Joopa joo, näin siinä sitten kävi. Puolisoni on osoittautunut täydelliseksi idiootiksi, tyhmäksi. Hän tekee samoja juttuja/ virheitä kerrasta toiseen ja ei ota opikseen. Hänelle jää kyllä joitain asioita "kovalevylle", mutta prosessori on älyttömän hidas. Uusien asioiden opiskelu on lähes mahdotonta, lukiot ja kauppikset on jääny aikanaan kesken...
Tässä lähistöllä oli tietyömaa ja sen aikana oli käytössä poikkeusliikennejärjestelyt. Sille oli aivan järjetön ongelma ajaa siinä. Siis niin selkeät opasteet kuin vaan voi olla, niin ei vaan luonnistunu. Lähti useasti väärään suuntaan ku huomas joutuneensa väärälle kaistalle.
En kehtaa enää edes kulkea sen kanssa kavereiden luona, kun se ei tajua vitsejä. Tai jos tajuaa, niin se alkaa selittää sitä.. se on vielä nolompaa ku se et olis vaan hiljaa.
Ollaan oltu yhdessä vuosia ja alkuun kaikki meni ok. Asiat alkoi valkenemaan kun meille siunaantui lapsi ja aloin ihmettelemään logiikkaa lapsen hoidossa. Tai sen puutetta. Hän hoitaa lapsen perustarpeet hienosti, siis ruokailut ja vaatetuksen, mutta muuten en voi ku ihmetellä tätä toimintaa. Hän ei pysty/osaa pitää kuria lapselle. Tästä on tullut kuittailua oman puolen suvultani useaan otteeseen, mut eihän se edes ymmärrä sitä, että sille uidduillaan. Siis kun lapsi esim käyttäytyy ei toivotusti ruokapöydässä, niin minä varoitan kerran ja sitten poistan pöydästä. Rakkaani vaan lässyttää, että pilasit sitte kivan ruokahetken ku ei voida syödä yhdessä. No niin taisin tehdä, mut jos esim pöydässä piereskelystä on sanottu 10 kertaa ja toinen vaan yrittää puhua, että ei noin saisi tehdä ja ei rankaise mitenkään, niin eihän se lapsi mitään opi. Edelleen kun olen itse tv:n ääressä ja syövät kahdestaan iltapalaa, niin juniori toimii niinkuin huvittaa. Lähde sitte tuommoisen kanssa jonnekin ravintolaan syömään, kun perustaidot puuttuu.
Samaa juttua oli kun opetettiin junnua pyöräilemään pari kesää sitte. Tein säännöt selväksi junnulle: liikenteessä käyttäydytään kunnolla ja toimitaan, niinkuin me vanhemmat opastamme tai pyöräily loppuu siihen. Alkuun opeteltiin suojatien eteen pysähtymistä ja oikeanpuoleista liikennettä. Skidi poukkoili miten sattuu ja ajoi suojatien yli pysähtymättä. Minä sanoin hänelle, että pyöräily loppu siihen sen päivän osalta, huomenna uusiks. Junnulle kauhea parku ja mulle puolisolta huuto ku olen niin paska ku pilasin kivan pyöräilyretken, oli niin hyvä ilmaki. No seur päivänä uudestaan. Päästiin vähän pidemmälle kun junnu alkoi taas painella miten sattuu ja minä pilasin taas koko perheen päivän. Lapsi oli tosi innokas lähtemään pyöräilemään ja kolmantena päivänä pidin sen kanssa pienen keskustelun ja lähdettiin liikkeelle. Tästä päivästä lähtien kaikki on sujunut mallikkaasti, niin liikennesääntöjen kuin ohjeistuksen kuuntelunkin puolesta. Jos en olisi pitänyt päätäni, niin lapsi luultavasti vieläkin tekisi mitä halua ja kokeilisi rajoja. Tämä on siis yksi esimerkki miten meillä hommat menee, näitä tapauksia on todella monia.
