Olen usein miettinyt tässä toisen naisen osassa ollessani, että kuinka kauan pettäjän monet suhteet pysyvät salassa? Tiedän hänellä olleen usampia toisia naisia ennen minua. Voisiko olla jopa useita samaan aikaan? Mene ja tiedä.. Kuinka hän onkin onnistunut salaamaan nämä kaikki monien vuosien ajan vaimoltaan? Vai onko? Mieleni tekisi joskus itse narauttaa se pölvästi, koska ei tunnu herra tajuavan, mitä elämälleen saati muiden (myös lastensa) elämälle tekee. Ainainen pettäminen syö miestä ja naista..
En haluasi tuottaa enempää tuskaa kenellekään. Mutta ajatelkaa, kuinka kauan mies jatkaa pettämisjuttujaan, jos häntä ei koskaan saada kiinni? Ja kuinka isoa vahinkoa myöhempi kiinnijääminen tekee miehen vaimolle, perheelle? Pesenkö käteni koko jutusta? Tehköön mies elämälleen, mitä haluaa.. Sittenpähän saa yksi räpiköidä henkihieverissä, kun koston jumalatar (=vaimonsa) päästää vihansa valloilleen.
Älkää hyvät ihmiset ymmärtäkö minua väärin. Totta kai olen katkera nainen. Olen vihainen itselleni ja miehelle, että ylipäätään aloitimme tällaisen pelleilyn. Siltä se minusta tuntuu. Tuhosin oman liittoni tämän pelleilyn vuoksi. Tuntuu pahalta ajatella, että jonkun muun elämä romahtaa vain ja ainoastaan siksi, että kaksi ihmistä kohtaa väärään aikaan väärässä paikassa.
En haluasi tuottaa enempää tuskaa kenellekään. Mutta ajatelkaa, kuinka kauan mies jatkaa pettämisjuttujaan, jos häntä ei koskaan saada kiinni? Ja kuinka isoa vahinkoa myöhempi kiinnijääminen tekee miehen vaimolle, perheelle? Pesenkö käteni koko jutusta? Tehköön mies elämälleen, mitä haluaa.. Sittenpähän saa yksi räpiköidä henkihieverissä, kun koston jumalatar (=vaimonsa) päästää vihansa valloilleen.
Älkää hyvät ihmiset ymmärtäkö minua väärin. Totta kai olen katkera nainen. Olen vihainen itselleni ja miehelle, että ylipäätään aloitimme tällaisen pelleilyn. Siltä se minusta tuntuu. Tuhosin oman liittoni tämän pelleilyn vuoksi. Tuntuu pahalta ajatella, että jonkun muun elämä romahtaa vain ja ainoastaan siksi, että kaksi ihmistä kohtaa väärään aikaan väärässä paikassa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
näinhän se on ja piste. Mikä näitä miehiä riivaa, kun on kaikki ja silti ei mikään tunnu riittävän!!!
kuinka kauan sinun suhde on kestäny. Minä olen samaa elänyt kolme vuotta.Ja tosiaan katkeruus kasvaa. Aluksi sitä ajatteli on pystyy elämään näin ja ilman katkeruutta.
Suhdetta, jos tätä suhteeksi voi sanoa, on kestänyt pitkälti toista vuotta. Ja katkeruus on tullut mukaan vasta aivan viime aikoina. Toinen ei osaa päättää, jatkaako eläämäänsä omansa vai toisen kanssa.. Ja kuka muukaan hänen puolestaan voisi päättää?
Kun suhteessa alkaa katkeruus, se kannattaa lopettaa. Miten voi odotella kenties loputtomiin haluaako toinen suhdetta vai ei? Järki se ikävä kyllä pitää ottaa kuitenkin käyttöön. Mitä pikemmin sitä parempi tulos (=vähemmän kärsimystä).
Oma tarinani on tuossa hiukan alempna.
Minä en tiedä, mitä mieheni on lopuujen lopuksi tämän suhteensa kanssa sopinut.
Minusta on todella väärin, jos mies ihan todella vedättää ja pyörittää montaa ihmistä samaan aikaan. Kyseessä voi olla elämän päähän potkima reppana, jolla jokin henk. koht. kriisi menossa, ja toisaalta ihminen, joka on krooninen pettäjä.
Mutta kyllä kaikki rinnakkaissuhteet enemmin tai myöhemmin aina tulevat esiin. Ei sellainen ole mikään salaisuus, jonka tietää enemmän kuin yksi..
