Olen ollut tasan kuukauden parisuhteessa, ja tykkään kovasti. Mutta mutkia on ollut jo nyt matkassa. Joulun ja uudenvuoden välissä naisystäväni oli "tyttöjen" illassa, mutta kas, hän törmäsikin sattumalta sinkkusivuissa tapaamaansa vieraan kaupungin mieheen, joka meidän ollessa sängyssä laittoi "vahan ikävä" viestin n. viikkoa ennen tätä episodia. Seuraavana päivänä kuitenkin tuli mun luo ja mentiin tutustumaan lähisukulaisiini.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Hän oli ollut yhteydessä jo hyvän aikaa pitkän matkan ihastuksensa kanssa josta mulle kertoi jo aiemmin, että tuo olisi kaveri, jonka kanssa hän voisi mennä sänkyyn, vaikka ei seurustelisikaan. Ja taasen kerran oltuani hänen vieressään, hän kommentoi miehen uutta profiilikuvaa facebookissa "voi ......."
Mies on nyt hänen luonaan viikonloppua viettämässä, vaikka sepustuksen mukaan hänellä pitikin olla treffit naapurikaupunkiin, ja tuoda vaan koiransa naiseni luo, joka oli kuitenkin luvannut hänelle yöpaikan koko viikonlopuksi varuilta. Naiseni on luvannut minulle, että mitään ei tule tapahtumaan, vaikka hän yöksi tulisikin.
Miltäs noin niinkus ulkopuolisen näkökulmasta tämä vaikuttaa. Luotanko liikaa?
Pidän hänestä kovasti, ja meillä on ollut ihanaa kun ollaan yhdessä ja sanoo rakastavansa minua, mutta kun ollaan erillään, niin tällaista alkaa tapahtumaan ja sanoo ettei ole nyt kykeneväinen sitoutumaan, vaan tarvii omaa aikaa, ja tapaamisemme ovat käyneet vähiin. On kuitenkin luvannut mennä asiantuntijan vastaanotolle selvittääkseen päätään ja jatkuvaa väsymystään, ja sitä miksi hän noin käyttäytyy.
Alkaa minunkin pääni jo hiljalleen seota, ellei jotain tapahdu suuntaan tai toiseen, mutta vaikiaa se on rakkaudesta luopua, vaikka mikä olisi....
Mutta ei tässä vielä kaikki. Hän oli ollut yhteydessä jo hyvän aikaa pitkän matkan ihastuksensa kanssa josta mulle kertoi jo aiemmin, että tuo olisi kaveri, jonka kanssa hän voisi mennä sänkyyn, vaikka ei seurustelisikaan. Ja taasen kerran oltuani hänen vieressään, hän kommentoi miehen uutta profiilikuvaa facebookissa "voi ......."
Mies on nyt hänen luonaan viikonloppua viettämässä, vaikka sepustuksen mukaan hänellä pitikin olla treffit naapurikaupunkiin, ja tuoda vaan koiransa naiseni luo, joka oli kuitenkin luvannut hänelle yöpaikan koko viikonlopuksi varuilta. Naiseni on luvannut minulle, että mitään ei tule tapahtumaan, vaikka hän yöksi tulisikin.
Miltäs noin niinkus ulkopuolisen näkökulmasta tämä vaikuttaa. Luotanko liikaa?
Pidän hänestä kovasti, ja meillä on ollut ihanaa kun ollaan yhdessä ja sanoo rakastavansa minua, mutta kun ollaan erillään, niin tällaista alkaa tapahtumaan ja sanoo ettei ole nyt kykeneväinen sitoutumaan, vaan tarvii omaa aikaa, ja tapaamisemme ovat käyneet vähiin. On kuitenkin luvannut mennä asiantuntijan vastaanotolle selvittääkseen päätään ja jatkuvaa väsymystään, ja sitä miksi hän noin käyttäytyy.
Alkaa minunkin pääni jo hiljalleen seota, ellei jotain tapahdu suuntaan tai toiseen, mutta vaikiaa se on rakkaudesta luopua, vaikka mikä olisi....
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ero. Ja sen jälkeen koitat päästä eroon myös läheisriippuvuudestasi.
