA TEATTERISSA KUIN KATSOA SE KOTONA DVD_LTÄ. KÄY JOS HUVITTAA VASTAKIN ELOKUVISSA, OSTAKOON MIES SEN DVD:N.
- Talo ostettiin kun hän sen halusi, minut huudettiin hiljaiseksi ja vieläkään en tunne tätä taloa kodiksi. Tämä on vakava asia ja ehkä ainoa johon olen vain hiljaisesti tyytynyt. Aika näyttää nostanko kytkintä vai tyydynkö kohtaloon. JAA, OLET ILMEISESTI SOHVAPERUNA ETKÄ HALUA TEHDÄ PIHATÖITÄ YMS. MIKÄ ESTÄÄ LÄHTEMÄSTÄ. TAATUSTI ON TULIJOITA SINUN PAIKALLESI.
Vielä kerran pahoittelut isoista kirjaimista, en todellakaan huuda sinulle, mutta kuten sanottu, ikävää kun täällä ei voi valita eri fonttia eikä väriä vastauksiin.
Sinulta on nyt jäänyt ymmärtämättä että parisuhteessa tärkeää ei ole olla absoluuttisesti oikeassa vaan pystyä elämään sen toisen epätäydellisen ihmisen kanssa. Jos jäät vääntämään loputtomasti siitä miten juuri sinun tapasi on se oikea, teet liitollesi pelkkää hallaa. Perfektionistien on parasta olla oikeasssa ihan yksikseen.
Olet koonnut kaikki mahdolliset arkielämän tuhlauskohteet luetteloosi mutta eihän noin täydellistä tuhlaria olekaan!
Pihistyspuolella tunnen kaksi täydellisyyttä hipovaa. Yhtenä esimerkkinä kun kaksi poikamiestä asui kt-kolmion työsuhdeasunnossa, tuli kavereille riitaa mm. siitä, ettei toinen raaskinut huuhdella wc-pyttyä edes suuremman väännön jälkeen.
Onneksemme meillä vaimoni kanssa on yhtäläinen asenne tarpeettomaan kulutukseen.
"Olet koonnut kaikki mahdolliset arkielämän tuhlauskohteet luetteloosi mutta eihän noin täydellistä tuhlaria olekaan!"
Joskus kannattaa miettiä että onko lopulta parempi säästääkö sekä sähköä että rakkautta vai tuhlatako molempia...
Jospa leikkisin tosikkoa mutta todeten samalla, että ihmiset ja puitteet ovat erilaisia.
Valot ja tv päällä vain aktiiviaikana.
Ruokaa ei haaskata.
Jouluruoka ei ole ollut ongelma ja vielä vähemmän vuosikausiin koska emme ole olleet kotona vaan täysihoidossa.
Sähköt kuten valot mutta valmiustila vaihtelee ennakoinnin mukaan.
Vaimon shoppailuun en ole puuttunut ole jälkikäteenkään tarkistanut miten hän on käyttänyt korttiaa. Hän esittelee itse ylpeänä järkeviä
hankintojaan.
Muutenkin vaimo hoitaa minunkin rättihankintani, puolipakolla.
Asumisesta olemme aina sopineet yhdessä. Vuosikausia asuimme työsuhdeasunnoissa joissa kahdessa vaimoni sai valita pintamateriaalit aina kylppärin kaakeleita myöten. Ei purnannut koskaan.
Auton suhteen olen joutunut painostuksen kohteeksi. Viimeistäkeksintöä lukuun ottamatta, olen aina huolehtinut teknisen puolen toimintavarmuudesta ja sen lisäksi kerran jopa tehnyt koriin pohjatyön, tuttavani hankki minulle 2-komponentti automaalit, lankoni kaveri hoiti ruiskutuksen ja menopeli kuivattiin maalaamon uunissa. Tällä tavoin sain kerjättyä 2 vuotta lisää käyttöaikaa.
En ole vaihtanut käytettyä käytettyyn koska minun käytettyni eivät ole kelvanneet kauppiaille vaan olen myynyt käytettyni suoraan yksityisella ja ostanut käyttämättömän.
Tämän nykyisen, 18v ikäisen menopelin väri aiheutti lievän tunteenpurkauksen. Olin puhelimessa kertonut sen mutta kommentit tulivat ennakkotiedosta huolimatta kun ajoin vekottimen pihaan.
Eihän nuo säästämiseen liittyvät "säännöt" tietenkään vääriä ole, onhan järkevää ostaa ruokaa vain sen verran kuin kuluttaa ja energiankulutusta kannattaa myös hieman säätää, mutta luulenpa, että tämä ap kärsii tilanteesta siksi, että toinen nostaa liian ison metelin, jos jotain jää joskus päälle ja jotain on joskus liikaa. Näin kuitenkin joka huushollissa aina joskus tapahtuu. Eihän kukaan pysty joka ikinen hetki olemaan niin äärettömän tarkkana ja joskus tulee ostetuksi jotain liikaa tai sellaista, ettei se olekaan hyvää tms.
