Hei ja hyvää alkanutta vuotta kaikille keskustelijoille. Minun uusivuosi alkoi päätöksellä että menen elämässä eteenpäin vaikka suussa on verenmaku.
Aloitan sen niin että olen rehellinen itseäni kohtaan eli katson itseäni ulkopuolisen silmin ja tunnustan itselleni että olen vaikuttanut itse suurimpaan osaan pahasta olostani. Olenko sitten narsisti, masokisti vai mikä lie.
Tapasin asumuserossa olevan miehen 2003. Ero oli johtunut miehen liiallisen alkoholin käytöstä ja siitä että tämä ei enää hyväksynyt vaimon edellisestä liitosta olevaa vammaista lasta jota oli vaimon ensimmäisten sairaalareissujen aikaan joutunut auttamaan.
Mies ei kuitenkaan halunnut erota vaimostaan lopullisesti vaan halusi olla tälle apuna ja lopulta päätti muutta takaisin kotiin koska kertoi hänellä olevan enämpi tunteita vaimoa kohtaan kuin minua. MIehen vaatimuksesta tai ehtona oli että lapselle laitetaan oma asunto. Tukea vaatimukselleen mies oli saanut avioliittoneuvojalta.
En vielä silloin ilmoittanut olemassa olostani vaimolle vaikka pidimme miehen kanssa yhteyttä kokoajan. Vaimo sairasteli ja oli sairaalsaa pitkiäkin aikoja jolloin saatoimme elää parina heidän kotonaankin.
Painostin miestä eroamaan takasin lainankin jotta hän muuttaisi pois vaimonsa luota.
Niinhän mies muuttikin. Avioero astui voimaan joulukuussa 2004. Luulin että nyt saan tuon miehen itseleni. Hän kuitenkin katui ja halusi sopia vaimonsa kanssa.
Helmikuussa 2005 esittäydin itse vaimolleen kerroin meillä olleen suhteen jo toista vuotta. Vaimo järkyttyi pahan kerran koska hällä ei ollut ollut minkäänlaista aavistusta että miehellä on toinen. TAi jos olikin aavistus niin mies oli vannonut rakkauttaan vaimolle ja saanu tämän uskomaan että kaikki on hyvin. Aloin sitten informoimaan kuinka miehensä on narsisti. HAukuin miehen ja naisenkin moneen kertaan. Vaadin vaimoa ottamaan takausvastuunkin lainasta jonka olin taannut tuolle narsisti sialle jota en enää arvostnut ihmisenä ollenkaan.
Tapasin uuden miehenkin ja elämä hymyili en vain kestänyt nähdä tuota petturia vaimonsa kanssa missään joten valjastin uudenkin miehen informoimaan tuota naista siitä kuinka tämä on tyhmä kun ei jätä miestään.
No meidän suhde ei kestänyt.
Eikä näkynyt petturi miehenkään suhde vaimonoonsa kestävä. Pidin huolen että eivät saaneet rauhaa.
MIEs ei halunnut olla kanssani vaan hänellä oli ainakin kolme muutakin naista joista vaimo ei tiennyt mitään, minä tiesin. Informoin vaimoa kaikista asioista joita kuulin ja näin. Olimmehan miehen kanssa samalla työmaala joten yhteyden pito häneen oli helppoa. Hän ei työpaikan menettämisen pelossa pannut paljoakaan vastaan minulle.
Tuota vääntöä kesti kolmisen vuotta. MIes ei halunnut eroon vaimostaan joten päätin auttaa. Näin heidät yhdessä ravintolasta menin heti jutteleen heidän kanssaan. Vaimolta kysyin että miksi ei voi päästää menemään kun mies kerran haluaa mennä. MIes oli taas vannonut rakkauttaan ja tuo nainen/ex vaimonsa oli uskonut.
Laitoin valheen liikkeelle kuinka olivat tavanneet ravintolassa vaikka tiesin että heidän uusi yritys oli kestänyt jo jonkin aikaa. En kestänyt sitä että mies rakasti vaimoaan enämpi kuin minua.
Kerroin muutamia valheita naisesta miehelle ja valjastin ystäviäni todistaan valheeni todeksi. Eipä siinä muuta tarvinnut ja sain miehen itselleni.
