Miksi lähes kaikki pettävät puolisoaan,
Onko se ihan normaali ilmiö vai mikä on vialla.
Muuten kaikki ihan hyvin.
Onko se ihan normaali ilmiö vai mikä on vialla.
Muuten kaikki ihan hyvin.
Petetty puoliso
adamarisa
861534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Mistä päättelet, että lähes kaikki pettävät puolisoaan?
Miten kaikki voi muuten olla hyvin, silloin kun puoliso käy vieraissa?
Patologinen pettäjä tekee sitä jatkuvasti,
vaikka sanoo olevansa tyytyväinen puolisoonsa ja elämäänsä, näin se vaan menee..
No oli sitten pakko ottaa se patologinen pettäjä?
_Kaikki_ eivät tee mitään samalla tavalla tai samoista syistä. Lähes kaikki on yhtä mahdoton käsite. Jos sulla on ongelma, tartu siihen ja ratkaise se. Älä yleistä tai syytä muita. He eivät liity tähän tapaukseen.
En kuule sattunut tietämään enkä edes kuvittelemaan mitään pettämistä, niin täydellisen tuntuista oli elämä.
En syytä ketään muita, tuttavapiirissäni on vaan tosi paljon petettyjä ihmisiä, jatkuvasti
kuulee tätä samaa..
Koska liha on heikko
Koska lähes jokaisessa parisuhteessa seksi vakiintuu vanhoihin uomiinsa
Koska ihminen on perso kehuille
Koska ihminen ei ole luonnoltaan yksiavioinen
Koska tilaisuus tekee varkaan
Koska puolisosta on voinut tulla vastenmielinen
Siinä ne tärkeimmät, kuka haluaa katsoo vanhaa elokuvaa aina vaan uudestaan, vähän ehkä eri asia mutta kuitenkin jospa se elämänkumppani ei vaan enää millään tasolla saa kiihottumaan toista eikä kehtaa sanoo, on kuin kaveria katsois.
Niin, ainoastaan heikot, surkeat, elämästä vastuunkantamattomat ihmiset pettävät!
Ihmiset jotka eivät pysty katsomaan itseään, elämäänsä ja kumppaniaa kylmästi silmästä silmään todeten muutoksen edessä. Se pelottaa, hirvittää, ahdistaa ja jopa järkyttää ja siksi laitetaan silmät kiinni, kaivetaan kasa matalia, alhasia, tekosyitä joilla oikeutetaan vääräksi tiedetty toiminta. Ja tämä on FAKTA!
Ei tosiaan ole fakta.Erittäin yksipuolinen yhden ihmisen ehdoton näkemys asiasta.Juuri tuollainen mentaliteetti "olen ehdottomasti oikeassa,muista viis" tuhoaa parisuhteen.
Aika ironista että sanot minun mielipidettä yksipuoliseksi ja parisuhteen rikkovaksi, pettäminen kun ei stiä ole.
Mutta, laita vain silmät kiinni elämässä muissakin asioissa mutta, älä ihmettele miksi asiat menee solmuun ja pieleen, kumpanitkit jättää aina uudestaan ja uudestaan.
Parisuhde on mahdollista rikkoa muutenkin kuin pettämällä, ja aika usein se pettäminen onkin seurausta siitä että sisäisesti se parisuhde on jo rikkoutunut.
Siksi, että alkuhuuman jälkeen tulee aina se arki. Arki voi olla monille tylsää ja ikävää, kun "ei tapahdu mitään". Sitten sitä jännitystä ja uutta alkuhuuman kaltaista viehätystä lähdetään hakemaan muualta tai muilla keinoilla.
Meillä rikottiin tuo harmaus, tosin vasta toisen uskottomuuden jälkeen, mutta parempi niin kuin että olisi erottu. Hullaannuttiin ja hupsuteltiin, rakastuttiin uudestaan toisiimme. Tekniikka oli sama, kun salarakkaan kanssa, vaikka siis toista ei salassa tarvinnutkaan pitää, vaan ihan vierellä ja näytillä.
Järjestimme yllätyksiä toisillemme, teimme jotain normirutiineista poikkeavaa, lähdimme yllättäen jonnekin toiseen kaupunkiin päiväksi tai yöksi. Joskus toteutus oli, että toinen sanoi, mitä pakkaa mukaan ja hän tulee hakemaan, eikä toinen tiennyt edes paikkaa. Joskus taas irtirepäisyn ajankohta ja -paikka oli selvät etukäteen molemmille. Mitä teimme? Juttelimme, katselimme, nautimme toisistamme ilman näkymää arkeen, että tuo ja tuo pitäisi tehdä ennenkuin voi mihinkään lähteä jne. Sitkuelämä muuttui toisenlaiseksi elämäksi ja nautimme lopulta mutkien kautta toisistamme tietäen ne heikot kohdat. Nyt osaamme hoitaa parisuhdettamme, kun harmaus jyrää alleen.
Just näin se pitäisikin hoitaa, siis mieluiten tosin ennen syrjähyppyjä tai molemminpuolista kyllästymistä.
Meillä on kans tuo metodi, että ei sen perusarjen tartte olla mitään tylsää. Vaikka asiat rullaavat tasaisesti omalla painollaan ja perusrutiinit pysyy samoina, voi silti tehdä omasta ja toisen päivästä tai viikonlopusta tms. sellaisen "erilaisen" ja innostavan. Meillä se toimii vaikka silleen, että katsotaan yhdessä joku leffa päivänä, jollaisena ei yleensä katsota mitään leffoja. Sitten voidaan keskustella siitä. Tai mennään syömään jonnekin, käydään kävelyllä jossain ihan muualla (ajetaan vaikka toiseen kaupunkiin). Voi lähteä minireissuun tai mennä vaikka kylään. Yhdessä neljättä vuotta, eikä vielä ole yksikään päivä ollut tylsä ja harmaa. Toivottavasti ei ole tulevaisuudessakaan - tai jos onkin, niin toivottavasti osataan repäistä ja piristää sitä päivää sitten. :) Itse en ainakaan halua erota tai pettää, vaan päästä yli niistä mahdollisista "tylsistä ja/tai vaikeista" hetkistä.
Pettäminen voi tuoda joskus hyvääkin, niin kävi omassakin suhteessa kun puhuttiin asiat...seksi muuttui samanlaiseksi kuin alkuaikoina, leikittiin ja vähän kokeiltiinkin. Pitää vain nähdä vähän vaivaa sen eteen, ei se pikainen yhden asennon hetki kymppiuutisten jälkeen puolipimeessä peiton alla riitä se tappaa varmasti viimeisetkin halut ja ilon seksistä. Eli pettäminen ei aiheuttanut eroa, takana jo yli 25 vuotta yhteiseloa.
Hah! Kerro sitten, kun olette olleet 15 vuotta yhdessä ja lapset estää lähes totaalisesti ex tempore jutut ja toisen muoliskon vartalokin on kuin säkki työkaluja.