Minulle tieto tuli toisen naisen aviomiehen kautta. Nyt ihmettelen, miksi tämä toinen nainen soittelee minulle ja on häätämässä minua kdistamme pois, kosa on itse tulossa tänne. Mieheni sanoo kyllä, että ei sitä päivää tule, että se toinen muuttaisi tänne. Minulle aivan sama, mitä tekevät sen jälkeen, kun asiat on hoidettu ja jokainen asuu erillään.
Ymmärrän siis sinua - ja siis muitakin toisia naisia - joille mies antamut ymmärtää, että on valmis jättämään puolisonsa, mutta sitten vaan aikaa kuluu ja kuluu.. Oikeasti jokainen tietää, ettei kukaan jää parisuhteeseen, jossa on todella paha olla; ei lapsienkaan takia, sillä silloinhan sallii saman pahan olon myös lapsilleen. Meillä ei ole lapsia. Toisin sanoen, toinen nainen on loppujen lopuksi yhtä huonossa asemassa kuin petetty vaimo kotona. Meillä oli normaali, erittäin aktiivinen seksielämä ennen suhteen paljastumista ja se oli yllätys tälle toiselle naiselle; mieheni oli sanonut meidän jopa nukkuneen vuosia eri huoneissa. No, valehtelun kohteena olimme me molemmat.
Petettynä vaimona voin sanoa, että mielummin haluaisin tiedon kieroilusta ja todellakin siten pakottaa uskottoman puolison ottamaan vastuun omasta elämästään. Nyt hän ei sitä tee. Ja mietin, miltä sinusta tuntuu, kun yhtä petetty olet sinä kuin se vaimokin. Eli me naiset siis todellakin sallimme ja oiekastaan teemme mahdolliseksi valehtelun ja sen jatkumisen.
Mutta saanko kysyä..? Miksi sinä olet katkera ja vihainen?
Tuli mieleen siitä, kun snaoit, ettet tiedä onko kuinkakin monta naista samaan aikaan.. Monikaan ei varmaan ymmärrä käyttää kondomia kun on varatun kanssa. Sitä kai olettaa, että mies on tarkka. Mutta onko? Ajatellaan, että varatulla miehellä on suhde naimisissa olevan toisen naisen kanssa, jonka miehellä on vastaavanlainen suhde. Näin ajatellen on todella suuri mahdollisuus saada erilaisia tartuntoja kumppaneilta.
Naisilla tilanne se, että käymme aika usein (yleensä toivottavasti kerran vuodessa) papa kokeissa. Mutta kuinka usein miehet käyvt testeissä? Vai menevätkö he periaatteella, että jos vaimolla ei ole tartuntoja, niin ei sitten kai minullakaan.. Onko pettävälle osapuolelle oman kumppanin tulokset "sukupuolitauti testi".
Itse haluan olla edelleen teve ja pysyä hengissä! Tällainen pettäminen ristiin rastiin useiden kumppanien kanssa on kuin pelaisi venäläistä rulettia.
Että mietitäänkö nyt naiset rakkaat, onko kukaan mies omaa terveyttä ja henkeä tärkeämpi?!
Niin olisin saanut asiani kuntoon jo monta vuotta sitten. Yhä haluaisin että tämä toinen nainen ottaisi minuun yhteyttä koska haluaisin kuulla myös hänen kannan mutta koska tämä toinenkin on naimisissa eikä tiedä että tiedän niin ei hän uskalla ottaa yhteyttä ja minä en taas pysty ottamaan häneen yhteyttä.
Jaa.. miksikö olen katkera ja vihainen? Hyvä kysymys..
Katkeruus ja viha kulkevat sydämessäni käsi kädessä. On vaikea erotella, miksi olen katkera ja miksi vihainen. Mutta sen tiedän, että nämä tunteet ovat tulleet ajan myötä. Olen vihainen itselleni, koska annoin oman elämäni luisua tähän vain heikon luonteeni takia. Oma liittoni oli jo lyyhistymispisteessä: ei seksiä, ei puhetta, äksyilyä puolin ja toisin, luottamuksen puutetta, mustasukkaisuutta... Miksen yrittänyt sitä korjata puhumalla, tai miksen yrittänyt kovemmin?
Ja siitä olen vihainen ja myös katkera, että tämä mies ehkä näki pahan oloni ja käytti tilaisuutta hyväkseen. Ei antanut minun tehdä omia ratkaisujani rauhassa, vaan takertui kuin pers'kärpänen. Sitten hetkeksi säikähti tekemääni ratkaisua - eroa.
Katkera olen myös siitä, että nyt kun olen vapaa tekemään elämälläni, mitä tahdon, on hän saanut minut jollain tapaa sitoutumaan itseensä. Ympärillä pyörii silloin tällöin "vaihtoehtoisia" miehiä, mutten heistä välitä, sillä en halua pettää pettäjää.
