Palstalla oli joskus juttua siitä, mitä kirjoja itse kukin lukee. Mainitsin silloin aikomukseni lukea kirjan nimeltä "The London Underworld in the Victorian Period: Authentic First-Person Accounts by Beggars, Thieves and Prostitutes". Olen nyt viime aikoina viimeinkin päässyt sen kimppuun ja lukenut ensimmäisen kolmanneksen, joka käsittelee prostituoituja.
Prostituoidut vaativat yleensä rahaa vastineeksi haastattelustaan, eikä heidän sanansa ollut aina täysin luotettava, mutta tyypillinen tarina meni jotenkin näin: peräkylillä vanhempiensa luona asustellut nainen (usein teini-ikäinen) oli kaunis ja halusi isoon kaupunkiin. Jollakin konstilla hän pääsi sinne visiitille, eksyi ja ajautui väärään miesseuraan, joka johdatti naisen jonkun matamin luokse, jossa hänet huumattiin ja "kesytettiin". Jotkut olivat myös työläisnaisia, jotka myivät itseään joko pienen palkan tai kalliin maun takia. Osion kirjoittaja myös kertoi työläisnaisista, jotka olivat täyttäneet päänsä aikansa kioskikirjallisuuden kuvauksilla aatelismiehistä, jotka iskivät silmänsä alemman luokan naiseen. Nämä naiset sitten odottelivat vuosikaudet yläluokkaisen prinssin kipuavan heidän ikkunastaan sisään. Kun mitään ei tapahtunut, nämä naiset laskivat lopulta rimaa.
Kaikkein kauneimmat naiset päätyivät varakkaiden miesten rakastajattariksi. Mies ennen pitkää kyllästyi seksileluunsa ja nainen joutui etsimään seuraavan elättäjän. Jossain vaiheessa nuoruuden hehku oli poissa, eikä uutta sugar daddya enää löytynyt, jolloin nainen päätyi kadulle. Haastateltavissa oli nelikymppisiä prostituoituja, joiden iän, tautien ja elintapojen runtelemista kasvoista miehet eivät paljoa enää viitsineet maksaa. Nämä naiset omien sanojensa mukaan odottivat eniten kuolemaa ja toisiksi eniten seuraavaa ginipaukkua. Nämä naiset kokivat, ettei heistä ole enää muuhun. Yksi kertoi joutuneensa nuorena kadulle vauvansa kanssa, joka lopulta nääntyi nälkään hänen käsivarsillaan. Tässä yhteydessä kirjoittaja muistutti, että tuolloinkin oli tarjolla auttavia tahoja, mutta nämä naiset olivat ilmeisesti joko liian ylpeitä tai niin tottuneita tietynlaiseen vapauteensa, etteivät he olleet suostuneet hakemaan apua.
Kirjoittajan mielestä pimp-tyyppiset sutenöörit olivat todella marginaalinen ilmiö. Suurin osa naisista joko työskenteli bordelleissa tai käveli katuja omaan laskuunsa. Bordellin naisia pidettiin käytännössä vankeina ja jos heidät päästettiin ulos, heitä seurattiin tarkasti. Tällaisen vahdin homma oli yksi mahdollinen prostituoidun "eläkevirka". Vaikka sutenöörejä ei juuri ollut, nostettiin tekstissä esiin "fancy-men", eli miehet, jotka elivät prostituoitujen rahoilla. Nämä olivat ilmeisesti jonkinlaisia jännämies-helppoheikkejä, joiden rahapeliriippuvuutta prostituoidut vapaaehtoisesti rahoittivat. Osa näistä miehistä oli esim. lääke- tai lakitieteen opiskelijoita.
Prostituoidut eivät pelkästään myyneet itseään, vaan he sekaantuivat myös muutenkin alamaailman touhuihin. Jotkut heistä esimerkiksi toimivat houkutuslintuna ryöstöporukoille. Lisäksi he tulivat usein poliisille tutuksi häiriökäytöksensä takia. Tekstissä esimerkiksi haastatellaan yhtä romuluista justiinaa, joka humalassa suututtuaan pieksi juottolan miehiä sairaalakuntoon.
Yksi mielenkiintoinen tarina oli osiossa "merimiesten naisista". Nämä olivat naisia, jotka laivan tullessa satamaan menivät tiettyihin tanssipaikkoihin tapaamaan merimiehiä. Nämä naiset elivät yhdessä merimiesten kanssa avoparina näiden reissultaan saamalla palkalla, kunnes mies sitten lähti taas merille. Usein nämä naiset olivat ulkomaalaisia. Eräs saksalainen nainen kertoi haastateltaessa, että merimies luovutti rahat hänelle ja hän sitten maksoi niistä huushollin juoksevat kulut sekä merimiehelle pientä taskurahaa. Naisen mielestä asiat tuli hoitaa niin, koska muuten merimies tuhlaisi rahansa saman tien. Jos mies lähti takaisin merille ennen kuin rahat olivat loppuneet, jäljelle jääneet rahat jäivät naiselle. Tiesin jo entuudestaan, että tällainen rahanjakopolitiikka vallitsi tuolloin keskiluokan keskuudessa (ja ainakin vielä 90-luvulla myös esim. Japanissa), mutta näemmä kodin rahavarojen hallinnoiminen oli ainakin toisinaan muuallakin yhteiskunnassa nimenomaan naisen kontolla.