No siis 40 mittarissa, että tuskin niitä lapsia enää tässä vaiheessa tulee.. No säkkikroppa kyllä hankinnassa jo kovaa vauhtia. <3
Kait sitä harmaata arkea voi sitten joskus rikkoa niinkin, että mennään johonkin mummojumppaan hyllymään yhdessä ja sitten nauretaan keskenämme, kuinka säkkikropat hytkyi taas.
Mitä tulee niihin, joilla on niitä lapsia, niin kyllähän niittenkin kanssa voi jotain kivaa kait tehdä. Tosin itse en just tästä syystä koskaan halunnut mukeloita, etteivät rajoittaisi extempore-menemisiä.
Mistään tylsästä arjesta ei meilläkään ollut kyse, matkusteltiin paljon ja kuljettiin..
Yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli paljon, hauskaa oli useimmiten, lapset jo omillaan.
Sitten vaan kun selvisi että toinen on pettänyt, oli kuin matto ois vedetty alta, kaikki koko eletty elämä romuttui.
"Hah! Kerro sitten, kun olette olleet 15 vuotta yhdessä ja lapset estää lähes totaalisesti ex tempore jutut ja toisen muoliskon vartalokin on kuin säkki työkaluja."
No meillä jo yli 20 vuotta yhdessä, lapsia kotona ja vartalotkin jo tukevasti keski-ikäisessä kuosissa. Siltikin peiton alla touhuillaan vähän väliä. Ei vaikutusta asiaan jos muuten parisuhde on kunnossa ja rakkautta riittää.
Siellä jokin vannoutunut lastenvihaaja ja pinnallinen paskapää kirjoittelemassa?
En itsekään halua omia lapsia, mutta ei ne lapset nyt mikään totaalinen este ole oikeastaan millekään elämässä. Ehkä vähän enemmän joutuu käyttämään luovuutta ja viitseliäisyyttä, jotta voi tehdä asioita muksujen kanssa (tai ilman, jos saa ne jonnekin hoitoon).
Mitä taas noista "työkalusäkki" vartaloista.... luuletko kenties, että kaikkien ihmisten vartalo muuttuu "läskikasaksi"? Voin kertoa semmoisen totuuden, että ei muutu, jos siitä viitsii pitää huolta. Toisekseen, luuletko, että kaikki ihmiset ovat niin pinnallisia kuin sinä pieni paskapää, että seurustelevat vain ulkonäön takia? Kyllä (luojan kiitos) suurin osa ihmisistä kasvaa yli tuosta lapsellisesta ulkonäköpinnallisuudesta ja alkaa nähdä ihmisissä muutakin, kuin pelkän "hyvännäköisen perseen ja pyykkilautavatsan". Ikävää jos sinä et vielä ole kasvanut siitä vaiheesta aikuiseksi. Ja vielä ikävämpää, jos olet jo kasvanut fyysisesti aikuiseksi, mutta jämähtänyt sinne teinin tasolle ulkonäkökeskeisyyksinesi.
---
Sitten vielä ALOITTAJA! Osanotto typerän puolisosi toilailujen johdosta. :( Pettäminen aina väärin, puolisosi on paskapää, koska teki niin.
"En itsekään halua omia lapsia, mutta ei ne lapset nyt mikään totaalinen este ole oikeastaan millekään elämässä."
Sitä ei tajuakaan, ennen kuin on omia lapsia. Lapset muuttavat elämän täydellisesti.
Hoida unelmasi alta pois ennen lasten tekoa.
"Sitä ei tajuakaan, ennen kuin on omia lapsia. Lapset muuttavat elämän täydellisesti."
Kyllä mutta yleensä aika eri tavalla kuin on ajatellut. Monta asiaa pystyy tekemään joita ei ajatellut olevan mahdollista ja moni mahdolliseksi ajateltu asia ei ollutkaan lopulta mahdollista.
Lapset myös muokkaavat paljon sitä, mitä elämätä lopulta haluaa eli monia ennen tärkeä asia ei olekaan enää niin tärkeää.
Eipä tunnu mukulat esteeltä suurimmalle osalle niistä, jotka tuovat niitä mukanaan pilaamaan niin juhlat, matkat kuin ravintolakokemuksetkin. Kiva istua viereisessä pöydässä/penkissä tai yrittää juhlia jonkun luona, saati omissa juhlissaan, kun aina sinne joku ei-niin-rajoittunut yksilö roudaa ne pentunsa mukanaan sotkemaan, kitisemään, kiljumaan, vinkumaan, aiheuttamaan vaaratilanteita (kerran meinas koko tarjoilupöytä kaatua, kun pari lasta riehui vaikka kielletty oli) ja muuten vain häiritsemään.
Kunpa ne oikeasti rajoittaisivatkin vanhempia siinä määrin, etteivät toisi niitä mukanaan. Tai eivät tulisi itsekään, jos ei löydy hoitopaikkaa. Joku lentokone, bussi tai junakin, jossa istuu samassa osastossa kiljuva ipana..
En näitä muita juttuja kommentoi, mutta toi viimeinen virke "hoida unelmasi alta pois ennen lasten tekoa", on paras virke ja ajatus, jonka oon kuullut...sanotaan viimesen viiden vuoden aikana. Hyvin sanottu ja ajateltu. Kiitos tästä.
Nykypäivää että puoliso käy sen arjen harmauden keskellä haeskelemassa väriä elämään. Siitäkin selviää kun keskustelette asioista. Ei se pelkkä seksi kaada pitkää liittoakaan. Meitä on kuule monta petettyä puolisoa. Niin kauan kun löytyy noita kakkosnaisia jotka tietäen antavat niin ukkomiehet käyttää tilaisuuden. Keskustelkaa ne syyt siihen miksi haluaa väriä elämään. Muuttakaa teidän suhdetta jotta selviydytte. Ne kakkosnaiset joita taas huijataan eikä ole tietoinen toisen olevan varatun niitä ei passaa syytellä.
Lähes kaikki on kyllä väärä termi kun ei pettäminen ole niin yleinen ilmiö kuin ympäröivä maailma seksillä kyllästetyn median kanssa antaa kuvan. Syynä pettämiselle on kuitenkin usein pettäjän henkinen lapsellisuus, heikko sosiaalinen älykkyys ja silkka itsekkyys. Kun arki ja suhde vakiintuvat, alkaa naapurin puskat sitten näyttää paremmalta ja heikot yksilöt siihen sortuvat (kyllä, pettäjät ovat heikkoja raukkoja). Terveissä suhteissa asioista puhuttaisiin ja niihin etsittäisiin yhdessä ratkaisumalleja. Useat parit eivät tähän kykene ja osapuolet valitsevat sitten selibaatin ja pettämisen välillä. Kumpikaan ei ole sen arvoista ja siksi ainakin omasta mielestäni ero on paras vaihtoehto jos asiat eivät keskustelusta huolimatta suju.
