Onokohan muilla pareilla samoja ongelmia, eli kännissä esim. baarissa ollessa tulee aina jostain asiasta riitaa ja loppuilta meneekin sitten pilalle. Tämä auheutti sitten lopulta meidän eron tuossa viikko sitten. Ei kuulemma jaksanut enää.
Muuten meillä meni (ainakin minun mielestäni) ihan hyvin, imeisesti miehen mielestä ei. Onko tämä teidän mielestä "järkevä" syy lopettaa muuten hyvä suhde? Syyllisiä en halua lähteä etsimään, molemmissa varmasti vikaa mutta surettaa vain että hyvä suhde meni piloille tuon takia..
Muuten meillä meni (ainakin minun mielestäni) ihan hyvin, imeisesti miehen mielestä ei. Onko tämä teidän mielestä "järkevä" syy lopettaa muuten hyvä suhde? Syyllisiä en halua lähteä etsimään, molemmissa varmasti vikaa mutta surettaa vain että hyvä suhde meni piloille tuon takia..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin sitä kun lähdetään dokaamaan, on ensin niin kovin hauskaa. Sitten aina tulee tappelua. Voihan harmi. No ero voi tehdä hyvääkin. Kohta tulee ikävä.
Minusta tuntuu, että yleensä ne parit, jotka riitelevät ihan kunnolla baari-illan aikana/jälkeen, tekevät niin, koska eivät ehkä osaa/uskalla puhua oikeista asioista selvinpäin ollessa (?).
Leikkimielinen pikkukinastelu on sitten asia erikseen, sitähän voi olla päivittäin. Ainakin joillain pareilla.
Eli syynä voi olla, että kumppanisi ei ole muutenkaan täysin tyytyväinen senhetkiseen tilanteeseen suhteessanne, mutta ei osaa ilmaista ajatustaan muutoin kuin riitelemällä humalassa.
"Eli syynä voi olla, että kumppanisi ei ole muutenkaan täysin tyytyväinen senhetkiseen tilanteeseen suhteessanne, mutta ei osaa ilmaista ajatustaan muutoin kuin riitelemällä humalassa."
Mistä sinä päättelit, että mies on nimenomaan se, joka aiheuttaa känniriidat? Sehän voi olla kumpi vain. Pahinta asiassa on se, että se känniriidan aiheuttaja harvemmin myöntää aiheuttaneensa riidan. Ainakaan hän ei ymmärrä olla juomatta, vaikka sitten onkin aina haastamassa riitaa kännissä.
Meillä näitä kännissä tappeluja ilmeni viellä
n. 2 vuotta sitten (ollaan oltu yhdessä 11 v).
Minä olin se joka olisin voinut tietyssä kännissä
lempata koko huushollin parvekkeelta. Kun aloimme
ajatella mistä johtuu tämä lähinnä minun raivarit
kun tullaan kapakasta, niin tulos johon tulimme
oli se, että mieheni ei juo kuin tietyssä kapakas
sa jossa olemme paljon aikaamme aikoinaan viettä-
neet. Joten tilanne on rauhoittunut kun emme käy
yhdessä kaljalla. Kotona otamme yhdessä ja ei
ongelmia, eikä silloinkaan jos olemme olleet omassa porukoissamme eri kapakoissa ja saavumme
samalla taksilla kotiin. Tämä järjestely rauhoitti
meillä känniset käkätykset.
Me riidellään kanssa aina kännissä.Tulee jostain tyhmästä asiasta riitaa ja loppuilta menee ihan pilalle.Ja ärsyttää kun ei voida lähteä sen takia juomaan kahdestaan.
Ollaan jo kaksi kertaa erottukin mutta palattu yhteen takas.
Sama ongelma ollut meilläkin. Emme tosin julkisesti ole riidelleet, vaan vasta kun olemme päässeet kotiin, taikka jos esim. viikonloppuna kotona ruokaviinin jälkeen on maistunut vähän enemmänkin. Varsinaisia ravintolaryyppäysreissuja emme koskaan ole harrastaneetkaan.
