Tutustuin hiljattain uuteen kaveriin, hän asuu eri kaupungissa kuin minä. Nyt ollaan sitten tutustuttu enemmänkin ja hän on ruvennut soittelemaan mulle tosi usein. Lähes päivittäin! Musta oli aluksi oikein kivaa, että sain uuden ystävän ja hän soittelee. Mutta nyt on tuo alkanut oikeasti tuntua tosi rasittavalta ja häiritsee mua. Hän soittelee mulle oli mulla sitten kokeita tai nyt jouluviikolla. Mikäli tänään en ehdi puhua, niin hän soittaa sitten huomenna. Olin vanhempieni luona, niin sielläkin. En voi loputtomiin kehitellä tekosyitäkään ja vituttaa kun on muutenkin vähän vapaa-aikaa. Jauhaa työkavereidensa ongelmista, haukkuu työkavereitaan, purkaa päivien ikäviä tapahtumia yms. Jopa kaksi tuntia tuo ihminen on minulle puhunut ja mä oon melkein koko sen puhelun ajan HILJAA. Koitan lopettaa puhelun, niin hän keksii taas jotain uutta. Onko muilla kokemusta?
Puhelimessa jaarittelu
Kyllästynytpuhelimeen
5452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ole nyt vaan iloinen että sulla on joku jolle puhua. Itse en ole puhut kenenkään kanssa 10 vuoteen. Kauhee valitus aina pienistä asioista ja sitten valitatte että ei ole juttukaveria eikä ketään. Nyt kun on juttukaveri niin sitten sekään ei kelpaa. Olisin tosi onnellinen jos saisin puhua arkisista asioista, en kyllä alkais ketään haukkumaan kun muiden elämä ei minulle kuulu.
Tahdon kuitenkin terveellä pohjalla olevia ihmissuhteita. En jaksa olla mikään auttavapuhelin, jolle jaaritella ongelmia pari tuntia illassa. Olisivat edes mun kaverin ongelmia, mutta kun puhutaan milloin mistäkin hänen ystävästä joka on pettänyt miestään ja ei tiedä mitä tehdä, tai työkaverista joka saa potkut yms. Tuntuu niin turhalta setviä ongelmia, jotka kuuluvat ihmisille joita en ole koskaan nähnyt tai en tunne...
Mulla on kans yksi tuollainen kaveri, joka soitteli todella usein ja sitten tosiaan jaaritteli itsestään lähes koko puhelun. Välillä kyllä kysyi jotain et mitäs mulle, mutta ennen kuin ehdin edes kunnolla vastaamaan alkoi hän taas jaarittelemaan omista jutuista ja ongelmista. Hän saattoi välillä soittaa monta kertaakin päivässä ja siis vähintään joka ikinen päivä. Aloin vain kylmästi tekemään niin, että en vastannut kuin ehkä joka 10 kerta. Kyllä hän sitä sitten tajusi vähentää. Välillä edelleenkin jos soittaa ja vastaan ni soittaa heti samana päivänä tai viimeistään seuraavana uudelleen ja jos taas vastaan, soittaa taas viimeistään seuraavana päivänä uudelleen. Mutta jos jätän vastaamatta niin nykyään hän jo ymmärtää yskän kerrasta ja sitten hän ei taas soittele pieneen hetkeen.
Hylkää. Ei osaa asettua muiden asemiin niin kuin ei sekään tapaus, jota mä kuuntelin monta kuukautta, kunhes osasin laittaa tyypin jäihin. Pelkkää joutavaa vuodatusta, energian imemistä, pinnallista idioottimaista, teinitason paskaa. Odottelin, että ääni kelloissaan muuttuisi, ei muuttunut. Ei ole ikävä. Soittoja tuli joka päivä. Joskus useampikin.
Ja taas oli puhelin soinut. Laitoin tuolle aiemmin tänään, että olen mahataudissa ja eikös siitä huolimatta taas soittanut. Olen kyllä oikeastikin oksentanut tänään joitain kertoja ja päätäkin särkenyt. On vielä uusi vuosi, niin ei sen vertaa osaa antaa tilaa.