Itse olen mies ja olen jo kauan aikaa sitten huomannut, etten kiihotu naisista oikein ollenkaan fyysisellä tasolla enkä oikein ollenkaan kiihotu yhdynnästä, naisen kosketuksesta, suutelemisesta jne.
Nuoret, kauniit naiset ovat mielestäni kyllä ihan kivan näköisiä, mutta koskaan en ole kiihottunut naisista visuaalisesti niin paljon, että esim. alastoman naisen näkeminen olisi aiheuttanut minulle erektiota. En ole myöskään koskaan kiihottunut pornosta, alastonkuvista, visuaalisista ärsykkeistä jne. vaikka erityisesti teini-iässä masturboinkin varsin paljon.
Oma seksuaalisuuteni on aina rakentunut jotenkin seksuaalisen ihailun varaan, eli saan jonkinlaista mielihyvää lähinnä vain siitä tietoisuudesta, että minusta kiinnostutaan ja/tai kiihotutaan. Sen verran olen kuitenkin selkeästi heteroseksuaalisesti suuntautunut, että sen ihailun pitää tulla nimenomaan naisten taholta.
Minulle on myöskin aina ollut jotenkin todella suuri kynnyskysymys, että minusta kiihotutaan nimenomaan ulkonäköni, vartaloni, penikseni koon yms. fyysisten avujen perusteella, eikä esim. sosiaalisten taitojeni, rahanansaitsemiskykyni, älyllisten kykyjeni, luonteeni, statukseni yms. minun fyysisyydestäni irrallaan olevien kykyjeni perusteella.
Tästä syystä en ole koskaan myöskään ollut naisten suhteen pätkääkään aloitteellinen vaan pikemminkin täydellisen passiivinen. Ei se johdu ujoudestani tai epävarmuudestani vaan siitä, etten koe omaan fyysisyyteni kohdistuvan riittävän suurta ihailua, jos itse olen omalla sosiaalisuudellani vienyt asiat loppuun asti. En myöskään arvosta "pillua" itsessään oikein ollenkaan ja olen aina ollut varsin epäseksuaalinen, ei minulle oikein koskaan tule mitään varsinaista panetuksen tunnetta jne.
Sitten on vielä se, että silloin kun joku nainen minusta seksuaalisesti kiinnostuu, niin en kuitenkaan yleensä halua sitten tosipaikan tullen harrastaa hänen kanssaan seksiä, vaikkei nainen olisikaan mitenkään epäviehättävä. Saatan kyllä masturboida jonkun kauniin naisen kuvalle ja fantasioida skenaariosta, jossa miljoonat hänen tasoisensa naiset himoitsevat yli kaiken vartaloani, kasvojani ja sukuelimiäni, mutta tosipaikan tullen en kuitenkaan haluakaan mitään seksuaalista kanssakäymistä oikean naisen kanssa, vaikka nainen itse olisi kovinkin aloitteellinen, ellei suorastaan seksuaalisesti päällekäyvä (näinkin on käynyt).
Nimitän itseäni tässä nyt ihailuseksuaalisiksi, koska en tiedä ilmiölle mitään parempaakaan nimeä kuin tämä itse keksimäni. Olisi vaan kiva tietää, että kuinka tilastollinen poikkeus oikein olenkaan ja onko muita minun kaltaisiani ihmisiä paljonkin?
Nuoret, kauniit naiset ovat mielestäni kyllä ihan kivan näköisiä, mutta koskaan en ole kiihottunut naisista visuaalisesti niin paljon, että esim. alastoman naisen näkeminen olisi aiheuttanut minulle erektiota. En ole myöskään koskaan kiihottunut pornosta, alastonkuvista, visuaalisista ärsykkeistä jne. vaikka erityisesti teini-iässä masturboinkin varsin paljon.
Oma seksuaalisuuteni on aina rakentunut jotenkin seksuaalisen ihailun varaan, eli saan jonkinlaista mielihyvää lähinnä vain siitä tietoisuudesta, että minusta kiinnostutaan ja/tai kiihotutaan. Sen verran olen kuitenkin selkeästi heteroseksuaalisesti suuntautunut, että sen ihailun pitää tulla nimenomaan naisten taholta.
Minulle on myöskin aina ollut jotenkin todella suuri kynnyskysymys, että minusta kiihotutaan nimenomaan ulkonäköni, vartaloni, penikseni koon yms. fyysisten avujen perusteella, eikä esim. sosiaalisten taitojeni, rahanansaitsemiskykyni, älyllisten kykyjeni, luonteeni, statukseni yms. minun fyysisyydestäni irrallaan olevien kykyjeni perusteella.
