Tämähän on työpaikkakiusattujen kanava. On hyvä että saa purkaa tuntojaan ja kokemuksiaan. Se jo helpottaa. Näistä jutuista joku voi löytää itsensä ja oman typerän käyttäytymisensä.
Sanotaanhan niinkin että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Joka ei näitä kestä lukea, niin eihän tänne ole pakko tulla.
Kiusatut ihmiset. Kertokaa kokemuksianne vapaasti.
Sanotaanhan niinkin että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Joka ei näitä kestä lukea, niin eihän tänne ole pakko tulla.
Kiusatut ihmiset. Kertokaa kokemuksianne vapaasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
työyhteisössä?
Valitettavasti vain siinä tapauksessa,että vaihtoehdot ovat vielä huonommat. Kuten useilla.
Jatkuva kiusattuna oleminen vie voimat niin loppuun,ettei enää jaksa uskoa parempaan ja alkaa itsemurha tuntua parhaalta ratkaisulta.
Itse koin tänään työpaikkapalaverissa niin selvästi sen taas kerran,että olen syntipukkina ja minua saa haukkua kuin vierasta sikaa. Tulin taloon 21.9 ja silloin siellä oli toinen syntipukki,jota katsoin kauhulla päältä osallistumatta mollaamiseen.Tämä mies oli ja on erittäin pätevä ammatissaan,mutta päätti lähteä pois. Olen nyt syntipukkivuorossa ja kun tämän huomasin jo aikaa sitten ajattelin,että kestetään nyt tämä vaihe. Mutta kun se ei kestämällä muutu,päinvastoin. Se pahenee:kun älähdän ihan laillisista oikeuksistani,aletaankin puhua älähtämisestäni ja vähätellä sitä,mistä se johtui. "mä en kestä tällaista draamaa,vuosi sittenkin oli ja nyt taas,en voi tulla tänne,jos aina draamaa"-sanoi yksi,joka on kovin selkäänpuukottaja!Ja minähän en talossa edes"edellisen draaman"aikaan ollut,joten en voi olla siihen syypää.
Tiedän,että kun lähden,talon liikevaihto laskee roimasti(koska minulla oma työ ja asiakkaat 20 vuoden takaa). Ja huomatkaa:minut kiskottiin tähän paikkaan houkuttelemalla ja lupaamalla sitä ja tätä,en ollut edes halukas tulemaan.Ja nyt olen ihan romuna.Lopetan,en jaksa enää!!!!!
Tuo kirjoituksesi oli kuin minun tarinani vuosikymmenien ajalta.
Kiusaaminenpa tapahtuukin usein saman kaavan mukaan ja pirun ovelasti.
Olin vuosikymmeniä sitten eräässä suuressa ja hyvässä talossa töissä. Melko heti havaitsin, että yhtä kaveria kiusattiin oikein porukan voimin.
En itse osallistunut mollaamiseen, mutta säälitti sen kaverin puolesta. Kun sitten tämä kaveri henkihieveriksi kiusattuna otti lopputilin,
niin sitten porukan uusi silmätikku olin minä.
En jaksanut kauan sitä piikittelyä joka minuun kohdistettiin ja lähdin pois, saman talon toiseen yksikköön toiselle paikkakunnalle.
Tarina jatkuisi vielä pitkään, mutta en viitsi enää. Totean vain sen, ettei kiusattuna pidä jatkaa. Se käy terveyden päälle.
Mutta rohkenen sanoa että jos minua työtovereiden tai luottamusmiesten taholta ryhdyttäisiin nyt nimittelemään niin samalla mitalla ja vähän kovemmalla tulee takaisin.
Ja poliisit kutsuttaisiin paikalle. Asia on niin vakava.
Toivon sinulle kiusattu voimia. Itsemurhaa ei pidä hautoa. Pitää koettaa jaksaa vaikkei jaksaisikaan. Lähde luontoon ja ihmisten ilmoille. Sieltä löytää aina jotain uutta ajateltavaa.
Sehän se vielä puuttuisi jos näitä kiusaamisasioita ei saisi purkaa tälle kiusattujen kanavalle, niinkuin eräs nimimerkki kyllästynyt vaati.
Silloin ne pahat olot kääntyvät kiusattua vastaan ja se voi johtaa epätoivoiseen tekoon.
Kiusatatuilla on oikeus purkaa tuntojaan.
Kiitos viestistäsi. Lähdenkin pois,mutten vielä jaksa tehdä sellaisia suunnitelmia,joilla voin jatkaa.Otan aikalisän, vaikka sitten sairaslomaa( kallista,koska olen provikkapalkkainen yrittäjä)mieluummin,kuin ajaudun pohjalle.Viina kun ei maistu,niin ei ole sitäkään "pakotietä".