Arjen eläminenkin tuntuu hänestä niin raskaalta ja vaikealta. Kodin pitäminen siistinä on ihan mahdotonta. Jos minä en siivoaisi, niin tämä luukku olisi kaatopaikka kahdessa viikossa. Kaikki tavarat jätetään sinne missä on viimeksi tarvittu ja sitten ihmetellään ens kerralla kun ei löydy mistään. Kerron edelleen yksittäisiä esimerkkejä, mutta kun näitä on oikeasti kymmeniä ja tätä tapahtuu vuodesta toiseen, niin on alkanu pikkuhiljaa kiristämään vasemman korvan oikealta puolelta. Esimerkkinä vaikka särkylääke-tai laastaripaketti. Jotkut omituiset ihmiset säilyttävät näitä lääkekaapissa. Meilläkin ne löytyy sieltä jos olen ne sinne korjannut. Mutta, jos puolisoni on tarvinnut esim laastaria ja on vienyt paketin mukanaan esim vessaan, jossa on leikannut sopivan palan laastarista, niin sieltähän se paketti löytyy. Ja se on siellä niin pitkään kunnes minä korjaan sen pois. Lavuaarin reunalta löytyy myös laastarin suojapaperit ja sakset. Suojapaperit ei löydä tietään lavuaarin alla sijaitsevaan roskasäiliöön. Tahi käytetty hammastikku ei millään päädy roskikseen, vaan keittiön lavuaarin reunalle siihen roskiskaapin päälle. Vähän käytettyjä vaatteita roikkuu milloin missäkin. Mä en tod ole mikään yli-innokas siivoaja, enkä haluaa elää missään labra olosuhteissa, mutta tämä jatkuva sotku kyllä pistää sylettämään.
En tiedä miks, mutta myös jonkinlainen moniajomoodi häneltä puuttuu kokonaan. Tiiättekö kun jotain tapahtuu, niin sitä odotellessa vois tehdä jotain muuta, käyttää ajan hyödyksi. Esimerkkinä vaik kun oot tehny ruokaa pariks päiväks ja toisena päivänä lämmität ruoat mikrossa. Oot laittanu muille ruoat jo valmiiks ja vikana oma annos. Sillä aikaa kun ruokasi lämpenee (n. 2min) sulla olis hyvää aikaa esim. tiskata kattila puhtaaksi tai huuhdella ja laittaa tiskikoneeseen jotta tätä ei tarvi tehdä ruokailun jälkeen. ( ja valittaa, et hitto ku mä joudun aina siivoo ja käyttää aikani tämmöseen..) Niin ei. Sen sijaan saatetaan tuijottaa jonnekin tyhjyyteen..
Raskasta.
Tässä lähistöllä oli tietyömaa ja sen aikana oli käytössä poikkeusliikennejärjestelyt. Sille oli aivan järjetön ongelma ajaa siinä. Siis niin selkeät opasteet kuin vaan voi olla, niin ei vaan luonnistunu. Lähti useasti väärään suuntaan ku huomas joutuneensa väärälle kaistalle.
En kehtaa enää edes kulkea sen kanssa kavereiden luona, kun se ei tajua vitsejä. Tai jos tajuaa, niin se alkaa selittää sitä.. se on vielä nolompaa ku se et olis vaan hiljaa.
Ollaan oltu yhdessä vuosia ja alkuun kaikki meni ok. Asiat alkoi valkenemaan kun meille siunaantui lapsi ja aloin ihmettelemään logiikkaa lapsen hoidossa. Tai sen puutetta. Hän hoitaa lapsen perustarpeet hienosti, siis ruokailut ja vaatetuksen, mutta muuten en voi ku ihmetellä tätä toimintaa. Hän ei pysty/osaa pitää kuria lapselle. Tästä on tullut kuittailua oman puolen suvultani useaan otteeseen, mut eihän se edes ymmärrä sitä, että sille uidduillaan. Siis kun lapsi esim käyttäytyy ei toivotusti ruokapöydässä, niin minä varoitan kerran ja sitten poistan pöydästä. Rakkaani vaan lässyttää, että pilasit sitte kivan ruokahetken ku ei voida syödä yhdessä. No niin taisin tehdä, mut jos esim pöydässä piereskelystä on sanottu 10 kertaa ja toinen vaan yrittää puhua, että ei noin saisi tehdä ja ei rankaise mitenkään, niin eihän se lapsi mitään opi. Edelleen kun olen itse tv:n ääressä ja syövät kahdestaan iltapalaa, niin juniori toimii niinkuin huvittaa. Lähde sitte tuommoisen kanssa jonnekin ravintolaan syömään, kun perustaidot puuttuu.