Lahes kaikki pettävät. Kaikki eivät petä järjestelmällisesti, mutta satunnaisesti pettävät lähes kaikki.
Tuollako yrität vaimentaa omaa huonoa omaatuntoasi?
Se on kuule yleisempää tuo pettäminen kuin luullaan. Ne jotka kiinni jäävät ovat naurettavia. Pitää osata nämä salasuhteet. Typeriä ihmisiä kun riittää. Kyllä yhtäkin salasuhdetta tässä seurattu ja " juttuja kuullut on säälittävää. Toisaalta nyt en ainakaan minä alkaisi niin sanotuksi kakkoseksi milloinkaan. Hirveitä juttuja kuulee. Ette usko kuinka moni naureskelee noille salasuhteilijoille. Tottahan nyt varattu kulkisi eronneen kotona " kahvituksilla ihan vaan kaverina. Juu juu uskotaan! Näin se menee ja julki tulee suhteilut. Tämä on pieni maa ja tutuiksi löytyy yllättävistä paikoista. Muistakaa päivää tämä kun " salaa nyt suhteilette!
Ei todellakaan kaikki petä puolisoaan. Suuri osa niistä, jotka eivät petä ovat seksuaalisesti haluttomia ja tyytyvät muutenkin vähään. Monet jopa elävät elämänsä peläten puolison pettämistä ja/jättämistä. Ihmisillä on verraten paljon hylätyksi tulemisen tunnelukkoa.
Otan vielä sanaan "pettää" kantaa. Nuorempana ajattelin pettämisen vain sekstailuksi toisen kanssa. Kun tietoisuus karttui, niin pidän esim. taloudellista pettämistä paljon pahempana. Samoin henkistä pettämistä. Mutta henkisyydellä en tarkoita ilakointi tai avautumista sivistyneesti jollekin kolmannelle luotettavalle ihmiselle. Henkisellä pettämisellä tarkoitan henkistä väkivaltaa. Sitä tapaa merkillisen usein näillä palstoilla. Outoa miten kurjissa suhteissa ihmiset suostuvat elämään (ja syyttämään siitä puolisoa).
Kyllä niitä riitoja on monenlaista. Mustasukkasuudestahan se lähtee.
Kun aloitetaan pienillä riidoilla ja viedään se henkiselle tasolle kaikki monimutkastuu. Voi siis kärjistyä pettämisiin. Mutta ehkä se sopu sitten löytyy tai voi olla että on parempi irtaantua ja vieroittautua takas sinkuksi. Omasta mielestäni näin on parempi jos tuntuu sille että toinen teoillaan ajaa sinut hulluksi. No rajat on oltava kaikella.
Ehkä kyse on siitä ettei 'parisuhdetta' arvosteta, hiukan sama ilmiö kuin se vanha sanonta : Ruoho on vehreämpää aidan toisella puolella.
Jenkeillä on sellanen tapa että Kaikkee Täytyy Kokeilla Kerran.
Vaarallinen tapa ajatella juu.
Ilmeisesti tällä palstalla liikkuvista suurin osa uskoo pettämiseen ja että se on hyväksyttävää ja se oikea tapa elää. Koska " kaikki muutki".
Onneksi suurin osa ihmisistä avioituessaan älyävät mitä avioliitolla tarkoitetaan ja miksi huolellisesti ja harkiten puolison valinnan jälkeen kumpikin tajuaa miten tärkeää on kunnioittaa yhteiskunnan pienimmän solun - perheen- arvoa, miten tuo kunnioitus ja aikoinaan annettu lupaus vaikuttaa yhteiseen elämään.
Heille on tsestään selvää että niin tarkeää lupausta joka vihittäessä toiselle annetaan, EI rikota.
Lupauksen rikkojat, nuo ameeba-herneaivot, uskovat ja jumaloivat "sinkkuelämää" -roska elokuvaa, halvoissa pokkareissa ja mainosmaailmassa tyrkytettyä "mitä enemmän seksiä ja jokaisen kanssa" on ihannoitavaa.
Nuo ameeba-herneaivot ovat täydellisen kykenemättomiä ajattelemaan omilla aivoillaan. Miksi? Koska he eivät viitsi vaivautua kehittämään aivokapasiteettiaan mihinkään korkeatajuisempaan. SE nimittäin joskus vaatii aivan pikkuisen kehitystä parempaan.
No jaa. Itselläni oli niin kiven alla löytää puolisoa, että nyt kun vahingossa löysin just sellaisen täydellisen kaikkine pikkuvikoineenkin (jos nyt noin voi sanoa, siis eihän semmoista täysin kaikki pienetkin kriteerit täyttävää tapausta ole olemassakaan, ellei oman peilikuvansa kanssa ala olla), niin ei tulisi mieleenkään pettämällä loukata sitä. Kesti yli 10 vuotta löytää täydellinen kumppaniehdokas, joka vieläpä tuntee vastaihastusta minua kohtaan.
Sitä vain haluan sanoa, että kaikille toi parisuhteen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Minulle ei ollut. Ellen olisi törmännyt nykyiseen puoliskooni, olisin ollut ikisinkku, koska kukaan muu ei ollut "omaa tyyppiäni" enkä minä kenenkään muun tyyppiä. Jo pelkästään tämän takia, että löydettiin kerrasta "ne oikeat" eli toisemme, tekee kaiken maailman "pettämisfantasioista" turhia. Miksi pettää ihmistä, jota on odottanut koko elämänsä?
Niin ja siis kenen kanssa edes petettäisiin toisiamme, kun ei ne muut ihmiset kelpaa meille eikä me niille muille. :DDD
Ihana tarina olisi, ellei sen toinen puoli olisi niin ruma. Pettäen ei hyvää seuraa.
Se on kuule yleisempää kuin uskotaan. Niin minäkin tähän ilmiöön törmäsin aikanaan. Kun olen jutellut asiasta muidenkin kanssa huomasin ettei yhdenkään tuttavani pariskunta ole tältä välttynyt. Meitä kuule monta petettyä puolisoa et ole yksin. Tämä on nykypäivää. Se minkä huomion tein on järkyttävää kuinka paljon löytyy naisia jotka varattua tapailevat. Joko tietäen tai tiedostamatta. Sen tietää vain tuo nainen joka törmää varattuun. Näkee että moraali naisilla on muuttunut ajan saatossa paljonkin. Kuinka kehtaavat varattua tapailla ja ei välitä vaikka toinen on varattu. Nykyään ei enään tuomita niin pahasti salasuhteessa olevia. Siksi varatut miehet yleensä lankeavat löysällä moraalista eläviin naisiin helposti.
Ihmisillä on kyllä näköjään todella monta eri todellisuutta tässä asiassa. Itse tiedän tasan yhden tuttavani tai sukulaiseni joka on varmasti pettänyt. Muista ei ole edes paljon epäilyksia. Ja kysessä ei siis ole mitkään "uskispiirit" vaan ihan tavalliset ihmiset.
