Voiko rakkauden loppumiseen olla syynä masennus, stressi ja alemmuudentunto? Onko rakkautta ollutkaan miehen puolelta, jos vaimon uralla etenemisestä ei voi iloita vaan mitä todennäköisemmin kadehtia? Keskustella ei voi mistään ja ulkopuolisen tarjoama keskusteluapu ei kiinnosta. Miestä kiinnostavat tällä hetkellä vain
tietokonepelien pelaaminen, entiset ( nykyisin eronneet ) poikakaverit yms. Muutos tapahtui kuin salamaniskusta.Mies nöyryyttää puolisoaan uhkaamalla avioerolla, mutta ei tee asian eteen mitään, vaan pikemminkin ärsyttää vaimoaan saadakseen hänet tekemään lopullisen päätöksen. Mutta se joka aloittaa, vieköön asian loppuun saakka ja kantakoon vastuun myös tulevaisuudessa.
tietokonepelien pelaaminen, entiset ( nykyisin eronneet ) poikakaverit yms. Muutos tapahtui kuin salamaniskusta.Mies nöyryyttää puolisoaan uhkaamalla avioerolla, mutta ei tee asian eteen mitään, vaan pikemminkin ärsyttää vaimoaan saadakseen hänet tekemään lopullisen päätöksen. Mutta se joka aloittaa, vieköön asian loppuun saakka ja kantakoon vastuun myös tulevaisuudessa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Alemmuuden tunnolta tuo nyt kuulostais.
Omaa huonoa oloa paetaan koneen pariin.
Ja siinä olet oikeassa, että kuka erosta alkaa puhumaan, sen loppuun vieköön.
Koska jos sinä haet eroa, hän voi huoleti laittaa kaikki ongelmat sinun syyksi, ja näin paeta itseään ja omia ongelmiaan.
Jaksamisia sinulle.
vietin aikaani omassa yrityksessä joka menestyi hyvin ja muutakin tapahtui sellaista, että aviomiehen oli vqaikea sulattaa. Lopulta kävi niin, että ero tuli koska en halunnut olla mikään kynnysmatto ja tapella omasta elintilastani. Äijä kysyi viime töikseen ennenkuin erottiin, että luuletko, että hän on luuseri. Tuumasin vain, että hommaa itselles kunnon patja jolla saat maata. Ja se hommasikin, kahden lapasen yksinhuoltajan, varmasti pysyy kotona ja on kiinni kuin takiainen kun jonkun saanut kiikkiin. Miksi lienee hälle tullu ero lastensa isästä, kempä tietää.
No jaa, olen itsenäistynyt jo niin paljon, että miesten neuvot alkavat ottamaan hattuun.
Korjaan jopa autoni itse. Joo.. aika vaikea löytää sitten elinkumppania ja elämänsulostuttajaa, pelkäksi leikkikaluksi vain ei oikein riitä.
lapanen.. siis lapsen.. :)))
Voi että kun taas vedetään yh,tä halvalla.
Onko oikeasti pakko???
Entä jos he ovat oikeasti onnellisia keskenään???
Entä jos tämä yh oikeasti kunnioittaa ex miestäsi, niinkun sinä et näyttänyt tekevän????
Entä jos nainen on oikeasti kotona viihtyvä ihminen ja haluaa pitää miestä vertaisenaan????
Mikä syy sinulla siiis on katkeroitua?????
Anna heidän olla onnellisia.
Minulla on kolme lasta ja olen yh.
Eikä minulla todellakaan ole tarvis saada ketään kiikkiin!!!!
Mut alkaa pikkuhiljaa satuttaa nuo yh jutut.
Meilläkin on oikeus elää ihmisarvoista elämää!!!!
Meillä monella on taustalla rankka ero.
Eikä minulle tulis mieleenkään ottaa ketätahansa.
Kyllä elämä opettanut, ettei ensinmäistä ehdokasta noin vain huolita.
Miksi meitä oikeasti täytyy satuttaa vielä lisää, vaikka emme yksin ole tähän tilanteeseen itseämme saattaneet???????
MIKSI?????
Eikö se jo riitä, että monia meistä ollaan piesty liiton aikana???
