Tulipas sitten otettua tatuointi. Luulinpa harkinneeni ihan riittävän tarpeeksi.
Mutta kuinkas kävikään.. nyt kaduttaa ja kovasti.
Ensin kaikki oli hyvin, tyytyväisyyttä kesti aika pitkään, mutta sitten.
Päivä päivältä tuo kuvatus ihossani tuntuu entistä vieraammalta asialta. Luulin, että tämäntapaiset katumisharjoitukset ei koske minua. Vielä mitä..
Mitä siis tehdä? Poishan tuo täytyy saada. Tuli siitä maksettuakin ihan riittävästi, mutta pelkään että poistolle (jos se ylipäätään on mahdollista) tulee hintaa moninkertaisesti.
Siis, neuvoja kaivataan ja yllättävän kovasti..
Älkää sortuko moralisointiin, minäkään en sorru provosointiin!
Mutta kuinkas kävikään.. nyt kaduttaa ja kovasti.
Ensin kaikki oli hyvin, tyytyväisyyttä kesti aika pitkään, mutta sitten.
Päivä päivältä tuo kuvatus ihossani tuntuu entistä vieraammalta asialta. Luulin, että tämäntapaiset katumisharjoitukset ei koske minua. Vielä mitä..
Mitä siis tehdä? Poishan tuo täytyy saada. Tuli siitä maksettuakin ihan riittävästi, mutta pelkään että poistolle (jos se ylipäätään on mahdollista) tulee hintaa moninkertaisesti.
Siis, neuvoja kaivataan ja yllättävän kovasti..
Älkää sortuko moralisointiin, minäkään en sorru provosointiin!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Se on sitten niin, että siinä maha missä painitaan!
Eli ikävä sanoa näin, mutta se on aika turhaa murehtia tällaisia, jos on jo ripaskat lahkeessa! :(
Otan sydämestäni osaa, mikäli tilanteesi on tämän suhteen toivoton.
Ottamisvaiheessa kannattaa tehdä viimeistää itselle melko selväksi, että nämä jututhan on pahimmillaan ikuisia. Niitä kuviahan ei saippualla ja juuriharjalla pois pestäkään. Toivon kuitenkin jaksamista asian suhteen.
Kyllä se puukolla lähtee, kun vaan uskallat vuolasta tarpeex syvältä. Tilalle saat sitten ajan myötä käheen arpikudoksen. Ja se vasta on rankan näkönen, toisin kuin joku vitun tatuointi.
..ainoita keinoja poistaa on laser, se joku sitruunahappo-systeemi, ihosiirto.. ainakin mitä tulee näin aluks mieleen. ja arpihan siitä jää.. ja varmasti kallistakin tatuoinnin koosta riippuen.
itse jos kuva tuntuu vieraalta niin ajattelisin cover-up tatskaa mahdollisuuksien mukaan..
itselläni on sen verran paljon tatskoja.. eikä kaduta..
parasta olis vaan oppia elämään sen kanssa... tulis paljon halvemmaks ja mielestäni järkevämmks kun semmoset poistamis operaatiot..
kaikki on kiinni tatskan koosta ja sijainnista. pienen kuvan saa helposti pois leikkauksella. pieni arpi siitä jää, mutta iho on venyväistä. jos kuva on tulitikkuaskia isompi, vaihtoehtoja on ihonsiirto tai laser. laser tulee kalliiksi ja välttämättä kuvaa ei edes saa kokonaan pois.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin et kauanko aikaa meni tatuoinnin oton jälkeen siihen johtopäätökseen että haluat kuvan pois?
Kysyit kauanko aikaa meni tatuoinnin oton jälkeen siihen, että halusin kuvan pois?
Aika tasan kolmisen vuotta.. siihen että hyvin varma olo asian suhteen muuttuu hyvin epävarmaksi..
No ainakin se on erittäin varmaa, että koskaan en enään ota tatuointia ihooni.
En voinut olla kirjoittelematta. Ymmärrän kyllä
erittäin hyvin tilanteen. Minulla se meni hieman
toisella tapaa. Koulut kävin, opiskelemaan pääsin
lukion jälkeen yliopistoon, sitä alaa mitä aina
olin halunnut opiskellakin.
Noo, ei se mitään. Gradun tein ja tunnollinen tytsy
kun luonteeltani olen, työtähän ne opintoviikot
teetti ja valmistuinkin mielestäni ihan riittävin
paperein (vaikka itse näin naivisti asian
toteankin).
