Nuo otsikossa lainaamani sanat ovat Siionin laulusta: "Nyt alan minä laulaa kiitosta Isälle."
Laulu jatkuu: "kun pääsen kohta täältä kunniaan sisälle." Siinä on useita säkeistöjä, ja sanoma on hyvin puhutteleva.
Laulaja, posti-Heikki, lauloi tai sanoitti laulun tunturilla, kun hänen suksensa irtosi ja pääsi luistamaan pitkin tunturin vartta, ja posti-Heikki kylmettyi ja kuoli tunturille. Posti-Heikki oli lestadiolainen. Hän lauloi/kirjoitti siinä laulussaan "pois riisun päältä kylmän Aadamin vaattehen". Nuo sanat nousivat minulle mieleeni viime sunnuntaina. Varmaan yli kymmenen vuotta sitten kerroin tästä laulusta eräälle eriseuraiselle ihmiselle ja minusta tuntui, että kertomani teki vaikutuksen häneen. Sinne vaan terveisiä, jos luet tätä. Voit vastata tähän, jos niin haluat!
Laulu jatkuu: "kun pääsen kohta täältä kunniaan sisälle." Siinä on useita säkeistöjä, ja sanoma on hyvin puhutteleva.
Laulaja, posti-Heikki, lauloi tai sanoitti laulun tunturilla, kun hänen suksensa irtosi ja pääsi luistamaan pitkin tunturin vartta, ja posti-Heikki kylmettyi ja kuoli tunturille. Posti-Heikki oli lestadiolainen. Hän lauloi/kirjoitti siinä laulussaan "pois riisun päältä kylmän Aadamin vaattehen". Nuo sanat nousivat minulle mieleeni viime sunnuntaina. Varmaan yli kymmenen vuotta sitten kerroin tästä laulusta eräälle eriseuraiselle ihmiselle ja minusta tuntui, että kertomani teki vaikutuksen häneen. Sinne vaan terveisiä, jos luet tätä. Voit vastata tähän, jos niin haluat!
Vastaukset 2
Vanhimmat
361 (V. k. N:o 287.)
1.Nyt tänä huomenhetken' / Juur' hartaast' kunnioitan / Herraa, kuin mun on kätken', /
Ja ollut vartianan'. / Yö on nyt kulunut, / Rauhasa olen maannut, /
Valkiuden nähdä saanut, / Päiv' on jo joutunut.
2. Siis kiitos olkoon sinull', / O laupias Jumala! / Kuin armos lainaat minull', /
Ain' autat minua, / Ja sielun' ravitset / Sanallas pyhäll' aina, /
Ruumiillen tarpeet lainaat, / Kaikk' kauniist' kaitselet.
3. Ah, joska Herra soisi / Sen armon minull' viell', / Ett' häntä kiittää voisin, /
Kuin tulis' tehdä tääll'; / Vaan uskon kuitenkin, / Ettei hän tahdo suuttuu, /
Vaikk' minult' paljo puuttuu, / On armias kuitenkin.
4. Ann' armos minun saada / Ain' kaikis' menoisan', / Kaikk' onnettomuus kaada /
Pois toimituksistan': / Ja minun jalkani / Its' oikiall' tielle saata, /
Ann' synnist' minun laata, / Ja ole turvani.
5. Ann' sinun pyhä lakis / Mull' olla ojennus / Tääll' virkan' töisä kaikis', /
Niin etten horjahtais'; / Ja minun asian' / Suo kunniakses kääntyy, /
Ja huokauksen' vääntyy / Ilohon autuaan.
6. Ain' suojel' seurakuntaas, / Ja laumaas kaitse; / Suo rauhaa myös maakuntaas, /
Ja sielut ravitse / Ain' pyhäll' sanallas. / Ann' uskos' vahvan' pysyy, /
Ja perääs aina kysyy; / Meit' vahvist' voimallas.