Summa summarum: Jo 1850-luvulla naiset ratsastivat lyhytnäköisesti nuoruuden kauneudellaan. Sen sijaan että he olisivat menneet naimisiin rehdin työläismiehen kanssa, he mieluummin ryhtyivät rikkaan miehen jalkavaimoksi. Kun mies ennen pitkää hylkäsi heidät, he panttasivat kalliit pukunsa ja korunsa, kunnes joutuivat lopulta myymään itseään henkensä pitimiksi. Ne naiset, jotka eivät olleet riittävän kauniita tullakseen poimituksi ylempitasoisen miehen haaremiin, haaveilivat silti siitä parhaat vuotensa ja nostelivat nokkaansa omantasoisilleen miehille. He myös myivät itseään saadakseen rahaa muodikkaisiin vaatteisiin. Sitten he vieläpä elättivät jännämiehiä huoraamalla saamistaan rahoista! Mikään ei siis ole muuttunut ainakaan viimeiseen 150 vuoteen. :-/
Prostituoidut vaativat yleensä rahaa vastineeksi haastattelustaan, eikä heidän sanansa ollut aina täysin luotettava, mutta tyypillinen tarina meni jotenkin näin: peräkylillä vanhempiensa luona asustellut nainen (usein teini-ikäinen) oli kaunis ja halusi isoon kaupunkiin. Jollakin konstilla hän pääsi sinne visiitille, eksyi ja ajautui väärään miesseuraan, joka johdatti naisen jonkun matamin luokse, jossa hänet huumattiin ja "kesytettiin". Jotkut olivat myös työläisnaisia, jotka myivät itseään joko pienen palkan tai kalliin maun takia. Osion kirjoittaja myös kertoi työläisnaisista, jotka olivat täyttäneet päänsä aikansa kioskikirjallisuuden kuvauksilla aatelismiehistä, jotka iskivät silmänsä alemman luokan naiseen. Nämä naiset sitten odottelivat vuosikaudet yläluokkaisen prinssin kipuavan heidän ikkunastaan sisään. Kun mitään ei tapahtunut, nämä naiset laskivat lopulta rimaa.
Kaikkein kauneimmat naiset päätyivät varakkaiden miesten rakastajattariksi. Mies ennen pitkää kyllästyi seksileluunsa ja nainen joutui etsimään seuraavan elättäjän. Jossain vaiheessa nuoruuden hehku oli poissa, eikä uutta sugar daddya enää löytynyt, jolloin nainen päätyi kadulle. Haastateltavissa oli nelikymppisiä prostituoituja, joiden iän, tautien ja elintapojen runtelemista kasvoista miehet eivät paljoa enää viitsineet maksaa. Nämä naiset omien sanojensa mukaan odottivat eniten kuolemaa ja toisiksi eniten seuraavaa ginipaukkua. Nämä naiset kokivat, ettei heistä ole enää muuhun. Yksi kertoi joutuneensa nuorena kadulle vauvansa kanssa, joka lopulta nääntyi nälkään hänen käsivarsillaan. Tässä yhteydessä kirjoittaja muistutti, että tuolloinkin oli tarjolla auttavia tahoja, mutta nämä naiset olivat ilmeisesti joko liian ylpeitä tai niin tottuneita tietynlaiseen vapauteensa, etteivät he olleet suostuneet hakemaan apua.
Kirjoittajan mielestä pimp-tyyppiset sutenöörit olivat todella marginaalinen ilmiö. Suurin osa naisista joko työskenteli bordelleissa tai käveli katuja omaan laskuunsa. Bordellin naisia pidettiin käytännössä vankeina ja jos heidät päästettiin ulos, heitä seurattiin tarkasti. Tällaisen vahdin homma oli yksi mahdollinen prostituoidun "eläkevirka". Vaikka sutenöörejä ei juuri ollut, nostettiin tekstissä esiin "fancy-men", eli miehet, jotka elivät prostituoitujen rahoilla. Nämä olivat ilmeisesti jonkinlaisia jännämies-helppoheikkejä, joiden rahapeliriippuvuutta prostituoidut vapaaehtoisesti rahoittivat. Osa näistä miehistä oli esim. lääke- tai lakitieteen opiskelijoita.
Prostituoidut eivät pelkästään myyneet itseään, vaan he sekaantuivat myös muutenkin alamaailman touhuihin. Jotkut heistä esimerkiksi toimivat houkutuslintuna ryöstöporukoille. Lisäksi he tulivat usein poliisille tutuksi häiriökäytöksensä takia. Tekstissä esimerkiksi haastatellaan yhtä romuluista justiinaa, joka humalassa suututtuaan pieksi juottolan miehiä sairaalakuntoon.
Yksi mielenkiintoinen tarina oli osiossa "merimiesten naisista". Nämä olivat naisia, jotka laivan tullessa satamaan menivät tiettyihin tanssipaikkoihin tapaamaan merimiehiä. Nämä naiset elivät yhdessä merimiesten kanssa avoparina näiden reissultaan saamalla palkalla, kunnes mies sitten lähti taas merille. Usein nämä naiset olivat ulkomaalaisia. Eräs saksalainen nainen kertoi haastateltaessa, että merimies luovutti rahat hänelle ja hän sitten maksoi niistä huushollin juoksevat kulut sekä merimiehelle pientä taskurahaa. Naisen mielestä asiat tuli hoitaa niin, koska muuten merimies tuhlaisi rahansa saman tien. Jos mies lähti takaisin merille ennen kuin rahat olivat loppuneet, jäljelle jääneet rahat jäivät naiselle. Tiesin jo entuudestaan, että tällainen rahanjakopolitiikka vallitsi tuolloin keskiluokan keskuudessa (ja ainakin vielä 90-luvulla myös esim. Japanissa), mutta näemmä kodin rahavarojen hallinnoiminen oli ainakin toisinaan muuallakin yhteiskunnassa nimenomaan naisen kontolla.
Summa summarum: Jo 1850-luvulla naiset ratsastivat lyhytnäköisesti nuoruuden kauneudellaan. Sen sijaan että he olisivat menneet naimisiin rehdin työläismiehen kanssa, he mieluummin ryhtyivät rikkaan miehen jalkavaimoksi. Kun mies ennen pitkää hylkäsi heidät, he panttasivat kalliit pukunsa ja korunsa, kunnes joutuivat lopulta myymään itseään henkensä pitimiksi. Ne naiset, jotka eivät olleet riittävän kauniita tullakseen poimituksi ylempitasoisen miehen haaremiin, haaveilivat silti siitä parhaat vuotensa ja nostelivat nokkaansa omantasoisilleen miehille. He myös myivät itseään saadakseen rahaa muodikkaisiin vaatteisiin. Sitten he vieläpä elättivät jännämiehiä huoraamalla saamistaan rahoista! Mikään ei siis ole muuttunut ainakaan viimeiseen 150 vuoteen. :-/
Vastaukset 67
Vanhimmat
Viktoriaanisena hahmona "pakko" kommentoida tai lähinnä kysellä.
