Toimiiko tuollainen käytännössä ja kuinka pitkään, onko kokemuksia? Ajatuksena että lapset 50/50 molempien luona, käytännössä (miehen) voi olla vaikeampi toteuttaa. Mies ei ehdottomasti halua maksaa yhtään elareita nyt eron tullen, vaan ehdottaa että maksetaan kumpikin omat osuutemme ja ostoksemme lapsille (2 alakoululaista). Tähän astisen kokemuksen mukaan se tarkoittaisi hänen mukaansa käytännössä puoliksi, vaikka miehen tulot vähintään kaksinkertaiset omiini nähden.
Ymmärrän että näin päästäisiin raha-asioista nyt "helpolla" sopuun, kun suostuisin miehen ehdotukseen. Mielessäni on kuitenkin suuret epäilyt siitä, kuinka tämä tulisi käytännössä sujuvasti toimimaan. Tähän asti kun olen itse hankkinut kaikki lasten tarvikkeet sukista ja hammastahnasta lähtien aina polkupyöriin asti.
Ymmärrän että näin päästäisiin raha-asioista nyt "helpolla" sopuun, kun suostuisin miehen ehdotukseen. Mielessäni on kuitenkin suuret epäilyt siitä, kuinka tämä tulisi käytännössä sujuvasti toimimaan. Tähän asti kun olen itse hankkinut kaikki lasten tarvikkeet sukista ja hammastahnasta lähtien aina polkupyöriin asti.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kyllä se onnistuu kun mieskin on tietoinen siitä että hän on yksin vastuussa lapsistaan vuoroviikoilla että työ ja harrastukset jäävät vähemmälle.
Periaatteessa vain toinen saa lapsilisät ja mahdolliset asumistuet yms.
Mies joutuu ostamaan myös vastaavasti itse vaatteista hammastahnoihinkuin myös polkupyörät.
Ja hyvä olisi jos asuisitte suht lähekkäin jo kun koulunkin takia.
"Periaatteessa vain toinen saa lapsilisät ja mahdolliset asumistuet yms."
Ei periaatteessa, vaan käytännössä.
Eron jälkeen etävanhempi on virallisesti lapseton.
Kyllä ne voi jakaa toinen kirjoilla äitillä ja toinen isillä, ja molemmat saa lapsilisät ja vuoroasuminen.
Ei toimi noin. Lähivanhempi on oikeutettu elareihin, vaikka huoltajuus olisi 50/50. Lähivanhemmalla on myös viimekädessä huoltajuus... jos etävanhempaa ei aina huvita.
No sitten lapset kirjoille isän luokse.
No teidän taustoistanne en sen kummemmin tiedä, mutta jo tuo, ettei mies ole aiemminkaan hankkinut lapsille tarvikkeita - ei varmaan käsitystä edes niihin kuluvasta rahasta - ei kauhean hyvältä kuulosta.
Eikö ole hyvä, että mies oppii ymmärtämään minkä verran lapsiin kuluu rahaa?
Aikanaan sovin lasten isän kanssa, että jaamme lasten kulut puoliksi, meillä oli 3 lasta. Mies oli sitten täysin vakuuttunut että yhteensä 100 eurolla kuussa 3 lasta ruokitaan, asustetaan, ostetaan pyörät, kengät, vaatteet, hiustenleikkuut harrastukset. Arvaatte varmaan että olin hoitanut nuo kulut ennen eroa ja lopulta erion jälkeenkin.
Tästä oppineena, sopisin aloittajana kyllä selkeän raamin kuluihin ja kulujen jakoon.
Piti peukuttaa ylöspäin eikä alaspäin.
Kiitos vastauksista.
Oma epäilys tämän kuvion toimivuudesta vain kasvaa, kun huomaan tässä erotilanteessa, ja tiedän vuosikausien kokemuksestakin, että miehen puheet osaavat olla "kauniita", mutta niiden toteutuminen tekojen asteelle jää useimmiten tapahtumatta.
Entäpä sitten kun mies uhkaa hakevansa lasten lähivanhemmuutta itselleen, jos joutuisi muussa tapauksessa maksamaan elatuksia toiselle vanhemmalle. Lasten osoitteiden muutosta on sovittu yhteisesti silloin kun muutin pois yhteisestä asunnostamme, että lasten kirjat muutetaan minun uuteen osoitteeseeni. Nyt hän uhkaa hakea siihen uudestaan muutosta jollen hänen sopimukseensa suostu - kuinka todennäköistä on että hän siinä onnistuisi??