Minäkään en tunne kuin yhden ihmisen joka on pettänyt puolisoaan.
Ja täälläkin kyseessä tavalliset ihmiset, itselläni on iso suku, monta sisarusta, samaten miehelläni ja jostain syystä avioliitot kestävät, eikä pettämisestä näy pienintäkään merkkiä missään.
Minun vanhempani avioituivat 18-22 vuotiaana, minä ja mieheni 25-27 vuotiaina. Meidän lapset ovat nyt vähän päälle 30 vuotta ja vasta nyt heillä on vakituiset kumppanit. Sama on miehen sisarusten lapsilla, vasta päälle 30 vuotiaana ovat menneet avioon.
Ehkä tämä - ei muuteta heti ensimmäisen kanssa yhteen - mentaliteetti vaikuttaa myös siihen, että parisuhteet ovat vakaammalla pohjalla.
Kokeilemiset on tehty ja vasta sitten kun on löydetty kaikin puolin sopiva kumppani , ei ole mitään tarvetta enää hypellä kylillä.
Tässä näkyy juuri se miten kasvuympäristö muokkaa ihmisiä. Jos kotona ja suvussa on oltu kiinteästi ja uskollisesti yhdessä, myös lapset ovat helpommin omissa suhteissaan uskollisia ja liitot pitkiä. Jos taas kotoa on saatu malli toisenlaisesta parisuhteesta, omatkin suhteet ovat helpommin lyhytaikaisia ja niissä on pettämistä.
Nyt aikuisia ovat ensimmäiset sukupuolvet joiden vanhemmat eivät enää olleet väkisin yhdessä vaan erosivat jos siltä tuntui. Meidän vanhemmista siis näki, olivatko heidän liittonsa oikeasti hyviä vai eivät. Ja näin heidän elämäntapansa myös periytyy helpommin koska lapsuudenkoti muokkaa voimakkaasti käsitystä parisuhteesta.
Kasvuympäristöstä pari sanaa. Eli ennen muinoin ei PUHUTTU pettämisestä. Mutta se ei suinkaan tarkoittanut samaa kuin ettei oltaisi petetty. Kaupungeissa uskottomuus sujui paremmin kuin maalla, jossa joskus jäätiin kiinni. Ja vaikkei jäätykään kiinni, niin jotkut ihmiset kuiskuttelivat toisilleen mikäli olivat havainneet "epäasiallisen" suhteen. Se oli viihdettä. Nykyisin on Seiska sitä varten.
Niin, ja Keski-Euroopassa on uskottomuus edelleen jokaisen henkilökohtainen asia. Sitä kunnioitetaan. Siitä ei ole sopivaa puhua.
"Minäkään en tunne kuin yhden ihmisen joka on pettänyt puolisoaan"
Jaa-a. Odotas, lasken...
Tunnen tai tiedän vähintään 50 ihmistä, jotka ovat pettäneet puolisoaan. Jotkut puolisoista tietää, jotkut ei. Joskus on erottu pettämisen ja muiden syiden vuoksi, joskus ei. Kyse ei ole pettämisestä vaan tietämisestä. Ei näistä asioista puhuta kuin harvoille ja valituille.
Aikamoista yleistystä sinulta. Läheskään kaikki ei petä. Ne jotka pettää, pääseekö he liian helpolla käryn käytyä? Ilman seuraamuksia? Saavat anteeksiannon, mitään eivät opi ja homma jatkuu kun pöly laskeutuu. Onko näin, että etenkin naisille on tärkeää pitää suhde kasassa pettäjän kanssa että tuntisi olevansa yhteiskuntakelpoinen vaikka sydän märkänisi?
Yhteiskuntakelpoisuudessa voi olla perää, sillä kriisissä vaihtoehtoni olivat muuttaa heti toiseen kaupunkiin mahdollisimman kauas tuppukylästä. Siellä kun on oikein sellainen nimetty alue, jonne tiedetään näiden eronneiden kasaantuvan, lähes jokainen kokee oudon muodon muutoksen ja alkaa kuljeskella miesmagneettina näin nätisti sanottuna ja mummo hoitaa lapset. Tuppukylän miehet tietävät, että sieltä tavara irtoaa helposti ja toisen pääsevät sinne päivähoidokeiksi.
Voi luoja! Kovin on vaikeaa olla nainen. Haluaa seksiä tai ei. Molempi on huono :D.
Eli osuin siis oikeaan. Mikä pakko sun olisi ollut muuttaa juuri tuohon lähiöön, jolla on huono maine? Kyllä jokaisella on oikeus päättää itse, miten elää. Ei sun olisi ollut pakko alkaa viettää epämääräistä elämää eron jälkeen. Mutta selityshän se on tuokin sille että mieluummin kärsii pettäjän rinnalla kuin alkaa elää onnellisempaa elämää ilman pettäjää. Surullista ja säälittävää.
Eikö ole kumma juttu että tuokin nainen oli rohkeasti varatulle kertonut että haluaa suhteeseen. Miksi ei ensin pyytänyt että mies eroaisi? Onko aina pakko salassa yrittää olla. Eikö ole itsekuria näillä kakkosnaisella että odottaisi sen verran että toinen voi erota. Sitten vasta aukaisee niitä haarojaan. Helvetti että halveksin tuollaisia naisia kuten kerrot.
Kaikki eivät petä. Toin todella monet pettävät salaa, joten pettäjien lukumäärää ei tarkalleen tiedä. Itse olen vähän kyllästynyt koko aiheeseen, koska yleensä pettämisellä tuijotetaan vain yhteen asiaan, puolison seksiharrastukseen toisen osapuolen kanssa. Miksi joillain on niin kamala vimma haukkua ja arvostella puolisoa? Hulluinta se on siinä tapauksessa, kun itseä ei seksi huvita ollenkaan. Kumppani on kuitenkin mätämuna, jos vehtaa toisten kanssa.
Nykyään leuhkitaan vieraspanoilla,niin miehet kuin naisetkin.Erotaan jopa sen takia,kun tuttavakin erosi jatäähän on nykyakaa ja muoti velvoittaa,viis kakaroista ja toisesta osapulesta.
Totta on että erotaan tosissaan syystäkin,mutta usein hyvinkin kevyin perustein.MIETTIKÄÄ KÄRSIJÄN OSAA."Älä tee toiselle,mitä et haluis tehtävän itselle".
On totta, että nykyään erotaan liiankin helposti. Olen sen verran vanhanaikainen, että suhteessa ei ole ollut tarvetta vieraaseen petiin. Kun kaikki on hyvin omassa seksielämässä ja suhteessa muuten. Kokisin niin, että pettäjä ei arvosta minua yhtään.. En koskaan voisi pettää rakasta toisen kanssa, jos suhteessa.