Oliko siinä mitään arviota kuinka suuri osa naisista valitsi tuon prostituutio-polun? Työtä ja elantoahan oli kai naisille tarjolla myös esim. hiilikaivoksissa, mikä ei sekään kovin houkuttelevalta kuulosta.
Miten ehkäisy ja lapsijutut? Monesti kuitenkin e-pilleriä ja muita ehkäisymenetelmiä pidetään osasyynä sukupuolikäyttäytymisen muuttumiselle.
Teksti alkaa käytännössä toteamuksella, että määriä oli vaikea arvioida. Joku instanssi sanoi, että 80 000 (arvio), toinen että 8000 (poliisin tiedossa olevat). Vuoden 1793 tienoilla joku oli pitkän ynnäilyn tuloksena todennut, että prostituoituja olisi ollut 50 000, kun väkiluku oli miljoonan paikkeilla. Tekstin kirjoitushetkellä Lontoon väkiluku oli yli kolme miljoonaa.
Tekstissä mainitaan lapsenmurhan olevan kasvussa (reilu parisataa tapausta vuosittain) ja lisäksi: "This return, let it be understood, does not, indeed cannot, include the immense number of embryo children who are made away with by drugs and other devices --". Lisäksi vuosien 1845-1859 välillä oikeuteen tuli ~160 000 "bastardy case" -tapausta, joista ~125 000 käsiteltiin ja ~108 000 tapauksessa määrättiin miehelle elatusvastuuta. Reilu tuhat äpärää jäi siis vuosittain YH-äidin hartioille.
Luin osion kahdessa osassa parin viikon välitauolla ja muistaakseni osion alkupuolella ehdotettiin ohimennen, että naiset ja lapset pitäisi saada pois kaivostöiden kaltaisista vaarallisista töistä, mutta se taisi olla yksi niitä moralisoivia sormenheilutteluja, joita kirjoittaja ripottelee sinne tänne oman makunsa mukaan, enkä nyt tähän hätään paikantanut sitä.
Tekstissä myös mainitaan että, naisia syntyi 105 jokaista 100 miestä kohden ja miehet sitten siihen päälle vielä kuolivat nuorempina mm. ammatillisista syistä.
Mulla on sellainen muistikuva, että jossain vaiheessa Britanniassa kaivosten vaaralliset työt kyllä sitten kiellettiinkin naisilta ja lapsilta. Mikä toisaalta korostaa sitäkin, että työmarkkinat ja elannon hankkiminen oli kaikkea muuta kuin tasa-arvoista: miehen työpanos oli arvokkaampi ja varmasti oikeasti oli miesten palkkoja ja naisten palkkoja.
Vaikea myös kuvitella mistä sen ajan Joe tai Jane Average unolmoi, koska lottoarvontaa ja tositv-tähteyttä ei ollut vielä keksitty. Helppo elämä vaikka sitten lyhytjänteisesti ajateltuna on houkutteleva vaihtoehto. "In the long run we are all dead" sanoi myös eräs lordi Keynes.
Ihan uusi tieto mulle, että naisten/miesten osuus syntyneistä on muuttunut noin paljon. Jokin selitys ainakin on jotain siihen suuntaan, että vaikea odotusaika tappaa enemmän poikasikiöitä.
Itse asiassa nyt kun mietin asiaa, tuo tieto kaivostöiden jättämisestä pelkästään miesten kontolle ei tainnutkaan olla tästä kirjasta, vaan yhdestä äänikirjasta/luentosarjasta, joka käsitteli taloushistoriaa 1500-luvulta nykypäivään.
Noista äänikirjoista kävi myös ilmi, että tavaratalot ja moderni kulutustuotteiden markkina ylipäätään syntyi pitkälti sen takia, että teollistumisen myötä kaupunkeihin ilmaantui iso työssäkäyvien sinkkunaisten joukkio, joka käytti palkkansa naisellisesti itseensä. Kulutusyhteiskunta on aina ensimmäisistä askeleistaan lähtien nojannut naisten hupsuun rahankäyttöön.
Jeps.. Itsekin olen ihan omissa pohdinnoissani tullut enemmän tai vähemmän siihen tulokseen, että naiset (ei kaikki, mutta todella moni) ovat kapitalistien ja riistoporvarien ylimpiä ystäviä.. Ja toimivat Vahvasti heidän etujensa mukaisesti.. Luontaisesti ja/tai enemmän tai vähemmän manipuloituina ja ohjattuina.. ;P
Ymmärrän, että Tämä(kin) Totuus voi aiheuttaa yhdelle, jos toiselle naiselle PalkoKasvin vierimisen HengitysElimeen.. Mutta näin tämä(kin) asia nyt vain on SuuressaKuvassa.. ;P
Tällä palstalla teikäläiset hyvin usein hakkuvat suomalaisnaisia, kun nämä eivät riittävän suuressa määrässä "käytä palkkaansa naisellisesti itseensä". Se naisellinen ulkonäkö, minkä perään täällä aina huudellaan, vaatii tuota rahallista panostusta.
"käytä palkkaansa naisellisesti itseensä"
#sipsit #siideri #suklaa
En tiedä ketkä ovat "meikäläisiä", enkä ole vastuussa kuin omista sanomisistani, mutta tarkoitus ei ollut sinällään arvostella naisia. Heidän mieltymyksensä helyihin ja sisustukseen on minusta söpöä.
Se onkin hassua, miten usein naisten harjoittama "itsekäs" toiminta on myös hyvin paljon miesten mieleen.
Ei siinä varmaan mitään uutta ja mullistavaa ole, että miehet tykkäävät naisista. :-)
Nykyään ainakin vain hyvin hyvin pieni porukka naisista valitsee tuon polun. Lähinnä blondatut pikkujulkut, insta- bimbot ja glamyyr- mallit.
Olen kyllä ihmetellyt sitä että osa naisista hakee itseään varakkaampaa ja menestyneempää kumppania suhteeseen.
