Kerron tapauksen. Paikka: Päijät-Hämeen Keskussairaala, psykiatrinen osasto
Peheenäiti, jolla mies ja neljä lasta joutuu osastolle hoidettavaksi, kun ei jaksa kotona.
Samaan aikaan samalle osastolle tulee mies, jolla ei ole perhettä, hoitoon kaksisuuntaisen tähden, koska ei jaksa kotona.
Viikon tutustumisen jälkeen tulee kotiin lähdön aika: perheenäiti sanoo häntä hakemaan tulleelle miehelleen: 'Haen vain joitain tavaroita kotoa, mutta en tule kotiin, olen löytänyt uuden rakkauden ja muutan heti hänen luokseen.'
Niin tuo äiti tekee. Siivoton on tuon miehen koti; ei äiti sitä ollut ennen nähnyt, kaljapulloja kaikkialla.
Mikä on sairaalan vastuu?
Haluaisin tähän vastauksen - kaksi sairasta tulee hoitoon ja lopputuloksena, toisen perhe tuhoutuu.
Kuka tietää, mitä tapahtuu tuolle perheelle, lapsille ja miehelle, jotka joutuivat tuohon shokkitilanteeseen - odottivat äitiä kotiin - äiti ei tullut.
Kaikki sirpaleina - mikä on sairaalan vastuu?
Mikä on ylilääkärin vastuu?
Mikä on vastaavan hoitajan vastuu?
Mikä on hoitohenkilökunnan vastuu?
Minä kysyn oikeutetusti vastuun perään?
Kaksi hyvin sairasta, vakavasti sairasta - ei siitä pitkäkestoista tule - mitä sitten?
Peheenäiti, jolla mies ja neljä lasta joutuu osastolle hoidettavaksi, kun ei jaksa kotona.
Samaan aikaan samalle osastolle tulee mies, jolla ei ole perhettä, hoitoon kaksisuuntaisen tähden, koska ei jaksa kotona.
Viikon tutustumisen jälkeen tulee kotiin lähdön aika: perheenäiti sanoo häntä hakemaan tulleelle miehelleen: 'Haen vain joitain tavaroita kotoa, mutta en tule kotiin, olen löytänyt uuden rakkauden ja muutan heti hänen luokseen.'
Niin tuo äiti tekee. Siivoton on tuon miehen koti; ei äiti sitä ollut ennen nähnyt, kaljapulloja kaikkialla.
Mikä on sairaalan vastuu?
Haluaisin tähän vastauksen - kaksi sairasta tulee hoitoon ja lopputuloksena, toisen perhe tuhoutuu.
Kuka tietää, mitä tapahtuu tuolle perheelle, lapsille ja miehelle, jotka joutuivat tuohon shokkitilanteeseen - odottivat äitiä kotiin - äiti ei tullut.
Kaikki sirpaleina - mikä on sairaalan vastuu?
Mikä on ylilääkärin vastuu?
Mikä on vastaavan hoitajan vastuu?
Mikä on hoitohenkilökunnan vastuu?
Minä kysyn oikeutetusti vastuun perään?
Kaksi hyvin sairasta, vakavasti sairasta - ei siitä pitkäkestoista tule - mitä sitten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sairaalalla ei ole mitään vastuuta siitä miten joku tekee päätöksiä henkilökohtaisessa elämässään. Sairaalan henkilökunta ei voi mitenkään puuttua siihen miten potilaat keskenään ovat tekemisissä ja mitä päätöksi tekevät. No kaipa hoitajat puuttuu asiaan jos menee "sänkyhommiksi" sairaalassa.
Typeriä kysymyksiä. Sehän on ihan selvää, että sairaala tai lääkäri ei ole missään vastuussa siitä mitä aikuiset itsenäiset ihminen päättävät tehdä ihmissuhteilleen.
Jos he olisivat tavanneet kaupassa, tivaisitko että mikä on kaupan tai kauppiaan vastuu? Ajatuskin on ihan hölmö. Etsit vain syntipukkia, koskaet halua myöntää, että vaimosi ei vain halua olla enää sinun kanssasi. Se on vaimosi päätös, ei sairaalan tai lääkärin.
Kysymys ei ole minun vaimostani, vaan kahdesta ihmisestä, jotka ovat tavanneet psykiatrisella osastolla. Toisella on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa maniavaiheessa voi tehdä niin hulluja ratkaisuja kuin ikinä. Toinen toivoo sähköhoitoa saavana vain kuolemaa.
Kun kumpikin toipuu sen verran, että ymmärtää tilanteen, mitä ovat sairauden vaikutuksesta tehneet, tuo neljän lapsen äiti tekee luultavasti itsemurhan, koska hän juuri on se potilas, joka toivoo kuolemaa. Tuo ratkaisu ei siis tuo hänelle toipumista ja paranemista, vaan kuoleman! Mies ei missään tapauksessa ota enää vaimoaan takaisin, koska hän muutti asumaan samantien 'uuden rakkautensa' kanssa.
Siksi kysyn sairaalan vastuun perään.
En haluaisi taas hautajaisiin! Tuon naisen isän hautajaisissa olen ollut - tuo isä teki itsemurhan myös psyykkisen sairauden ajamana .. samojen paskojen 'sairauspäätösten' seurauksena.
Ei kannata siis pilkata, vaan tajuta se, ettei kaksi vakavasti psyykkisesti sairasta ole sellaisessa mielentilassa, että he voisivat tehdä tuollaisia ratkaisuja viikon osastolla olemisen perusteella.
Kyllä tämä on ihan hirveää!
Toistetaan edelleen että sairaalalla ei ole mitään vastuuta potilaiden henkilökohtaisista ratkaisuista. Olisiko molemmat potilaat pitänyt laittaa eristykseen etteivät olisi tavannut toisiaan alunperinkään.
Maniavaiheessa olevat potilaat pitää eristää toisesta sukupuolesta, koska tuo maniavaihe on todella hullua aikaa, jolloin voi tehdän mitä hetken mielijohteesta juolahtaa ja se on juuri sitä aikaa, kun luulee olevansa rakastunut lähes jokaiseen toisen sukupuolen edustajaan.
Maniavaiheessa ihminen on vielä paljon avoimempi ja puheliaampi kuin muutoin terveenä ollessaan.
Toistuuko siis järkyttävä perhetragedia uudelleen toisessa sukupolvessa?
Eikö helvetin kierrettä voi mitenkään katkaista!
Tämä on ihan järkyttävää.
Isän itsemurhan jälkeen neljä lasta jäi ilman isää - nytkö sama toistuu tuon tyttären itsemurhan jälkeen, neljä lasta jää ilman äitiä.
Kyllä sairaalan pitäisi tajuta jotain siitä, miten hulluja ratkaisuja ihminen voi sairaana tehdä. Onko psykiatrinen osasto se paikka, joissa noita hulluja ratkaisuja tuetaan?
Voihan niitä tehdä siviilissäkin, mutta sille ei sitten kukaan voi mitään.
Pilkkakirjoituksia ei tässä kukaan kaipaa. Kuka ottaa vastuun noista neljästä lapsesta - lastenkotiko!