Meillä asiat saatiin ratkaistua sillä, että aloimme miettiä mikä on ollut känniriidan todellinen syy. Viina se ei koskaan ollut, vaan todelliset asiat, joita ei osattu selvinpäin puhua. Eikä ko. ongelmiakaan kännissä esille otettu, ne vain sattuivat painamaan mieltä niin paljon, että riita syntyi sitten jostain aivan muusta. Pääasia että sai toiselle tehtyä selväksi että itseä vitutti. Toisen ilta piti pilata, koska oma viikko oli ollut pilalla jonkun mieltä painaneen asian takia.
Okei, helppoa ei kahden juron ollut opetella puhumaan. Puhumista pidimme tsykiatrien p:n jauhamisena ja ylimainostettuna juttuna. Halusimme kuitenkin niin paljon jatkaa yhteistä elämäämme, että tällainen vähäpätöinen asia piti hoitaa pois keinolla millä hyvänsä. Mutta vähitellen... taisin olla minä joka ensin avasi suunsa sellaisesta asiasta, joka painoin mieltä. Tämä siis tapahtui selvinpäin, arki-iltana. Käsittelimme asian, mikä siinä mätti ja miten siitä pääsee eroon. Mies oli vaikeampi saada avaamaan suunsa, mutta hänestä näkee päälle jos joku painaa mieltä ja sitten vaan illalla halaa ja varovasti kyselee mikä mättää. Kyllä sekin oppi puhumaan oma-aloitteisesti.
Nykyään ongelmat selvitetään ajallaan ja selvinpäin. Voimme huoletta osallistua erilaisiin tapahtumiin, käydä ravintolassa tai vaikka vain rentoutua hyvän viinin parissa viikonloppuna. Emmekä riitele, vaan nautimme toistemme seurasta.
Myös me tappelimme lähes joka kerta kun olimme yhdessä ravintolassa, ja yleensä riita alkoi jostain täysin mitättömästä ja typerästä syystä. Rupesin miettimään milloin tappelut ensimmäsen kerran alkoivat, (koska niitä ei ihan alkuaikoina ollut), ja tulin siihen päätelmään että tappelut humalassa alkoivat kun aloin syömään pillereitä. Eli minuun ne vaikuttivat niin, että ole humalassa todellä "herkkänahkainen" ja otan pulttia turhasta. Ja kun minä otan pulttia niin mieskin hermostuu ja sitten on täysi riita päällä. Lopetin pillereiden syömisen ja tappelutkin loppuivat!
Ehkäisypillereiden vaikutus on tietysti yksilöllistä, mutta näin siis minun kohdallani.
mullakin varmaan on e-pillereillä suuri osuus asiaan, ja poikaystäväni onkin huomauttanut asiasta joskus hienovaraisesti.
mut 2 pahasta on valittava vähemmän paha, ja kun haluan syödä e-pillereitä, niin sivuoireet on vaan kestettävä..
Oon kokenut saman. Ollaan oltu poikakaverin kanssa kohta 1,5v kimpassa, tosin siihen on mahtunut jo 3 on off tilannetta. Nyt ollaan kuitenkin saatu sovittua asiat ja ollaan onnellisesti yhdessä.
-Ainakin selvin päin. Just viime viikonloppu tuli vastaava tilanne, että oltiin kumpikin ensin omien kavereidenkans liikenteessä ja kun loppuillasta laitoin viestiä, että voisin lähteä kotiin nukkumaan, mennäänkö samaa matkaa, niin poikaystäväni pyysi mua jatkamaan hänen kavereiden kanssa iltaa. Nó kävelin kotiin sitä kautta, tarkoitus oli käydä joko moikkaamassa tai ottamassa hänet matkaan mukaan.
No siitä sitte kehkeytyi kauhea riita ja meillä oli melkein eessä sama tilanne kun sulla nyt.
munkin mielestä meillä menee ihan hyvin, niin kauan kun viina ei oo kuvioissa. mua kun häiritsee jätkän suuri ooto ja sillä retestely..
itse ku voin vaan lähtee pitää hauskaa, mut aina ei tarvitse olla aivan päädyt..
mut toista ei voi muuttaa (ja toki itessäänkin on varmaan vikaa, myönnetään) mut ei kai siihen auta muu kuin, että lähtee eri porukoissa ulos, ja nauttii toisen seurasta vain selvin päin :)
voimia sulle kevääseen!