Muutin lähelle lasten koulua (lähemmäs kuin mitä yhteinen asunto on/oli), asunnossani on tarpeeksi tilaa lapsille, eikä vanhemmuudessani tai tilanteesaani muutenkaan ole mitään sellaista, mikä nyt antaisi aihetta epäillä kykyäni olla paras mahdollinen äiti lapsilleni.
Olin 3,5 vuotta lasten kanssa kotona heitä ja kotia hoitamassa, ja sama homma jatkui töihin palattuanikin, lasten takia tein lyhennettyä työpäivää esim. Siksi tämä uhkakuva että olisin kohta "vain" etävanhempi, tuntuu lohduttomalta.
Kokemuksia?
Sinulle etävanhempana oleminen on uhka, mutta pidät miehen etävanhemmuutta itsestäänselvänä.
Miksi?
Käsitykseni mukaan moni isä on ihan itse valinnut perhe-elämää eläessään, ennen eroa, käytännössä "etävanhemmuuden". Vastuu lasten asioiden hoidosta lasketaan isän puolesta auliisti äidin hartioille. Ja mikäs siinä, jos ne asiat äidiltä hoituu ja saattaa jopa äiti nauttia tehdessään tätä työtä lastensa hyväksi.
Miksi sitten erotessa pitäisi antaa isälle se lähihuoltajuus, kun ei ole siihen mennessä ollut kiinnostusta aiheeseen?
Sanot+hoitaneesi+lapset+kotona,+eli+olet+jo+muutaman+vuoden+osoittanut+olevasi+hyvä+kotiäiti.+Nyt+lapsenne+ovat+alakouluikäisiä+=+ei+mitään+taaperoita+enää.
Jos joku on lapsilla pelaamista, niin ehdotuksesi. Haluan lapset ton takia, haluan ne eksälle hetkeksi ton takia, sitten saan ne kokonaan sen ja sen takia. Aivan täysiä pelinappuloita reppanat.
Jättäkää nyt herranjestas ne lapset pois tuosta riitelystä. Vaikka toinen vanhempi olisi "huonompi", niin lapsilla ei muita ole ja heillä on oikeus molempiin.
Tuosta lapsilla pelaamisesta... lasten edun ajatteleminenko on sitä?!
Kiitos nimimerkille "sivustakatsoen" erittäin fiksusta, rakentavasta ja lapsia sekä aikuisia ajattelevasta kommentistaan.
Jos ajatellaan oikeasti lasten etua, niin heidän silmissään pidetään asialliset välit vanhempien kesken ja heitä ei oteta pelinappuloiksi omiin riitoihin. Siinä vaiheessa, kun lähdetään lapsia "siirtämään" ajatuksissa jo etukäteen, niin ei hyvältä näytä.
Lasten etu on se, että heillä on molemmat vanhemmat ja nämä pystyvät hoitamaan vanhemmuuteen liittyvät asiat asiallisesti. Toinen vanhempi ei voi yksin ottaa ja päättää mikä milloinkin on lapsille parempi. Jos näin ajattelee, niin on kyllä pahasti maailma vinksallaan. Toisellakin vanhemmalla on täysi oikeus olla lapsella vanhempi sillä omalla tavallaan vaikka se olisikin toisen mielestä väärä tapa. Vastaavasti lapsilla saa olla toiseen vanhempaan erilainen suhde kuin toiseen vaikka se olisi toisen vanhemman mielestä vääränlainen.
Jos lasten suhde vanhempiin on erilainen, niin se on lapsille monesti rikkaus ja tuo elämän näkemystä. Yhteen todellisuuteen pakottaminen ei ole hyväksi.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin mielestäni selkeintä on sopia tarkasti raamit joissa liikutaan. Jos on vähänkin vihiä, että kommunikointi ei pelaa vastaisuudessa tai riiat tulevat liian koviksi, niin yhdessä tehty yksiselitteinen kirjallinen sopimus on loppupeleissä molempien etu.
Ei ihme, minullakin sattui otsaa tuo minä olen äiti ja olen hoitanut lapsia 3 vuotta kotona ja nytkin töiden jälkeen. Siis mitä! Eikös se mieskin ole ollut olemassa ja yhtä lailla vastuussa niistä lapsistaan kuin aloittajakin, joten miksi hän ei edes yritä siirtää sitä huoltajavastuuta lasten isälle nyt kun siihen olisi mahdollisuus.