Sinun uskollisuuttasi ei ole vielä koeteltu, koska sinulla "ei ole ollut tarvetta" ja "kaikki on hyvin".
Kirjoita sitten uudelleen, kun ihastut toiseen tai suhteesi muuttuu kärsimykseksi. Sitten uskollisuudesta otetaan mittaa.
Puhut vähän, mutta asiaa.
Uskollisuudennimeen, kuulehan, vanhanaikaisuudella EI OLE mitään tekemistä huoraamisen ja pettämisen kanssa. Huoraaminenhan on, kuten kaikki tietävät, maailman vanhin ammatti. Tekee sitä sitten rahasta tai ilman. Oli sitten naimisissa tai ei.
Toiselle annetun uskollisuuden lupauksen rikkominen on typerää, vastuuntunnotonta ja loukkaavaa, elettiin sitten vuotta 1700 tai 2050! Taaskaan, nykyajalla EI ole sen kanssa mitään tekemistä!
Pettäjät ja huoraajat ovat vain henkisesti ali-kehittyneitä ja (hiukan?!) älyllisesti vajavaisia.
Onneksi suurin osa meistä EI kuulu tuohon ryhmään.
Kaikki eivät todellakaan petä puolisoaan eikä se mitään normaalia ole.Parisuhteessa kuuluu olla uskollinen muuten koko hommassa ei ole mitään järkeä.Media vain antaa sellaista kuvaa että pettäminen on yleistä ja mukamas hyväksyttävää..Se joka pettää myös jättää kun homma ei enää kiinnosta.Uskollisuus on edelleen korkeassa kurssissa jopa nuortenkin parissa.Ei pettävän kaverin kanssa mitään kotia ja perhettä voi perustaa,Jos ei osaa olla uskollinen eläköön sinkkuna.
Tää oli hyvä juttu, että otit nämä nuoret tähän. Mulla on kolme poikaa, joista yksi on ollut saman naisen kanssa jo yli 10 vuotta, tuosta ajasta 2 vuotta naimisissa. Ovat ensirakkaudet toisillensa. Kaksi ovat nuorempia, mutta ovat erittäin tarkkoja, kenen kanssa yleensäkkään ovat tekemisissä. Eivät halua satuttaa itseään, koska ovat nähneet, miten äidille, minulle, kävi :/
Nuo meidän nuoret, jota nykyisin lökäpöksykansaksi haukutaan, ovat todella fiksuja, ajattelevia nuoria...eivätkä tyydy helpompaan vaihtoehtoon.
Laaja tutkimus tosiaan osoittaa, että nuorisomme ei hyväksy pettämistä eikä petä samalla tavoin kuin vanhempi sukupolvi, mutta he eroavat entistä herkemmin ja elävät mitä erikoisimmissa suhteissa. Vanhempi sukupolvi porskutti kehdosta hautaan samassa suhteessa ja peitti pettämisen jälkensä ja eli yhdessä osa onnellisena ja osa onnettomana elämänsä loppuun asti.
Kyllähän pettäminen on toisen ihmisen tahallista loukkaamista ja aliarvostamista.Parisuhteeseen kuuluu ehdoton uskollisuus.Kenenkään ei pidä alkaa kynnysmatoksi pettäjälle.Ei tämä suhde johda muuta kuin umpikujaan ja riitoihin.Pettäjän joko lopettaa tai lähtee.Muita vaihtoehtoja ei ole.Lopulta pettäjä jättää sinut varmasti jonkun tekosyyn varjolla.Niitä on helppo keksiä.
Pettäminen on sen verran vakava juttu että se johtaa lopulta eroon ennemin tai myöhemmin.Sitä ei tule sietää.Se on monessa parisuhteessa kerrasta poikki.Pettäminen ei ole yleistä vaikka niin väittään.Yleensä ne jotka sitä pitävät yleisenä toimintana ovat nimenomaan niitä pettäjiä.He kuvittelevat että se on yleistä.Tämä on täyttä kukkua.On kysymys oikeasta ja väärästä ja pettäminen on pahin tapa loukata puolisoaan.Sillä on aina seurauksensa.
Menetät oman itsekunnioituksesi jos suostut olemaan pettäjän kaverina.Se on epärehellinen myös muissa asioissa ja on vaikea luottaa pettäjään missään asiassa.Ne valehtelevat suut ja silmät täyteen.Ei ole tulevaisuuttaa petturin seurassa.Tee rajat.Seuraavasta kerrasta näytä ovea.PIste.Tee selväksi mikä on pelin henki.Uskollisiakin ihmisiä on ja rehellisiä.Tee valintasi ja pelasta itsesi masennukselta ja pettymyksiltä sillä niitä tulee riittämään.
Entäs ne puolisot jotka eivät tiedä tai niille ei ole edes kerrottu. Eihän ne puolisot pysty puolustamaan itseään kun kukaan ei kerro ja petturi ei tunnusta. Kyllä siinäkin menettää kunnioituksen täysin tietämättään. Selväksihän se pitää tehdä kaikille ettei naurettavana kukaan toista pidä. Annetaan siis kaikille se mahdollisuus elää elämänsä kuten tahtoo.
Kertoisitko miten kunnioitus menetetään tietämättä?
Jos ihminen uskaltaa tarkastella vaikeita asioita vähän objektiivisesti,viisastuu. Muutena ei.
"Kertoisitko miten kunnioitus menetetään tietämättä?"
:D. Juurikin noin. Ihan käsittämättömiä vetoja täältä välillä löytää.
Eivät pettäjät valehtele automaattisesti kaikessa, on "rehellisiäkin" pettäjiä, jotka ovat suht nuhteettomia muuten. Jos taas joku ei petä, se ei vielä kerro, että olisi muutenkin ns. umpirehellinen.
Pettäjän ei välttämättä edes tarvitse valehdella, voi vaan jättää kertomatta jotain.
Vain pettäjien mielestä pettäminen on yleistä.He elävät itsepetoksessa.Tällä tavoin he oikeuttavat itsensä pettämään kun yleistävät sen.Pettäminen on pahimpia moraalisia rikoksia eikä sen kuviteltu yleisyys tee siitä yhtään oikeutetumpaa.Minä heitin pettäjän ulos ovesta.Meni sen perään jota kaipasi.Uusi ihastus olikin samanlainen kuin pettäjäkin.Tuli täys tuho kummallekin.Sai omaa lääkettään molemmat pettäjät.