Mä oon 35-vuotias 2 lapsen yh-äiti.
Oon seurustellut n. 2 vuotta miesystäväni kanssa.
Me riidellään harvoin , mutta osataan sitä kyllä
tehdä selvinkinkin päin , mutta viimeiset riidat aina kännis . Se mikä mua huolestuttaa , on se , että viimeksi kännis mies sanoi, ettei rakasta mua enää ja haluaisi tappaa mut .
Keskusteltiin tästä asiasta sitten heti seuraavana päivänä ihan selvinpäin ja mies oli ihan murtunut siitä , että kuinka hän tuollaisia on sanonut eikä varmasti tarkoittanut sitä . Laittoi kaikki liiallisen viinanoton syyksi , koska se sekoittaa kuulemma pään....?????
Muuten mies on kiltti , ei oo väkivaltainen , ei edes kännissä ollessaan .
Saisko jotain asiallisia kommentteja , tai kokemuksia , kiitos.
Minunkin mieheni oli kiltti ja väkivalta oli täysin vieras ajatuskin. Kunnes kerran kännipäissään uhosi ja uhkaili. Anteeksi pyysi kyyneleet silmissä seuraavana aamuna.
Ikävää vain oli, että sama alkoikin toistua. Mukaan tuli töniminen, kuristaminen ja potkiminen. Kunnollinen mies muuttui täysin. Kävi lääkärillä, määräsivät psyykelääkkeitä. Tilanne ei siitä parantunut. Jokainen humalatila pahensi asiaa.
Halusin terapiaan, ei lähtenyt. En jaksanut painostaa tarpeeksi. Lopulta karkasin kotoa ja hain eron. 13v avioliittoa ja tälläiseen loppui. Eromme oli yllätys kaikille läheisille, kaikki tapahtui niin nopeasti.
Olen iloinen ja ylpeä että lähdin pois, pääsin hengissä. Kaduttaa vain ajatus, että olisiko pariterapia auttanut. Hyvä mies oli kaikin puolin niin kauan.
Toivottavasti sinä osaat hoitaa suhteenne paremmin kuin minä hoidin omani. Toimi kuitenkin välittömästi jos tapaus toistuu! Silloin se tulee olemaan arkipäivää tulevaisuudessa. Anteeksipyynnöt ei pyyhi tapahtunutta pois.
Voimia sinulle.
Me myös riidellään(riideltiin) kännipäissämme,vaikka muuten meneekin hyvin.
ehkä avokin armeija-aikakin vaikutti(luojan kiitos se pääsi alkukuusta pois..)kun tuntui että mikään määrä läheisyys ei riittänyt.
Sitten jos viihteelle lähdettiin yhdessä,ei siitä mitään tullut kun mies oli koko ajan vaatimassa huomiota..ei pystynyt yhtään "rentotumaan" kun mies roikkuu (juu,on se mukavaa se hellyys mutta liika on aina liikaa..)Mulla tietysti meni aina hermot siihen,kun ei etukäteen sopiminen ja puhuminen auttanut,että nyt ollaan vähän kavereittenkin kanssa eikä roikuta toistemme kaulassa kiinni koko iltaa.
Ja siihen kun vielä lisää nämä keskustelut,mitä ei muka selvinpäin voi puhua...siis ei uskalleta,vaikka ennen armeijaa kaikki tuli puhuttua läpi.
Onneksi tilanne on nyt rauhoittunu kun kulta pääsi armeijasta,puhutaan selvinpäin asiat kuntoon ja kun viihteellä ollaan niin kivaa voi pitää myös yhdessä ja erikseen.Tosin,vieläkin pelottaa lähteä mihinkään juhlimaan,ja ei tää onglema ole vieläkään kokonaan ratkennu..mutta toivotaan että viel joskus voi olla kännissä yhtä mukavaa kuin selvinkinpäin,nimittäin kullan kanssa=)
Tsemppiä kaikille..