Samaa juttua oli kun opetettiin junnua pyöräilemään pari kesää sitte. Tein säännöt selväksi junnulle: liikenteessä käyttäydytään kunnolla ja toimitaan, niinkuin me vanhemmat opastamme tai pyöräily loppuu siihen. Alkuun opeteltiin suojatien eteen pysähtymistä ja oikeanpuoleista liikennettä. Skidi poukkoili miten sattuu ja ajoi suojatien yli pysähtymättä. Minä sanoin hänelle, että pyöräily loppu siihen sen päivän osalta, huomenna uusiks. Junnulle kauhea parku ja mulle puolisolta huuto ku olen niin paska ku pilasin kivan pyöräilyretken, oli niin hyvä ilmaki. No seur päivänä uudestaan. Päästiin vähän pidemmälle kun junnu alkoi taas painella miten sattuu ja minä pilasin taas koko perheen päivän. Lapsi oli tosi innokas lähtemään pyöräilemään ja kolmantena päivänä pidin sen kanssa pienen keskustelun ja lähdettiin liikkeelle. Tästä päivästä lähtien kaikki on sujunut mallikkaasti, niin liikennesääntöjen kuin ohjeistuksen kuuntelunkin puolesta. Jos en olisi pitänyt päätäni, niin lapsi luultavasti vieläkin tekisi mitä halua ja kokeilisi rajoja. Tämä on siis yksi esimerkki miten meillä hommat menee, näitä tapauksia on todella monia.
Arjen eläminenkin tuntuu hänestä niin raskaalta ja vaikealta. Kodin pitäminen siistinä on ihan mahdotonta. Jos minä en siivoaisi, niin tämä luukku olisi kaatopaikka kahdessa viikossa. Kaikki tavarat jätetään sinne missä on viimeksi tarvittu ja sitten ihmetellään ens kerralla kun ei löydy mistään. Kerron edelleen yksittäisiä esimerkkejä, mutta kun näitä on oikeasti kymmeniä ja tätä tapahtuu vuodesta toiseen, niin on alkanu pikkuhiljaa kiristämään vasemman korvan oikealta puolelta. Esimerkkinä vaikka särkylääke-tai laastaripaketti. Jotkut omituiset ihmiset säilyttävät näitä lääkekaapissa. Meilläkin ne löytyy sieltä jos olen ne sinne korjannut. Mutta, jos puolisoni on tarvinnut esim laastaria ja on vienyt paketin mukanaan esim vessaan, jossa on leikannut sopivan palan laastarista, niin sieltähän se paketti löytyy. Ja se on siellä niin pitkään kunnes minä korjaan sen pois. Lavuaarin reunalta löytyy myös laastarin suojapaperit ja sakset. Suojapaperit ei löydä tietään lavuaarin alla sijaitsevaan roskasäiliöön. Tahi käytetty hammastikku ei millään päädy roskikseen, vaan keittiön lavuaarin reunalle siihen roskiskaapin päälle. Vähän käytettyjä vaatteita roikkuu milloin missäkin. Mä en tod ole mikään yli-innokas siivoaja, enkä haluaa elää missään labra olosuhteissa, mutta tämä jatkuva sotku kyllä pistää sylettämään.
En tiedä miks, mutta myös jonkinlainen moniajomoodi häneltä puuttuu kokonaan. Tiiättekö kun jotain tapahtuu, niin sitä odotellessa vois tehdä jotain muuta, käyttää ajan hyödyksi. Esimerkkinä vaik kun oot tehny ruokaa pariks päiväks ja toisena päivänä lämmität ruoat mikrossa. Oot laittanu muille ruoat jo valmiiks ja vikana oma annos. Sillä aikaa kun ruokasi lämpenee (n. 2min) sulla olis hyvää aikaa esim. tiskata kattila puhtaaksi tai huuhdella ja laittaa tiskikoneeseen jotta tätä ei tarvi tehdä ruokailun jälkeen. ( ja valittaa, et hitto ku mä joudun aina siivoo ja käyttää aikani tämmöseen..) Niin ei. Sen sijaan saatetaan tuijottaa jonnekin tyhjyyteen..
Raskasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin ja roskiahan ei voi viedä samalla kun lähtee töihin autolla, jonka parkkipaikka on samassa katoksessa kuin roskikset. Vaikka roskis olisi laitettu illalla valmiiksi ulko-oven eteen, ettei voi olla huomaamatta. Kun on niin kiire. Toki elämä voi olla joskus muutamasta sekunnista kiinni...
Kello on myös ihan mahdoton. Jokaisesta tapaamisesta ollaan AINA myöhässä. Tuntuu, ettei ajantajua ole ollenkaan. Voi sopia treffit kaverinsa kanssa tunnin päähän ja pitäis vielä käydä suihkussa ja muuten laittautua matka treffipaikalle. Ei ole edes realistista ehtiä. Itse vihaan odottamista yli kaiken. Kerran tai 2 menee vielä ja pystyy selittämään, mutta kyllä sitä vaan alkaa välttelemään mitään aikataulujen sopimista tämmösen kanssa, joka ei kuitenkaan tule paikalle sovittuna aikana. Mulle tulee tunne, ettei (jatkuva) myöhästelijä kunnioita minua/minun aikaani.
Hauskinta tässä on se, että hänen äitinsä on ihan samanlainen. Äidin mies kiroilee jatkuvasti tätä "Bimboa" Oikea isä lähti menee jo kauan sitte. Jotenkin ymmärrän häntä oikein hyvin.
Sitä vaan mietin, että miksi en huomannut näitä piirteitä ennen lapsen syntymää..? Vai oliko silloin muuten vaan enemmän aikaa ja näihin ei kiinnittänyt huomiota. Emme edes olleet kokoajan tekemisissä kun molemmilla oli vuorotyöt. Vai onko kyse vaan siitä "moniajon" puutteesta: Lapsi vie niin paljon aikaa ja huomiota, että muut asiat jää huomiotta ja tekemättä. Enpä tiedä, mutta itsepähän kärsin.
Kiitos jos jaksoit lukea, itselle kirjoittaminen kävi pienestä terapiasta.
Jaksoin lukea, koska kuulostaa totaalisen huvittavalta, ehkä ei sinulle :D:D:D:D:D Mutta uskon ja tiedän, miltä tilanne tuntuu/näyttää/vaikuttaa, parisuhde terapia saattaa ehkä auttaa niinkauan kuin se terapia on käynnissä, (mies saattaa hakee sieltä säälipisteitä) Myötätuntoni sinulle, sillä todelakkin uskon tuon olevan totta :D Ei se tuu muuttuu mihinkää tosta :D:D:D Anteeks mua vaan naurattaa sun tilantees :D Mutta tsemppiä :D
Itse olet puolisosi valinnut. Onko tyhmä olo?
Kauanko oikein seurustelitte ennen lapsen syntymää? Miten et huomannut tätä ennemmin kun kuitenkin tapailitte??
Et ole ehkä itsekään mikään kaikkein välkyin tyyppi, kun huomaat tämän vasta nyt... Todennäköisempi selitys on se, että olet kyllästynyt puolisoon ja rakennat näistä tyhmyyslistoista itsellesi vakuuttavaa syytä lähteä vitomaan.
Oletpa tehnyt aikanaan tyhmän valinnan - uusavuton puoliso. Eipä käy kateeks.
Varmaan siinä on paljon hyvääkin, kun oot jaksanu katella. Ja luultavasti ne hyvät voittaa nuo huonot puolet. Eiköhän meillä jokaisella joka on pidemmässä parisuhteessa ole asioita, jotka puolisossa ärsyttää. Nykyajan suuntaus tuntuu olevanki, et erotaan heti. Taitaa yksin asujia olla jo aika iso prossa. Sitä voi sitte joskus vanhuksena miettiä kun ei tuu lapsia tai muita sukulaisia kyläilemään, että olisiko pitänyt sietää joitain "virheitä". Tuskin itsekään täydellinen olet, niinkuin en minäkään. Multa esim. puuttuu heikkoudet.
Syntymä muksunko aiheuttiko allaolevan ilmiön tuon?
"En kehtaa enää edes kulkea sen kanssa kavereiden luona, kun se ei tajua vitsejä. Tai jos tajuaa, niin se alkaa selittää sitä.. se on vielä nolompaa ku se et olis vaan hiljaa."