Minulla oli hieno yli kolme vuotta kestänyt salasuhde omalla tahollaan myös naimisissa olleeseen naiseen. Suhde pysyi koko ajan tuoreena ja kiihkeänä. Siinä oli muitakin tasoja kuin seksi.
Rakastajattareni erosi miehestään. Itse en halunnut erota. Edessä oli vääjämättä suhteemme loppu. Ymmärrän, että rakastajattareni haluaa itselleen miehen kokonaan, nyt kun siihen on mahdollisuus.
Minuun sattuu ja surettaa. Onko kenellekään käynyt samoin? Miltä teistä on tuntunut?
Rakastajattareni erosi miehestään. Itse en halunnut erota. Edessä oli vääjämättä suhteemme loppu. Ymmärrän, että rakastajattareni haluaa itselleen miehen kokonaan, nyt kun siihen on mahdollisuus.
Minuun sattuu ja surettaa. Onko kenellekään käynyt samoin? Miltä teistä on tuntunut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuules särkynyt Timppa. Et kai ihan tosissasi kysy? Tässä kohtaa sinun kuuluu ihan itse ja yksin kantaa seuraamukset ja se on nyt se kipu ja suru. Saisitkohan vaikka vaimoltasi nyt sympatiaa, empatiaa ja lohdutusta? Vai olisiko pitänyt hakea sitä jo aiemmin ennen kuin tuohon ratkaisuun päädyit? En minä sinua tuomitse, mutten ymmärrä ettet itse ole jo sitä itsellesi tehnyt. Vaimonko nyt sitten tästäkin pitää kärsiä, kun sinä vain teet surutyötäsi ja hänkin tästä joutuu sivussa kärsimään? Ole mies ja osta sille vaikka lomamatka ja sinne kaunis etelänpoika seuralaiseksi, ettei sen tarvi sinun surunaamaa katsella ja lohduttaa kaiken tekemäsi päälle. Ei sillä. Tunteet ne on sullakin ja pitkä tie niitä työstää. Älä vaan pidä yhteyttä, jos vaan voit, että menee nopeammin ohi muidenkin kärsimys. Pahimmassa tapauksessa vieläö masennut ja ihan omaa syytäsikin vielä.
Mitä suotta valitat? Oon kuullu, et miehet aina sanoo jos joku asia menee pieleen, et ei kanzi stressaa. Laittaa vaa uutta matoa koukkuun.
Mulla loppui myös salasuhde joka perustui vain seksiin ja hellyyden antoon, kumpikin meistä oli myös suhteessa ja kylmässä sellaisessa. Sitä saimme mitä haimme mut kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kumpikaan ei kärynyt mutta sen hetkinen tilanne vain muuttui.
Minullekin oli naimisissa ollessani parisen vuotta kestänyt salasuhde. Aluksi olin ihan oikeasti, ellen nyt ihan rakastunut (vaikka siltä tuntui..) niin täysin hullaantunut salamieheen. Teimme paljon muutakin yhdessä kuin sekstailimme. Mutta miten sitten kävikään? Erosin miehestäni. Oli paljon järjesteltävää ja kaikenlaista touhua. Lähisukulaiseni kuoli. Eli lisää järjesteltävää sekä surua. Tapaamiset salamiehen kanssa jäivät vähemmälle. Tavatessamme tunsin vain väsymystä kaikkeen. Halusin olla rauhassa uudessa kotonani. Kolmen kuukauden päästä erostani erosin myös rakastajasta. Hän ei sitä halunnut, mutta minkäs sille voin.