Pornon katsominen jotenkin väärin tai outoa ? Pitkä suhde mielestäni kaipaa ainakin minulle (miehelle) lisä virikkeitä. Vaimo on niin kaavoihin kangistunut että ei halua muita naisia katsottavan edes ruudulla, hänen mielestään häntä pitää haluta samanlailla kun 30 vuotta sitten. Mitenköhän muut pitkään yhdessä olleet lataavat itseään.
onko parisuhteessa yhdessä
silloinenn
11156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri kuten itsekkin totesit naisista on outoa ja väärää ja miehistä ei näin siis pääsääntöisesti menee. Taitaa ottaa itsetunnon päälle naisilla jos mies katsoo siksi eivät varmaan siitä yhtään pidä.
Me kasotaan joskus yhdessä,ei ongelmaa.
Samoin me, yhdessä oltu kolmisenkymmentä vuotta, ikää 50 ja rapiat. Seksi sujuu mutta on ihan kivaa katsella välillä seksifilmejä, yhdessä.
Me ei tarvita pornoo eikä muitakaan apuvälineitä. Tartte ku nähdä se mies niin alan kehräämään.... ;)
Ei siinä ole mitään outoa. Muuan britti sanoi kerran:"So long as both like's it, it's not kinky". Ja niinhän se on.
Antaa mennä vaan jos se saa lisää lämpöä suhteeseen.
Parisuhteessa yhdessä pornon katsominen on väärin, ellei toinen sitä halua. Ok, jos molemmat sitä haluavat.
Minä katson, vaimosta en tiedä. Yhteiset puuhat lopetettiin 15 vuotta sitten.
Syntiä on pornon kaikkinainen katselu. Aiheuttaa välillisesti sokeutta ja selkäranka sulaa. Lisäksi kämmenten känsöittymistä on havaittu ahkerilla runkkareilla.
Katson miehenä pornoa, naistani ei ole enää kiinnostanut aikoihin "virikkeiden" saaminen eikä seksikään ne ajat on kaukana takana. Muija on sanonut että seksi on turhaa pidemmässä suhteessa, yhteiseloa takana 26v . Mulla on muut tavat hoitaa puutetta ja näin on menty vuosia.
Mä katon joskus, mies ei koskaan. En silti koe olevani mitenkään outo nainen.
Käsittääkseni tämä on hyvin pitkälle parin valintakysymys. Kun ottaa kerralla oikean, ei tarvitse valittaa vähyydestä tai liiallisesta huomiosta.
Eihän tämä meidän pari krt viikossa paljon ole, mutta meille ollut riittävä. Katkoja oli synnytysten yhteydessä ja on silloin kun jompi kumpi on ollut vakavammin kipeänä, mutta niistäkin ajoista on jo vuosikymmeniä. Lasten kotoa lähdön jälkeen homma on pyörinyt automaattisesti. Aloitteen tekee jompi kumpi, ei meillä lasketa, aina löytyy myötämielinen vastaus puolin ja toisin. Ei ole kummallakaan ollut niin tärkeää juttua etteikö ehtisi jossain päin kotia homman hoitamaan maaliin.
Meillä ei ole tarvittu ulkopuolisia virikkeitä, aina on riittänyt kun toinen hipasee toista ja kysyy, että, mentäiskö, tai, miten olis?? ja hups toinen valmis kuin lukkari sotaan vai miten se vanha sananlasku meni. Ja hauskaa on kun ei ole minnekään kiirettä eikä ketään häiritsemässä.
Tosin, mehän ei olla oltu vielä yhdessä kovinkaan pitkään vasta 45 vuotta :).