missä näytetään täysin epärealistisia skenaarioita joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. Yleisin on että koulun suosituin tyttö ihastuu totaaliseen retardiin eli atm:ään tai sama skenaario aikuisilla tyylin hyväpalkkaisessa työssä oleva nätti nainen ihastuu johonkin ruputyössä rypevään mieheen joka tuskin on edes nähnyt alastonta naista. Kaikki nämä ja vastaavat luovat täysin väärän kuvan miehille että heillekin voi käydä näin. Paskan marjat, galaktinen avaruusmatkailukin on realistisempaa kuin edellä mainittu höttö.
Vihaan kaikkia romanttisia leffoja
valheitatäynnä
13248
4Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
80-luvun teinileffoissa Winona Ryder näytteli koulun ruminta tyttöä, jota komea, koulun jalkapallojoukkueen kapteeni ei huomaa. Lopussa rumasta ankanpojasta tulee kuitenkin joutsen, ja pelimies huomaa myös Winonankin ja ottaa tämän panorinkiinsä. Todellisuudessahan Winonahan on kauneimpia naisia Hollywoodissa.
Mutta tällaisia elokuvia me x-sukupolven nuoret katsoimme. Kyllä minä olisin Winonan kauneuden heti nähnyt toisin kuin typerä pelinrakentaja.
No sillä oli hiukset ponkkarilla ja rillit naamalla.. Rumilus.. :D
Eli "Hollywood homely". Ihan niinkun America Ferrara Ugly Bettyssä. Ja ziljoona muuta tapausta.
Itsekin välttelen romanttisten leffojen katselemista, koska siitä tulee vaan paha mieli kun joutuu itse elämään ilman rakkautta.
Et joudu. Se on täysin oma valintasi, ettei tasoisesi miehet sinulle kelpaa.
Ajattele positiivisesti. Sinkkuna sinulla on vapaus tulla ja mennä miten lystää. Lisäksi sinulla on enemmän aikaa omille harrastuksille ja voit tehdä vaikka tunnin tai vaikka vuorokauden läpeensä töitä miten ikinä jaksatkin.
Siinähän ei olisi kyse rakkaudesta.
Se saman tasoinen mieshän vain käyttäisi tuota tyttöä seksuaalisesti hyväkseen, kun ei saa sitä kaikkien miesten himoitsemaa hottista omakseen. Sitä hottista hän rakastaisi, mutta tasoiseensa naiseen pelkästään tyytyisi.
En valehtele. Sinä puhut paskaa.
Mies voi erittäin hyvin rakastua tasoiseensa naiseen. Mutta lähes aina mies joutuu tyytymään alempitasoiseen naiseen ja olemaan ihan ok suhteessa.
Hypergamiset naiset puolestaan eivät pysty tuntemaan tasoistaan miestä kohtaan yhtään mitään. Enintään sellainen kelpaa naiselle aisuriksi, maksajaksi ja elättäjäksi.
Kun naiset sanovat, että kiltti ja kunnollinen kaverimies olisi "tosi hyvä mies jollekin toiselle naiselle", he tarkoittavat juuri noita elokuvien fiktiivisiä naishahmoja.
Itse myönnän myös vihaavani isoa osaa romanttiista elokuvista, kirjoista ja sarjakuvista. Olen erityisen allerginen nuorille suunnatuille tekeleille.
Juoni melkein aina seuraavanlainen: Hiljainen epäsuosittu tyttö ihastuu koulun suosituimpaan/komeimpaan poikaan, jonka perään ovat kaikki muutkin. Tytöllä ja pojalla ei ole yhtään mitään yhteistä eikä tyttö oikein edes tunne poikaa. Silti on kovin ihastunut. Lopulta erilaisten mutkien kautta nämä kaksi päätyvät yhteen. Mikäli elokuva on tehty enemmän pojille niin osat vain vaihtuvat, mutta homma on sama. Epäsuosittu poika ihastuu koulun kauneimpaan tyttöön ja lopulta poika voittaa tytön itselleen.
Sama homma. Olen nähnyt tasan kaksi mukiinmenevää romanttista leffaa, jotka eivät olleet täynnä jenkkiällötystä. Toinen sai minut jopa itkemään, koska tarina oli niin erilainen ja loppu surullinen.
En ole kyllä romanttisia elokuvia ikinä pahemmin katsellut, en lapsena, nuorempana, enkä nykyäänkään.
Mä taas olen ihan onneton romanttisten leffojen ystävä. Mutta sellaisten, joissa on kunnon särö, vaikka Catch and Release, tai Love and other drugs (täydelliset elämät eivät olekaan ihan niin täydellisiä, mutta onneksi niissä on sentään rakkautta – joka huom! tulee väärään aikaan, väärässä paikassa).
Ihan kauheeta paskaahan ne ovat rationaalisesti ajateltuna, mutta silti miljoona kertaa parempia kuin esim. joku Armageddon-star-bangled-banner-kansallisuusylpeysmarttyyriyspläjäys. Scifileffoista Interstellar on ollut pitkästä aikaa sellainen edes aavistuksen ”pysäyttävä”.
Herttasarjoja lukevat tytöt seukkasivat aina. Ja tekevät niin edelleen.
Eli ehkä on luonne- tai asennekysymys siinäkin, toiset kyynistyvät, toiset eivät.