Tulihan naikkoseni kanssa seurusteltua kolme vuotta ja alkuun menikin ravinteleissa käynti mainiosti. Myöhemmin tuli pieniä normaaleja erimielisyyksiä syystä että eukkoni joi aina itsensä tolkuttomaan humalaan. Viimeisen vuoden paarireissut yhdessä ovat olleet yhtä painajaista... Aluksi kaikki meni hyvin mutta kun eukko kittasi tarpeeksi niin alkoi hän haastamaan riitaa ja "sekoilemaan" milloin minä flirttailin ties kenen kanssa ja yhtäkkiä alettiin setviä kotiasioita ynnä muuta henkevää... Näistähän riittäisi turinoitavaa Eino Leinon runokirjan verran mutta tämä ruusunpiikeillä tanssinut rakkaustarina sai päätöksentä (yllätten) baarissa eukon hutkaistessa oluttuopin päähäni.
Sanoisinko että eukon liika rötväily tuhosi suhteemme tai ainakin oli siihen iso syy. Aina tuli vaikeuksia vaikka minä olin selvinpäin ja leidi kekkulissa.
On muuten kiva katella kaveri-pesueiden känäilyjä ravintelissa =) Kyllä sitä pienessä maistissa saa numeron kaikesta
Mulla on poikaystävän kanssa ollu samanlaisia tilanteita muutama ja en voi väittää ettenkö ois ollu yhtä paljon syyllinen riitoihin, kun poikaystäväni. Mutta poikaystävälläni napsahtaa päässä liiasta viinasta, hän haukkuu minut todella pahasti (huora, lutka, lehmä yms) ja muutaman kerran hän on myös lyönyt tai pikemminkin läpsäissyt minua, näiden lisäksi hänellä on tapana lähteä juoksemaan kotiin baarista (2 km matka). Aamulla poikaystävä ei muista mitään tapahtumista ja muutenkin hän ei ikinä löisi ketään tai olisi niin julma ja välinpitämätön. Mutta olemme sopineet, että hän ei juo pelkkää viinaa enää ja boolista hän pysyy kaukana, niin kaikki on mennyt hyvin. Suosittelen myös teille sitä.
Olis kiva tietää, miten niistä kännitappeluista pääsee eroon. Ite oon seurustellu kohta kolme vuotta poikaystävän kans ja lähes joka kerta loppuilta menee pilalle. Meiän yks ongelma on et kumpikin on huonoja puhuun "miltä musta tuntuu" -asioista selvinpäin. Kännissä lähes aina joku asia menee yli toisen ymmärryksen ja sitten ylireagoidaan aivan turhasta... Me käydään baareis lähes aina...
Meillä se vasta on hassu ongelma. Olemme seurustelleet 5 v. ja tulemme selvin päin ja pienessä hiprakassa vallan hyvin toimeen. Kun viunan määrä yrittää tietyn rajan, niin aloittaa naiseni ns. provosoinnin. Jos olen tuolloin itse riittävän selvä, osaan sen väistää. Ja aamulla mainitessani asiasta on nainen aivan nolona.
Toisinaan olen itsekin sitten riittävän maistissa ja seurauksena on räjähtävä riita useimmiten aivan mitättömästä syystä (ei kuitenkaan väkivaltaa, mutta huuto on melkoista). Tämä on merkillistä siksi, että edellisessä 15 v. kestäneessä suhteessani riitelin humalassa muistaakseni kerran ja minua yleisesti pidetään varsin sävyisänä ja iloisena miehenä, vaikka alkoholi maistuukin aina toisinaan.
