Jeesus ja lain henki.

Stoalaisuus

Stoalaisuus on hellenistisistä filosofisuuntauksista ehkä kaikkien merkityksellisin. Monet Rooman oppineet ja keisarit sekä kristilliset kirkkoisät omaksuivat stoalaisten oppeja. Suurista filosofeista esimerkiksi Baruch Spinoza ja Immanuel Kant ovat saaneet vaikutteita stoalaisilta.

Stoalaisuuden perustajia on Zenon Kitionilainen (333-261), joka oli saanut vaikutteita mm. kyynikoilta vaatimuksissaan luonnollisuudesta ja rahan poistamisesta. Stoalaisten koulu oli pylväshallissa, mistä koulukunta sai nimensä: stoa tarkoittaa pylvästä. Zenon masentui omasta filosofiastaan ja hirttäytyi.

Logos

Stoalaisessa ajattelussa maailma on rationaalisesti järjestäytynyt kokonaisuus. Logos, järki, hallitsee koko maailmankaikkeutta. Ihminenkin on osa maailmankaikkeutta ja onnellisuuden hän voi saavuttaa, kun ymmärtää oman paikkansa kokonaisuudessa. Ihminen voi oman järkensä avulla ymmärtää maailmankaikkeutta., mutta tähän vaaditaan koko maailmankaikkeudessa vallitsevien lakien tuntemusta. Tähän ja siis onnellisuuteen tarvitaan logiikan, fysiikan ja etiikan tietämystä. Kun ihminen käsittää oman asemansa maailmankaikkeudessa, hän mukautuu tähän rationaaliseen järjestykseen, lakkaa rimpuilemasta väistämätöntä vastaan.

Onni on riippuvainen hyveestä eli järkevästä itsekurista, ulkoiset seikat kuten omaisuus, asema, ulkonäkö ovat vain vahingollisia sen kannalta.

Stoalaisessa kosmoksessa vallitsee järjen hallitsema ykseys, mutta sen tarkastelemiseen eri puolilta tarvitaan sekä logiikkaa, fysiikkaa että etiikkaa.

Ihminen on syntyessään vailla tietoa, hänen mielensä on kuin tyhjä taulu, johon aistihavaintojen seurauksena alkaa painua vaikutelmia. Ihminen pystyy käsittelemään havaintoja rationaalisesti. Etiikan kannalta on oleellista, että luonto toimii järjen periaatteiden mukaan, kaikilla asioilla on syynsä, eikä mitään sattumaa ole. Stoalaisuus on siis ankaraa determinismiä. Se, että kirjoitan tätä nyt ja sinä luet tätä, on välttämätöntä, emme olisi mitenkään voineet toimia toisin, olemme vain tähän hetkeen johtaneen syyketjun yksiä osia. Vapaus on sitä, että ymmärtää tämän kaiken ja hyväksyy sen ja toiminta on harkittua, siinä on kuultu logosta eli järjen ääntä.

Etiikassa tärkeää on hyvä tarkoitus, teon seurauksille ei voi mitään, sillä ulkoisiin asioihin ei voi vaikuttaa, vaan vain omaan järjen käyttöönsä ja sitä kautta hyveellisyytensä. Jos teollaan on tarkoittanut hyvää, mutta seuraukset eivät olekaan toivotunlaiset, ei ihmisen tarvitse katua, surra tai sääliä, sillä ihminen on vastuussa vain siitä mihin hän voi vaikuttaa. Mitä ikinä tapahtuukin, on parasta. Paha kuuluu kosmoksen harmoniaa, sen avulla erottaa hyvää. Varsinainen inhimillinen pahuus on järjettömyydessä tehtyjä tekoja. Stoalainen ihanneihminen on vailla häiritseviä tunteita, jotka ovat vain harhaanjohtavia uskomuksia, luuloja siitä, että olisi voinut vaikuttaa johonkin tai katumusta ettei toiminut toisin. Elämän lopullinen päämäärä on mielenrauha, joka saavutetaan elämällä sopusoinnussa maailmankaikkeuden kanssa.

Tuossa linkissä on muuten erittäin tarkkaa analyysiä mm. Ahvio kehittelemästä ”luonnonoikeudesta”

http://www.kolumbus.fi/markku.j.huttunen/kristikirjoista 2014.pdf

TAitaa tämä luonnonoikeus olla jälleen niitä, joita todellisuudessa ei ymmärretä, mutta kun Ahvio niistä kirjoittaan, näytellään kovasti että ollaan samaa mieltä :D

"Logos, järki, hallitsee koko maailmankaikkeutta. " Tähän yhdyn, jos vaan vaihdetaan sanan merkitystä. Alla selitys.

