Työkaveri, pidä välillä suusi kiinni

...jatkuvasti kitapurje lepattaen ja sylki suusta lentäen puhe käy ku ruoholehmän takapuoli. Ei hetken rauhaa ympäristöön työpaikalla. Tulee sönkkäämään toisen naamaan kiinni, suorastaan suuhun eikä ymmärrä edes henk.koht. reviiriä, tilan tarvetta. Jatkuva kälkätys ja hänen sylkensä silmillä ja ruokalautasella. Ruokatunnillakaan ei ymmärrä hiljentyä ja antaa toisen syödä rauhassa eikä ymmärrä hiljaisen tauon merkitystä vaan suu jauhaa jonninjoutavaa paskaa koko ajan, mikä ei oikeasti kiinnosta sori nyt vaan -ketään-. Kaikkiin hänen höpinöihinsä kuuluisi jotenkin reagoida ja jos ei reagoi, toistaa typerät juttunsa kun sitten luulee ettei häntä kuultu. Kysyy kulitko kun ei vaan jaksa enää vastata. Anna *kele joskus toisen istua rauhassa!!! Etkö tajua! Muka vitsikästä tekonaurua ym.oman elämän mukahauskoja juttuja ei jaksa kukaan. Itse työkin vaatii oman energiansa ja reagoimisen. Vessa on ainoa paikka, jossa saa suurin piirtein häneltä hengähtää eikä oikein sielläkään kun tyyppi on jo oven takana huutelemassa asioitaan. Onko tällainen ylimenevän puhumisen ja räpättämisen tarve enää tervettä? Onko hänellä joku terveydellinen vika? Todella häiritsee, väsyttää, stressaannuttaa ja uuvuttaa kanssaihmistä. Mitään ei voi tehdä ettei vaan loukkaisi.