Minusta se on lapsilla pelaamista, jos toteaa jo lähtötilanteessa ilman mitään perusteluita kaikille ympärillä oleville ja keskustelupalstallekin, että mun lasten isä ei ole riittävän hyvä isä olemaan yhteisten lastemme lähihuoltaja!
Eikös se ole aikamoista miehen aliarviomista jos tämä on päätetty jo ennen kuin se on saanut edes yrittää elää lasten kanssa sitä paljonpuhuttua normiarkea kaikkine kuluineen ja menoineen.
Jos tosiaan käy niin, että mies ei siihen kykene, niin ei siinä mitään ole menetetty, lapset on sen verran isoja ja ap asuu lähellä, joten mikä niitä estää tulemasta apn luokse? Ei niin mikään. 10-12 vuotias saa itse päättää kenen luona asuu ja sitäkin nuorempien mielipide otetaan huomioon lastensuojelussa, joten en näe mikä tässä minun ehdotuksessani nyt noin suuri ongelma olisi.
Vai onko se ongelma siinä, että mitäs jos mies onkin parempi vanhempi kuin ap ja lapset viihtyvätkin liian hyvin isänsä kanssa?
"Eikös se mieskin ole ollut olemassa ja yhtä lailla vastuussa niistä lapsistaan kuin aloittajakin"
Isien ei ole pakko olla vastuussa yhtään mistään. Tottakai yhteishuoltajuus kiinnostaa aina sen verran, että saa vedätettyä lasten äitiä raha-asioissa. Mutta siitä on todellinen vastuu hyvin kaukana.
"10-12 vuotias saa itse päättää kenen luona asuu"
Ei saa. Mielipide huomioidaan toki 12-vuotiaalta, mutta vanhempien asia on päättää miten huoltajuus sovitaan.
Sinun ajatusmaailmassasi, kasvatuksessasi ja asenteissasi on jotain ihan totaalisesti perseellään, jos kuvittelet etteivät isät osaa huolehtia lapsistaan ilman naista.
Minua säälittää sinun kaltaiset ihmiset jotka kehtaavat mollata miehiä ja kaikkia isiä noin ala-arvoisesti.
Minä olen sitä mieltä, että kyllä se on se kouluikäisen lapsen tahto millä erotilanteessa mennään kenen luokse lapset jäävät silloin kun molemmat vanhemmat ovat ns. kunnollisia ihmisiä ja kohtelevat lapsiaan rakastavasti.
Jos lapset sanovat, että jäämme iskän kanssa nykyiseen kotiin, niin en minä äitinä lähtisi heitä repimään toiseen kämppään vastoin heidän tahtoaan.
Jos lapset sanoo, että me muutetaan äidin kanssa, jos minä olisin apn mies, sanoisin, että pakkohan se on hyväksyä, minä eläisin sen mukaan mikä on lapsille parasta.
Raha-asiaa lukuunottamatta apn ukko on ilmeisesti kuitenkin kunnollinen ihminen, joten aphän tuossa voittaa enemmän jos lapset jäävät isänsä luokse. Eikä tarvitse maksella elareita puolin eikä toisin, mies huolehtii päivittäiset juoksevat asiat ja kulut ja ap saa ottaa rennommin. Eli mikä tässä nyt on noin iso ongelma?
"Tottakai yhteishuoltajuus kiinnostaa aina sen verran, että saa vedätettyä lasten äitiä raha-asioissa. Mutta siitä on todellinen vastuu hyvin kaukana."
Mitä vedätystä on kulujen ja vastuun jakamisessa tasan?
Millä tavalla siitä on vastuu kaukana?
Ei kuulosta toimivalta, varsinkaan, kun miehelläsi ilmeisesti ei ole käsitystä mitä tuohon hankkimiseen oikeasti kuuluu. Lisäksi tulisi luultavasti vääntöä siitä, olivatko nuo farkut tai tennarit välttämättömiä.
Suosittelisin lastenvalvojalle menoa ja hänen kanssaan sopisitte raamit lasten tapaamisille ja maksuille. Maksuthan eivät muutenkaan menisi puoliksi vaan tulojen mukaan.