Kreikan kielen sana logos voi tarkoittaa puhetta, SANAA, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta tai oppia.

Logos-käsite on erityisen merkittävä kristillisessä teologiassa, jossa se tarkoittaa Jeesusta Jumalan kosmoksen luomisessa ja järjestämisessä sekä pelastushistoriassa aktiivisena persoonana. Tämä merkitys ilmenee selvästi Johanneksen evankeliumissa, jossa Kristus yhdistetään Jumalan Sanaan (Logokseen):

"1. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. 2. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. 3. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä [...] 14. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa."

(Laiskuuden vuoksi lainattu oikeastaan suoraan wikipediasta.)

Ei Kristus ole ideologia. Nyt puhuttiin hengen hedelmistä, jota ihminen ei voi ilman Kristuta tuottaa, ykkönen on aina Jumala sihde, josta kaikki hyvä lähtee. Ensin on usko Jumalaan ja pelastukseen, sen jälkeen voi tehdä hyviä tekoja. Kristuksen veren kautta voittivat myös enkelit.

Kristus ei ole ideologia vaan pelastus. Hänessä me voimme tehdä hyviä tekoja.

Kritus ei ole ideologia vaan pelastus. Hänessä me voimme tehdä hyviä tekoja.

Eikös kuitenkin antiikin kreikkalaisen filosofian pääperiaate ollut, että jumaluskosta epäilykseen, epäilyksestä tietoon.

Jeesus itse ei pitänyt kirjoitusten mukaan omaa ristinkuolemaansa oikeastaan kovinkaan suurena tekijänä ihmisen pelastusoperaatiossa vaan hän antoi suuremman arvon teoille. Pelkän armon - ilman tekoja - keksivät sitten vasta Paavali ja kumppanit. Maailma on ollut julma periaatteella "ensin usko, sitten teot." Teot ovat enimmäkseen unohtuneet. Vasta viime aikoina on ollut merkkejä muutoksesta.

Luonnonoikeus ei kuitenkaan seuraa luonnollisesti mekaanisista luonnonvoimista.

"Jeesuksn Jumalan laki oli Lex Naturalis, luonnon oikeus. Kaikkea muuta Jeesus piti Jumalan lakiin lisättynä taakkana kuten vaikka turhia sapattisääntöjä, ruoka säädöksiä ja puhtaus rituaaleja."

Wikin mukaan luonnonoikeus on yhteisnimitys sellaisille moraali- ja oikeusteorioille, joiden mukaan on olemassa yleisesti päteviä, kulttuurista ja ihmisestä riippumattomia normeja. Näin ollen ihmisen säätämän lainsäädännön ja oikeuden on oltava sopusoinnussa luonnonoikeudellisten normien kanssa ollakseen moraalisesti oikeutettua.

Ja kun kun älyköt esittävät jonkun väitteen, niin toista mieltä olevat älyköt esittävät tietysti vastaväitteen. Luonnonoikeuden vastaväite näyttää olevan oikeuspositivismi, joka oppi toteaa lakien olevan ihmisten tekemiä sääntöjä eikä lain ja moraalin välillä ole välttämätöntä tai sisäsyntyistä yhteyttä.

No onhan niitä ihmisälykköjen rakennelmia jos jonkinlaisia.
Turha niihin on sotkea Taivaan ja Maan Luojan, ja yhtä Isän kanssa olevan Jeesuksen säädöksiä, joiden molempien ajatukset ovat ihmisajatuksista yhtä kaukana kuin itä on lännestä.
Kun Jeesus tuli omien sanojensa mukaan täyttämään Jumalan säätämän lain, ei kumoamaan sitä, niin esim. käsky: "Muista pyhittää lepopäivä" ei ollut Jeesuksen mukaan "Jumalan lakiin" lisätty taakka.
Kun ruoka- ja puhtaussäädöksistä nykytiede valistelee meitä lähes päivittäin median välityksellä, niin Raamatun aikaan ne olivat vielä tärkeimpiä noudattaa.

>> Kaikkea muuta Jeesus piti Jumalan lakiin lisättynä taakkana kuten vaikka turhia sapattisääntöjä, ruoka säädöksiä ja puhtaus rituaaleja. <<

Missä kohtaa Raamattua Jeesus pitää turhana sapattisäädöksiä, ruokasäädöksiä tai puhtaus rituaaleja? Annas tulla luku ja jae kiitos.