Itse en haluaisi menestynyttä, mielummin työtön. Enkä voisi käyttää toisen rahoja, omat rahat pitää olla suhteessakin.
Haluatko työttömän miehen siksi, että voisit sitten määräillä sitä? :-I
Suurimmalla osalla suomalaisista parisuhteissa elävistä naisista on edelleen paljon tai todella paljon enemmän ansaitseva mies. Se ei ole mitään sattumaa, että naiset ovat "ihastuneet" juuri niihin miehiin.
Noissa naisissa ja tuon ajan miehissä sentään oli kunniallisuutta sen verran että
a) kiltit ja kunnolliset työmiehet eivät huolineet enää juoksunsa juossutta ilolintusta
b) ne ilolintusetkaan ei yrittäneet esittää mitään muuta mitä ovat ja suosiolla keskittyivät halpaa giniä naukkaillen odottamaan kuolemaa yksinäisyydessä.
Nykyäänhän on se ero että juoksunsa juosseet lutkat viimeisenä irtiottona etsivät vielä jonkun onnettoman elättäjäaisurin ja litkivät sitten ginin vastineita (siiderit, viinit ym.) sen elättäjäaisurin piikkiin törkeästi.
Itse asiassa jotkut haastatellut prostituoidut (lähinnä nuoret ja nätit) kertovat tietävänsä kollegoita, jotka ovat päässet naimisiin (ja vieläpä rikkaan miehen kanssa!). On sitten eri asia, onko tämä vain jonkinlaista itseriittoista fiktiota, jota nämä markkina-arvonsa huipulla ratsastavat naiset kertovat itselleen.
Kertoja, joka edustanee itse keskiluokkaa, on myös tätä mieltä: "To be unchaste amongst the lower classes is not always a subject of reproach. The commerce of the sexes is so general that to have been immodest is very seldom a bar to marriage. The depravity of manners amongst boys and girls begins so very early, that they think it rather a distinction than otherwise to be unprincipled."
Hän mm. syyttää tästä roskakirjallisuutta, josta pahin viimeisimmästä nuorisoa pilaavista tekeleistä on otsikoitu "Charley Wag, or the New Jack Shepherd, a history of the most successful thief in London".
Olen yllättynyt, ettet ole tietoinen Lady Emma Hamiltonista. Sepän tytär, ehkä yksi kuuluisimmista kurtisaaneista, joka nai yhden asiakkaistaan (Sir Hamilton) ja avioliittonsakin aikana heilasteli avoimesti myös Lord Nelsonin kanssa.
Tässä kyseisessä kirjassa (joka käsitteli enemmän omaa aikaansa eli 1800-luvun puoliväliä) kirjoittaja tietoisesti jättää nuo julkkiskurtisaanit käsittelemättä, koska hänen mielestään kaikki hänen aikalaislukijansa voivat halutessaan lukea näiden edesottamuksista iltapäivälehdistä. Tarkoitus oli pureutua enemmän suihkuseurapiirien ulkopuoliseen elämään.
"Itse asiassa jotkut haastatellut prostituoidut (lähinnä nuoret ja nätit) kertovat tietävänsä kollegoita, jotka ovat päässet naimisiin (ja vieläpä rikkaan miehen kanssa!). On sitten eri asia, onko tämä vain jonkinlaista itseriittoista fiktiota, jota nämä markkina-arvonsa huipulla ratsastavat naiset kertovat itselleen."
Lady Hamiltonin tarina osoittaa, että rääsyistä prostituution kautta rikkauksiin nousu ei ollut näiden markkina-arvonsa huipulla ratsastavien tyttöjen itseriittoista fiktiota. Tuskin kirjoittaja (tai sinä) tätä historiallista faktaa kieltää vain koska se tapahtui aiemmin ja "piireissä". Kauneimmat kurtisaanithan näissä piireissä nimenomaan pyörivät, eivät siellä kaduilla.
Ei se mahdotonta varmasti ollutkaan, mutta ei välttämättä myöskään hirveän yleistä. Prostituoitujen juttuja:
"Strange things happen to us sometimes: we may now and then die of consumption; but the other day a lady friend of mine met a gentleman at Sam's, and yesterday morning they were married at St. George's, Hanover Square. The gentleman has lots of money, I believe, and he started off with her at once for the Continent. It is very true this is an unusual case; but we often do marry, and well too; why shouldn't we, we are pretty, we dress well, we can talk and insinuate ourselves into the hearts of men by appealing to their passions and their senses."
Kirjoittaja oikeastaan haluaa pikemminkin osoittaa vääräksi aikalaistensa olettamuksen, että itsensä myyminen tuhoaa naisen elämän välittömästi. Se on pidempikestoinen prosessi, tosin tuonkin sanonut nainen sanoi juovansa suruun ja olevansa todella usein surullinen. Hän ei siis ole ulkoisesti vielä rupsahtanut, mutta henkisesti hän on jo hajalla.
Kiltin ja kunnollisen työmiehen vaimona odotti jatkuva synnyttäminen ja todennäköisesti synnytykseen kuoleminen. Lisäksi siihen aikaan työmiehen vaimolle ei elanto ollut sen paremmin taattu kuin prostituoidullekaan. Synnyttämistään lapsista olisi joutunut hautaamaan suurimman osan tautien ja aliravitsemuksen vuoksi. Jos mies kuoli tai sairastui, koko konkkaraonkka joutui kerjuulle jne.
Köyhän olot ovat tuohon aikaan olleet hirvittävät, me emme edes osaa kuvitella sitä, joten miksi ei olisi valinnut rakastajattaren osaa? Olisi ainakin osa elämästä ollut helpompaa kuin kunniallisilla, mutta köyhillä kanssasisarillaan.
Mutta missä on tuossa nyt se romanttinen rakkaus, jonka perään aina huudellaan? Onko se sittenkin keksitty vasta Hollywoodissa?