Tästä syystä en ole koskaan myöskään ollut naisten suhteen pätkääkään aloitteellinen vaan pikemminkin täydellisen passiivinen. Ei se johdu ujoudestani tai epävarmuudestani vaan siitä, etten koe omaan fyysisyyteni kohdistuvan riittävän suurta ihailua, jos itse olen omalla sosiaalisuudellani vienyt asiat loppuun asti. En myöskään arvosta "pillua" itsessään oikein ollenkaan ja olen aina ollut varsin epäseksuaalinen, ei minulle oikein koskaan tule mitään varsinaista panetuksen tunnetta jne.
Sitten on vielä se, että silloin kun joku nainen minusta seksuaalisesti kiinnostuu, niin en kuitenkaan yleensä halua sitten tosipaikan tullen harrastaa hänen kanssaan seksiä, vaikkei nainen olisikaan mitenkään epäviehättävä. Saatan kyllä masturboida jonkun kauniin naisen kuvalle ja fantasioida skenaariosta, jossa miljoonat hänen tasoisensa naiset himoitsevat yli kaiken vartaloani, kasvojani ja sukuelimiäni, mutta tosipaikan tullen en kuitenkaan haluakaan mitään seksuaalista kanssakäymistä oikean naisen kanssa, vaikka nainen itse olisi kovinkin aloitteellinen, ellei suorastaan seksuaalisesti päällekäyvä (näinkin on käynyt).
Nimitän itseäni tässä nyt ihailuseksuaalisiksi, koska en tiedä ilmiölle mitään parempaakaan nimeä kuin tämä itse keksimäni. Olisi vaan kiva tietää, että kuinka tilastollinen poikkeus oikein olenkaan ja onko muita minun kaltaisiani ihmisiä paljonkin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa naisen ihailunkaipuulle, narsismille?
Juuh, tuota(kin) voisi olla.. Jostain luin, että on materia narsuja ja sitten on ulkonäkö narsuja ihan erikseen(kin?).. ;P
Samassa tekstissä sanottiin, että sellainen suhde voisi toimia narsuilla parhaiten, missä toinen olisi toista ja toinen toista.. Muille ovat huonoja kumppaneita.. Varsinkin mitä lämpimämpi ja herkempi yksilö on kyseessä, niin sitä huonompi.. ;P
Kyllähän se VastaVuoroinen "Kemia" & Halu on Se Juttu, joka nyt on monellakin Yksilöllä ihan normaalia.. Mutta tuo Sun juttus on sitten jo ihan muuta, jota en ainakaan nyt itse jaksa alkaa Analysoimaan.. ;P
Tosin tuo tekstisi muistuttaa jostain syystä yhtä "hauskaa" jankkaajaa, joka fantasioi siitä, että kaikki naiset olisivat halunneet ja himoinneet häntä ja hän ei oikein ollut muuhun tyytyväinen, kun halusi vain, että näin olisi.. ;D
En ole törmännyt ihmisissä tähän ilmiöön, mutta mulla on ollut koira johon oireesi täsmäävät. Koira oli sekarotuinen ja ihan fiksu eläimeksi, mutta se oli pakko lopettaa.
Olet sioille.helmiä?
Henkilökohtaisesti olen kuullut henkilöista, jotka kiihottuvat vain ja ainoastaan saadessaan saman sukupuolen edustajan sairaanloisen kateuden, katkeruuden, auttakee-fiilarin tai yleisen hämmennyksen/härön valtaan.
Minusta on naisena kiva leikkiä tällaisten ihailurunkkareiden kanssa. Ensin annan ihailua ja kehua. Huomaan heti, mistä aiheesta kehua kaivataan, leikittelen ja katson miten pitkälle mies menee itsensä esittelyineen. Näen jo stondiksen. Sitten: yhtäkkiä: kyllästyn (tai esitän kyllästynyttä, minun hupinihan vasta alkaa tästä) ja miehellä alkaa epätoivo. "Etkö huomaa minua"-pullistelu ja pyöriminen ympärillä alkaa. Alankin kehua hänen kuulten toista miestä, jotain, joka aidosti ehkä pitääkin minusta. En "huomaa" ihailunarkkia enää ollenkaan. Seuraa huonosti peiteltyä mustasukkaisuutta, raivoa. Sitten heitän armonpalan; kehun hiukan, kun hän on ensin nöyrtynyt ja kehunut minua (tuossa vaiheessa tuollainen tapaus kehuu; saadakseen vastakehuja). Sitten kyllästyn oikeasti :) Bye Bye :)
Tunnen kaltaisiasi miehiä, useitakin. Et ole yksin. Aika monella miehellä näitä piirteitä on, enemmän tai vähemmän. Ja totta kai myös naisilla, itsellänikin. Tällainen mies saattaa kokea itsensä hyvinkin kunnolliseksi ja kiltiksi, jos ei halua edes pillua, vain ihailua. Oikeasti hän on kuitenkin itsekäs. Siis tässä ajassa hyvin tyypillinen tapaus.
Ihailuseksuaali on ihan hyvä nimitys.