Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä yli 10 vuotta. Hänen suhteensa omaan äitiinsä ei ole koskaan toiminut, joskus ovat puheväleissä joskus taas eivät. Nyt kun meillä on lapsia olen yrittänyt pitää välejä anoppiin, että lapsilla olisi mummo, mutta kun kaikki kaatuu aina minun niskaan!! Mies valittaa minulle siitä mitä anoppi tekee tai yleensä jättää tekemättä ja anoppi valittaa vaivoistaan minulle.
Anoppi ei ole niitä helpoimpia luonteita (hän ei ole koskaan väärässä!), mutta olen yrittänyt pysytellä väleissä, nyt ei vain enää jaksais... Toivon, että edes joskus asiat sujuisi mutkattomasti eikä aina kaikkien pienten asioiden hoitaminen olisi niin vaikeaa. Tuntuu kun minun pitäisi olla suojelemassa mieheni tunteita, ettei hänen äitinsä aina loukkaisi ja tuottaisi pettymystä. Lapsetkin on jo huomanneet, ettei mummo ole aina sanansa mittainen. Nyt ilmoitin, että riittää vähäksi aikaa.
Anoppi ei ole niitä helpoimpia luonteita (hän ei ole koskaan väärässä!), mutta olen yrittänyt pysytellä väleissä, nyt ei vain enää jaksais... Toivon, että edes joskus asiat sujuisi mutkattomasti eikä aina kaikkien pienten asioiden hoitaminen olisi niin vaikeaa. Tuntuu kun minun pitäisi olla suojelemassa mieheni tunteita, ettei hänen äitinsä aina loukkaisi ja tuottaisi pettymystä. Lapsetkin on jo huomanneet, ettei mummo ole aina sanansa mittainen. Nyt ilmoitin, että riittää vähäksi aikaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Välikätenä ja asioiden pehmentäjänä toimiminen on todella väsyttävää. Se vie kaiken energian eikä voi olla koskaan rentona. Ei kannattaisi suostua sellaiseen osaan, sitä saa kyllä tehdä lopun iänsä, kun toiset oikuttelevat mielensä mukaan ja sinä yrität siloitella ja säilyttää rauhaa. Kyllä voit antaa aikuisten ihmisten ottaa vastuun omasta käytöksestään ei sinun tarvitse olla mikään välikäsi etenkään pojan ja äitinsä välillä! Aikuistukoot!
Nuorena jouduin mieheni suvussa olemaan se, joka aina yritti välttää epäsovun syntymistä, aina väistyä ja sukkuloida kolmen voimakastahtoisen sisruksen väliä. Aina piti yrittää puhua asiat parhain päin.
Hermoni olivat tosi tiukalla, kun asuttiin lähekkäin. Joka huushollissa kuitenkin eletään omien sääntöjen ja menojen mukaan. Eivät ihmiset voi verata lastenkasvatusta, rahankäyttöä tai lomasuunnitelmia keskenään jollakin paremmuustaulukolla.
Erään kovan ottelun jälkeen sanoin, että nyt päättyy minun välitystehtäväni. Minun ei enää tartte!
Ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun välit katkesivat. Puheväleissä olivat mieheni kanssa vielä jonkin aikaa, mutta nyt ei 15 vuoteen ole tarvinnut päiväätä sanoa.
Pahoittelen vain sitä, että kun mitättömät asiat venyvät ihan mahdottomuuksiin ja välit katkeavat, niin se on jotenkin perinnöllistä. Lapset, joilla ei ole näissä otteluissa ollut mitään osuutta, suhtautuvat nyt serkkuihinsa varauksellisesti. Joka puolella ilmeisesti pelätään, että välit kiristyvät heilläkin.
Sääli.
Ihmisten pitäisi aikuistua ajoissa ja oppia käsittelemään rauhallisesti eriäviä mielipiteitään.
Mieheni kanssa päätettiin ottaa vähän etäisyyttä mummoon. Kun kerta pitää naputtaa ja nipottaa joka asiasta, niin eipä anneta aihetta vähään aikaan. Ei tarvitse anopinkaan lähetellä vihaisia tekstiviestejä pojalleen, kun miniä ei ole ymmärtänyt käyttäytyä oikein häntä kohtaan...