Mulle tuli ihan sama mieleen, että missä on Aito Rakkaus.. Mut mä olen kokoajan vahvemmin sitä mieltä, että vain harva Oikeasti Osaa Rakastaa Syvästi.. Se taitaa vaatia Just tietyt elementit persoonassa/luonteessa jne.. ;P
Kyky siis taitaa vaatia enemmän tai vähemmän Just oikean seoksen.. Ja vieläpä niin vahvana, ettei ulkopuoliset paineet, manipuloinnit, propagandat yms. pysty yksilöä horjuttamaan.. ;P
Epäilisin, että tälläisillä yksilöillä on myös aika vahva omatunto, oikeudenmukaisuuskäsitys ja ovat aika lailla Lahjomattomia Yksilöitä yms.. ;P
Juuh, ja puhun nyt "JoutsenLuonteista".. Eli jos ei tiedä mistä puhun tai asia tuntuu enemmän tai vähemmän Hebrealta, niin luultavasti ei näihin kuulu.. ;P
Romanttinen rakkaus keksittiin 1800-luvulla aluksi keskiluokan keskuudessa. Parisuhteen mallina toimi Britanniassa kuningatar Victorian avioliitto ( joka oli kyllä järjestetty mutta onnellinen)
Victoria oli näemmä jo kuningatar avioliiton alkaessa, joten kuka järjesti avioliiton? Vaikka olisi kuningattarella miten paljon valtaa muuten, niin ei silti saanut päättää edes aviomiestään.
Hmm, mitä tarkoitat romanttisella rakkaudella? Tarkoitatko avioliittojen pohjana?
Olihan romanttista rakkautta jo antiikin aikoina, jos nyt kirjallisuutta sieltä luet, mutta avioliitto on ollut enemmän liikesuhde sukujen välillä.
Victoria nai serkkunsa osin sukulaisten ohjailemana. Victoria kyllä aidosti rakastui serkkuunsa Alberttiin ja ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen. Tämä oli harvinaista kuninkaallisten keskuudessa tuolloin.
Nimenomaan näin. Romanttista rakkautta on varmasti ollut aina, mutta avioliiton perustaksi se alettiin olettaa vasta 1800-luvulla
Kirjallisuuskin on ollut harvojen ja valittujen etuoikeus antiikista varmaan sinne viktoriaaniseen aikaan saakka. Kyllä mä kyseenalaistaisin sen miten paljon ajatuksissa voi olla sijaa romanttiselle rakkaudelle arjessa, joka on pelkkää työtä, lepoa ja selviytymistä. Seksuaalisen vietin tai himon toteuttamiseen nyt varmasti kaikilla elävillä olennoilla on oltava aikaa.
"Kyllä mä kyseenalaistaisin sen miten paljon ajatuksissa voi olla sijaa romanttiselle rakkaudelle"
Mä kyseenalaistan sen vahvasti ja uskallan myös väittää, että moni ei edes osaa ja/tai kykene tuohon vaan monilla kyse on ennemminkin enemmän tai vähemmän tästä minkä kirjoititkin.. ;P
"Seksuaalisen vietin tai himon toteuttamiseen nyt varmasti kaikilla elävillä olennoilla on oltava aikaa."
Romanttinen rakkaus ei olisi kehittynyt evoluutiossa, ellei sillä olisi mitään virkaa. Se voi olla totta, että maatalous- ja teollisuusyhteiskunnissa, joissa elämä oli armotonta raatamista, sillä oli vähemmän merkitystä.
En tiennytkään, että Romeo ja Julia vaikka Raamatun Korkea veisu kirjoitettiin 1800-luvun alussa.
Ihmislapsihan on kovin avuton varsin pitkään ja tarvitsee paljon huolenpitoa ja opetustakin. Tuolta kantilta yhteiseen tavoitteeseen sitoutunut naaras-uros-pari on voinut olla hyvin menestyksekäs tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Ehkä hyvinvointiyhteiskunta onnistuu poistamaan piirteen, koska naaraat eivät tarvitse moista sen paremmin lisääntymiseen kuin kasvattamiseenkaan.
Romanttinen rakkaus?
Sehän on vain naisten hömppäkirjallisuuden tuotosta. Miehethän eivät koskaan, missään maailman ajassa, ole ikinä mistään rakkaudesta piitanneet hölkäsenpöläystä. Heillehän nainen on vain hyväksikäytettävä esine, ollessaan nuori ja kaunis. Mitään muuta arvoa naisilla ei miesten mielissä ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.
Hyvinvointiyhteiskunta (mikä utopistinen käsite) ei koskaan kykene olemaan lapselle isä ja äiti.
Ihan kaikilla tavoilla nykyään hyökätään luonnollista elämää vastaan. Luonnollinen elämä on perheyhteys, perhe voi olla myös yh-perhe. Mutta perheeseen hyökätään, siis perheyksikön yhtenäisyyteen ja käsitykseen perheestä.
- neo-feministit, miesviha, oksettava riidanlietsonta
- sukupuolikysymykset...äärimäisen pienen vähemmistön vuoksi halutaan muuttaa ihan kaikki käytännöt, ignooraten enemmistön mielipiteet
- homo- ja transpropagandan tyrkytys (joissain maissa jo alaluokilla ja mellä muilla esim. työpaikalla)
-homoadoptioiden kiirehtiminen, vaikka voisimme ihan hyvin odottaa tutkimustuloksia. Lapset ovat parhaita asiantuntijoita.
- rotuun liittyvä syyllisyys (vaikka rotuja ei edes ole), maksetut mielenosoitukset, joiden iskulauseet ovat tosiasiassa alentavia lauseita ("black lives matter = please massa help me humble niggX")
- jonkinlainen aivopesu, koska esim. vaalitulosta ei hyväksytä, vaikka vaalituloksen hyväksymisestä pidettiin oikein periaatteellisia puheita, ja peloteltin Trumpin kannattajia. Mainittiin myös demokratian syvin olemus vaalipuheissa...Ullatus: demokraatit ostavat nyt aseita, asekauppa käy kuumana. Vaikka he olivat vaalikampanjassa se porukka, joka halusi rajoittaa aseiden ostamista.
Kyllä maailma on ylösalaisin. Nyt pitää olla tarkkana.