Nämä ovat varsin rassaavia tilanteita, sillä itse vihaan riitelyä. Naiseni on melko "räiskähtelevä" persoona. Ehkä olen liian rauhallinen hänen makuunsa. Hän on välillä myös muita ihmisiä kohtaan melko "piikikäs", mikä minua taas nolottaa. Itse olen enemmän sellaista "leppoisaa" tyyppiä. En kuitenkaan todellakaan ole mikään hissukka. En vain ymmärrä kuinka joku voi riitelystä nauttia. Asiasta on puhuttu selvin päin useaan otteeseen ja sovittu, ettei enää riidellä. Kuitenkin sitä tapahtuu, enkä muista koskaan olleeni aloittavana osapuolena. Totuus tietty on, että riitaan vaaditaan kaksi, joten siinä mielessä on myös peiliin katsomisen paikka. Olen kauhukseni havainnut, että kun riita on päällä, niin itsekin osaan olla varsin ilkeä tarvittaessa. Jotenkin alitajuisesti on alkanut tuntumaan siltä, että naiseni jotenkin kaipaa tuollaisia höyryjen ulos päästämisiä. Itse en todellakaan kaipaa, mutta kuitenkin niin aina välillä tapahtuu.
Onkohan kenelläkään muulla ollut vastaavia ongelmia?
Lopettakaa juominen niin kummasti helpottaa. Tehosi meillä: aloin absolutistiksi, kun tuntui että elämä on yhtä riitaa. Eikä ole enää, kun ei voi vedota humalatilaan jokaista mokaa. Puoli vuotta on mennyt jo loistavasti. Ennen tapeltiin joka vkl.
on aika mielenkiintoista suomalaisten suhtautuminen alkoholiin kuin johonkin pyhään. monet ehdottelevat eroa ja muuta "pakokeinoa". mielestäni jos viina ja humala ovat selkeästi syynä riitoihin, ei auta muu kuin viinan juonnin lopettaminen tai tiukka vähentäminen.
itse olen suhteessa jossa alusta asti ollaan kännipäissään tapeltu ja riidat pahentuneet koko ajan. viime kerralla mies oli täysin syyttä hyvin loukkaava ja aggressiivinen, ei käynyt päälle mutta käyttäytyi uhkaavasti. seuraavana päivänä tuli luokseni itkien ja anteeksi pyydellen. nyt sovittiin, että yltiöpäinen ryyppääminen saa loppua molempien osalta, ei siis enää kovaa alottelua ennen baariin lähtöä eikä jatkoja. mieluiten myös vettä drinksujen välissä. katotaan, miten tehoaa ja pystytäänkö sopimuksessa pysymään.
kuitenkin on syytä huomata, että riidat ei poistu ellei syytä poisteta. meillä syy on yksinomaan viina. sitä voi lopettaa juomisen, jos se tuhoaa kaikki tärkeät parisuhteet.
asiat tärkeysjärjestykseen!!
Me ollaan mieheni kanssa eletty 7 vuotta yhdessä. Alussa kännireissut meni oikein hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Oli sopivasti hellyyttä, huomionosoitusta ja kavereitaki. Mikään ei ampunu yli eikä ali. Noh.. tässä viime vuosina ollaan tapeltu useaan otteeseen kännissä ku jompikumpi on ollut idiootti. Myönnän ett on ollu hyviäki iltoja ja juuri silloin jos ollaan pysytty tontin lähettyvillä esim juhannuksena grillailtu ja kutsuttu ystäviä kylään. Mutta auta armias jos tonne kaupunkiin ollaan lähetty niin voi s#¤%"(a ett räjähtää jommalla kummalla pää ku se luulotauti iskee silloin kuulee ja luulee omiansa. Esim viimeksi oltiin mieheni työkaverin tykönä alkuillan, josta lähettiin kapakkiin, sillä tykaverilla oli oma naikkonen matkassa, joka ei ollut kuitenkaan minun kaveri, mutta lähettiin silti yhessä. Noh illan mittaan se naikkonen oli un kimpussa koko ajan ja repi mua tanssilattialle. Aloin väsymään ja halusin rauhassa istua ylläri mieheni lähettyvillä. En tosiaankaa roikkunu kaulassa, mutta