Kuinka vietätte lomanne...

Vilpitön onnitteluni nykyisen tilanteesi johdosta!
Jos ei ole kokenut jotain niin joko sitä ei osaa kaivata, tai sitten se puuttuva näyttää ruusuisemmalta kuin itse asiassa onkaan.

Kaksi kesälomaamme ajelimme retkeilyveneellä Saimaalla mutta kaikki muut lomamme olimme matkoilla.
Pätkätyövaiheessa toimeksiannot olivat niin vaihtelevia, etten pystynyt ennakoimaan niitä enkä myöskään voinut kieltäytyä koska ne olisivat vähentyneet. Silloin kehoitin vaimoani lähtemään reisuun. En halunnut olla riippana. Kun siinä tilanteessa olin muutaman viikon yksin töissä muualla ja viikonloput kotona niin osasin arvostaa yhteiselämää sekä kotona, että matkoilla.
Oli hiivatin kolkkoa herätä hiljaisessa makuuhuoneessa ilman vieressä olijan tuhinaa ja tuplatäkin nykimistä.
Muutaman kerran jälkeen vaimoni sanoi, että ahneudesta on tultava loppu, kuten sitten tulikin.

Pisimmillään olemme olleet vieraassa kieliympäristössä "lomalla" kahdestaan 3kk. " - " johtuu siitä, että olimme sen ajan Espanjassa. Vaimo omalla lomalla ja minä työttömänä työnhakijana. Remontoimme varkalleen asuntoamme.
Nuokaan kuukaudet eivät tuntuneet pitkiltä. Päin vastoin. Oli haikeaa palata Suomeen.

Luultavasti sinä osaat arvostaa nykytilannettasi enemmän kuin minä omaani mutta ilman toisen sortin kokemuksia puuttuisi perspektiivi asiaan.

Ps. Palasimme Espanjasta syyskuun lopulla ja nyt vaimo haluaa helmikuussa johonkin. Tavallisesti olemme sydäntalvella käyneet jossakin lämpimämmällä alueella mutta nyt rouva haluaisi, että menisimme Lissaboniin. Menemme jos löytyy sopivat lennot.
Maaliskuun lopulla hänellä on muutaman päivän reisu kotimaassa. Tarkoittaa minulle kolkkoja heräämisiä.

Yhteinen aikanne ja sen arvostaminen kuulostaa hyvältä.

Aiemmissa parisuhteissani elin melko itsenäistä elämää. "Lupia" omiin menoihin ei kyselty eikä toiselta ajankäytöstä kyselty. Tuo johtunee siitä, että olin nuori kun tapasin lasteni isän ja opin siihen, että omillaan on pärjättävä. Koska olin niin paljon omillani, opin nauttimaan omasta ajasta, jolloin ei tarvitse huomioida toista. Olinkin vakuuttunut ettei minusta olisi ikinä suhteeseen, jossa ollaan viikonloput tai illat yhdessä. Jo pelkkä ajatus tuntui vieraalta. Kun olin erossa lasteni isästä tai myöhemmästä kumppanistani, en myöskään kaivannut tai ikävöinyt heitä. Mutta nyt on toisin....

Jos joskus on erillään yön, niin nukkumaanmeno on vaikeaa ja sitä toisen läheisyyttä kaipaa jos herää yöllä. Juuri niitä unen ääniä, peiton nykimistä, tyynyjen asettelua ym. En olisi uskonut kaipaavani ja ikävöiväni toista näin jo pelkän työpäivän aikana. Soittelemme ja viestittelemme myös päivän aikana ja se selkeästi lähentää. Aiemmin en pitänyt kumppaneihini yhteyttä, jos olimme jompi kumpi esim. Työmatkalla tai viikot muualla töissä.

Ei ole yhtä totuutta, mutta minua yhdessä tekeminen ja yhteisen ajan viettäminen on kasvattanut ihmisenä. Aikaansaanut minussa empaattisuutta, syvällisyyttä ja pehmeyttä.