Usein mietin, mikä minua estää menemästä elämässä eteenpäin. Ja aina palaan samaan lopputulokseen: en vain voi. Odotan jotain sellaista, mitä tuskin koskaan saan. Mutta entä, jos joskus?
Ja sitten siihen tautikysymykseen..
Totta kai sitä pelkää hyppyheikin kantavan milloin mitäkin pöpöä. Ja entä jos itse epäilee saaneensa tartunnan? Mulla näin kävi, ja sain kyllä miehen hiljaiseksi ja vaivautuneeksi. Ehkä hänelläkin kävi pelko perseessä, että nyt paljastuu koko paska. Mutta terve olen edelleen.
Ja lopuksi.. On ihanaa kuulla, että on niitä petettyjä vaimoja, jotka ottavat asiallisen kannan mietinöihini, niin kuin sinä Hölmistynyt. Kiitos! Sain sinulta paljon uutta ajateltavaa. Pelkäsin, että monet petetyt vaimot tulevat sähkösesti silmilleni, kun edes pohdin tällaisia.
Voimia kaikille!
Täällä on käyty puoli ja toisin kimppuun, mikä on mielestäni täysin älytöntä, koska tosiasiassa pettäjää tuskin todellakaan kiinnostaa niin ykkösensä kuin kakkosenkaan tunteet.
Itse olen nyt tässä sopassa tajunnut juuri sen, että sekä minä että tuo toinen nainen mahdollistamme miehelle kaksoiselämän. Jos kukaan ei uskalla ääneen vaatia mitä oikeasti haluaa ja sitten vielä huolehdi siitä, että annetut lupaukset täytetään, niin tämä kuviohan pysyy muuttumattomana; pettäjän kaksoiselämä jatkuu, mutta sekä ykkönen että kakkonen kituvat hiljaa "tunne kuoliaiksi".
Miehenikään ei ollut laskenut sen varaan, että saattaisin haluta totuuden selvitessä erota. Ja nyt olen ymmrtänyt(liekö oikea tulkinta?), että miehenikään ei aloittanut rinnakkaissuhdetta erotakseen; se oli vain pieni lisä arkeen.. Nyt hän sitten tuosta kakkosestaan puhuu aika ilkeään sävyyn, syyttää tätä kaikesta ja nauttii jopa siitä, että toiselle näytttiin ovea. Ikävänä piirteenä kakkosessa on se, että käyttää alkoholia aika reippaasti; yleensä soittaa vain humalassa minulle. Viimeksi mieheni sitten uhkasi ilmoittaa poliisille, jos tämä toinen nainen vielä ottaa yhteyttä minuun tai häneen.
Siis minun elämä on tällä hetkellä helppoa tuohon toiseen verrattuna. Myönnän, että vihainen olin, kun tilanne paljastui, mutta tällä iällä (33) uskaltaa jo suhteuttaa tunteet ja realiteetit järkevästi.
Tuntuu ällistyttävältä huomata itsestä se, etten ole katkera. Miksi olisin? Tavallaan avioliittoni oli hyvä. Saimme paljon yhteisvoimin aikaan ja vaikka nyt kaikki menee jakoon, selviämme molemmat paremmin kuin hyvin. Tilanne olisi luultavammin toinen, jos meillä olisi lapsia (lapsettomuus on ollut yhteinen valintamme); miehellä edellisestä avioliitosta yksi lapsi, jota ei ole tavannut viiteentoista vuoteen. Mielestäni hän ei ole nyt, ja tuskin on koskaan, valmis isyyteen. Itse en lasta halunnut tästä ajatuksesta johtuen, eikä lapsen teosta meillä koskaan puhuttukkaan.
Taudit on sitten se asia, mitä jokaisen on oikeasti syytä miettiä tarkkaan. Jokainen ymmärtää sen, että jos on rinnakkaissuhde, niin todennäköisesti työ- ym.-reissuseikkailuita (humalan piikkiin tietty) voi olla vaikka kuinka monta. Matemaattiisesti älkys ihminen voi todennäköisyyslaskennalla todeta, että yhden pettäjän kumppanina ollessa saattaa olla "napalankona" ketjun kasvaessa koko ajan tuhansille ihmisille.
Minä kävin testeissä saatuani tietää mieheni uskottomuudesta. Uusinta on puoleden vuoden päästä.
Et kuulosta onnelliselta, ja siksi ihmettelen, miksi et vaadi itsellesi sitä, mikä sinulle kuuluu: kahden tasavertaisen aikuisen kiintymykseen perustuva suhde.