Miksi jatkaa sitä sitten vielä kanssasisarten toimesta???
Minä en ainakaan yksin lapsiani ole tehnyt.
Tulipa purkauduttua, kun ampu taas yli, yh,n solvaaminen.
Itse erosin hyvin vaikeasta liitosta jossa vaimoltani en saanut arvostusta ja rakkauskin oli kortilla. Olen löytänyt naisen rinnalleni jonka kanssa kunnioitamme ja arvostamme toisiamme ja rakkaus on jokaisessa arkipäivän tekosissamme. Se että hän on yksinhuoltaja ei tee häntä tuollaiseksi jona yleistäen parjaat äitiä ja isiä jotka yksistään perheen arkea vetävät. Mutta ehkä se kertoo jotain sinun arvomaailmastasi ja katkeruudestasi ettet pystynyt miestäsi pitämään. Toivottavasti jonain päivänä heräät. Onnea kuitenkin !
ehkä äijäni kaipasi perhettä ja arkea ja sun muuta mutta toisaalta tuntu siltä että jos siihen olisin hankkinut lapsia , niin olisin saanut yksin huolta kantaa niistä, miehellä oli kaikenlaista menoa.
No jos sillä nyt on se lapsi katras, niin tuskin käy New Yorkissa, Kiinassa, ym.
Elämän helppous? Mitä se on? Mitä loppujenlopuksi se minun exäni haluaa elämältään. Joskus tuntui vain siltä, että joku vain kotona odottaa kun herra on matkoillaan. Riitti minulle, lähdin elämään elämään omaa elämää.
vaan tässä on kaksi ihmistä. Jos olisin tehnyt lapsia, olisin vielä katkeroituneempi, koska olisin joutunut hoitamaan heidät aivan yksin, siitä oli puhetta. Miehissä on eroa eikä kannatte syyllistää ketään.
Minun arvomaailmani on se, että kun on perhe siitä huolehditaan yhdessä mutta tässä tapauksessa MINÄ olisin ollut vastuunkantaja. Ei oikein huvita kun voi kehittää uraakin. Ja mikäs villakoira minä olen kotona? Asioita pitää miettiä puolin jos toisin!
palaappa omaan elämään, miksi et kyennyt pitämään lastesi isästä kiinni?. Helppo kai se on syyllistää muita mutta mietippä omaa elämääsi. Mitäs teit väärin?
3 vuotta liian kauan otin nyrkin iskuja vastaan, lasten parasta ajatellen.
Sen tein väärin.
sama se on nyrkin isku kuin olla vagumissa eli tyhjiöpakatussa elämässä, aivan sama.
Erot on aina ikäviä ja satuttavia.
Pyydän anteeksi purkaustani.
Oli kohtuuton.
Sattui nyt kolahtamaan väärään aikaan esitetty yh, kirjaimet.
En vähättele yhtään kokemustasi.
Hyökkäsin väärän henkilön kimppuun, kun olisi pitänyt tutkia ensin omaa sisintään.
Tarkoitus ei ollut pilata sinunkin päivääsi.
vastaavan kokeneena muutama sana asiasta. Nuo mainitsemasi asiat ovat varmasti vaikuttaneet ja vaikuttavat vieläkin hänen käyttäytymiseensä, mutta rakkauden loppumisen kanssa niillä ei mielestäni ole mitään tekemistä, nimittäin ei se rakkaus kertakaikkiaan voi sieltä sisimmästä minnekään hävitä ainakaan noin yhtääkkiä. Meillä vaan oli tilanne käänteinen, eli vaimo alkoi oirehtimaan juuri vastaavasti, eikä saanut otettua takaisin mieltään ja vei eron loppuun saakka. Tässäkin tapauksessa masennus ja muut keski-ikään liittyvät ongelmat diagnosoitiin mutta kuitenkaan hän ei itse myöntänyt että ne hänen olotilaansa vaikuttavat , vaikka esimerkit ja tutkimukset kuinka vahvasti näin osoittavat.Omat henkilökohtaiset ongelmat ja paineet (opiskelu, työ,sairastelu ym.) eivät varmasti omalta osaltaan ole tilannetta helpottamassa ja saattavat johtaa juuri kuvaamasi mukaiseen kadehtimiseen mikäli toinen osapuoli omissa yrityksissään tai pyrkimyksissään onnistuu. Tilanne on vakava mutta ei vielä toivoton. Oikealla hoidolla ja asioiden käsittelyllä se kyllä saadaan kuntoon, mutta se edellyttää miehesi osallistumista täysillä prosessiin. Tärkeintä on nyt saada hänet ymmärtämään että tilanne juontaa hänen omasta elämäntilanteestaan, ja että hän on avainasemassa ongelman ratkaisussa.