Minäkin aina luulin, etteivät kaikki koskaan petä. Että on olemassa vain hyviä ja huonoja puolisoita tai vahvoja ja heikkoja. Etteivät hyvät ja luotettavat ihmiset muutu iänkään mukana pettäjiksi. En luule enää. Elämä tarjoaa tilaisuuksia ja heikkona hetkenään niihin voi jokainen sortua, vaikka itse en ole sortunut. Enkä sortuisi. Mutta mieheni kyllä. Pitkässäkin parisuhteessaa sattuu ja tapahtuu. Mutta oppii myös tuntemaan läpikotaisin toisensa ja näkemään muutokset. Alusta asti näin missä mennään ja yritin saada puhumaan, vaan ei. Ei mitään sellaista. Lomalle, luontoon, hiihtämään, tapaamaan kavereita. Paloi bensaa ja rahaa mökkeihin ja hotelleihin. Parasta piti olla. Se on hauskaa, mene sinäkin. Yli kahden vuoden stoori on nyt lähes purettu ja puhuttu. Sain olla melkoinen salapoliisi ja keksijäkin, mutta kiinni se vaan lopulta joutui. Tuttu ja turvallinen sekä ihana mieheni, josta ei kukaan tuttumme sellaista uskoisi. Pakon edessä tunnustuksenkin sain ei muuten. Kun oli siis pakko, vaikka kymmeniä kertoja kysyin hänestä, siis tiesin kenen kanssa, aina kun reissuja tuli. Oikeassa olin koko ajan ollut. Kaikki käänteet arvannut. Kukapa sitä kehtaa tunnustaa että omaansa vanhempaan ja varattuunkin sortui. Eikä mitään edes merkinnyt. Ei ihastumista tai rakastumista, oli vain se tilaisuus, joka järkättiin uudelleen, mutta melko läpinäkyvästi. Eikä halunneet perheitään rikkoa, jatkaa salatapaamisia vaan, vaikka jotkut muutkin jäljillä olivat. Patologista valehtelua pitkään. Satuja ja tarinoita kerrottiin. Ei totuuksia kuin vasta nyt. Nyt pitäisi unohtaa menneet ja katsoa tulevaisuuteen. Se on kuulema ohi. Voinko uskoa? Onko se noin yksinkertaista? Mitä teen? Mutta tässä minä yhä olen, en tiedä miksi. Sinnittelen.Turvallista tulevaisuutta ei ole ollut moneen vuoteen. Vain pelkoa ja ahdistusta tuosta pettämisestä. Ja sen jatkumisesta. Omista epäilyistänikin, vaikka olivat todellisia. Omasta huonoudestanikin. Mutta niin hyvä ja vaiheikas on pitkä ja yhteinen elämämme ollut, etten siitä päivääkään pois antaisi. Mitään ei ole puuttunut. Tapella ei ole koskaan tarvinnut. Sovulla selvitty. Hauskaa on myös ollut. Vanhemmitenkin. Yhteisiä juttuja ja tekemisiä on paljon. Olisi edelleenkin. Se kumma juttu onkin. Siksi tämä ei ole mikään tuiki tavallinen pettämistarina. Poikkeuksellinenko siis? Hyvät puolisot, seuratkaa kumppanianne tarkemmin, selvittäkää vaikka millä keinoin tällaiset vastaavat mysteerit, on ohjeeni muille kaveriaan jostain epäileville. Pienestä epäilystäkin voi kasvaa suuri pettämisen suru. Ei saa ikinä uskoa, ettei se tuo minun mieheni tai vaimoni kyllä sellainen ole. Kun siitä voi tulla! Ja selvittäkää ja puhukaa heti kun niitä vastaan tulee, eikä vuosien päästä...helpommalla pääsee.
"on olemassa vain hyviä ja huonoja puolisoita tai vahvoja ja heikkoja. Etteivät hyvät ja luotettavat ihmiset muutu iänkään mukana pettäjiksi. En luule enää."
Hienoa, ettet luule enää virheellisesti! Lisäksi ei ole olemassa pelkästään hyviksiä ja pahiksia, vaan jokaisessa ihmisessä on hyvää JA pahaa.
Kyllä, näin se on. Siksi on harkittava aina, jääkö vai jättääkö, kun niitä hyviä puolia on myös pettäjässä. En minäkään muuten tässä olisi! Mutta riittääkö ne rakentamaan uudelleen yhteistä tulevaisuutta? Se ei ole helppo ratkaista kun on pettynyt ja katkeroitunut toiseen. Ja jos toinen ei täysin tajua mitä on tehnyt läheisilleen. Elänyt parisen vuotta kahta elämää ja siitä vaan toisen noin vain sitten lopetti. Seikkailullisen siis. Onko mahdollista edes siivuttaa elämästään pois noin yksinkertaisesti se pala, jossa kokenut salajännitystä sun muuta...? Epäilyttää todella, onnistuuko sellainen irtiotto alkuunkaan vai onko uusi strategia jatkolle suunniteltu jo erotessa! ? Hmm...
Se kuule on nykypäivää. Minäkin kokeilin ja paskaa sain niskaan. Nyt kun on tehty ja kadun että edes yritin niin osaan arvostaa puolisoani ja elämääni enemmän. En tule ikinä edes kokeilemaan vaikka uusia " ehdokkaita ilmaantunut. Ei nykyään naisille ole näymmä ongelma se että on varattu. Jotenkin tuntuu että se jännitys ja traama vain lisää niiden himoa. Kyllä nykyään näitä löytyy. Saunailloissa kuulee muiden kokemuksia. Täytyy myöntää että nainen kantaa sen raskaamman " maineen. En todellakaan ottaisi puolisokseni naista josta puhutaan kylillä helppona" vaikka itse siihen ryhdyin. Aluksi se jännitys ja se kun näki toisesta että antaa mahdollisuuden vaikka tiesi taustani. Jos taas puolisoni kävisi pettämässä toivon että osaa tehdä sen niin salassa ettei juorut kulje. Kokemus tämäkin ja opin siitä. Se kuitenkin jäi että pelkään ja epäilen nyt puolison tekemisiä. Seuraan ja sorruin tekemään jotain mitä en olisi ikinä tehnyt jos en olisi itse tätä kokenut.
Mielenkiintoista oli lukea kokemuksistasi. Helpottavaadin minulle, jollain tapaa. Jonkinlaisen jännityksen haun piikkiin olen miehenkin tapauksen laittanut. Ehkä myös jotain nuoruuden kaipuutakin halusivat molemmat tavoitella. Ja kumpikin oli toisilleen helppo saalis vai uhriko pitäisi sanoa. Vastapuoli lienee harrastellut enemmänkin ulkopuolisia suhteita, koska on pitkään miehensä jättänyt kotiin ja yksin kulkenut. Mieheni ei tätä ennen koskaan. Viihtyi aina kotona. Siksi into ja äkkimuutos lähtemiseen havahdutti. Mutta voin sanoa, että oman kumppanin epäily on kauheaa. Se kuluttaa henkisesti ja on vaikea elää luontevasti sen kanssa. Se on mukana joka hetki. Kalvaa mieltä. Jätähän siis epäilyt ja elä täysillä vaan, jos mahdollisuus kerran yhdessä jatkaa on. Kyllä näet vaimostasi heti, jos hän jotain tekee. Naiset kun eivät ole pokerinaamoja. Jotkut tietenkin lähtevät kostamaan samoin, mutta eivät varmasti kaikki. En minäkään aio, vaikka joku vastaantulija nk. jalat alta veisi. Tsemppiä!