Tietyllä tavalla itsellä nyt fiilikset kaikenlaisista suhteista aika nollissa, mutta luulen, että kyllä sitä jonain päivänä taas miehen peittonsa alle päästää. Ja kun suhteen aloitan, niin se saa sitten olla täysin vapaiden ihmisten juttu; eli päivänvalossa vaikka sauvakävelyllä, illalla tanssimassa.. Ja jouluja en vietä yksin!
Ja tuota edellä mainittua toivon sinulle. Uskon, että sinä sen saat, jos uskallat olla terveellä tavalla itsekäs ja oppisit nyt ensin rakastamaan itseäsi.
Toi on vähän silleen, ettei pettäjä lopeta pettämistään, vaikka jäisi kiinnikin. Elämästä tulee vain vähemmän kivempaa kaikille. Mitä hyötyä siitäkään on?
Jos nämä uskottomuusasiat olisivat yksinkertaisia niin elämähän olisi läpihuutojuttu. Et sinäkään välttämättä liittoasi tuhonnut toisella suhteella, vaikka se siltä saattaa näyttääkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kertominen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta tahdot olla rehellinen kaikkien takia. Tiedät että se sattuu. Kaikki ei kestä sitä. Harkitse siis tarkkaan miten kerrot. Vaikeatahan se on. Ihmisestä riippuen ihminen voi olla vaarallinen itselleen tai toisille kun elämä luhistuu niskaan.
Silti kannatan kertomista. Tuo tilanne kuluttaa kaikkia loputtomiin. Pettäjä ei välttämättä korjaa tapojaan, mutta ainakin kaksi uhria voi olla ottaa elämästään paremman otteen.Jos pettäjä itse on yhtään kypsymiskelpoinen niin sama pätee häneenkin.
Ole kuitenkin varovainne, koska jos pettäjä on kova valehtelemaan ja suojelemaan itseään niin varaudu joutumaan kaikkien syyttämäksi ainakin joksikin aikaa. Keskity myös rakentamaan sitä omaa elämää. Hiljaisena kärsijänä olo ei helpotu pelkästään kertomalla menneet.
Minä olen siis mies ja sinkkusellainen, mutta kakkosen osa on tullut myös tutuksi. Suhteeni varattuun naiseen jatkui yli 2 vuotta, kunnes tajusin ettei ne rippeet enää riitä, halusin enemmän, kokonaisen elämän. Tällä naisella oli myös ollut ennen minua muutama lyhyempi sivusuhde, mutta ne olivat loppuneet melko lyhyeen. Tällaista sielujensympatiaa, mitä meillä oli, hän ei kuulemma ollut koskaan elämässään tuntenut (en kyllä minäkään, se on myönnettävä).
Tiesin kuitenkin sen, että ennenpitkää hänellä on taas uusi kakkosmies, jos minä poistun estradilta, sillä hänen omalla miehellään ei ollut aavistustakaan asioidentilasta (tai ei ainakaan halunnut nähdä/näyttää sitä). Tein oman ratkaisuni, otin yhteyttä nimettömänä tähän mieheen ja käskin seurata vaimonsa tekemisiä ja menemisiä hiukan paremmin. Heidän liitto jatkuu yhä, mutta vaimon vapaat riennot loppuivat siihen.
Kyllä, myönnän että se oli katkeran kakkosmiehen "kosto". Raivostuttaa kuitenkin tuollainen pelleily niin paljon, että tekisin sen uudestaankin ja silloin kertoisin kaiken. Tämän naisen yhteydenpitoa tekoni ei lopettanut, vaan sillointällöin hän on yhä kokeillut kepillä jäätä. Siitä huolimatta, että olen säikytellyt ryhtyväni entistä vakavampiin toimiin, ellei hän pysy poissa. Aika näyttää miten tarina jatkuu ja millaisen päätöksen se saa.
Tääkin lukemani saa minut kyyneliin, yön yksinäisinä tunteina.Odotin 3 vuotta, että "jokupäivä" olemme yhdessä. Oli hän minun "henki" avioeron jälkeen. Arvostan hänen antamaansa tukea, puhelimessa meni aikaa satoja tunteja. Hän on ainut henkilö joka ei ole laskenut puhelinkuluja. Välimatka on pitkä, joskus tapasimme joka viikko ja joskus ei joka kuukausikaan mutta puhelin toimi. Vuoteen emme ole nähneet. Menneenä vuonna oli kaksi seurustelusuhdetta mutta niistä puuttui tunne. Nyt vanha suhde on lämminnyt uudelleen. Valtaisa toisen ikävä! Sanoo, että kulissi jatkuu. Mikään ei ole muuttunut hänen elämässään. Omaisuuden orja! Itselleni tää on ollut raastavaa aikaa. Luulen (ei saisi) että me molemmat tarvitsemme toisiamme. Tää on riippuvuutta! Jokaisen mielestä tämä on tyhmää, mutta kun me tarvimme toista ihmistä-ystävää. Parempi tääkin kuin täysin yksinolo! Onhan se mukava että edes joku soittaa! Tämäkin on vain yksi osio elämästä. Meitä kakkosnaisia ja -miehiä riittänee jatkossakin. Valitettavasti!
