On se järettömän helppoa pitkäaikaisille parisuhteellisille, tai helppoa ja helppoa mutta tässä kylmässä ja koleassa maailmassa heillä on aina joku valopiste jossain joka kantaa kotia, saa tekemään urotekoja, kaatamaan karhuja jne. Muutkin huomaavat sen ja sitä kautta on sosiaalisuutta ym. Heillä on näkymätön turvaverkko suojanaan ja rakkauden etävoima apunaan. Sen myötä on siunaantunut varmaan myös massia, taloa ja mitä lie, että sekin on iänkaikkinen turva tehdä vaikka mitä. Ex-tempore lähteä kaukosaarille lomailemaan niin ei muuta kuin pankkineidon puheille ja kaikki hoituu. Ei tarvi suuria selvännäkijän lahjoja havaitakseen tämän joka päivä, kuukausi, vuosi ja vuosikymmen.
Toista se on ätmi-madon elämä. Meillä ei ole ketään apuna, kaikki pitää hoitaa itse plus että parisuhteen kehittämisenergia/-varat pitäisi kehittää vielä jostain vanhoilla päivillä. Joku kaveri voi olla mutta hekin ovat jo muinoin sitten pariutuneet lisääntyneet, lisä-lisääntyneet, lentäneet kuuhun ja vaikka mitä. Karua on jonkun hikisukka-komorin elämä sen rinnalla. Kehuja kyllä satelee että oot sä taitava kun on pyydetty apua ja auttanut, korvauksesta tietysti. Se vain ottaa pattiin ettei ole kyennyt hankkimaan itselle naista vaikka yli kaiken se on aina ollut toivelistalla, eikä uskaltanut lähestyä koska ne pakit tietty sattuu ja aina mielessään vain ajatellut "ähäkutti, etpäs saanutkaan tilaisuutta pakittaa, ehdin ensin ;)". Eikä ole ollut mitään tilaisuuksia "kaverien" avittamanakaan. Itse siis pitää hoitaa kaikki ja tilaisuuksiahan aina tulee kun vain ulos menee mutta kun rukkaset on jo kädessä valmiina. Tänäänkin pari ulkolaista, ilm. japanilaisia peliautomaatilla, siinä olisi vain heittänyt "Hello, do you want to go to a ride with my newly inspected car, I can be your chauffeur". Mikään ei todellakaan ole esteenä ja mikäs sen mukavampaa kuin kyydittää nuoria naisia, soitella musaa, jutella enkuksi ja ajella minne mieli ja vie ja rakkauden leikki siivittää ja liekki loimuttaa. Mutta ei, pää alaviistossa sitä poistuu vain tilanteesta, muah. Aika suurinhorealistista on jo tällainen, estynyt persoona on joskus diagnosoitu mutta mitään lääkkeitä en ole koskaan suostunut, pelkkää terveellistä ruokaa vain itselle laittanut, vitamiini nappeja ym. ja ihan järki-jätkä olen. Mutta naisille en ole koskaan puhunut tutustumismielessä, paitsi jotain ihan pientä ja kohteliasta, että suuresti varmaan tähän tarvitsisi jo apua tai jotain.
Toista se on ätmi-madon elämä. Meillä ei ole ketään apuna, kaikki pitää hoitaa itse plus että parisuhteen kehittämisenergia/-varat pitäisi kehittää vielä jostain vanhoilla päivillä. Joku kaveri voi olla mutta hekin ovat jo muinoin sitten pariutuneet lisääntyneet, lisä-lisääntyneet, lentäneet kuuhun ja vaikka mitä. Karua on jonkun hikisukka-komorin elämä sen rinnalla. Kehuja kyllä satelee että oot sä taitava kun on pyydetty apua ja auttanut, korvauksesta tietysti. Se vain ottaa pattiin ettei ole kyennyt hankkimaan itselle naista vaikka yli kaiken se on aina ollut toivelistalla, eikä uskaltanut lähestyä koska ne pakit tietty sattuu ja aina mielessään vain ajatellut "ähäkutti, etpäs saanutkaan tilaisuutta pakittaa, ehdin ensin ;)". Eikä ole ollut mitään tilaisuuksia "kaverien" avittamanakaan. Itse siis pitää hoitaa kaikki ja tilaisuuksiahan aina tulee kun vain ulos menee mutta kun rukkaset on jo kädessä valmiina. Tänäänkin pari ulkolaista, ilm. japanilaisia peliautomaatilla, siinä olisi vain heittänyt "Hello, do you want to go to a ride with my newly inspected car, I can be your chauffeur". Mikään ei todellakaan ole esteenä ja mikäs sen mukavampaa kuin kyydittää nuoria naisia, soitella musaa, jutella enkuksi ja ajella minne mieli ja vie ja rakkauden leikki siivittää ja liekki loimuttaa. Mutta ei, pää alaviistossa sitä poistuu vain tilanteesta, muah. Aika suurinhorealistista on jo tällainen, estynyt persoona on joskus diagnosoitu mutta mitään lääkkeitä en ole koskaan suostunut, pelkkää terveellistä ruokaa vain itselle laittanut, vitamiini nappeja ym. ja ihan järki-jätkä olen. Mutta naisille en ole koskaan puhunut tutustumismielessä, paitsi jotain ihan pientä ja kohteliasta, että suuresti varmaan tähän tarvitsisi jo apua tai jotain.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No olipa siinä tekstiä.