Ja toisaalta jos maistuisi,olisin jo ajat sitten vajonnut.
Hei,
Itse olen juuri irtisanonut itseni kiusaamisen takia. Olen ihan loppu henkisesti. Tämä on viimeinen mahdollisuus. En pysty enää muuta ajattelemaan, ja jostain syystä häpeän tätä kiusaamista, vaikka itse olen tässä se joka joutuu kiusatuksi. Tunnen itseni heikoksi ja epäonnistuneeksi, koska en pystynyt kääntämään tilannetta parhain päin, vaikka kuinka yritin. Jos haluat kirjoitella minulle sähköpostia, käy se hyvin. Toisen saman kokeneen kanssa juttelu voisi tehdä hyvää.
Sinä voit kirjoittaa tälle palstalle niin paljon kuin sielu sietää. Sekin jo hieman helpottaa jos saa purkaa paineita tällä tavoin.
Nimittäin meitä kiusattuja on jo ehkä noin 300.000
Kaikki kiusaamistapaukset eivät tule edes ilmi. Pelko estää puhumasta. Ainoastaan jotka ovat joutuneet painostuksen edessä irtisanoutumaan, tai ovat sellaisen uhan edessä uskaltavat tulla esiin.
Kun samaisten ongelmien kanssa painiskelee, voi löytää pienistäkin myötätunnon eleistä ilonpisaroita.
Sitä vain ihmettelen miten me me ihmiset olemme niin kurjia toisillemme. Monestihan raha ja valta estää hyvien ihmissuhteiden syntymisen. Epäoikeudenmukaisuus urakoissa. Suoranainen kiusanhenkisyys ja ihmisarvon mitätöiminen saa aikaan kireyttä ihmissuhteisiin.
Kun tähän lisätään ihmisen omat moraaliset arvot, niin sittenpä ne käärmekeiton ainekset ovatkin valmiit niille jotka ovat hanakkaita tällaisia keitoksia hämmentämään. Eikä siinä asiassa ole sukupuolieroja.
Itsekin kaikin tavoin yritin ehdottaa, että kaikilla olisi hyvät ja oikeudenmukaiset työolot ja ansiot, mutta ne jyrättiin roskakoriin. Minusta tehtiin osaporukan voimin silmatikku . Tällaisena marttyyrin nimikkeellä sitä nyt joudun kuljeksimaan.
Nyt rakkailla työtovereilla on helppo sanoa, että sehän olikin kiusaaja kun lähti talosta. Miten hammasta purren jaksaa päivästä toiseen? Ei todella mitenkään. Parempi on lähteä kuin sairastua.
Voisin vaikka kertoakin omasta tilanteestani. Olen siis nainen miesten alalla ja ainut nainen työporukassani. Olen iloinen ja innokas työntekijä, tai siis olin. Lyhykäisyydessään tilanne on se, että eräs ihminen yrittää ovelasti ja kaikin keinoin kääntää muut minua vastaan ja valitettavasti siinä hyvin onnistuen. Kun puhun, hän puhuu päälle tai kääntää pään pois ja naureskelee vähän ivallisesti muille. Jos ehdotan jotain, sanomisilleni naureskellaan ivallisesti tai ei sanota yhtään mitään. En saa ikinä sanoa mitään loppuun asti, tämä samainen ihminen keskeyttää aina minut. Hän on siis ihminen joka antaa miule työt. Alussa tein muutaman työn nähtävästi liian hyvin ja nopeasti, koska hän lähti huoneesta ovet paukkuen, ja teki loppupäivän töitä kahviossa. Pahinta mitä hän tekee, on se ettei anna minulle töitä tai jos antaa on ne niin vaikeita, etten ilman apua osaa ja neuvojahan en saa. Jotain ylimalkaista joskus. Valitettavasti iso pomomme osallistuu tähän naureskeluun myös. Kai se välinpitämättömyys on pahinta. Olen näille ihan ilmaa täällä. Viikko sitten irtisanoin itseni ja pomo on ihan ihmeissään. En ruvennut hänelle enempiä selittelemään, sanoin vaan ettei minulle ole töitä eikä paikkaa tässä firmassa ja haluan lähteä pois. Hän pyysi vielä miettimään asiaa ja toivoi kovasti että jäisin vielä taloon, mutta sanoin nätisti mutta varmasti, että olen varma tästä haluan lähteä. Olo on paha, masentunut ja epäonnistunut. En uskalla hakea uusia töitä.
kyllä nyt irtisanouduttuasi jo kertoa pomollesi todellisen syyn irtisanoutumiseesi. Ihan vain sen seuraajasi varalle ja että pomosi saisi tietää todellisen syyn lähtöösi, ettei hänen tarvitsisi sitä erikseen arvuutella. Tekee sitä kuitenkin(arvuuttelee)vielä työkavereittesi kanssa ja tiedä mitä he keksivät sinusta sanoa selkäsi takana. Ja pomosi tietenkin uskoo, kun ei tiedä sitä asian oikeaa laitaa.
