Rakastammeko vain itseämme? ja emme anna kenenkään tulla rinnallemme, rakastamaan, juttelemaan, jakamaan murheet ja ilot , jakamaan elämä toisen kanssa ?.
Tällainen on kokemukseni pyrkiessäni luomaan ystävyyttä/suhdetta ??
Mies asuu yksinään ja käy töissä. On minulla vapaatakin silloin tällöin ja lomaakin on.
Tällainen on kokemukseni pyrkiessäni luomaan ystävyyttä/suhdetta ??
Mies asuu yksinään ja käy töissä. On minulla vapaatakin silloin tällöin ja lomaakin on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on juuri näin. Rakastamme vain itseämme, jos sitäkään. Elämä on koko ajan pinnallisempaa ja parisuhteet on maksimissaan vahvoja ystävyyssuhteita. Se mitä nykyän rakkaudeksi kutsutaan on pinnallista ihastusta. Ei kyetä enempään. Aitoon rakkauteen ei kukaan uksin kykene. Ja kun kukaan ei kykene, halua tai uskalla sitoutua minkääntasoiseen ihmissuhteeseen, ei rakkauttakaan synny. Sydän on kylläntäynnä rakkautta. Mutta kenelle sitä kuorta siinä ympärillä uskaltaa enää avata? Liikaa tullu osumia, liikaa luottanut. Menkää ihmiset ja jatkakaa etsimistä. Kekeilkaa ja vaihtakaa ihmistä ja ystäviä. Kyllä se vastaus ja valaistuminen sieltä löytyy. Se on tyhjyys, ei kukaan eikä mitään.... Just found it...
Niin minä arvelin tapahtuvankin, ethän sinä muuten pakoon menisikään ja et halua ketään jakamaan murheitasi. Silti etsit täältä epätoivoisesti "jotakin" rinnallesi jakamaan ajatuksiasi/kokemuksia.