Työhaastatteluunkin tuli kutsu ja menin,
tavoitteena 'just se' työpaikka johon siis olin
tähtäämässä, mutta näin ne asiat meni minun
kohdallani.
Paperit ne vaan olis riittäneet, ja kaikki menikin
muuten nappiin, mutta siihen täysi-ikäisyyden
kynnyksellä hankittuun alaselän tribaaliin se koko
hässäkkä sitten katkesikin.
Että, totuuden nimissä - nimenomaan näin pienestä
se 'just siihen' unelma-ammattiin pääseminen oli
kiinni ainakin meikäläisen kohdalla. Nyt jo hieman
hymyilyttää koko touhu, vaan varsinkaan silloin ei.
Näitä juttuja kannattaa miettiä etukäteen.
Jälkikäteen homma voi ryvettyä aika hankalaksikin.
Itselleni riitti, totta puhuakseni ole tietynlaisen
inhotuksen aiheen tatuoinnistani väkisinkin
itselleni kehittänyt..
ja miksihän työhaastattelussa kannatti alkaa esitellä alaselän tribaalia? josko sen olisi pitänyt tuon aikaa piilossa.
Sanotaan nyt vaikka niin, että sellaisessa ammatissa kokonaiskuva ratkaisee hyvin paljon.
Eli, eipä sitä tribaalia siis tarvinnut 'esitellä'.
Sä oisit voinu vaikka meikata sen kuvan piiloon.
..sillä saisi piiloon. Toissa kesänä menin naimisiin ja halusin pienen tatuoinnin rinnan yläpuolelta piiloon, kaikki Joe Blascot kokeiltiin, mutta tatska näkyi läpi ja kunnolla. Väri kaikenlisäksi lähtee helpolla pois, ainakin jos siihen hankaa vaate tmv.
Joo.. ei toimi ainakaan mulla. Tai sellaista peiteväriä ei nähtävästi ole vielä vastaan tullut.
Tulee näköjään itselläni vastaan sellaisiakin tilanteita, jossa tatuoinnin ei toivoisi näkyvän.
Kerrotko millaiseen työpaikkaan olit hakemassa? Ihmettelen nimittäin suuresti sitä, miten alaselän tribaali voi estää työpaikan saannin.. ellet sitten ole strippari.. tai uimavalvoja.. (ja sullahan oli yo-tutkinto) ei ei ei, en kyllä tuota niele. Taisipa olla jostain muuta kiinni.
Millaiseen työpaikkan hait, jos alaselän tribaali estää paikan saannin? Tavallisessa työhaastattelussa ei kovinkaan usein alaselkää vilautella, vaan yleensä pyritään pukeutumaan asiallisesti.
Onko mielessäsi koskaan käynyt, että jos olet pukeutunut haastatteluun niin, että alaselkäsi näkyy, se on varmasti ollut ratkaisevampi tekijä kuin itse tatuointi. Onhan se nyt sopimatonta (jopa tällaisen ympääriinsä tatuoidun rokkarin mielestä;D) mennä haastatteluun alaselkä tai napa vilkkuen! Varsinkin jos kyseessä on kuitenkin yliopistokoulutusta vaativa työpaikka, eikä mikään ns. paskaduuni.
Olen oikeasti todella kiinnostunut vastauksesta, koska en yksinkertaisesti pysty käsittämään tätä!
..tämä vaatii selityksen... ei ymmärrä..
Kuulostaa oudolta työpaikalta, jossa 'kokonaiskuva' ratkaisee niin paljon, että jopa alaselkä riisutaan paljaaksi ja katsotaan.
Voisitko ihan vaikka varoitukseksi kertoa edes minkä alan firmasta oli kyse, että tietää välttää vastaisuudessa kaukaa moisen kummallisuuden.
niin kuin muutkin, että minkä takia sitä kuvaa sit esittelit? vai kysyttiinkö sulta että onko sulla tatuointeja? eihän sellaseenkaan tarvi edes vastata??
Itselläni on nyt 8 kuvaa, ja jokainen on sellaisessa paikassa, että sen saa helposti piiloon, eli en esittele niitä työhaastatteluissa, enkä töissäkään, paitsi jos joskus sattuu hiaton paita, niin olkapään kuva näkyy kyllä..
munkaan ammattiin tuskin kuvia esittelemällä pääsee.. t.seurakunta-täti :D
poisto kyllä onnistuu..itse olen poistattanut kuvani madmaxissa happosysteemillä..poisto onnistui hyvin ja henkilökunta on erinomaista ja ymmärtävää porukkaa..kysäsepä sieltä..itselläni kuvan poisto maksoi saman kuin tatuointikin..ihon parantuminen tosin kestää kokonaisuudessaan noin vuodesta kahteen vuoteen, mutta ajan kanssa poistokohta vaalenee ja paranee..tosin kaikilla ihmisillä omalla tavallaan..jollekin voi jäädä arpia, joillekin taas ei..mutta saat kyllä kuvasi pois..itse en ole kertaakaan katunut sitä että kuvani poistin..Että tsemppiä vaan! asiaan saat apua..ota yhteyttä madmaxiin ja he kyllä kertovat sieltä sinulle lisätietoa!
