Kuinka purjehdustaitoja voi kehittää?

Mene sinipurjehtiakurssile ja purjehdi mahdollisimman paljon itsenäisesti kovillakin tuulilla myös pitkiä legejä (2-4 vrk) ympäri Itämertä. Mene mukaan avomeripurjehtijoiden iltoihin kuulemaan maailmaa kiertäneiden tarinoita ja varustevinkkejä.

Oletan, että tuttava on kovin tuttu, eli on " oma lehmä ojassa". Purjehduskurssin jälkeen oppii purjehtimaan purjehtimalla, kuten yllä todettiin. Aluksi Gotlantiin, sitten Tanskaan, Norjaan, Färsaarille, Atlannin yli jne. Hyödyksi olisi olla gastina avomerikilpapursissa ja matkapursissa. Useinhan niissä kärsitään miehistöpulasta ja muiden tavasta purjehtia voi oppia. Teoreettista lisätietoa voi hankkia esim. Düsseldorfin "Blauwasseseminarista", mikä pidetään englanniksi. Tai World Cruising Clubin blue water seminareista, mitkä pidetään Englannissa. Tai voi suorittaa RYA yachtmaster offshoren. Kolmessa vuodessa pystyy nousujohteisesti hankkimaan riittävät tiedot ja taidot. Tyvestä puuhun pätee tässäkin, vaikka viereisessä ketjussa höpötetään uskaltamisesta, millä ratkaistaan voiko lähteä suoraan valtamerien ylitykseen ilman kouluttautumista.

"Oletan, että tuttava on kovin tuttu, eli on " oma lehmä ojassa"."

Ei ole oma lehmä ojassa. Kunhan pohdin.

Kajakkimelonnassa homma menee usein sillä tavalla, että peruskurssin käyneistä suurin osa lopettaa.

Osa kuitenkin jatkaa iltamelontoja.

Osa iltamelojista ostaa oman kajakin tai vuokraa seuran kajakkeja ja rupeaa tekemään yöpymistä vaativia retkiä.

Pieni osa retkeilijöistä alkaa harjoitella kehittyneempiä taitoja, melatukia ja pelastautumista melakellukkeen tai muiden melojien avulla.

Pienen pieni osa retkeilijöistä haluaa oppia eskimopyörähdyksen, rupeaa käymään uimahallivuoroilla, hakeutuu koskimelojien pariin ja menee opettelemaan kosken pyörteisiin tai koviin olosuhteisiin merelle avustavan veneen kanssa.

Lopputuloksena on se, että hyvin pieni joukko kehittyy erittäin nopeasti suhteessa muihin. Suurin osa aktiivisistakin retkimelojista on ihmisiä, jotka tyytyvät perustaitoihin ja yrittävät välttää taitojen puutteen aiheuttamat riskit harkitsemalla ja liian kovia olosuhteita välttelemällä.

Haluaisin tietää, koskeeko purjehdusta sama. Voiko siinäkin aktiivisesti taitoja kehittämällä päästä nopeasti eteenpäin vai auttaako kehittymiseen ainoastaan aika?

Entä jos tekee purjehtijana saman kuin useimmat retkimelojat tekevät eli tyytyy tiettyyn tasoon ja pyrkii harkitsemaan sen sijaan että menisi tulta päin ja opettelisi selviytymään kovissa olosuhteissa?

Varmasti on totta, että tyvestä puuhun, mutta jos jatkaa perustaitojen oppimisen jälkeen perustasolla, niin pystyykö kipuamaan mihinkään vai käykö niin kuin useimmille retkimelojille käy eli taitojen kehitys pysähtyy ja retkiä tehdään niillä taidoilla, joita on?

Esimerkiksi minä olen tuollainen perustason retkimeloja. Pystyn pelastautumaan kellukkeella, kun ei tuule liikaa, ja pystyn auttamaan muita melojia, mutta pyörähdystä en osaa eivätkä tuennat tule minulta selkäytimestä. Silti olen tehnyt pitkiäkin retkiä sekä porukassa että yksin.

Jos olisin purjehtija, purjehtisin todennäköisesti samalla filosofialla kuin melon. Kehittyisinkö silloin purjehtijana ollenkaan? Jos lähtisin merelle vain sääennusteen lupaamina varmoina päivinä, niin mitä siitä oppisin?

Kuinka merkitsevää on laatu ja kuinka merkitsevää määrä? Melonnassa määrälläkin on tärkeä osansa, mutta ratkaisevampaa on laatu eli taitojen aktiivinen ja päämäärätietoinen opettelu.

Hyvä kysymys! Olen miettinyt samaa. Itse olen nyt purjehtinut muutaman kesän "safety first" -periaatteella, tuntuu että oppimiskäyrä on ollut kovin loiva. Esim. spinnun käyttöä en vielä ole opetellut, ankkuria tulee käytettyä aika harvoin, yli 7 m/s tuulessa en mielelläni purjehdi, jne. En tiedä pitäisikö tulevan kesän tavoitteeksi ottaa epämukavuusalueelle astuminen, vai kannattaisiko tyytyä siihen, että uuden oppimiseen valmistautuminen vie oman aikansa.

