Olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta puolitoista vuotta (vuosi kihloissa). Jo suhteen alkumetreillä erehdyin menemään sänkyyn erään miespuolisen ystäväni kanssa, johon ihastuin tuoreesta parisuhteesta huolimatta. Tuolloin kaduin tekoani syvästi, kerroin poikaystävälleni ja sanoin että meidän erottava tämän takia. Olimme kuitenkin erossa vain hyvin lyhyen ajan, koska kaipuu oli molemmilla liian suuri. Pystyimme jatkamaan aivan normaalisti, kunnes reilu pari kuukautta sitten tämä sama kyseinen miespuolinen tuttavani palasi kaupunkiin. Tällä kertaa se kuitenkin jäi vain suudelmaan. Ja jälleen kerroin poikaystävälleni joka JÄLLEEN antoi anteeksi.
Nyt olen aloittanut uudessa työpaikassa ja tavannut mukavan miehen johon olen valtavan ihastunut. Ja yllätys, yllätys: olen ollut hänen kanssaan myös sängyssä.
Haluan nyt korostaa, etten toimi halujen vietävänä vaana minulla on joka kerta olut myös tunteita mukana (mikä tietysti vain pahentaa asiaa). Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, rakastin kihlattuani. Liian paljon pahaa on tapahtunut ja olen tehnyt monta kertaa väärin. Olen yrittänyt itse pohtia syitä käytökseeni, mutta eihän tälle ole mitään järkevää selitystä.
Minulla on valtavan huono itsetunto ja kaipaan paljon rakkautta. Ja sitä huomiota ja ihailua en tunne saavani riittävästi kihlatultani. Mutta se ei tietenkään ole " hyvä syy " pettää. Sellaista ei olekaan!
Tämän viikon maanantaina sitten kerroin kihlatulleni ja tällä kertaa hän halusi sormuksen takaisin ja minut pois. Nyt hän kuitenkin kertoo taas rakastavansa minua,antavansa anteeksi ja haluavansa jatkaa. Mitä siis voisin tehdä? Elää loppuelämäni hänen kanssaan ja kärsiä syyllisyydestä, vaikken enää koskaan pettäisikään häntä?
Kaipaan poikaystävääni valtavasti ja itken nytkin kirjoittaessani tätä. Mutta mitä minun pitäisi tehdä itselleni ja elämälleni?
Nyt olen aloittanut uudessa työpaikassa ja tavannut mukavan miehen johon olen valtavan ihastunut. Ja yllätys, yllätys: olen ollut hänen kanssaan myös sängyssä.
Haluan nyt korostaa, etten toimi halujen vietävänä vaana minulla on joka kerta olut myös tunteita mukana (mikä tietysti vain pahentaa asiaa). Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, rakastin kihlattuani. Liian paljon pahaa on tapahtunut ja olen tehnyt monta kertaa väärin. Olen yrittänyt itse pohtia syitä käytökseeni, mutta eihän tälle ole mitään järkevää selitystä.
Minulla on valtavan huono itsetunto ja kaipaan paljon rakkautta. Ja sitä huomiota ja ihailua en tunne saavani riittävästi kihlatultani. Mutta se ei tietenkään ole " hyvä syy " pettää. Sellaista ei olekaan!
Tämän viikon maanantaina sitten kerroin kihlatulleni ja tällä kertaa hän halusi sormuksen takaisin ja minut pois. Nyt hän kuitenkin kertoo taas rakastavansa minua,antavansa anteeksi ja haluavansa jatkaa. Mitä siis voisin tehdä? Elää loppuelämäni hänen kanssaan ja kärsiä syyllisyydestä, vaikken enää koskaan pettäisikään häntä?
Kaipaan poikaystävääni valtavasti ja itken nytkin kirjoittaessani tätä. Mutta mitä minun pitäisi tehdä itselleni ja elämälleni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä voi muuta sanoa sinulle kuin vältä sitoutumista ja elää loppu elämäsi sinkkuna. Yritä kiertää ukkomiehet kaukaa ja kasva aikuiseksi.
myötätuntoa vaan fiksuja kommentteja/neuvoja.
Hei
Itselläni on täysin samanlainen ongelma, on kiva seurailla keskustelua.
olen mies 37 vuotta mulla ollut sama ongelma 15 vuotta,jos se nyt on ongelma.Elämää tää on ja kaikilla on omat ongelmansa kävin kyllä aikoinaan psygologillakin,mutta enpä apua saanut.
Oletko koskaan harkinnut avointa suhdetta? Jos sinua ei siis motivoi pelkkä seksi-addiktio, joka lienee hoidettavissakin. Ikävä tosiasia kuitenkin on että on täysin mahdollista rakastaa useampaa ihmistä kerralla. Jos pyrit yhden ihmisen suhteeseen päädyt loukkaamaan ihmisiä yhä uudelleen. Entä jos koittaisit valmiiksi avoimelta pohjalta. Tiedän että moralistit tulee huutelemaan tästä kommentista, mutta eipä ole niiden ongelma jos toiminta ei johda pettämisiin, valehteluun tms. mihin yleensä menee.