Lähipiirissä on tapaus toisin päin, jossa mies maksoi kerralla koko elatusapupotin naiselle. Nyt nainen on kuitenkin kärmeissään miehelle, ettei tämä osallistu lapsen kustannuksiin.
Sitä elatusrahaa ei olisi koskaan pitänyt ex naiselle maksaa vaan lasten tilille ja maksajan luvalla otetaan rahaa lasten tarpeisiin ja taitaa tuossa tapuksessa nainen on tuhlannut elatus rahat johonkin ja ei ymmärtänyt että se olisi pitänyt jakaa mitä voi kuukaudessa kuluttaa siihen saakka kun lapset täyttävät 18v. Suomen laki on siitä huono että mies on kerralla maksanut elarit ja jos ex ei pystykkään hoitamaan lastensa elämistä niin isä on edelleen maksumies ja se siitä. Eihän miehen tarvitse kun kerralla maksettu elarit pois. Toivottavasti mies on sopimuksen tehnyt maksusta ja vielä virallisesti.
Älä missään tapauksessa suostu tälläiseen. Varaa aika lastenvalvojalle ja tehkää molemmat omat tulo- ja menotietonne. Valvoja laskee lapsen elatuksen määrän. Kovempi palkkainen mies yrittää vaan tässä määrätä ( ja rikastua). Huomioi myös se, että jos olet ollut kotiäitinä olet jo sillä hävinnyt mm. tulevissa eläkkeissä samalla kun ketkula on hoitanut itselleen kunnon eläkkeen. Lapset kasvavat ja tarvitsevat koko ajan enemmän, kyse on useiden vuosien rahaliikenteestä. Ja yleensä miehet eivät tiedä mitään lasten kuluista. Eli käsitykset ovat epärealistiset ja joudutte jatkuvasti vääntämään kaikesta mahdollisesta ja kuka tässä kärsii: lapset. Sinua sen ei kuulu elättää, mutta lapsille kuuluu tietty elintaso itsehän on niitä ollut alulle panemassa eli se ettei enää vaimon kanssa pelaa ei tarkoita sitä että herra ja hidalgo voi aloittaa uudelta pohjalta. Olisi käyttänyt aikanaan kortsua mutta kun paskat on housussa ne on siellä. Jos ei miestä kiinnosta, oikeus kyllä tulee olemaan lasten puolella. Ota asioista selvää äläkä jää tuleen makaamaan.
Kuulostaa vähän ketkuilulta, ettei isän edes haluta ymmärtävän lasten todellista kulutusta.
Sitähän ei tietysti ymmärrä ennen kuin käytännön kautta, mutta senhän sinä haluaisit estää. Herää vain kysymys MIKSI.
Nimimerkille Isäpappa.
On harmittavan paljon isiä/äitejä, joiden arjessa lasten kulut on sälyttyneet äidille - ihan äidin aktiivisuudenkin vuoksi. Siinä ei ole mitään haastetta tai ongelmaa parisuhteessa, jos ei lasketa kuka mitäkin maksaa.
Mutta tilanne, jossa äiti on vastannut ruokakuluista ja lasten hankinnoista, niin isä voi todellakin olla ihan pihalla eron hetkellä siitä että ESIM. Auton ja asunnon kulut eivät ole yhtä isoja kuin arjen muut kulut. Näissä tilanteissa äitiä voi harmittaa se, että mies vähättelee lasten tarpeita.
Älä Niistä murehdi. Lastenvalvoja kyllä asian hoitaa.. laskee mikä on elatusvelvollisuus. Eikä sulta kukaan lapsia vie!!!!! Kyllä exä aina välillä uhkailee. Mut ei ne vaan mee niin kun toinen tahtoo. Jaksamisia!!
Me emme vaan elä siinä vanhassa vuoskymmeniä ellei satoja myytissä missä vain äidit oli lastenkavattajia ja huoltajia ja isät olivat vain ns. rahantuojia.
Isät7miehetkin on muuttaneet käsitysta, asennoitumista ja vastuuta kun vain se annetaan tai sitten otetaan ja se onnistuu oikeustoimien kautta jollei hyvällä mutta tässä asiassa se laivakin on kääntynyt ihan viranomaistenkin kuin lastevalvojienkin asenteissa ja käytös tavoissa mutta liian hitaasti....
Tässäkin "keskustelussa" monessa ilmenee että tätä äiti myyttiä ja sen varjolla ei haluta muuttaa.