Tuskinpa tää ap:n mieskään niin hirveän tarkkana on joka hetki itsekään, mutta toisen käyttäytymiseen on kauhean helppo puuttua ja siitä mätkättää.
Jotain tavallisuudesta poikkeavaa tuon miehen asenteissa kuitenkin täytyy olla, koska kissan sylissä pitäminen on hänen mielestään väärin. Onkohan hän pystynyt antamaan kunnon selitystä tälle käsitykselleen? Kissathan on hellyydenkipeitä niin kuin koiratkin, ja onhan se omistajallekin terapeuttista pitää kissaa sylissä tai silitellä koiraa jne. Mies saattaa olla lemmikkieläinvastainen tai sitten peräti mustasukkainen kissalle. Olen nimittäin tällaiseen ihmiseen kerran törmännyt, siis eläimelle mustasukkaiseen, joten on sekin mahdollista.
Ei tämä ap:n tilanne mikään harvinainen ole. Joku tuolla mainitsi kompromissien tekemisistä, mutta on niitä sellaisia asioita, joista ei kompromisseja oikein kannattaisi tehdä eli on saatava olla sellainen kuin on. Tiedän esim. miehiä, jotka ei tykkää siitä, kun vaimo lukee kirjoja. Ihan kuin se olisi jotenkin heiltä pois. Ja yksi ystävä kertoi, ettei voi miehen nähden tehdä käsitöitä, koska mies suuttuu siitä heti. Se oli kuulemma turhaa istumista ja laiskottelemista. Vaimo sitten kutoi lapsille sukkia mieheltä salaa, esim. yöllä kun mies nukkui. Musta tuo on jo sairasta eikä niin olisi saanut antaa asioiden mennä. Eli ei kompromisseja ihan joka asiassa.
Sellaistakin olen kuullut, että eräs mies ei olisi antanut vaimon imettää vauvaa, kun vaimohan siinä sai samalla levätä kun ei voinut tehdä mitään muuta siinä samalla. Kuvioon kuului tietysti, että mies ei ikinä hoitanut vauvaa, mutta vaati vaimon tekemään kaikki kotityöt ja miehen passaamiset ihan yhtä lailla kuin ennen vauvaakin ja yöt olisi pitänyt valvoa miestä viihdyttäen. Että tällaisia sankareita sitä maailmaan mahtuu.
Voi olla, että tuo ap:n mies vain haluaa pomottaa vaimoaan, keksii natkuttamisen aihetta aina tarpeen tullen. Toisen mieliksi ei koskaan voi olla tarpeeksi. Ei saa katsoa haluamiansa tv-ohjelmia, johan nyt on piru! Ei tuohon asenteeseen välttämättä auta edes toisen television ostaminen, jos mies ei vaan jostain syystä halua, että vaimo katsoo jotain tiettyä ohjelmaa. Se on silkkaa toisen alistamista ja kiusaamista. Sattuuko muka siellä jollain toisella kanavalla aina olemaan jotain miehelle tarkeämpää ohjelmaa juuri Kauniiden ja rohkeiden aikaan? Enpä usko. Kyse on jostain muusta. Voi olla, että mies on vähän sellainen salavihainen ja testaa omaa "pomouttaan" koko ajan.
Mutta jos taustalla on jo pitkään kestänyt liitto, niin ehkäpä ap:kin on jo tottunut, ja niinhän hän tässä taisi esittääkin, on oppinut luovimaan ja käyttämään kekseliäisyyttään ja jopa tekemään vastaiskujakin. Niinhän se on tehtäväkin. Ja ehkä huumorikin jotain auttaa.
Olen minäkin oppinut, että kaikista asioista en puhu miehelle ollenkaan, mitä sitä turhia kun tietää että hän ottaa ihan käsittämättömät pultit jostain. Osaan jo aavistaa hänen mielialansa. Kyllähän se tietenkin vähän syö sitä keskinäistä avoimmuutta, mutta pakkohan se on näin tehdä.
Et kertonut tarkemmin, että mikä on "pitkä avioliitto".
Meillä saa kumpikin tehdä niinkuin parhaaksi näkee, olemme olleet yhdessä 23v, joista naimisissa 17v.
Kumpikaan ei viitsi tuhlata energiaa turhiin nipottamisiin, pitkät työpäivät vievät kyllä paksummat mehut nillittämisestä ja siksi pyrimme keskittymään oleelliseen ja tärkeimpään; toisiimme ja perheeseen.
Ainakin meidän liittomme suola on se huumori joka kumpuaa siitä toisen erilaisuudesta ja erilaisista tavoista tehdä asioita. Harrastamme sellaista humoristista ja hyväntahtoista naljailua toisen omituisuuksille mutta emme koskaan vaadi että toinen muuttaisi tapojaan. Kaikki hauskuushan siinä elämästä katoaisi jos olisimme toistemme klooneja.