Taitaa tuo kynnys tatuoinnin saamiseksi vaan olla nykyaikana sen verran matala, että monet hankkii sitä väriä nahkaansa vähän liiankin hepposin perustein.. siis suomeksi, senkummemmin asiaa juuri miettimättä. Otetaan kuva koska yksinkertaisesti vaan halutaan ottaa kuva.
Minulla ei ole mitään niitä vastaan, muta inhottavinta on, että ajatukset muuttuu aikojen saatossa, samoin mielipiteet moniin asioihin. Se mikä nuorena teini-iässä kolahti aika rankasti, ei välttämättä kolahda enää keski-iässä (sama on tietysti ajateltavissa tavallaan myös päinvastoin).
Aika monet sitä väriä nahkaansa kuitenkin haluavat, mutta yllättäen aika monet haluavat jossain vaiheessa värin myös pois nahastaan.
Koska asioilla on taipumus olla joko muodikas tai epämuodikas, olen yhdestä kuitenkin satavarma.
Koska tilanne tatuointien suhteen on muuttunut maailmalla aika rankasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana, kaikki tämä on myös tapahtunut aika vauhdilla.
Jännää kuitenkin nähdä mikä on tilanne siinä vaiheessa, kun tämä muoti-ilmiöksi kohonnut asia muuttuu epämuodikkaaksi. Tämä nyt vaan on tällainen heitto..
Ajatuksillahan voidaan leikkiä, että jos tatuoinnin ottaminen on tavallaan muodikasta, tuleeko tatuointien poistamisestakin jossain vaiheessa yhtä muodikasta? Kyllä mua ainakin tällainen ahistais.. :)
Niin, kynnys tuntuu joillakin olevan aika matalalla. Tiedän omasta kaveripiiristä muutaman surullisen tapauksen, jossa ei ole varmasti mietitty sen kummemmin asiaa. Toinen on festarilla otettu, ja toinen on otettu vaan sen takia, että "kun se oli niin siisti, ja kun kovilla jätkillä pitää tatuointeja olla" . Niinpä niin, jokainen tavallaan. En ole oikea henkilö ketään soimaamaan, tai syyllistämään, koska minulla itsellänikin on tatuointi, ennenkuin otin kuvan, harkitsin ja punnitsin asiaa noin 10 vuotta, nyt kun kuva on ollut n.3 vuotta olkapäässä, ei ole homma vielä ruvennut kaduttamaan. Lisää olen ajatellut ottaa.
Voin kokemuksesta sanoa, että eikös olekkin ilkeä tunne, kun alkaa kaduttaa koko touhu.
Pahinta on kun miettii, että mitä tuli tehtyä.
Piiloonhan se saa pusakan alle, vaan pois se ei lähde kulumallakaan. Sen kanssa vaan täytyy oppia elämään. Täytyy vain hyväksyä se, että tulipa otettua joskus tällainenkin.
Suuremmitta puhteitta, eräs tuttavani (ammatiltaan lääkäri) vihjaisi, että asiakaskunnasta löytyy nykyisin yllättävänkin paljon tatskan poistoa haluavia.
Nämä jutut jokainen tuntekoot omissa nahoissaan.
jos tatuointisi ei ole iso ja kuva ei huono eikä esim näkyvällä paikalla niin mielestäni sen kanssa tulisi elää tai muokata sitä jotenkin.
elämä on täynnä muitakin arpia niin kuva iholla ei todellakaan ole pahimmasta päästä.
HARKITKAA LOPPUUN ASTI!! jos ei oo varma jätä laittamatta!
Niin, asia on monimutkainen... Kuten varmaan olet ottanut selvää sen poisto on kallista... Itelläni on jo 3 tatuointia ja yhtään niistä en kadu... Tatuointi pitää ottaa harkiten... mieti mikä siinä sinun tatuoinnissa juuri ärsyttää, sillä sitä voi vielä korja... ota yhteyttä tatuoijaan ja kerro ongelmasta... ehkä ratkaisu löytyy...