Myönnän että en ole ollut kovin kiltti tuota naista kohtaan jota yritin käyttää hyväksi talaoudellisestikin kuitenkaan siinä onnistumatta.
OLen levittänyt väärää tietoa hänestä, Häirinnyt häen ystäviä ja haimme yhdessä miehen kans hänelle lähäriä siinä onnistumatta koska naisella oli todistaj joka keroi meidän häirinneen. Väitin naisen laittelevan minulle sähköposteja ja hävittömiä kortteja saadakseni hänet tuomittua mutta en onnistunut koska minulla ei ollut tarpeeksi hyviä todisteita häntä vastaan. Hänellä taa soli todistaja joka kertoi oikean totuuden.
OLen kuitenkin raivoisssani levittänyt tietoa kuinka tuolle naiselle on tuomittu elinikäinen lähäri minua ja nyk.puolisoani kohtaan. VAikka tiedän että elinikäistä lähäriä ei tuomita koskaan kelleen. Mutta sitähän eivät ne ihmiset jolle tuota olen kertonut tiedä vaan oleva täysin pauloissani ja uskoneet jutun joka siis on vale.
Aloitan sen niin että olen rehellinen itseäni kohtaan eli katson itseäni ulkopuolisen silmin ja tunnustan itselleni että olen vaikuttanut itse suurimpaan osaan pahasta olostani. Olenko sitten narsisti, masokisti vai mikä lie.
Tapasin asumuserossa olevan miehen 2003. Ero oli johtunut miehen liiallisen alkoholin käytöstä ja siitä että tämä ei enää hyväksynyt vaimon edellisestä liitosta olevaa vammaista lasta jota oli vaimon ensimmäisten sairaalareissujen aikaan joutunut auttamaan.
Mies ei kuitenkaan halunnut erota vaimostaan lopullisesti vaan halusi olla tälle apuna ja lopulta päätti muutta takaisin kotiin koska kertoi hänellä olevan enämpi tunteita vaimoa kohtaan kuin minua. MIehen vaatimuksesta tai ehtona oli että lapselle laitetaan oma asunto. Tukea vaatimukselleen mies oli saanut avioliittoneuvojalta.
En vielä silloin ilmoittanut olemassa olostani vaimolle vaikka pidimme miehen kanssa yhteyttä kokoajan. Vaimo sairasteli ja oli sairaalsaa pitkiäkin aikoja jolloin saatoimme elää parina heidän kotonaankin.
Painostin miestä eroamaan takasin lainankin jotta hän muuttaisi pois vaimonsa luota.
Niinhän mies muuttikin. Avioero astui voimaan joulukuussa 2004. Luulin että nyt saan tuon miehen itseleni. Hän kuitenkin katui ja halusi sopia vaimonsa kanssa.
Helmikuussa 2005 esittäydin itse vaimolleen kerroin meillä olleen suhteen jo toista vuotta. Vaimo järkyttyi pahan kerran koska hällä ei ollut ollut minkäänlaista aavistusta että miehellä on toinen. TAi jos olikin aavistus niin mies oli vannonut rakkauttaan vaimolle ja saanu tämän uskomaan että kaikki on hyvin. Aloin sitten informoimaan kuinka miehensä on narsisti. HAukuin miehen ja naisenkin moneen kertaan. Vaadin vaimoa ottamaan takausvastuunkin lainasta jonka olin taannut tuolle narsisti sialle jota en enää arvostnut ihmisenä ollenkaan.
Tapasin uuden miehenkin ja elämä hymyili en vain kestänyt nähdä tuota petturia vaimonsa kanssa missään joten valjastin uudenkin miehen informoimaan tuota naista siitä kuinka tämä on tyhmä kun ei jätä miestään.
No meidän suhde ei kestänyt.
Eikä näkynyt petturi miehenkään suhde vaimonoonsa kestävä. Pidin huolen että eivät saaneet rauhaa.
MIEs ei halunnut olla kanssani vaan hänellä oli ainakin kolme muutakin naista joista vaimo ei tiennyt mitään, minä tiesin. Informoin vaimoa kaikista asioista joita kuulin ja näin. Olimmehan miehen kanssa samalla työmaala joten yhteyden pito häneen oli helppoa. Hän ei työpaikan menettämisen pelossa pannut paljoakaan vastaan minulle.