Kehittyä voi monilla tavoilla. Kun hankin veneen, jossa on spinnu, olisin voinut jättää sen rantaan ja jatkaa ilman sitä. Monihan ei sitä halua käyttää. Veneessä oli kuitenkin purjehduksen oppikirja ja katsoin siitä, miten spinnua teoriassa kuuluu käyttää ja sopivassa kelissä nostin sen sitten itse ylös. Se ei ollut kovin tavoitteellista nopeaa etenemistä, sillä jos minulla ei olisi ollut spinnua, en olisi varmaan sen käyttöä sillä kertaa opetellut. Tavoitteellista etenemistä olisi ollut spinnun hankkiminen varta vasten. Kovan tuulen ja yöpurjehduksen kanssa olen ollut aktiivisempi. Olen toisinaan nimenomaan hakeutunut kovaan tuuleen tai yöpurjehdukseen saaristossa ilman plotteria oppiakseni uusia taitoja. Ne olisi molemmat voinut välttää. Pienemmässä mittakaavassa on opittavia taitoja esim. purjeen korjaus neulomalla tai köyden spleissaus, joita ei ole pakko tehdä, mutta jotka on joskus hyödyllisiä taitoja.

Totuus on, että vasta tuhannet toistot luovat automattisen muistin, jolla osaa reagoida "oikein" tilanteisiin. Kolme vuotta on liian vähän siihen mutta voi sinne merillekin mennä opetteleman. Silloin vain voi tulla jiippi tai puomi päähän, kun kokeneempi olisi jo korjannut tilanteen automaatilla.

Suoraan se vene jolla aikoo lähteä reissuun. Kolmessa vuodessa sen oppii ja saa iskuun. Kymppimetrinen lienee sopiva. Ei liian vaativa, mutta silti riittävä pitkille reissuille.
Saaristo- ja rannikkolaivurikurssit talvella VHF -pätevyys.
Ekana keväänä hyvän kelin reissuja, kesällä heti eka avoimempi veto jonnekin, vaikka Viroon tai Ruotsiin. Hissukseen kovempiin keleihin. Asumista veneessä paljon jos vain voi. Vaikka koko kauden. Se kertoo paljin veneen soveltuvuudesta jatkuvaan asumiseen.
Kaikenlaista omatoimista huoltoa ja laittoa. Sähköpuolen opiskelua omatoimisesti ja veneen sähköihin perehtymistä. Tätä voi harrastaa seuraavana talvena.
Seuraavana kesänä jollain keinolla jonkun matkaveneen kyytiin edes Itämeren yli. Yksin ei vielä kannata mennä. Näkee sen että onko matkanteko sun juttu vai ei. Jos muuten menee ok mutta yöajo rassaa, se ei estä aikanaan lähtemästä. Tarve yöajoon tulee vasta myöhemmin, kaukana etelässä. Silloin osaaminen ja uskallus ovat huomaamatta uudella tasolla. Omalla veneellä edelleen ajoa niin paljon kuin ehtii.

Viimeisestä Suomi -syksystä alkaen pitää jo järjestellä asioita Suomessa ajoissa. Talon myynti on niistä tärkeimpiä. Samalla selviää se, lähdetkö yksin vai lähteekö puolisosi mukaasi. Älä laske laske mitään sen varaan. Sen mukaan sitten jatkovalmistelut.
Osoite kannattaa säilyttää, eikä tekemisitään kysellä oikein mistään, jotta kansalaisoikeus eri asioihin säilyy. Nettiposti auki ja joku uskottu asianhoitaja Suomeen.
Kolmantena keväänä ajoissa matkaan, toukokuussa jo. Ei tule hoppua, ei tarvetta skipata hyviä paikkoja. Keväällä yeiset pohjoistuulet saattavat viedä todella pitkälle alas, eikä lounaisten tuulten alkua pidä odotella. Syyskesällä, Suomessa jo syksy, mietit sitten jossain Portugalissa että miten, koska ja minne, vai talvehtisitko siellä. Uusi elämä on silloin jo uomissaan.

"Talon myynti on niistä tärkeimpiä. Samalla selviää se, lähdetkö yksin vai lähteekö puolisosi mukaasi. "

Mä ajattelin lähteä ja puoliso ei halua tulla mukaan, kun on vähän pelokas jo Suomen vesillä kun keli nouseeyli 12 m/s ja kärsii vielä merisairaudesta. Muuten lähtis. En oikein raaski pistää asuntoa myyntiin kun menisi vaimonkin koti myyntiin, jääköön kotiin. Ajattelinkin pistää oman osan yhteisestä kodista vuokralle, saa nähdä miten hyvin tulee vuokralaisen kanssa toimeen :-)

Jonkinlainen avomeripurhehduksen pikakurssi on tuolla Hjalliksen reissussa menossa, eikös siellä ole ihan seilaamisen amatöörejäkin mukana?

Eli jos halu oppia ja kontaktit kunnossa, niin siinä olis konsepti! Mitäs sanot?