Meillä laitettiin surutta firma, kaksi taloa ja yksi osakehuoneisto jakoon, kun suhde ei ollut enää hengissä pitämisen arvoinen.
Että tosi naurettavaa väittä, että ihminen roikkuu hirressä rahan tai lasten takia.. Uskaltaisitkohan pysähtyä mietimään faktoja ihan tosissasi?!
Nuorena on helpompi jakaa ja jakautua!
Vanhempana(entäs jos kuolema meidät eroittaa)asia vaikeampaa. Mitä tuumaisit jos isäsi "sekoilis" naisten ja omaisuuden kanssa?
Menisikö siinä sinunkin ODOTETTU omaisuus? Nää asiat ei ole missään suhteessa yksiselitteisiä!
Ehkä sittenkin on viisainta pitää ystävyys ja katsoa mitä "minulle jää"!! En minä paljoa vaadikkaan, pelkkä mies vaan! Ja sitähän olen saanut !!
Kuulostaa NIIN tutulta. Aika tarkkaan samalla lailla omakin elämäni on edennyt viimeisen 3 vuoden aikana. Valtava yhteenkuuluvuuden tunne on se juttu ja siksi sitä vaan odottaa ja odottaa vuodesta toiseen. Sen vaan aistii, kun tunne on molemminpuolinen, ja toisesta lukee kaiken ilman sanojakin. Aivan kuin olisi tunnettu aina, tuttu ihminen heti ensi hetkestä asti, ja puhutaan samalla kielellä samoista asioista yhtä aikaa. Vinha tunne!
Täysin huonosti asiat ei silti ole, jos ihminen ei eroa vaan jatkaa kulissielämää puolionnettomana. Omaisuus ja fyysiset puitteet, ruokaa ja katto päänpäällä on kunnossa. Eli periaatteessa elämä on "aivan ok", ei väkivaltaa, alkoholismia tai nälänhätää. Jotain tärkeää heiltä kuitenkin puuttuu ja siihen kohtaan meillä on oikeat avaimet ollut. Ihminen on jännä otus, yksi pienikin pielessä oleva asia voi lahottaa koko "toimivan" perheen. Joku voisi sanoa, että nykyään ei olla mihinkään tyytyväisiä, on totuttu saamaan aina kaikki maallinen ja vaihtamaan, kun kyllästyy. Siinäpä miettimistä...
.., jos sitten onnellisen vanhuutensa haluaa uhrata noin.. En todellakaan ole mikään nuor (lähempänä neljääkymmentä) ja siksi tajusin, että ainokaista elämää tässä tuhlaan!
Mutta mieti vaan, miten hankala ihminen täytyy olla, jos yksi ainoa mies maailmassa tuntuu sielunkumppanilta.. Mitenköhän se vaimo siellä kotona ajattelee..?
Näinhän se on: riittää, kun on ruokaa ja paikka missä nukkua..
Oletko monta vuotta valehdellut itsellesi? Siis ilmeisesti jutellut vaimonkin kassa, kun asiosta noin hyvin ja totuudellisesti perillä.. =)))
Nimenomaan vaimon kanssa olen jutellut, mies kun yhä olen! Ethän sä näytä edes tietävän kenelle tai mihin asiaan nokkelia kommenttejasi nakkelet. Ja teitä, joille pelkkä ruoka ja katto päälle riittää, on ihmeen paljon. Sääliksi käy sellainenkin vanhuus =)
että mörrimöykky kirjoitit mielipiteesi. Tiedän etten ole ainoa tallaisessa tilanteessa oleva. On tässä oma vapaus. . ei taloudellista riippuvuutta. .ei alkoholiongelmaa. Ei edes riitoja. Avio..avoliitossakaan ei voi toista omistaa! Kateellisia riittää koska olen vapaa tulemaan ja menemään. Onnea on sittenkin monenlaista :))Aurinkokaan ei paista joka päivä! "pesen itse pyykkini"!