Taidat tietää itsekkin vastauksen?
Haloo, sua viedään ku pässiä narusta!!!
Miten sinunlaisesi höynäytettävät oikein etsimällä etsii ja valitsee seurakseen nenästä vetäJiä?
Miksi sinulle ei kelpaa rehelliset ja suoraviivaiset ystävät?
Millä kriterialla sinä oikein valitset ystäväsi??????
Sinunlaisiasi on rehellisten ihmisten hyvin vaikea ymmärtää!
Kukapa niitä nenästävetäjiä oikein etsimällä etsii?
En ainakaan itse olisi ikinä uskonut että näin kävisi, kun häneen tutustuin, vaikutti kaikelta muulta kuin nenästävetäjältä, ja kirjoittelikin tuolla palstoilla siihen tyyliin että uskoni häneen heräsi, että siinäpä taitaa olla hyvä ihminen.
En kaipaa mitään kiiltokuvanaista rinnalleni ja tuskin pärjäisimmekään, mutta en myös mitään jatkuvaa draamaa, turhia selittelyjä siitä että kaikki kääntyy parhain päin jnejnejne. Enää kolmatta harhapolkua ei minunkaan lähimmäisriippuvainen sieluni enää kestä, vaikka tekisikin todella kipeää.
Mutta kaiketikin näyttää nyt siltä että "kyllä kansa tietää", vaikka tekeekin kipeää se tunnustaa....
Hyvä niin ettei kestänyt kuin kuukauden, pahempaa se ois, jos olisit ollut yhdessä monta vuotta ja huomaisit, että ihmisellä on ollut useampi säätö samanaikaisesti.
Kyllä pitää luottaa ja kysyä voi. Se mitä sitten luotat on se sinun ratkaistava. Minäkin luotan vaikka toinen petti. Se miksi luotan on se kun minulle tuli viesti tuntemattomalta johon en todellakaan vastaa. Näytin sen toiselle ja näin ilmeestä että oli kyseessä juuri tuo jonka kanssa oli pettänyt. En kysynyt mutta näin ilmeestä. On se todella ollut tyhmä kuten kuvailikin sen. Nähtävästi tuo toinen luuli että mies on kertonut kaiken. No ei todellakaan mutta keskusteltiin ne syyt seuraukset ja sovittiin jatkamisesta. Kun taas mulle tuli viesti arvasin heti kuka oli kyseessä vaikken edes kysynyt tunteeko numeroa. Ihmeteltiin viestiä yhdessä. Hermostuneena kulki koko illan edestakaisin. Näinkin voi kiinni jäädä ja noloa kaikille. En minäkään muuta johtopäätöstä voi vetää kuin sen minkä mies kertoi sen olleen todella tyhmä. Luotan siis sanaan ja kuka nyt noin tyhmästi käyttäytyisi kuin nainen jota käytetty kakkosena ja sillekin nähtävästi valehdeltu. Mutta luottaa pitää ette muutoin selviä yhdessä.
Kyllä minä luotin häneen, ja anteeksi annoinkin, eikä asia olisi jäänyt minua häiritsemään.
Mutta sitten tänään tuli kovaa päin näköä. Hän nimittäin ilmoitti että aikoo tavata tuota ensimmäistä miestä uudemman kerran, joten totesin että enää en voi ymmärtää vaikka tekeekin kipeää, vaan tiemme erkanee lopullisesti. Totesi että voihan se olla että vielä sen jälkeen, mikäli hän ei rakastu jota itse vahvasti epäili ja kun on kaikki ok, pyytää mua takaisin. Voin sanoa että mikäli hän vielä tapaa muita miehiä treffien merkeissä, niin mikään todellakaan ole enää ok, vaan kaikki kaunis mikä meillä oli, on kerralla poies pyyhkäisty ja piste.
Luulisi hänen itsensäkin jo ymmärtävän että se ei ole silloin enää mahdollista, oli mulla jo toinen tai ei.
Mun luonteeni on aika kärsivällinen, mutta pitää minunkin suojella omaa herkkää sisintäni, jolloin mun on pakko kaikin keinoin unohtaa mennyt rakas ja lopettaa kaikki yhteydet yms. ja yrittää mennä eteenpäin....