Tuota vääntöä kesti kolmisen vuotta. MIes ei halunnut eroon vaimostaan joten päätin auttaa. Näin heidät yhdessä ravintolasta menin heti jutteleen heidän kanssaan. Vaimolta kysyin että miksi ei voi päästää menemään kun mies kerran haluaa mennä. MIes oli taas vannonut rakkauttaan ja tuo nainen/ex vaimonsa oli uskonut.
Laitoin valheen liikkeelle kuinka olivat tavanneet ravintolassa vaikka tiesin että heidän uusi yritys oli kestänyt jo jonkin aikaa. En kestänyt sitä että mies rakasti vaimoaan enämpi kuin minua.
Kerroin muutamia valheita naisesta miehelle ja valjastin ystäviäni todistaan valheeni todeksi. Eipä siinä muuta tarvinnut ja sain miehen itselleni.
Myönnän että en ole ollut kovin kiltti tuota naista kohtaan jota yritin käyttää hyväksi talaoudellisestikin kuitenkaan siinä onnistumatta.
OLen levittänyt väärää tietoa hänestä, Häirinnyt häen ystäviä ja haimme yhdessä miehen kans hänelle lähäriä siinä onnistumatta koska naisella oli todistaj joka keroi meidän häirinneen. Väitin naisen laittelevan minulle sähköposteja ja hävittömiä kortteja saadakseni hänet tuomittua mutta en onnistunut koska minulla ei ollut tarpeeksi hyviä todisteita häntä vastaan. Hänellä taa soli todistaja joka kertoi oikean totuuden.
OLen kuitenkin raivoisssani levittänyt tietoa kuinka tuolle naiselle on tuomittu elinikäinen lähäri minua ja nyk.puolisoani kohtaan. VAikka tiedän että elinikäistä lähäriä ei tuomita koskaan kelleen. Mutta sitähän eivät ne ihmiset jolle tuota olen kertonut tiedä vaan oleva täysin pauloissani ja uskoneet jutun joka siis on vale.
Vastaukset 1
Vanhimmat
JAtkuu nyt
Tuolla parilla oli myös pesäjako tekemättä ja (ex)vaimon vaatimuksesta mies hankki lakimiehen toimittamaan sen koska on tärkeää että asioiden näin ollessa myös pesäjaosta on selvät paperit. Laskimme yhdessä miehen kanssa kuinka paljon hänen pitää saada heidän yhteisetä kiinteistöstä.
Mitä emme tulleet ajatelleksi oli se että mies oli ollut velkajärjestelyssä heidän tavattua ja he olivat yhdessä ottaneet kiinteistöä vastaan velkaa niinpaljon että miehen velat oli maksettu. Emmekä myöskään olleet ottaneet huomioon että asumuseron aikaan silloin 2003 oli kiinteistön lainhuudatus muutettu naisen ja tämän lapsen nimiin, että oikeastaan mies ei omistanutkaan mitään. Hänellä oli vain paljon velkaa. Eikä hän näinollen saanut mitään erossa. Ei naisen vanhemmilta eikä yhteisestä kiinteistösä, Nainekaan ei viitsinut vaatia osuuttaan asunnosta jonka mies oli avioliiton aikana ostanut ja jonka lainan olin hänelle taannut.
OLemme yhdessä tehneet kaikkemme pilateksemme tuon naisen maineen. Emme kumpikaan siedä sitä että hän osasi hoitaa asiat niin että mies ei saanutkaan mitään.
Emmekä myöskään siedä että hän puhuu velasta jonka mies jätti taakseen naisen maksettavaksi.
Tiedän että nainen osallistuu täällä keskusteluihin ja aina kun tunnistan hänen tyylin yritän pilata keskustelun. En siedä sitä että hän on oikeassa ja että hän uskaltaa kertoa asioista niinkuin hän on ne kokenut.
OLemme miehen kanssa olleet väärässä, tehneet hänelle pahaa. Yrittäneet pilata hänen maineen, ystävyyssuheet jopa työpaikan.
Nainen on ollut melko lujilla sairautensa kanssa emmekä mekään ole päästäneet häntä vähällä. Olen kuullut että hän on uupumuksen ja heikon fyysisen teveyden vuoksi työkyvyttömyys eläkkeellä.
Olen häpeissäni aiheuttamastani pahasta ja lupaan tämän uuden vuoden kunniaksi lopetaa vuosia kestäneen vainon.