7. Varjele, hyvä Isä, / Ain' meidän kuninkaam'! / Ja pitkää ikää lisää! /
Suo meidän haltiam' / Niin aina hallita, / Ett' armo kaikill' koittais', /
Pois viholliset soittais', / Kuin meitä ahdistaa.
8. Viel' haltuus annan täällä / Sukun' ja tuttavan', / Älä meilt' apuus kiellä, /
Meit' holho ain'ijan. / Suo hyvä terveys: / Ain' rukouksem' kuule; /
Jos tuska päällem' tulee, / Niin lainaa kärsimys!
9. Aut', ettän sinua kiitän / Tääll' myötäkäymises'; / Ja toivon' sinuun liitän, /
Ain' vastoinkäymises'. / Suo tahtoos tytyä, / Hyväksi kaikki ottaa, /
Mitäs mull' tahdot tuottaa, / Ja nöyrän' pysyä.
10. Kosk' minä täältä lähden, / Niin tule turvaksen', / Ja ota sielun' tähdell', /
Its' tykös taivaaseen, / Kusa sua iloisest', / Kanss' enkelitten hyväin, /
Ja joukos' kaikkein pyhäin, / Kiitän ijankaikkisest', Amen.
362
1. Herää sielun' ja mielell' / Iloisell' että kielell', / Ylistä Herraa vakaa, /
Kuin meill' kaikk' hyvyytt' jakaa.
2. Yön synkiys sinun peitti, / Saatan' verkkonsa heitti / Käsittääksens' sinua hartaast', /
Herra sinun varjel' vaarast'.
3. Helmoisas, Isä taivaast', / Varjelit minua vaivast', / Kuin hätä oli tarjon', /
Kätkit minua siipeis varjoon.
4. Sanoit: lapseni, rauhas' / Lepää pelkäämät' turvas'! / Ilolla jällens' päivän /
Saat nähdä ylös käyvän.
5. Sinun sanas olet täyttän' / Ja armos minull' näyttän': / Rauhasa olen maannut, /
Valkeuden nähdä saanut.
6. Uhrini minä annan, / Lahjani etees kannan: / Rukoukset ja psalmit /
Sinull' kiitokseks' on valmiit.
7. Sen sydämestän' soisin, / Ett' kiittää sinua voisin, / Etkäs minult' muuta ano, /
Kuin pyhä kirja sanoo.
8. Armotekos viell' täytä, / Enkelis tykön' käytä, / Jotka tänäpän' kätkis' /
Minua kaikis' töis' ja retkis'.
9. Anna kaikk' aivotuksen' / Menestyy, toimituksen' / Sun kunniakses väännä, /
Ja kaikki parhaaks' käännä.
10. Sieluni, Jesu hyvä, / Ravitkoon sanas pyhä! / Virvot' minua piinas kautta, /
Ja viimein iloon auta! Amen.
Laulaja laulaa ikään kuin viimeisenä viestinään tälle maailmalle ja tunnustuksenaan uskostaan. Laulaja on jo kovin kylmissään sepittäessään säettään: "Kun kuolon kylmät kourat rintaani kouristaa, niin kallis Veri-Ylkä häihinsä jouduttaa." Maallinen matka näyttäytyy laulajalle tuossa jo lyhyenä. Sen vähäisen aikaa, mitä täällä pitää vielä olla, hän sepittää runolaulua. Tuossa laulaja kokee tuon kylmettymisen ikään kuin olevan häihin jouduttamisen merkki. Mutta taivaalliset näyt tulevat vielä kirjoitettavaksi ennen laulajan lähtö: "Jo silmihini siintää isänmaa ihana ja korvihini kaikuu kannelten kajahdus."
Kaikki nuo lainaukset ovat vapaasti muisteltuna, joten täysin sanatarkkoja muotoja ne eivät välttämättä ole. Posti-Heikki on varmaankin ollut tämän maan syrjällä 1800-luvulla. Minulla on käynyt mielessä hyvin voimakkaana nuo postimiehen sanat.