Tiedät itsekin mikä kuvioon tuossa on. Suoraa sanottuna typerää edes tulla kyselee tommosia täältä.
Aika tasoton eukko kyseessä.
Nyt jatkossa, jos alat suhteeseen niin pistät poikki välittömästi tuommosen käytöksen edessä. Et jää vatvoo ja kuuntelee mitään länkytyksiä :)
Ei teillä ole kuin panosuhde ollut.
Mutta tosiaan, et sinä täältä tullut kyselemään vastauksia kun tiedät jo vastauksen itsekin, vaikka se saattaa sattuakin.
Yritä hankkiutua pian eroon. Tee kaikki voitavasi. Ei ansaitse sinua. Naisen luonne on todella mätä! Pitemmällä juoksulla et jaksaisi katsella tai ajaisi sinut johonkin järkyttävää.
Pyydän jo nyt anteeksi pitkää kirjoitustani josta olen kirjoitellut tällä palstalla useasti, koska se on auttanut minua. Nyt kuitenkin kerron tämän uudestaan koska uskon, että voisit saada tästä jotakin irti. Olet nimittäin selvästi hiukan läheisriippuvainen kuten minä. Tuo ei ole normaalia suhteessa ja tiedät sen itsekin. Siksi tämä voi ehkä auttaa avaamaan hieman mieltäsi.
Itselläni on elämässä siis ollut käytännössä ihan sama tilanne kuin sinulla nyt. Jälkiseurauksena PTSD ja lievä masennus. Suhteen aikana koin hirveää ahdistusta ja pelkoa, mikä oli silloisen tyttöystäväni mielestä aiheetonta. Hän ei koskaan katkaissut välejään kolmanteen osapuoleen, vaikka pyysin. Tämän lisäksi hän tuppasi kääntämään asiat siten, että sitoutuminen häntä jotenkin ahdistaisi ja sanoi, että hän tarvitsee aikaa. Joskus hän suorastaan syyllisti minua mustasukkaisuudestani ja käytti todella rajua henkistä väkivaltaa ja uhkauksia jos ei minua muuten hiljaiseksi saanut. Lopulta en enään edes uskaltanut sanoa mitään, vaikka tiesin, että minun olisi pitänyt.
Tämä henkinen umpikuja yhdessä kokemieni vääryyksien kanssa sitten aiheutti tosiaan tuon traumaperäisen stressihäiriön josta en ole vieläkään täysin toipunut, vaikka erosta on jo melkein vuosi. Jälkeenpäin olen kuitenkin ymmärtänyt, että intuitioni ja tunteeni eivät olleet lainkaan vääriä ja minulla oli hyvä syy tuntea niin kuin tunsin. Suhteen aikana vain patosin ne läheisriippuvuuteni takia eikä se tehnyt hyvää. Syntyi tilanne, että minun tunteillani ja tuntemuksillani ei ollut lainkaan väliä, ei edes minulle itselleni. Kaikki vain pyöri exäni ahdistuksen ympärillä eikä se ollut lainkaan tervettä.
Mitä yritän sitten sanoa? Hyväksy huonot tunteesi ja pysy niiden takana. Suhteen ei kuulu sattua ja hyvä partneri ei vain katsele kun omaa kumppania sattuu. Hyvä kumppani tiedostaa toisen tunteet ja pyrkii toimimaan niiden mukaisesti. Sinun suhteessa tällä hetkellä vain sinä teet näin. Partnerisi ei ajattele sinua etkä myöskään sinä. Olet varmasti hyvä tyyppi, mutta tämä on pakko tuoda esille. Ajattele itseäsi, kasvata selkäranka ja lemppaa koko akka. Hän on vain huomiohuora joka piiloutuu "sitoutumiskammon" taakse jatkaakseen toimintaansa. Älä edes yritä muuttaa tällaisia ihmisiä, vaan jätä heidät omaan arvoonsa ja poista elämästä KOKONAAN.
Ja se syy miksi korostan sanaa "kokonaan" on se, että tällaiset ihmiset usein pyrkivät palaamaan ja/tai säilyttämään asemansa toisen ihmisen elämässä. Se on kuitenkin vain hyväksikäyttöä, ei muuta.
