Mitä hyötyä on olla naisena, joka käy töissä, tekee kotityöt, valmistaa vaatteita, pesee pyykit, neuloo sukkia, olla pullantuoksuinen tosinainen, kun mies haluaa, että on joku, joka hoitaa kodin ja lapset tai jos ei ole lapsia, niin ainakin kodin ja kodin ulkopuolella on joku muija, jota voi käydä jyystämässä.
Kotihengettären rooli
Onkojärkeä
8229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mies kun kuorii katsos kermat päältä. Ja naiset vielä ovat vietävissä täysin. Tämähän noihin rooleihin on syy.
Eihän siinä järkeä olekaan, mutta ajanhengen mukaisesti on piireissä kova heppu, jos tuon pystyy tekemään. Miesten saunailloissa sitten näistä kehuskellaan ja samalla tulee tietoon ne reviirin halukkaat kanaset, jotka jyystöön ryhtyy. Jälkiluikkailla, tuo hauska sanonta, ramppaa sitten näitä alemman tason miehiä, kun portit on auki.
Sitä sopiikin miettiä mikä saa pysymään liitossa tuollaisen miehen kanssa. Kenenkään ei ole pakko. Täysin oma valinta pettämisen paljastuttua se mitä tekee vai tekeekö mitään. Onko helpompaa jäädä ja yrittää selvittää tilanne miehen kanssa vaiko jatkaa elämää ilman pettäjää rinnallaan. Ulkopuolisen silmin järjetöntä mutta järjettömyydenhän määrittelee vain ne parisuhteessa keskenään olevat. Ei kuulu muille.
Kannattaa olla kotihengetär ja tehdä noita asioita vain omasta halustaan, ei miehen takia tai uhrimielellä. Kun elää itsensä näköistä ja arvoista elämää, ei tarvitse olla katkera, vaikka joutuisikin petetyksi. Kun on osoittanut rakkauttaan, on tehnyt järkevästi ja oikein, vaikkei toinen sitä osaisi arvostaa. Itse on ainakin yrittänyt tehdä voitavansa.
Tuosta olen ihan samaa mieltä, pitää elää niin kuin itsestä tuntuu hyvältä eikä muiden mieliksi. Jos puoliso pettää, niin sittenhän pettää, ei siihen kodinhengettäryys mitenkään vaikuta paitsi ehkä siten, että osaa pettämisestä seuraavan eron jälkeenkin hoitaa kotinsa ja asiansa mallikkaasti.
Minä olen seurannut kahden avioliitossa eläneen ja elävän uskottomuuden jälkeistä elämää. Toisen liiton kohdalla pettänyt mies on jo kuollut. Toinen pari kuusissakymmenissä.
Kummassakin mies piti toista naista pitkiä aikoja, pari vuotta, kunnes juttu tuli ilmi. Toisen kohdalla vaimon oma anoppi paljasti että etkö tiedä että pojallani on toinen nainen.
Kummassakin vaimo päätti ''antaa anteeksi''. Miehet ryhtyivät uskollisiksi, salasuhde, - joka ei enää ollut salasuhde koska kaikki kylillä tiesi - jäi, salarakkaat löysi hyvin äkkiä uuden miehen, sinkkuja kun kumpikin oli. Uudetmiehet myös olivat sinkkuja.
Juttu vaan eteni niin että vaimot eivät kyenneetkään antamaan anteeksi. Ulospäin kaikki oli ''hyvin'', liittoa jatkettiin mutta aina tilaisuuden tullen vaimo piikitteli miestä, miehen kuullen esimerkiksi opetti tytärtä että jos miehesi pitää toista naista niin jätä se heti!
Myös kumpikin vaimoista kyseli mieheltä että miltä nyt tuntuuu kun rakkaasi on löytänyt uuden nuoremman miehen ja elävät avoliitossa. Nämä piikittelyt siis tapahtui suljetussa seurassa, ei kaikkien kuullen.
Kun toisen mies sairastui vakavasti, mies jäi vaimon armoille eikä helppoa ollut kummallekaan. Vaimo kosti miehelle vaikka hyvin huolehti muuten.
Sen tiedän ettei vaimo unohda ikinä eikä anna sydämessään anteeksi. Tällainen liitto säilyy ulospäin ehjänä mutta sisältä on rikki ja myös vaimon sydän on rikki.
Pettäneen miehen on turha luulla että vaimo unohtaa, ja että liiton jatkuminen olisi siitä merkki. Ei ole. Vaimo kostaa aina tilaisuuden tullen ja miehen on se vain kestettävä, rangaistuksena on elinkautinen ja hautaan mennään syyllisyyden kanssa.
Voi, miten surullisia tarinoita. Olisin toivonut "The Endiksi", että kumpikin pariskunta olisi eronnut. Kaikki olisivat tahoillaan löytäneet uudet kumppanit ja eläneet onnellisina elämänsä loppuun asti.
Ihan oikein noille paskapettäjille!