Aloittajan tilanne ja elämä kuullostaa todella kurjalta ja ennenkaikkea huumorintajuttomalta.
Täällä kuulee myös sanomista jos katsoo kauniita ja rohkeita tai salattuja elämiä. En katso ei enää kiinnosta huuhaa-sarjat. Sanomista riittää muistakin Tv ohjelmista ja ihmisten naamoista Tv:ssä ja muualla jotka ei herraa miellytä. Katsoisi omaa naamaansa ensin peilistä.
Minulla on toinen oma televisio ja katson mitä haluan. Valoja ei saa polttaa kuin tarpeeseen, mutta jättää aina itsekin palamaan niitä sinne missä niitä ei tarvita. Karkit suklaat ja pikkuleivät on piilotettava jos haluan vierasvaraa, muuten herra syö ne. Kun haluan pitää talon siistinä herralle ei saa sanoa jos hänen jälkeensä on sotkua ja epäjärjestystä. Talo on ostettu vain herran mielipiteen mukaan, minulta ei mitään kysyttykään mitä haluan. Usein kuulen että herra maksaa talon kaikki laskut, minne minun rahani lie menneet kaikki nämä vuodet, mitä luulisitte.
Ja kuka nalkuttaa, se nalkuttaja on useimmiten mies joka vetää pultteja tämän tästä. Kiroilua, on vaan suljettava korvat että jaksaisi päivästä päivään. Syö naista ja syö naisen tunteita. Ei tässä kaikki. Ymmärrän täysin sinua ap. Joko nostetaan kytkintä?
Vakka kantensa valitsee.
Minun joviaalisuus on aika pahasti loppumassa. Mä taidan olla sellainen tyyppi, että sitten jos minä lähden, kaikki on ihan oo,ei,o,totta. Joskus olen lukenut että muutamat miehet ovat vain lähteneet maitokauppaan eivätkä ole tulleet takaisin - mä ymmärrän heitä. Naurulla ja huumorilla on pitkälle päästy, mutta jossain vaiheessa sitä pysähtyy ja miettii että eikö toi vittu ikinä muutu.
P.S puolison suvussa on aspergeenia, että meillä on välillä matonhapsutkin kammattu.
Nosta kytkintä saakeli soikoon! Kun olet vapaa, kiroat itseäsi kun et vapauttanut itseäs aikaisemmin!
Minäkin luovuin avioliiton takia itsestäni. Huomasin kuitenkin että se tie vie tuhoon. Nyt olen koonut palasia ja rakentanut itseni uusiksi. Tämä on tuonut aika paljon kitkaa rattaisiin, mutta samalla suhde on myös nyt aivan uudella tasolla.
Mistä sitten aloittaa? En tiedä, olenko oikeassa mutta minusta tuntuu että olet "luopunut itsestäsi" ainakin seuraavissa kohdissa; tv-katselu, kissa sylissä, joulunvietto ja talo. Onko muitakin? Kompromisseja voi tehdä mutta oletko näissä kohdissa tehnyt itsesi kannalta aivan liian huonot kompromissit?
Miehesi on nuuka, saita. No sähkön säästäminen on tietysti hyvä juttu, mutta joskus tuollainenkin on vallankäytön väline. Nimittäin silloin jos esim lampun sammuttamatta jättämisestä seuraa nalkuttamista, soimaamista ja haukkumista, niin että toinen aivan nitistyy.
Ihan selkeästi mies sairaalloisesti hallitsee sinua. Miksi et saisi katsoa kauniita ja rohkeita?! Monille sen seuraaminen esim työpäivän jälkeen on helppoa ja mukavaa kun ei tarvitse vaivata päätä. Onko se mieheltä pois, lukisi vaikka urheilu-uutisia netistä sen aikaa.
Talon hankkiminen... Eikö se ole kodin hankkimista kumallekin? Eikö siinä pidä huomioida kummankin mielipide? Kyllä pitää. Paitsi sellaisen mielestä joka haluaa käyttää valtaa väärin.
Kissa.... Se on sinun kissasi? Mikset saisi pitää omaa lemmikkiä sylissä? Pidä huoli siitä ettei mies lyö tai potki kissaa. Jotain vialla miehessä.
Olen samaa mieltä nimim miesseli1221 kanssa. Olet joutunut luopumaan osasta itsestäsi, joudut myötäilemään, luopumaan omasta tilasta. Henkisen oman reviirin menettäminen pala palalta on erittäin paha juttu. Väärää vallankäyttöä harjoittavan kanssa voi käydä niin, että toinen osapuoli joutuu jossain vaiheessa ihmettelemään että onko ''oikeaa minää'' enää lainkaan jäljellä....
Oletko haistellut pillua?