Jotkut pettävät alvariinsa (kuten seksiaddiktit, mielialahäiriöiset...), harvat ei koskaan, useimmat enemmän tai vähemmän siltä väliltä. Mutta siitä lähdetään, että suurin osa pettämisistä jää ikuiseksi salaisuudeksi. Harva nimittäin haluaa ehdottomasti paljastaa pettämisensä. Siitä kun seuraa parisuhteessa enemmän tai vähemmän hankaluutta, eikö niin?
Mutta ei eletä silloin avointa ja aitoa elämää, jos toinen salaa kaksoiselämänsä. Ja jos toinen joutuu seuraamaan toisen tekemisiä ja jännittämään joka lähtöä, ilmeitä ja käyttäytymistä kotona. Epäilemään hyviäkin tekoja. Se jättää jäljet ja vaikeuttaa joka päivä elämään parisuhteessa. Lyhyet hurautukset ymmärrän, että voi ja pystyykin salaamaan, jos eivät merkitse mitään pettäjälle. Totuuden kertominen tai sen saaminen toiselta keinolla millä hyvänsä puhdistaa ja vapauttaa kummankin, petetyn ja pettäjän, johtaa se sitten mihin johtaa. Epäilijän rooli ei sekään helppo ole, kuin päätä kiviseinään hakkaisi. Varsinkin jos on syytettynä vuosia vainoharhaisuudesta tms.kun toinen vaan inttää vastaan ja syyttää vaikka mistä kiivaasti puolustautuessaan. Pettäjä on keksimisen mestari tuossa tilanteessa. Saattaa mennä luottamus omaan itseenkin.
Tottakai pettäminen salataan. Sehän on sääntö eikä poikkeus, aitoa elämää. Kuten tuossa edelläkin sanottiin, kertomisestahan seuraisi vain hankaluuksia. Sitä ei aikuisten oikeasti kukaan halua, vaikka jotkut, etenkin ne, jotka eivät kestä totuutta, niin kuvittelevat (tällä en tarkoita välttämättä sinua). Mihin he pyrkivät sillä, että puoliso tunnustaisi jokaisen sattumanvaraisen syrjähypynkin? Olisiko kiva riidellä, vai (entistä enemmän?)? Voisi paremmin pohtia mikä kumppania vaivaa, hyökätä, syyttää, tuomita? Esim. tällä tavoinko suhde saadaan kuntoon? Totuus ei vapauta lähestulkoonkaan kaikkia, vaan juuri aivan päinvastoin. Usein totuus vapauttaa vain sotaan puolison kanssa.
"joutuu seuraamaan toisen tekemisiä ja jännittämään joka lähtöä, ilmeitä ja käyttäytymistä kotona. Epäilemään hyviäkin tekoja. "
Ei kukaan pakota seuraamaan, ellei ihan itse tee niin. Voi antaa piupaut puolison lähdöille, ilmeille ja käyttäytymiselle ja tehdä ihan omia kivoja juttuja. Tietenkään huonoa kohtelua ja käytöstä ei pidä sietää milloinkaan. Miksi pitää inttää ja yrittää saada kumppania nalkkiin pettämisestä? Ei siitä ole hyötyä. Sehän on selvää, että toistuviin syytöksiin vastataan hyökkäyksellä. Jos tai kun toinen ei halua puhua aiheesta, hän ei puhu, eikä häntä siihen voi pakottaa. Ei vaikka jäisi rysän päältä kiinni.
Kyllä se totuuden tiristäminen itsekkäästi toimivalta pettäjältä ja omassa haavemaailmassaan osittain eläneeltä on ainoa keino saada kokemani kaltainen eli jo usean vuoden kestänyt systemaattinen ja suunnitelmallinen pettämisen kuvio murrettua.
Ja loppumaan siis vihdoin nuo tapaamiset milloin missäkin.
Järkipuhe kun ei mennyt perille, ei yhtään, koska kysymyksiin ei saanut vastauksia. Eikä voitu keskustella edes. Pakeneminen tai ohari siinä tilanteessa.
Mutta on saatava niin kovat faktat ja valttikortit pöytään, ettei toinen voi enää siinä vaiheessa syyttää epäilevää, vaan myöntää, että niinhän se on mennyt ja epäselvät mysteerikohdatkin lopulta tulee ulos melko helposti ja tappelematta. Järki tuli vasta totuuden mukana.
Syiden pohdinta miksi teet noin, siis etukäteen ilman faktatodisteita on turhaa, koska rehellisimmästäkin puolisosta tulee pettäjänä lopulta patologinen valehtelija, jonka sanomiset ovat hätävalheita. Puheet myös muuttuvat jos samoja asioita kyselee uudelleen. Siis pitkittynyt salasuhde aiheuttaa valehteluun tottumisen.
Kahden elämän eläminen on näköjään silloin helppoa. Miehillä ainakin. Siksi ilmeiden yms.seuranta jos epäillyn aihetta kerran on, on tärkeääkin. Nyt en tarkoita kyttäämistä tai perässä juoksemista, vaan arjessa kohdatuissa tilanteissa esiintyviä poikkeamia käytöksessä. Jos puolison tuntee, huomaa kyllä, missä milloinkin mennään. Ja että nyt on taas jotain tekeillä.
Minunkin epäilyni olivat siis aina turhia ja suuttumista aiheuttavia, ehkä vihaakin, vaikka olin oikeilla jäljillä ekaetapista lähtien. Virheeni oli, että en heti lopettanut sitä, koska joskus ne kootut selitykset olivat uskottaviakin. Enkä halunnut huutaa, inttää tai tapella. En nimittäin aluksi uskonut itsekään riittävästi siihen, mitä näin ja koin. Olin liian lempeä, vaikken hyväuskoinenkaan.
Enkä soittanut tälle nk. vanhalle puhumalle, joka ehkä edelleenkin houkutuslintuna jossain tuntureilla uusia hyväuskoisia uhreja metsästää. Olisin voinut. Varokaatte! Tällaista lienee tapahtunut paljonkin!? Emme ole kuulema ainoita.
Vinkin annan, että seuratkaapa hyvät kanssaihmiset puolisoidenne yllättäviä koulukaveritapaamisia, jota poikivat säännöllisesti uusia ihmematkoja tai kuntoiluretkiä muka yhdessä. Kun ne kaverit voivatkin osoittautua muuksi kuin vain ikivanhoiksi hauskoiksi koulukavereiksi, joiden seurassa viihtyy. Ei tietenkään aina...
"omassa haavemaailmassaan osittain eläneeltä on ainoa keino saada kokemani kaltainen eli jo usean vuoden kestänyt systemaattinen ja suunnitelmallinen pettämisen kuvio murrettua."