Itse koin viime vuonna paljon vastoinkäymisiä ja väsyin niiden alla. Jälkeenpäin ajatellen, mieheni varmasti tuki minua kaikin keinoin, mutta kun itse on eksyksissä niin mikään ei auta. Mutta tämä kaikki sai aikaan sen, että ero tuli. Nyt yritän miehelleni kertoa asioista, niin ei enää kiinnosta. Hän ei pysty ymmärtämään, että en ole ollut oma itseni ja olin aivan eksyksissä. Tosin sitten ajattelen, että tosi rakkaus kestää kaiken, myös sen, että toinen käy tuollaisia vaikeuksia läpi....Joten ehkä hän ei ollutkaan minulle se oikea.
minkätyyppisistä vastoinkäymisistä ja tuntemuksista kohdallasi oli kysymys? Oliko tunteesi miestäsi kohtaan kateissa ja yleensäkin positiivisuus muihinkin asioihin. Kuinka kauan pahanolontunteesi kaikenkaikkiaan kesti? Luuletko että oireet kohdallasi liittyvät johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen , keski-iän kriisiin , tai vastaavaan. Vaikeita kysymyksiä, mutta varmasti todella tärkeitä tietoja monelle jotka painiskelevat vastaavien tuntemusten myllerryksessä ja uskon todellakin että heitä on paljon! Miksi luulet miehesi kärsivällisyyden loppuneen, kauanko hän eron jälkeen olisi ollut vielä valmis luottamaan , että muutos kohdallasi normalisoisi tilanteen?
jos siitä olisi apua jollekin. Pitkä tarina, mutta ensin menetin työpaikan, jonka jälkeen jouduin taistelemaan työtpäivärahasta, tein opiskeluja loppuun, etsin uutta työpaikkaa....Pieniä juttuja, mutta kaikki yhdessä...Mikään ei tuntunut onnistuvan!Väsyin ja usko kaikkeen meni. Ihmiset ympärillä huomasivat, että en ollut oma itseni, mutta vaikea siinä oli kenenkään tehdä mitään. Noiden asioiden myötä jouduimme siirtämään omia unelmiamme mieheni kanssa ja alkoivat parisuhteen ongelmat nousta selvemmin esille. Olin samalla kriisissä ja eksyksissä. Rakastin miestäni, mutta rakkaus ilmeni aivan väärin keinoin. Ajauduimme yhä syvemmälle riitoihin ym. Sain työpaikan, mutta oli liian myöhäistä. Olimme liian pitkällä. Muutin pois kodistamme ja ero vireille. Keskityin saamaan asiat kuntoon ja sillä välillä mies päätti, että paluuta ei ole. Nyt olen aivan rikki, koska kieltämättä minä siitä erosta puhuin, kun kaikki asiat olivat sekaisin. Kaduttaa, mutta kaiken tämän onnettomuuden keskellä tiedän, että olen selvinnyt jostain, mitä en olisi ikinä uskonut joutuvani käymään läpi. Viime vuoteen mahtui kaikki ihmisen elämän suurimmat stressin aiheuttajat: työpaikka, opiskelujen loppuunvieminen, muutto, ero. Toisaalta on hieno tunne, kun voi kertoa, että hymyilyttää jo, ja maailma on täynnä hienoja asioita, mutta toisaalta kun tulee tyhjiä hetkiä, niin tietää, että sillä oli kova hinta: menetin maailman rakkaimman ihmisen, kun en tiennyt miten selvitä omista asioista. Joka päivä toivon, että hän ymmärtäisi, että olen jälleen oma itseni ja rakkaus on olemassa. Mutta eihän toista voi omista...Mutta kumpa!