Kiitos murrettu mies vertaistuestasi, mikä onkin aika osuvaa kohdallani. Tuossa välissä jo kirjoitinkin kuten olit ajatellut, että minun on pakko unohtaa hänet kokonaan, mikäli vielä aikoo mennä treffeille muiden miesten kanssa ja sen olen tehnyt hänelle selväksi. Vetoaa masennukseen miksi näin toimii, mutta rajansa kaikella, myös anteeksiannolla ja kaiken unohtamisella. Masennus saa ihmisen toimimaan vastuuttomasti, mutta ei hän nyt päällisin puolin ole niin kovin masentaneelta näyttänyt, vaikka väsymyksen vuoksi ei aina ollut halukas tapaamaankaan. Aikaa muille kuitenkin silloin on arvattavasti riittänyt meillailla ja olla yhteyksissä.
No nyt kuitenkin kaikki on puolestani hänen käsissään, ja odotan mitä hän tekee, kunnes itse teen lopullisen ratkaisun.
Oli masennus tai ei, niin jos tämä jatkuu, enkä häntä silloin täysin elämästäni poissulje, niin varmaan sairastuisin itsekin.....
Moikka !
Jos hän ei anna sinulle oikeata syytä olla luottamatta häneen, niin silloin luota häneen. Totta kai pienessä varauksessa pitää aina elää, mutta tilanne kärjistyy helposti liian vainoharhaiseksi jos alat miettiä liikaa.
Ei tässä mitään vainoharhaisuutta ole, vaan oikeassa elämässä oikeasti tapahtuvaa.
Ainahan on epävarmuutta ilmassa, vaikka kaikki hyvin olisikin. Voi olla että hänkin ajattelisi ja toimisi toisin, ellei hänen 30v avioliitto olisi karahtanut kiville muutama vuosi sitten, kun mies petti häntä toisen, nuoremman naisen kanssa.
Itse olen ehdottoman uskollinen luonne, en vilkuile muita saati että tulisi edes mieleeni treffailla muita, vaan katsoa mitä yhteinen aika tuo tullessaan.
Jos se vain ei sitten synkkaa, niin sitten pitää tehdä peli selväksi, eikä elättää toisessa turhia odotuksia.
Miksi pilata orastava suhde vilkuilemalla sivuille, josko ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella, en vaan ymmärrä, enkä enää jaksa sitä hyväksyä.
" että minun on pakko unohtaa hänet kokonaan, mikäli vielä aikoo mennä treffeille muiden miesten kanssa ja sen olen tehnyt hänelle selväksi."
Sinä siis vain annat naikkoselle jatko-aikaa ja odottelet hänen selityksiään miksi hän muka oikeutetusti saa vetää sinua nenästä niin että soi.
Ja sinä annat sen jatkua ja jatkua asettamalla ehtoja että ehkä sitten, jos, koska, kun.....
Säilyttääksesi oman henkisen minäsi, keskittäydy hyvä ihminen, rehellisiin naisiin! Sellaisiakin kun on onneksi yhä olemassa. Laske tuo naikkonen huo....aan vaikka kaikkien kanssa, sinä olet vain (harvemmin, ilmeisesti) yksi heistä.
Vai hakeeko sielusi raastinrautaa pystyäksesi "onnellisuuteen"?
Mitä tarkoitat sanomalla olleesi kuukauden "parisuhteessa"? Tarkoitatko sanoa, että tutustuitte kuukausi sitten? Vai että kuukausi sitten sovitte keskenänne keskustelemalla, mitä haluatte suhteeltanne, ja millä tasolla sitoudutte toisiinne tässä vaiheessa suhdetta?
Niin tai näin, kuukaudessa sinulle on käynyt kumppanistasi selville ne asiat, jotka tekstissäsi kirjoitit. Näyttää siltä, että odotuksenne suhteestanne ovat täysin erilaisia. Sinä ehkä odotat suurempaa sitoutumista, mutta kumppanillesi olet vain yksi muiden joukossa, lisäksi näyttää, että sijoituksesi on putoamassa podiumilta?
Osaat varmaan itsekin vetää tilanteesta johtopäätökset?