Uskoisin että on olemassa ihmisiä jotka uskovat pääasiaksi rakkauden, toisen kunnioittamisen ja avoimen elämän. Suhde on paljon muutakin kuin seksi. Luottamus ei ole pelkkää toisen kehon omistamista. Tietysti sinun itsesikin on luultavasti oltava valmis siihen että miehesikin on muiden kanssa. Vaikea toimia jos ei ole tasapuolista.
Mikäli em. vaihtoehto ei houkuta, voisit miettiä mitä haet ihastuksiltasi. Jos kyseessä on hetkellinen itsetunnon kohotus tai jokin mikä jää nykyisestä suhteesta puuttumaan, voi asiaa korjata ilman ulkopuolisia pätkäsuhteita. On monta tapaa korjata itsetuntoa. Etsi aiheita välittää itsestäsi. Hanki harrastus joka tuo tyydytystä, koita onnistua jossain asiassa josta pidät. Jos hellyys ja läheisyys on juttu eikä miehesi kanssa keskustelu asiasta auta, hanki vaikkapa lemmikki korvaamaan osa hellyydentarpeesta.
Niinpä niin, näennäisesti sitä kuvittelee ainakin olevansa todella arvokkaassa suhteessa, eikä halua erota, mutta joku sairas sisäinen seikkailija ei anna periksi vaan ajaa näihin tekoihin. Mulla tilanne ei alkanut heti, vaan kolmen vuoden suhteen jälkeen. Omatunto kolkutti niin pahasti, että vakisuhteesta oli pakko lähteä, mutta keskinäinen rakkaus veti meidät takaisin yhteen. Ehdin viettää todella tasapainotonta sinkkuelämää jonkin aikaa, ja tämä sinkkutyyppi on selvästi jäänyt kehiin. Kiinnostaviin tyyppeihin törmää niin usein, vaikkei siitä yleensä mitään kehitykään. Jotenkin vain en osaa enää hilitä itseäni, vaan sekoilen juuri siinä hetkessä. Se on sairasta, kai minä olen sairas kun en osaa lopettaa. Tai sitten se on vaan niin helvetin inhimillistä, koska juttu on niin yleinen.
Joskus helpottaa puhua näistä asioista..minä petin kans aiemmemaa pitkäaikaista poikaystävääni..oltiin monta vuotta yhdessä. Hän kuitenkin antoi anteeksi..loppujen lopuksi itse halusin erota..syyt oli monenlaiset. Ei pelkästään pettäminen.
Nyt olen naimisissa ollut reilut kaksi vuotta. Ja ihastumisia on mennyt ja tullut..johtamatta mihinkään muihin kuin jutteluun ja katseisiin.
Nyt sitten kolahti..eräs ihminen jota en ole vielä edes nähnyt. Mahassa perhoset lentelee..itkettää...miksi taas näin. Tiedän mihin tilanne voi johtaa jos jatkan..en varmaan pysty muuttumaan koskaan. Nyt mietin miksi menin edes naimisiin kun olen tällainen paha ihminen. Mieheni on todella hyvä minulle..
Eikö minulle mikään riitä..kaipaan sitä tunnetta..sitä ihanaa värinää..miksi...?? Jos joku minua voisi auttaa. Uskokaa pois..en tee tätä tahallani..Muitakin siis näköjään on..voimia!!!
tää täällä on kanssa juuttunut kiinni pettämisen ja valehtelun maailmaan. Hitto, en tajua itseäni enkä tunne itteeni enää. Olen ollu mieheni kanssa vuosikaudet yhdessä ja uskollisena pysynyt. paitsi viimeset puol vuotta sekoillut ihan viimestä päivää. Mieheni tietää (jäin siis kiinni..)ja tietty helvetinmoinen soppa on valmis. Mies haluis vielä jatkaa, yrittää ja antaa anteeksi. Mutta tuntuu etten pysty enää meneen entiseen muottiini takasin, vaikka haluisinkin...toisaalta. Ajatus erostakin on liian kamala. Jaa'a, kai mä sitten vaan ootan, et millon ukko saa tarpeekseen ja lähteen lätkiin. Sitten voin ylpeenä kiittää itseeni. Onko joku parantuntu onnellisesti uskottomuustaudista...?
Oli oikein kertoa puolisollesi.
Mutta puolisosi täytyisi olla nyt vahva ja jättää sinut.
Sinä et ole hänen arvoisesi ihminen.
Kerran petit ja teet sen toistekkin.
On liian kilttejä miehiä. Naista ei saa enää lyödä, ja lupaukset ei kauan kestä.
JOten miehesi täytyisi jättää sinut.
Etsi samanlaista seuraa kuin itsekin olet.
Jätä kunnon miehet muille, kunnon naisille.
SITÄ SAA MITÄ TILAA...KAIKKI EI KUITENKAAN ANSAITSE HYVÄÄ.
tilanne sitten on se, että olen muuttassa pois. En enää pysty jatkamaan suhdetta, vaikka kaipaankin Häntä niin kovasti. Nyt pitää todellakin yrittää kypsyä henkisesti ja tulla sinuiksi itsensä kanssa. Ehkä minäkin vielä joskus löydän tasapainoisen ja hyvän parisuhteen..