Onhan meillä arvokonservatiivinen islam etenemässä kovaa vauhtia suvaitsevien Euroopassa, joten asioiden tila tulee - ullatus ullatus - muuttumaan;)
Ei pelkästään Euroopassa. Ja joka tapauksessa feministien tuella, jota kyllä jaksan ihmetellä...tyhmiä ukkoja tuetaan, mutta unohdetaan henkensä kaupalla ihmisoikeuksista taistelevat naiset islamilaisissa valtioissa. Hienoa feminismiä. Not.
Islam ei tunne feminismiä. Koraani kertoo naisen paikan ihan selkeästi, eli se on kaikessa enintään 1/2 miehen osasta. Ja turha tähän kenenkään musulmaani-vale-feministin tulla vinkumaan: naisen arvo on pääpiirteittäin puolet miehen arvosta, mutta joissain tapauksissa vähemmän. Ja jos haluatte sharia-lain mukaan selvennystä perintöasioihin, niin senkin voin teille toimittaa.
Mutta koskaan ei puhuta enää arabikansojen luonteesta. Ei edes satuja lueta. Arabikansat, siis hyvin liikkuvat beduiini-pakanat, tai vain beduiinit olivat joka puolella hyvin suvaitsevaista porukkaa. Siksi mohammediakaan ei tapettu heti Mekassa aikoinaan..ja nyt he ovat ansassa. Pientä heräämistä olen huomaavinani, ja se on hyvä asia. Mutta heidän pitää olla varovaisia.
Onhan se luonnollista, että feministit hakevat tukea islamista. Näet, jos (feministi) naisen arvo on jopa 1/2 miehen arvosta, tätä arvostusta voidaan pitää hyvänä. Ja näin itseasiassa feministit juuri tekevätkin, ovat löytäneet uskonnollisen ja poliittisen järjestelmän joka arvostaa heitä.
Niin, mutta ainoastaan jotkut oudot...
Ja ei se perintöhommissa ihan aina noin kivasti mene.
Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen, jos tämä shaitanankultti etenee. Muuten ei lupaa saada. Eli senkus isottelevat ja luulevat että heille muka rakennetaaan Euroopan suurin epäjumalanpyllistelykeskus.
I don't think so.
Näääs kun ei löydy rakentajia! Ja se me turvataan vaikka keräyksillä. Sopii siinä aavikon aatamien rakentaa omin avuin...Janoooh...ainahan voi rakentaa ja yrittää..
"Naisethan eivät koskaan, missään maailman ajassa, ole ikinä mistään rakkaudesta piitanneet hölkäsenpöläystä. Heillehän mies on vain hyväksikäytettävä esine, ollessaan komea ja/tai rikas ja/tai statuksekas. Mitään muuta arvoa miehillä ei naisten mielissä ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan."
Tälläisiä naisia löytyy siinä, kuin kuvailemiasia miehiä.. Mutta sitten löytyy enemmän tai vähemmän myös erillaisiakin.. Molemmista Sukupuolista.. ;P
Mielenkiintoista, kiitos referaatista HC-ätmel.
Tätä kirjaa käsittelevä viesti taisi olla ihan ensimmäisiä, jotka palstalta luin, ja syntyi hieman akateemisempi ensivaikutelma keskustelusta :) Kirja kiinnosti minua, etsin sitä verkkokaupasta, mutta homma jostain syystä keskeytyi, ja ennen joulua siivotessa löysin kirjan omasta kirjahyllystäni! :D Mulla on aivan liikaa kirjoja, en ole tuotakaan vielä ehtinyt lukea, jokin heräteostos, referaattisi perusteella vaikuttaa kyllä entistä mielenkiintoisemmalta, otin sen yöpöydälle.
Ainahan täällä käydään huippuakateemista keskustelua ihmisten keskinäisistä markkina-arvoista. :-I
Juu on täällä väikkäreitä tekeillä.
Haluaisin tässä vain vaatimattomasti huomauttaa, että ns. "viktoriaaniselle aikakaudelle" oli omat poliittiset syynsä.
En nyt sitten uskalla tätä asiaa selittää ihan kunnolla, siis sitä poliittista peliä, eli aikakautensa tavoilla toteutettua julkisuuskampanjaa, koska minua on niin moneen otteeseen arvosteltu liian pitkistä kirjoituksistani, joita ei kukaan jaksa lukea.
Joten kehotankin ihmisiä tutustumaan historiaan. "Victoriaaninen aikakausi" oli Victorian ja neuvonantajien yhteinen mediakampanja, jolla vaikutettiin hyvin isosti keskiluokkaan ja ehkäpä jopa yläluokkaankin jonkin verran...Ja kampanjan syy oli Victorian edeltäjien häpeilemätön ja hillitön meininki, joka uhkasi viedä kuningashuoneen perikatoon.
Mutta Victoria ei kyllä itse ollut mikään värisevä naaras yöpaidassa. Hänellä oli historiankirjoitusten mukaan erittäin tiivis ja roisi seksielämä Alberttinsa kanssa. Julkisuuskampanjassaan Viktoria oli ihan toinen ihminen, kuten aikakauden lavastetuista potreteista voimme havaita: ne olivat lavastettuja tilanteita, ja suunnattu kansalle. Jotta kansa jaksaisi kunnioittaa kuningashuonetta.
Teillä on siis ihan väärä lähestymistapa viktoriaaniseen aikaan. Tavalliset kadunmiehet ja -naiset tuskin korvaansa lotkauttivat Victorian teennäisille siveyskampanjoille(jos koskaan mistään kuulivatkaan).
Monet teistä ihailette viktoriaanista aikakautta, mutta ette ymmärrä, että koko mediahommeli oli vain keino hallita aateliston ja kauppiaiden kapinahaluja. Viktorian edeltäjät nimittäin olivat suurtuhlareita ja häpeilettömiä megahedonisteja.
Ja älkää menkö ensimmäisenä wikipediaan. Menkää kirjastoon, jooko?