Älä suostu puoliksi maksamiseen vaan suhteessa tuloihin niin saat enemmän eli sinä maksat 300€ ja mies vähintää 600€ niin on suhteessa tuloihin niin helpottaa.
Eli 300 lasten tarpeisiin ja 300 äidille humpparahaa?
Itse en ole tuollaisessa liemessä mutta ämmä ei saisi senttiäkään.
Lapset saisivat toki sen mitä kuuluukin.
No mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Jos lapselle hankitaan esim 100 € maksava takki kyseisessä tapauksessa, silloin nainen maksaisi osuutensa tulojen (Huom sisältää myös lapsilisät) mukaan 30 € ja mies osuutensa 60 €.
Missä haistat humpparahoja??
Koska tästä on kyse, lapsen elatuksesta. Monet miehet kuten sinäkin, kuulostavat ylikatkeroituneilta, ehkä siitä syystä että ovat tulleet jätetyiksi, ja tässä omassa katkeruudessaan eivät kykene edes näkemään lasten etua.
No eihän tämä suunnitelma toiminut, kuten alun perin aavistelinkin. Isä yrittää luistaa elatusvelvollisuudestaan loppuun asti.
Kun ensimmäisestä hankinnasta esitin kuitin ja oletin hänen hoitavan oman osuutensa, kuten sopimus oli, hän vastapallona esitti mimulle epämääräisen kuitin ostoksesta jota ei ollut edes itse tehnyt. Väitti vihaisena vastaan ja valitti koko touhun hankaluudesta. Siis tämän touhun hankaluudesta, jossa hankinnat kustannetaan yhteisesti ja jota hän itse alunperin vaatimalla vaati noudatettavan. Lopultakaan hän ei suostunut näyttämään minulle tuota puolittain esittämäänsä kuittia kokonaisuudessaan. Eipä tietenkään koska ostoksen oli tehnyt joku muu, mummi/kummi/työkaveri/kuka vaan.
Riitojen ja taistelun jälkeen, ymmärrettyään ettei pystyisi minua näin vedättämään, pyysi lopulta kuulla mikä olisi se hänen osuutensa aökuperäosestä laskusta. Että hoitaisin puolestaan vielä prosenttilaskunkin.
Te, jotka neuvoitte että älä ihmeessä suostu/tuskin tulee toimimaan/epäilen toimivuutta yms, olitte hyvin oikeassa.
Kiitos kaikista tsemppiviesteistä! <3
Tässä vaiheessa kun olemme jo eronneet, on mielestäni myöhäistä pyytää mahdollisuutta opetella mitä se lapsen kasvatus ja kustannus oikein vaatii. Näitä oli mahdollisuus ja tarkoitus toteuttaa siinä parisuhteessa ja perhe-elämässä johon me yhdessä lapset "hankimme".
Toki tämä isän osallistumattomuus oli iso tekijä erossamme.
Pahoittelen katkeruutta joka tästä kirjoituksesta ehkä huokuu läpi. Tämä asia on kovasti mielenpäällä juuri nyt, mutta kyllä tämä tästä.
Ap.
Meillä ihan sama tilanne. Mies on isompipalkkainen ja kieltäytyy maksamasta elatusapua. Haluaa ostaa tavaraa lapsille ns suoraan. No ei ole ukko lapsia nähnyt viikkoihin niin hankalaksi menee. Uhkailee myös hylkäävänsä lapset ( eivät pidä uudesta kumppanista) ja tätä en toivo niin katson vielä asiaa ja sitten vasta lakimiehelle. Olen työssäkäyvä itse että tilanne jotenkin Ok.
Ota yhteys paikkakuntasi oikeusaputoimistoon. Koska kyseessä on lasten asia, niin palvelu on sinulle maksuton. Itse sain sieltä tosi hyvin apua. Sinun kannattaa täyttää sosiaaliportin elatusapulaskuriin teidän molempien tulot ja menot, niin näet minkä suuruiseksi elatusapu muodostuu.
Puoliksi maksaminen on kohtuutonta silloin kun toisen tulot ovat huomattavasti suuremmat.
Kaikesta mitä sovitte, kannattaa tehdä paperi. Sopimuksia ei tarvita silloin kun kaikki menee hyvin -mutta silloin kun ei enää menekään, niin ne ovat todella tärkeitä.
Voimia!