Ei tiedä mihin tarttuisi ensimmäisenä: epäloogisuuksiin, raivon vai huvittuneisuuden tunteisiin vai pitäisikö aloittajan päätä paijata ja lohdutella että kyllä se siitä?
Oikeastaan, kun ihminen on täynnä epäloogista ajattelua ja varsinkin kohtaamista elämän haasteiden kanssa, niin eihän se ole mikään yllätys.
Kaikki itkevät, mutteivat saa mitään. Tai eivät ainakaan saa sitä, mitä ansaitsevat. Ja jossain vaiheessa tajuavat sen, etteivät he jumalauta mitään ole ansainneetkaan. Tässä mä oon, tyhjä mätisäkki ilman mitään toivoa, armoa tai edes kivutonta ja nopeaa kuolemaa.
Jää vaan pelkkä särkynyt minä.
Eikä kukaan kosketa minua. Ja jos juuri nyt koskettaisi, niin hukkuisin omiin sirpaleisiini.
Noh, oli tuossa paljon asiaa.. Mutta kovin oli kyynistä loppuun asti.. ;P
Tarinassa ei muistettu kertoa sitä, että Ilo Asuu meissä jokaisessa.. Ja sitä ei voi kukaan Meiltä Riistää.. Eikä myöskään Uskoa, eikä Toivoa jne.. =)
Kaikki Rakkaus jota saa antaa ja saa muilta itse on sitten Plussaa.. Mutta Rakkaus tulee, jos on tullakseen.. Rakkautta ei voi pakottaa tulemaan.. Ei itseltä muille, eikä muilta itselle.. ;P
Tietysti oli kyynistä, mutta niinhän se kyy asuu meissä kaikissa kun oikein kaivellaan. Ja vaikka ilo, rakkaus ja muut myönteiset tunteet ovat olemassa, niin ne saattavat olla kadoksissa. Voiko silloin joku sanoa, että ala vaan lapioimaan, sieltä ne nousee niin kuin nousi se kyyn pääskin kun tarpeeksi syvältä nyrhittiin.
Katsos muikku, helpompihan on aloittaa se konekiväärimäinen tykitys. On eri asia mennä maahan suu mudassa makaamaan ja miettiä miltä se paska voi suussa oikeasti maistua.
Respektii.
Tiedän todella hyvin kuinka kadoksissa ne voi olla.. Koettu on Ja Sillee.. ;P
Kun on ensin mennyt Väärään suuntaan Rakkauden voimalla, niin pitkälle kun se riittää.. Sen jälkeen sama homma Toivon kanssa.. Ja Sen jälkeen vielä Uskon voimalla.. Niin aika pitkälle pääsee.. Mutta Juju onkin siinä.. Että Se mihin pääsit paljastuu vasta Aivan Lopussa.. Eli pääsitkö Korkeimmalle Huipulle vai Syvimpään Rotkoon.. ;P
Siinä kolme Maailman Mahtavinta voimaa.. Ja niiden Yhdistetyllä Voimalla mennään todella pitkälle.. Sitä pidemmälle, mitä Voimakkaampana ne Yksilössä on.. Mutta, kuten sanoin.. Se mihin pääsit voi olla todella Kylmä paikka.. ;P
Mut joo, joku erillainen olisi varmasti tehnyt eri tavalla.. Mut jokainen on enemmän tai vähemmän Persoonsa/Luonteensa vanki.. Joten.. En olisi voinut toimia toisin.. Ja varsinkin SiniSilmillä asiat nyt vain menee monesti miten menee.. ;P
"On eri asia mennä maahan suu mudassa makaamaan ja miettiä miltä se paska voi suussa oikeasti maistua."