"Summa summarum: Jo 1850-luvulla naiset ratsastivat lyhytnäköisesti nuoruuden kauneudellaan. Sen sijaan että he olisivat menneet naimisiin rehdin työläismiehen kanssa, he mieluummin ryhtyivät rikkaan miehen jalkavaimoksi"
Et nyt oikein laita asioita kontekstiin. Työläisten keski-elinikä oli tuolloin noin 40 vuotta.
Pistäpäs todisteita. Työläisten keski-ikä tilastoituna, jeee! Vähän kuin hesarin taloustutkimuksella teettämät kyselyt!
Runsas lapsikuolleisuus vääristää tilastoja. Kyllä viktoriaanisella ajalla oli kohtuullisen vanhoiksi eläneitä ihmisiä kaikissa yhteiskuntaluokissa..Jos et usko, niin käy hautuumaalla ulkomaisessa. Tai kirkonkirjoja syynäämässä.
Omasta mielestäni lapsikuolleisuden estäminen (eli neuvolatoiminta) ptäisi sitoa syntyvyyden rajoittamiseen: jos lisäännytään holtittomasti ---> ei rokotuksia eikä apuja synnytyksiin. Niin se meni viktoriaanisella ajanjaksollakin, etä vahvimmat selvisivät.
Ajattelepas, jos olisi ollut muutama kymmenenmiljoonaa lisäsuuta ruokittavana, kun Euroopasta lähdettiin nälän takia Uuteen Maailmaan?
Harva duunari eli yli 40-vuotiaaksi.
"The life span slowly increased within the Victorian age, as treatment became more advanced, surgery more effective, and knowledge more extensive. The average life span in 1840, in the Whitechapel district of London, was 45 years for the upper class and 27 years for tradesman. Laborers and servants lived only 22 years on average."
"Omasta mielestäni lapsikuolleisuden estäminen (eli neuvolatoiminta) ptäisi sitoa syntyvyyden rajoittamiseen: jos lisäännytään holtittomasti ---> ei rokotuksia eikä apuja synnytyksiin. Niin se meni viktoriaanisella ajanjaksollakin, etä vahvimmat selvisivät."
Onpa brutaalia.
Et mainitse lähdettä. Miten voisin kommentoida?
Brutaalia? Mitenkäs sellainen vaihtoehto, jota on toteutettu jo yli puoli vuosisataa: rokotetaan, ja sen seurauksena perhekoot kasvavat. Ruokaa ei ole yhtään enempää.
Onko inhimillistä?
Tämä toiminta on aloitettu vuosikymmeniä sitten myös pahimmilla aavikkoalueilla. Samoilla alueilla luonto on huolehtinut väestömäärän rajoituksesta aiemmin. Kun on tarjottu rokotuksia vauvoille ja sairaalahoitoa ympärileikatuille synnyttäjille, myös väestömäärä on melkein kymmenkertaistunut. Vaikka kenelläkään ei ole mitään käsitystä siitä, miten pullataikinan lailla paisuva väestö kyettäisiin elättämään, puhumattakaan kouluttamisesta.
Jos sanot, että on brutaalia, niin tahdon että lähdet sinne paikan päälle tutustumaan tilanteeseen ja elämään. Käsittääkseni olet ihan joutilas? Sinne pääsee kyllä.
Tule sitten sanomaan, mikä on brutaalia. Perhesuunnittelu (sterilointi/ehkäisy/abortit) vai lasten nälkäkuolemat? Kaikkein kauheinta on katulasten nälkiintyminen. Mene katsomaan, ja tule puhumaan brutaaliudesta.
Viktoriaanisella aikakaudella Euroopassa osattiin ottaa nälkiintyneet pikkulapset köyhäintaloihin. En väitä, että olisivat olleet hyviä paikkoja kasvaa, mutta ainakin siellä lapset saivat tarpeeksi ruokaa, että kasvoivat. Eikä tarvinnut varastaa sitä ruokaansa. Afrikassa kiltit lapset kuolevat nälkään, pahikset kadulla selviytyvät. Mietipä sitä.
Sinä et kerta kaikkiaan tajua yhtään mitään yhtään mistään.
"Et mainitse lähdettä. Miten voisin kommentoida?"
Google auttaa. Syntyvyys on laskussa kaikkialla. Tutkitusti paras keino vähentää väestönkasvua ovat naisten oikeudet ja koulutus.
Euroopassa kantaväestön naisten syntyvyyden lasku johtuu abortoinneista. Nyt abortoitavat sikiöt korvataan näinollen islamisteilla.
Haiskahtaa kökkötieteeltä. Dr. Paul Clayton on "ravitsemusguru" ja pyörittää kaikenlaista lisäravinnebisnestä.
Mutta ei Outsiderin mukaan.
Ja jännästi siirsi löpinöidensä vastuun googelille, johon olisi voinut hetikin jo ohjata linkillä, jos olis terveet kivekset ja vilpitön mieli. Minä kyllä ihan varta vasten kielsin jo aiemmin googelin käytön, koska a) ei anna puolueetonta tietoa tilanteesta ja b) ei tosiaankaan tiedä syntyvyydestä.
Naisten oikeudet ja koulutus (molemmille sukupuolille) on ainoa asia, mikä outsiderin puheista on totta.
Ja Outsider jätti tapansa mukaan vastaamatta kysymyksiini. Hän kyllä osaa arvostella, jopa moraalisesti. Mutta ei ole miettinyt ensimmästäkään ratkaisua, tai edes kyseenalaistanut omaa "hyvän ihmisen" imagoaan.
Sitä suuremmalla syyllä suosittelen matkaa vapaaehtoistyöhön esim. Afrikkaan. Siellä tarvitaan ihan kaikenlaisia ihmisiä, ja Outsiderhan olisi ihan mahtava ihminen opettamaan kuinka elämä on kukkasia ja ihanaa. Luultavasti hän osaisi sanoa jotain viisasta myös silloin, kun 6-vuotiaan orvon pikkumiehen ruumis löytyy ojasta.
Mutta minä kun sitä olenkin tämmöinen persu-rasisti, niin en oikein osannut muuta kuin itkeä. Krokotiilinkyyneleeitä, tottakai, koska Outsider sen kohta todeksi sanoo.
