Minne lähden haluan erota avokista?

Asuntohakemus kaupungille- kunnalle missä oletkin. SItten saat tukia ja muuta, kun asut yksin.

Voi kun saisinkin. Tilillä on rahaa mutta se pitää säästää perintöveroa varten ja en voi käyttää sitä. Mitään rahaa en peri kun leskellä on hallintaoikeus. En jaksa miehen oikkuilua ja kiusaamista. Olen tosi uupunut ja haluan pois..

Vuokraa yksityiseltä (väliaikainen?) asunto jos tilanne niin akuutti. Perintöveron voi maksaa pienissä erissäkin jos tilanne niin vaatii. Ymmärrän, että olet järkyttynyt kun olet menettänyt rakkaan läheisen. Suru ja valtava ikävä päällä joka helpottaa vain ajan kanssa. Niin se vain on. Jonakin päivänä huomaat että ajattelet hetki hetkeltä enemmän muitakin asioita. Eihän ikävä katoa mutta se ei valtaa mieltä.

Oletko muuttunut kotihiireksi? Unohtanut itsestäsi ja kodistasi huolehtimisen ja miehesi sekä muiden läheisten olemassaolon? Huomauttaakohan miehesi niistä ja koet sen kiusaamisena? Jos tavallaan yrittääkin auttaa sinut pysymään arjessa ja elämässä kiinni. Mene ja tiedä... Voimia sinulle.

Käytä äitisi perintörahat siihen että muutat toiselle paikkakunnalle ja menet töihin!

Mä oon tienannu itse safkat pöytään ja maksanu kaikki laskuni 16 vuotissynttäreistä asti. Mä oon muuttanu 3 krt paikkakuntaa töiden loppumisen vuoksi kun jostain vaan on löytyny duunipaikka, mä oon menny. Oon elättäny sairasta faijaa ja tehny sen takii kahta paskaduunii, että sillä ja mulla olis ollu katto pään päällä.
Mua v***ttaa muiden rahoilla elävät kitisijät jotka kuvittelevat, että yhteiskunta on joku raha-automaatti jonka pitää maksaa kaikki himaan!

Olet aikuinen ihminen, eikä minulla veronmaksajana ole elatusvelvollisuutta sua kohtaan. Sun miehestä en tiedä, jos ootte yhteenmennessänne sopineet että toinen elättää, niin se on teidän välinen soppari. Ja itsehän sä sen sian kanssa oot muuttanut yhteen, ota itseäsi niskasta kii ja keskity suremisen sijaan laittaan sun elämäsi paremmille raiteille, taatusti sitä se sun äitiskin toivois, jos eläisi!

Ei sureminen oo mikään syy antaa kohdella itteensä huonosti eikä se myöskään oo mikään syy laittaa parisuhde jäähylle (sähän oot sama ihminen joka toisessa ketjussa täällä valittaa miten sun mies uhkaa tehdä ittelleen jotain kun sillä ei oo kivaa koska sä vaan suret).

Varaa aika paikkakuntasi sosiaaliohjaajalle ja kaupungin asuntotoimistosta löydät taas huoneistoja. Koska olet työtän, pidä työnhakusi voimassa , saat edes tuon päivärahan ja kun sinulla on asunto haet siihen asumistuen takautuvasti. Mikäli sinulla on omaisuutta, sinä et voi saada toimeentulotukea, koska se on viimesijainen tukimuoto, vaan sinä käytät omaisuutesi ensin. MIkäli et löydä asuntoa, on olemassa hotelleja, jotka myyvät huoneen kuukaudeksi asiallisella hinnalla, mikäli kyseessä on hätätilanne. Tai vaihtoehtoisesti kaugungin turvakoti, mikäli väkivaltaista ympäristössäsi. Kriisipäivystys on sosiaalihuolto puolen påalvelu, josta saat myös tarvittavia neuvoja ja ohjeita, mikäli akuutti hätätilanne.

Jos kyseessä on näkemyserot, niin silloin tuon paikkakuntasi sosiaalityöntekijän kautta eteenpäin asioissa. Todellisessa hätätilanteessa tuskin enää olisit kirjoittamassa, vaan olisit jo lähtenyt.

1. Mene töihin
2. Anna aikaa surulle, koko maailma ei pysty sinua syleilemään jatkuvasti, ei miehesikään
3. Tsekkaa tilanne miehen kanssa tämän jälkeen (jos ei mitään alkoholismia tai väkivaltaa kuvioissa)

Jäin juuri työttömäksi ja olen murheen murtama ja en nyt kykene heti uusiin töihin. Työmarkkinat on huonot...Terveyskin on huono...