Niinpä.. Mut jos on ollut SuonSilmäkkeessä itse tai Siellä liejuisessa pommikuopassa suolien ja sisälmyksien keskellä, niin voi jotain ehkä tietääkin.. Vai mitä?.. ;P
Tiedätkö miltä tuntuu, kun hymy ja ilo on ollut kadoksissa pidempään ja se tulee vieraaksi pitkästä aikaa sun Silmiin, Kasvoille ja Mieleen?.. =)
Se on aivan Mahtava Fiilis.. Ja parasta siinä on se, että kun se tulee, niin se alkaa vierailla yhä useammin ja useammin.. Vaikka aluksi sitä voi hieman Jännittää ja arastaa, kun ei olla pitkään aikaa nähty.. Mut näinhän siinä vanhojen tuttujen kanssakin voi käydä, kun pitkän aikaa ollaan oltu erossa.. ;D
Niin kuin sanoin.. Realistinen "Kyynisyys" (vai pitäisikö sanoa Realistisuus, eikä kyynisyys) ainakin tietyissä asioissa ei ole mun mielestä huono asia.. Ja se mahtuu asumaan vallan mainiosti Aurinkoisempien Sisarusten kanssa Sulassa Sovussa samassa kodissa.. ;P
Eli en nyt puhunut ihan "tietämättömyyksiä".. Ainakaan omasta mielestäni.. ;P
ElämäOn ja Pettymykset Kuuluvat Elämään.. ;P
Hyvää YönJatkoa Sulle.. Mullapas Tuli muutama Tippakin tuota kirjoittaessa.. Meni taas tunteisiin.. Ja hyvä niin.. =`)
Mutta asiaa sitten siltä toiselta suunnalta. Mua hämää tuossa aloituksessa se, että voiko elämä jäädä niin kokonaan elämättä, että kaikki on jätetty yhden kupongin varaan ja kun sitä lottovoittoa ei sitten tullutkaan, niin siinä se elämä sitten oli stna.
Useimmilla yksinäisillä on kuitenkin muita nautinnon aiheita. Ihmisiä joista välittää ja jotka osoittavat jonkinlaista huomiota. Joihin tuhlata hellyydenosoituksia ja myös saada niitä. Onhan välittäminen ja rakastaminen muutakin kuin mitä se ideologisessa parisuhdemielessä voi olla.
En minä väitä, etteikö se kumppanittomuus voisi olla kipeä asia. Mutta tuleeko siitä elämää suurempi, tähdellisin asia?
On heitä, jotka on totaalisesti hylätty useimpien toisesta. Ja heitä sanoisin todella yksinäisiksi.
Sitten on toinen joukko, joilla on ja on ollut läheisiä, mutta itse irrottavat sillat päästäkseen omaan yksinäisyyteensä. Itseään toteutettava ennuste järjestetään ja väkivalloin pidetään siitä kiinni. Eli ei oteta vastaan toivoa, ei sitä uskoa ja rakkaus tapetaan jottei se pääsisi kosketusetäisyydelle.
Onko siinä kysymyksessä pohjimmiltaan pettymyksen ja hylätyksi tulemisen pelko?
Et missään tapauksessa puhunut mistään tietämättömyyksiä. Sinähän kykenet tunteisiin. Se respektii -juttu pohjautuu siihen, että miten me palstalaiset yleisesti ottaen sorrutaan arviointivirheisiin muiden kohdalla.
".. En olisi voinut toimia toisin.."
Kuulostaa oman elämänsä sankarilta. Hienoa :)
Ilmeisesti painelit nukkumaan joten levollisia unia.
Hyvä ajatus mennä tarjoamaan kyytiä japanilaisille! Seuraavalla kerralla voi oikeasti mennä juttelemaan! Siitä se lähtee menemään omalla painollaan. Näes ulkomaalaiset naiset ovat paljon mukavampia!
Nuuskis ja elisakettu paasamassa. Ei kiinnostaa osallistua tämän enempää :D
Mieluummin tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=tXyuH1yx5g8
Senkin rasistisika, et hoida velvollisuuksiasi :)
Oletko siis sitä mieltä, että kun kommentoijat tai sisältö ei satu miellyttämään sinua, niin sinulla on vara vaan luikkia paikalta ja tarjota jotain lohtubiisiä palkinnoksi?
Olen. Minulla ei ole minkäänlaista velvollisuutta miellyttää ketään. Ja siitä pidän kiinni! :)
https://www.youtube.com/watch?v=HCe3c5ICRiQ