Mutta mihin tämä maailma menisikään ilman Outsidereita? Varmaan vielä useampi lapsi ja nainen kärsisi ymmärryksen ja viisauden puutteesta.
No jaa, noissakin väitteissä on lähdeviitteensä.
Toinen lähde: https://ourworldindata.org/life-expectancy/
Tuon mukaan vuonna 1845 viisivuotiaaksi asti selvinneen keskimääräinen eliniänodotus oli 55 vuotta, kun taas vastasyntyneen vastaava oli vain 40 vuotta.
No ymmärrätkö?
Vai pitääkö selittää?
Tässä vain osa totuutta:
http://maailma.net/artikkelit/koyhimpien_elinajanodote_kasvanut_jopa_20_vuotta
Mitä hyötyä on estää synnytys- ja lapsivuodekuolemia? Lisää suita, joille ei ole tarjolla koulutusta, tai ei edes välttämättä ruokaa..
Ongelmaan pitäisi tarttua toisesta suunnasta: aikuisista ja lapsista. Jos näin olisi tehty jo silloin 60-luvulla, ei tilanne olisi näin paha.,
Ei väestönkasvu ole pohjimmiltaaan mikään ongelma. Maapallon resursseilla elätetään tietty määrä jengiä ja se on sitten siinä. Maapallo säätää väkisin ihmisten määrän sille sopivaksi. Tietenkin esim. Afrikan jatkuvä hyysäys on täysin turhaa ja hyödytöntä esim. eurooppalaisten kannalta. No, nyt sitten saadaan nauttia YK:n ja muiden paskajärjestöjen syöttämien vyörystä Eurooppaan.
"Maapallo säätää", eiole säätänyt enää yli puoleen vuosisataan, Ja virheellistä unelmaa Euroopasta ei säästellä.
Ja toisaalta joka ikisessä Euroopan maassa on hyeenat valmiina. Siivousfirmat ekana, usein vieläpä "vihreinä ja maahanmuuttomyönteisinä". Totta vitussa, kun saavat rahaa joka puolelta, vaikka se työntekijä on vailla kaikkea.
Sanonko firman, joka on Helsingissä aika iso, ja tekee tätä? Ja on tehnyt tätä ikuisuuden?
Enpä sano, mutta taidan ilmoittaa eteenpäin. Isompi ilo.
Tuo tuntuu uskottavammalta. Ei ole matemaattisesti mahdollista, että pelkästään lapsikuolleisuus poistamalla eliniänodote hyppää jostain 25:sta yli 70:een. Kaupunkien duunareilla elinikä oli toki lyhyempi kuin tuo 50 ja risat.
Olet ehkä kuunnellut liikaa jotain Pentti Linkolaa, joka ei myöskään tosiasioista kauheasti piittaa. Syntyvyys laskee maailmalla kaiken aikaa, eikä ole enää paljon yli sen tason, että väestö ei enää kasva, mikä lienee noin 2.1 lasta/nainen.
http://data.worldbank.org/indicator/SP.DYN.TFRT.IN?
Lähde?
Eliniänodote ei hypännyt lapsikuolleisuuden poistamalla 25:stä 70:en, vaan 40:stä 55:een.
Niinhän+minä+sanoin.+Tuolla+lisää+tietoa.+Pahimmillaan+61%+ihmisistä+kuoli+ennen+5.+ikävuottaan.+Toisaalta+pahimmillaan+Liverpoolissa+työläisten+keskimääräinen+elinikä+oli+niinkin+korkea+kuin+15v.+Tästä+voi+laskea+maksimaalisen+odotettavan+eliniän+sellaiselle,+joka+selviää+5-vuotiaaksi:+15v/+(1-0.61)+=+38v.
En ehkä lähtisi vetämään kovin kummoisia johtopäätöksiä tuon sivun luvuista. Ne koskevat vain tiettyjä alueita tiettynä vuonna, eikä ole selvää, mitä noihin lukuihin on otettu mukaan. Emme edes tiedä, kuinka monesta ihmisestä keskiarvo koostuu.
Jos sinusta tuo lasku on sinusta järkevä, pidät varmaan myös Rutlandshiren tulosta 38v/(1-0,61) = 97 v järkevänä.
En usko, että lapsikuolleisuus on suurinta siellä, missä on korkein keskimääräinen elinikä.
Ei maapallo ole viellä ähelläkään tilannetta jossa voitaisiin todeta jengiä olevan liikaa. Hyvin on ruoka riittänyt ja riittää jatkossakin. Joten säätämistä ei ole siis vielä tapahtunut kun resurseja on riittävästi.
Laskusi on puhdasta höpöä, koska se käyttää yhtä lukua sieltä ja toista täältä ilman mitään takeita niiden vastaavuudesta.
Se kertoi maksimaalisen odotettavissa olevan eliniän liverpoolilaisilla duunareilla, jotka elivät yli 5-vuotiaaksi. Otetaan korkein mahdollinen lapsikuolleisuusprosentti, oletetaan että he kuolivat 0-vuotiaina (laskee keskielinikää maksimaalisesti), ja muutetaan keskielinikää vastaavasti
Tuo sinun "korkein lapsikuolleisuusprosenttisi" on keskiarvo kaikista Bostonin irlantilais-katolisien slummien asukkaista.
Siksi toisekseen käytät alinta mahdollista eliniänodotelukua puolustaaksesi aikaisempaa väitettäsi "Harva duunari eli yli 40-vuotiaaksi", jota edes itse lainaamasi kohta ei silloinkaan tukenut, koska siinä puhuttiin keskimääräisen eliniänodotteen olevan 45 vuotta, mikä normaalijakaumalla tarkoittaisi sitä, että yli puolet duunareista eli "yli 40-vuotiaaksi".
Rutlandshiressa duunarit elivät keskimäärin 38-vuotiaiksi (lapsikuolleisuus mukaanlukien), mikä on yli tuplat tuosta Liverpoolin luvusta.
Maaseudulla elettiin pitempään. Kaupunkien työväenluokan elinikä oli todella lyhyt.
Lähde?