Miksi olet jäänyt tuollaiseen suhteeseen, jossa et voi hyvin vuosikausiksi? Eihän elämässä ole mitään mieltä, jos tarvitsee vain kyttää tilaisuutta "murtaa" kumppanin pettämiskuvio. Vai onko sinusta?
"Ja loppumaan siis vihdoin nuo tapaamiset milloin missäkin."
Niitä et saisi loppumaan.
Suhteemme ei siis ole ollut huono missään vaiheessa. Jännitettä ja epäluottamusta tilanne tietenkin toi välillemme noiksi vuosiksi, mutta ne purimme tilanteet sovulla. Opimme eri tavalla keskustelemaan vaikeistakin asioista, vaikkei niitä ratkaistu heti.
Siksi olen tässä, kun olen ollut meistä kahdesta naisesta se ainoa, joka on todella välittänyt tästä miehestä. Toisen naisen välittäminen oli sen puutetta, jota ei kotona saanut, ja etsinyt uhreja sitä varten ilman sitoumuksia ehdolla, ettei perheet tiedä eikä kummankaan rikkoudu. Sinänsä järjetöntä, kun eivät osanneet kuin jälkiä jättää joka paikkaan missä seikkailivat milloinkin.
Ja itse olen niin monesti ollut elämässäni häviäjä, kun kiusatun asemassa ollut kouluissa ja työelämässäkin, niin olen oppinut vihdoin vanhempana puolustautumaan. Pitämään elämästäni kiinni, vaikkei toinen ole tai olisi kunnioitustani ansainnutkaan.
Ehkä halusin voittaa taistelun, joka tuntui kaikesta huolimatta voittamisen arvoiselta. Ja se suhde on nyt todella loppunut. Se ei ollut jatkamisen väärti, koska rakentui liian löysälle perustalle. Vaikka tämä arki ei ole aina luksusta, se voitti tämän meidän taistelumme. Mutta ilman totuutta niin ei olisi käynyt. Yrittäkää muutkin selviytyä jos suinkin voitte. Heti ei kannata monoja kääntää toiseen suuntaan, vaan lähteä yhdessä hiihtämään. Ei sekään helppoa ole, ei olisi meilläkään ollut.
Jokaisella varmaan omat syynsä, ei kai niistä yhteenvetoa voi vetää?
En petä ikinä - itseäni.
No, varmaan siksi, kun itseäänkään ei viitsi pettää. Itsensä kanssa kannattaa olla sujut, kun itsensä kanssa joutuu viettämään koko elämänsä. Että jos pettää, niin sitten puolisoaan. Kun huomaa, että se parikymppisenä kännissä baarista löytynyt reppana ei ehkä olekaan ajan myötä ihan koko elämän mittainen valinta, tai viinen terävin nuoli, kuten sanotaan....
Niin totta. Jos jotain tarvitsee pettää, niin sitten puolisoa tai jotakuta muuta kuin itseään. Ellei ole edes itselleen lojaali, niin voihan nenä.
Muuten kaikki hyvin mutta toinen pettää? Sun pitää kysyä siltä pettäjältä, miksi hän vieraissa käy. Pettäjä kyllä selitykset teoilleen löytää. Saattaa jopa syyttää sua asiasta. Todellisuudessa pettäjällä on päässä vikaa. Muista se kun käyt hänen selityksiään ja rakkauden vannomisiaan sua kohtaan kuuntelemaan.
Syitä on tietysti yhtä monta kuin pettäjää. Mutta tuskin sinäkään oikeasti haluat tietää miksi puolisoa petetään. Kiellät kaikki mahdolliset sinulle kerrotut syyt. Erityisesti oman pettäneen kumppanin syyt. Niitä vaan ei osata ottaa vastaan. Näin se menee.
Kaikki ei todellakaan petä. Kyllä se todellakin on niin, että tietyissä ympäristöissä ja piireissä petetään herkemmin. Tietyt ammatit ja ne piirit tai toisaalta alhainen koulutus tekee eh helpommin pettäjän. Itse en ole koskaan ollut oikein stereotypioiden kannattaja, mutta huomannut kyllä ympärisnkin. helposti muokkaavan hyvän ja moraalisen kotikasvatuksen saaneita. Akateemiset eroaa vähemmin, he eivät petä niin herkästi. Toisaalta heitä on myös kovin vähän vapailla markkinoilla nelikymppisenä, jolllin vapaat miehet on sitten niitä pettäjiä, suhdekyllästyneitä tai peräkammarin poikia.
Jos puoliso pettää niin kannattaa itsekin katsoa peiliin ja miettiä voisiko vikaa olla myös itsessään. Jos toista pitää pettää on yhdessäolossa oltava jotakin vialla. Joskus se voi olla ihan pienikin ja lähes huomaamaton asia. Joskus on vaan helpompi hakea haluamaansa muualta kuin puhua ongelmista puolisonsa kanssa. Ikävä kyllä.
Pettäminen on puolisolta varastamista, tämän elämän tärväämistä. Se ei sovi mitenkään yhteen rakastamisen kanssa.
Jos olet illalla pettänyt etkä kadu, kerro siitä seuraavana aamuna suoraan puolisolle. Näin puolisosi ei menetä kokonaista vuorokauttakaan.
Tietysti, jos puolisosta ei välitä eikä omaatuntoa ole muutenkaan, silloinhan voi hyvällä mielellä puukottaa selkään lähimmäisiä.
Rakastan puolisoani, siksi haluan voida hyvin, että hänkin voisi hyvin kanssani. Hän ei pysty tyydyttämään moniakaan tarpeitani, mitä muut sitten voivat. Puoliso saa kuulemma kaiken tarvitsemansa minulta, joten hän ei suinkaan ole häviäjä, kun huolehdin tarpeistani muuta kautta. Hänhän saa onnellisuutta uhkuvan puolison, mutta jos en huolehtisi tarpeistani toisaalla, hän joutuisi kärvistelemään puutteessa kärvistelevän kumppaninsa kanssa tai kokea jopa eron tuskan, koska suhde ajautuisi väistämättä eroon epätyydyttävän suhteen seurauksena.
En puukota kumppania selkään, vaan autan suhdetta voimaan hyvin huolehtimalla omista tarpeistani, mitä kumppani ei minulle tee. Mitä katumista siinä on, että kumppani on onnellinen kanssani, kun itsekin voin hyvin.
Jostain kumman syystä, pettämistä ei jaksa kauaa katsella, ero on usein helpompi kuin jatkaa pettäjän kanssa.
Eihän nyt ihan kaikki petä... Etenkin kun ottaa lukuun kaikki "kylmät" vaimot ja haluttomat miehet (nehän ovat nykyajan ongelma). Siitä herääkin kysymys, onko uskollisuus sitä, ettei halua tai pysty?