Kiusattujen Tuki ry
http://www.kiusattujentuki.fi/
Työpaikkakiusaaminen
Narsistien Uhrien Tuki ry
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Kärjistynyt narsistinen luonnehäiriö = psykopatia.
Se on vakavin luonnehäiriön muoto ja vaikeasti diagnostisoitavissa ja hoidettavissa.
Tällainen henkilö ei tunne olevansa 'ongelma' tai sairas, muut ovat hänen mielestään sekä ongelmia, että sairaita, ja syyllisiä kaikkeen mahdolliseen.
Luonnehäiriöitä on eri asteisia ja toiminta sen mukaista.
Kun kerran elämässään on joutunut psykopaatin kynsiin, sellaisen kyllä tunnistaa myöhemmin.
Mikään puhe ei auta. Itseään on turha syyllistää.
Yleensä vaikeasti luonnehäiriöiset ovat hyviä selittelemään ja puhumaan itsensä voitolle, ja kaatamaan syyt muiden niskaan. Totuudet muuttuvat
toisiksi heidän kertominaan, saavat puhuttua mustankin valkoiseksi, ja muut vielä uskovat sen.
Uhrin osaksi jää todistaa, että 'ei se näin ole', mutta tuosta todistelusta voi tulla kokopäivätyö, joten parasta lähteä pois ja välttää kontaktia psykopaattiin.
Heille kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan oma etu toteutuu.
Aloita vaikka lukemalla tämä - tuntuuko tutulta?
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm#_PSYKOPATIA
Aika vaikeaa on puuttua kiusaamiseen kun kiusaajana on oma esimies. Kiusaaminen on alkanut toista vuotta sitten ja pahenee pikkuhiljaa. Osin se johtuu siitä, että olen omilla aivoilla ajatteleva erinomainen osaamisalallani enkä siis katso häneen ylöspäin kuin puolijumalaan. Nyt hänellä on aina tukenaan meidän talousihmisemme, joka myös osallistuu henkilökunnan kiusaamiseen.
Olemme pattitilanteessa. Poliittiset päättäjät ovat siunanneet heidän tyylinsä hoitaa henkilöstöasioita.
Pitäkää kirjaa kiusaamisista. Tehkää "päiväkirja"
johon kirjaatte kaikki tapahtumat ja nimet mitkä liittyvät mielestänne kiusaamiseen. Jättäkää kirja "vahingossa" joskus vaikka kahvihuoneen pöydälle.Opin tämän itse jouduttuani kiusatuksi työpaikallani 90-luvun aikana.Työpaikka on tavaratalo, jossa on nais enemmistö ja naisjohto. Itse olen miespuolinen henkilö. Laman tullessa ryhdyin iltaopiskelijaksi kauppaopistoon ja myöhemmin AMK-n. Tämä oli kuin bensaa tappuraan tässä porukassa.Etenkin lähin esimieheni oli kimpussani jatkuvasti, samoin talon johtajatar, vanhapiika.Ikä oli yksi tekijä, koska kaikki yli 50 v olisi ollut parempi heittää kilometritehtaalle, mutta päätin että en lähde vielä. Eivät ole saaneet minua irroitetuksi tuolistani ja tuntuu että kiusaaminen laantui 2002 vaihteessa tulleen henkisen vakivallan kieltävän lain myötä. Ovat kyllä sen jälkeen keksineet "hienompia" konsteja, joita on vaikea tulkita kiusaamiseksi vaikka sitähän se on. mm. palkan alennus ja kaikenlaisia työvuoroihin ja -tunteihin liittyvää.PITÄKÄÄ KIRJAA KIUSAAMISISTA. Silloin on näyttöä siitä ja tarvittaessa voi soittaa vaikka poliisin paikalle, kuten eräs kirjoittajista sanoi. On hyvä käyttää vaikka todistajiakin vakuutena kirjauksille.Jos ei kukaan halua puuttua todistajana asiaan, niin voi hänen nimensä silti laittaa muistiin ja tarvittaessa hän on velvollinen todistamaan,jos on vähääkään rehellinen ihminen.