Moi!Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa kohta vuoden.On ollut todella ihanaa ym.. mutta nyt vaan on alkanut jollain oudolla tavalla ahdistamaan..Poikaystäväni on ollut n. 8 kk meillä yötä joka päivä lukuunottamatta paria kertaa(olen siis 18 ja asun kotona), ja muutenkin näemme koko ajan.Hän syö meillä ja tekee kaikkea mitä kotonakin..Hän puhuu joka päivä kihloihin menemisestä ja yhteen muuttamisesta.sanon aina että ei vielä, mutta joskus varmaan..mutta olen ruvennut ajattelemaan kuinka paljon elmänikin on muuttunut tämän seurustelun aikana, olen laiminlyönyt kavereitani kun aloin tutustumaan tähän henkilöön, ja sitten kun olisin taas halunnut ruveta näkemään kavereitani taas useammin, heillä ei olekkaan enää aikaa minulle niin paljon kuin ennen ja oikeastaan ymmärrän sen täysin!mutta kuitenkin, tämä voi kuulostaa inhottavalta tai en tiiä, mutta en enää jaksa nähdä poikaystävääni koko ajan, ja sitten pitäisi yhteen vielä muuttaa!Olen kyllästynyt siihen, että joka yö hän nukahtaa ennen minua ja joudun sitten kärsimään kauheasta kuorsauksesta, ja sitten aina menee hermot..ja sitten käyn vaan huutaa sille keskellä yötä ja tämä tapahtuu melkein joka yö :( ja sitten taas tuntuu siltä ettei mikää olisi enää omaa, ihan kuin poikaystäväni haluaisi tietää kaiken mitä olen ennen tehnyt ja haluaisi jakaa kaikki tavarat ja ihan kaiken mikä on kuulunut minulle ennen häntä enkä halua jakaa kaikkea sen kanssa..sitten kun sanon sille, että voisin vaikka lähteä ottaa kaljaa parin kaverin kanssa, niin eihän se tietenkään käy!tai, jos haluan muuten vaan olla yksin ni sekään ei käy, koska hän haluaa vaan olla koko ajan minun kanssa,ja siihen alkaa kyllästymää!Enkä tiiä mitä pitäs tehä, koska jos aion muuttaa hänen kanssaan yhtee ja koko ajan käy näin että kyllästyttää, ni ei siitä voi seurata mitään hyvää.Kun tuntuu ihan siltä että tukehdun tähän, en jaksais koko ajan olla samaa mieltä ja tehdä niin kuin hän käskee..ja ei se aina niinkään ole, käskenhän minäkin..mutta kuitenkin..tuntuu ettei voisi tehdä enää mitää samaa niinku enne, haluaisin vaan mennä jonnekkin niin ettei tarvis kuunnella ku joku selittää vieressä että nyt lähetään pois!!!!se on vaan niin ahistavaa..kuitenkin rakastan poikaystävääni niiiiin paljon enkä halua jättää sitä, mutta mitä voin tehä ettei tulis tälläsiä "ahistuskohtauksia"...välillä tuntuu siltä ettei enää jaksa seurustella kun tuntuu että kaikkeen pitää kysyä lupa..ihan kuin omalta äidiltä kyselis lupia.. :(todella inhottavaa..
apua..
Tipu
4474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pian pakoon kun vielä voit =)
olet niin nuori ja maailmalla on niin paljon (parempaakin) tarjottavaa että ota vähän taukoa poikaystävääsi ja tapaa rauhassa kavereitasi =)
Mitä vanhempasi sanovat kun joutuvat tämän täysiikäisen miehen elättämään???
Maksaako hän vuokraa/ruuastaan?
Jos et itse uskalla/halua sanoa hänelle että tarvitset aikaa ja hengitystilaa, pyydä vaikka äitisi vihjaamaan miehelle että voisi yöpyä vaikka viikolla joka yö kotonaan..?
kihloihin meno joka tapauksessa ei ole ratkaisu, älä ainakaan siihen suostu, msitä voit tietää että hän on se oikea, jos on noin kamalan omistushaluinenkin.
NÄE ja KOE maailmaa lisää sisko =)
Isäni on kuollut ja asun siis äitini kanssa, ja äitini tykkää poikaystävästäni todella paljon..Poikaystäväni on välillä just tollanen ilkee, inhottava, ja määräilee enkä ole tottunut siihen koska olen yleensä aine tenhyt juuri sen mikä itsestään tuntuu parhaalta ja kivalta, mutta hän on niin useasti eri mieltä kanssani..Ja olen sanonut siitäkin välillä että teen juuri niin ku huvittaa, esim. lähden nyt kavereitten kaa ottaa pari kaljaa,ni useesti käy sit niin et se alkaaki haukkumaa juopoks!Välillä tuntuu siltä etten voisi tehä mitää ja välillä siltä että poikaystävälläni ei olisi mitään vastaan sanomista mihinkää asiaan, eli aika outoa.. :) Kuitenkin on kauheen useesti niin kiltti ja ihana etten voi jättää sitä..on pakko puhua sille enemmin et ymmärtäisi minuakin enemmin ettei tarvii siitä jättämisestä alkaa puhua..kiitti ku vastasitte!! :) :)
Keskustele poikaystäväsi kanssa asioista ja selitä näkökulmasi.Jos ei ymmärrä selvää kieltä,siis ei mitään hienovaraisia vihjailuja->harva kundi oikein niistä mitään ymmärtää.Kundi on älyttömän rakastunut sinuun ja ei aina huomaa että toista voi ahdistaa liika tungettelu ja määrääminen.Älä heitä pyyhettä vielä kehään ja voimia paljon sinulle:)
että tekstisi oli yhtä tiivistä kuin tarinasi: siitä puuttui HAPPI. Tarvitset hajurakoa poikaystävääsi, pilkkuja ja ajatusviivoja. Ota ne!