mieheni niin väitti ettei saanut tilaa ja halusi viettää kaverinsa kanssa iltaa. Se oli koko ajan sen kanssa ja passitti mua jatkuvasti tanssilattialle vaikkei mulla enään huvittanu eikä ollu jaksamista tanssia kahta tuntia putkeen!!! Mie olin aika paljon sitte yksin ja mieheni oli aika v/&%n välinpitämätön, vaikken tehnyt mitään pahaa enkä ärsyttänyt ketään. Olin itseasiassa hiprakassa, en siis kännissä. Mieheni tosin oli aika kännissä. Mie olin sanonu sillle yöllä etten jaksa tanssia enään ettet viittis tuputtaa mua koko ajan pois ja lopeta tuo karkailu ihan ku ei tuntiskaan mua. Olin laittautunut nätiksi eikä ulkonäössä mtn vikaa, mutta mieheni ruukkaa olla aika välinpitämätän humalassa ja se turhauttaa minua. Meillä on yksi reissy tässä edessä, lähdetään katsomaan rokkibändiä, saas nähä miten se sitte käyttäytyy. olen harkinnu ett perun sen majoituksen enkä lähe sen kans mihinkää. Viimeksi se oli strippiklubilla sen samaisen kaverin kanssa privakopissa ollu siellä yksin. sain siitä tietää myöhemmin myönsi. riitelin 3 kk ja oli vaikeeta. lupaili ettei enään käy ku hoksas ett minä voin tehä samoin kostoksi.
Meillä kanssa joskus tuo alkoholi saa kärpäsestä härkäsen ja pahimmat riidat on syntynyt alkoholin vaikutuksen alaisena... Tosin juomme erittäin harvoin ja nyt ollaan pyritty siihen ettei juoda samaan aikaan... Oikeesti jos tarvii ryypiskellä joka viikonloppu ja siitä syntyy armotonta riitaa (fyysistä ja henkistä väkivaltaa) niin eikö voisi miettiä... Elämä on PALJON mukavampaa selvispäin! Ja kannattaa tosiaan miettiä sitä, että lähtee viihteelle ilman sitä toista...
Kyllähän se nyt on nähty ja kuultu mitä alkoholi tekee parisuhteelle. Turhaa riitelyä ja pahaa oloa ja pahimmassa tapauksessa pahoja fyysisiä vammoja, jopa kuolemia... Huhheijjakkaa...
Olemme seurustelleet mieheni kanssa n. 8 vuotta. Pari vuotta siitä on mennyt riidellessä, milloin mistäkin. Yleensä riidat syntyvät pienistä asioista ja kasvavat suuriin mittoihin.
Käytän itse alkoholia erittäin vähän. Muutenkin suhtautumiseni siihen on negatiivinen, en oikein voi hyväksyä miehenikään "juomista" silloin kun juo. Hän juo aika harvoin, mutta yleensä juo yli sen "rajan" ja silloin alkaa huutaminen ja tappeleminen. Muutenkin olen yrittänyt kysellä ja selvittää, että miksi ns. vapaalle lähteminen tarkoittaa yleensä juomista, aivan niinkuin selvinpäin ei voisi olla hauskaa. kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä.
Kännissä riidat syntyvät yleensä näin; Mies tulee aamuyöstä kotiin (vaikka on luvannut aivan muuta), sanon hänelle asiasta. Itsekin monesti hermostun ja saatan huutaa tai töniä. Suutun siitä, että mies valehtelee ja pettää lupauksiaan. Useimmiten nämä "aamuöiset" kahnaukset päättyvät mihen puolelta haukkumiseen,minun vähättelyyn ja väkivaltaan ( tönimiseen,kuristamiseen, hiuksista repimiseen jne.). Seuraavana pvänä yleensä pyydellään anteeksi ja itketään. Häpeän itse tätä tilannetta. Tiedän, että monet asiat vaikuttavat näihin riitoihin.
Miksi minusta kuitenkin tuntuu siltä, että haluan yrittää suhteemme eteen vielä ja miksi toisaalta haluaisin lopettaa suhteen mahdollisimman pian? En saa päätöstä tehdyksi. Erittäin sekavat tunteet. Kertokaa, onko parisuhdeterapiasta tms apua? Vai onko eroaminen ainut oikea vaihtoehto!?