Tällä palstalla on saanut lukea monia erillaisia kokemuksia avioeroista ja yksi asia laittaa ihmetyttämään miksi siinäkin asiassa lokeroidaan miehet sekä naiset omiin lokeroihin ja haetaan syytä sukupuolen mukaan????
itselläni on omakohtainen kokemus avierosta jossa vielä harkinta-aika kun on menossa niin voin kai sanoa tuleva ex-vaimoni halusi erota ja tarkkaa syytä en vieläkään tiedä miksi/mikä oli vaikuttava asia siihen että rakkaus hänen puoleltaan loppui??? toivon kylläkin saavani joskus sen tietää , ehkä saan ,ehkä en sen aika näyttää.
no siis kerrotaanpa hieman taustoja , jotta nämä asiantuntijat joita täällä näyttää vilisevän turhankin paljon niin voivat miettiä hieman erillaista ero tarinaa.
elikkä meille tuli siis melkein 3 vuotta täyteen avioliiton taivalta täyteen ennen eroasian vireille panoa ja sinä aikana meille syntyi ihana tytär jota me molemmat vanhemmat rakastamme yli kaiken. no elämä sujui todella mallikkaasti ja yhteiselo oli mitä ihaninta aikaa aina viime vuoden huhtikuuhun asti jonka jälkeen alkoi tapahtua muutoksia tulevan ex-vaimoni puolelta aloin miettiä että miksi hän niin kuin liukui kauemmaksi minusta. no ajattelin aluksi että se on vain jotakin kasvu vaihetta suhteessamme koska en löytänyt omasta mielestäni mitään sellaista syytä jonka takia hän olisi alkanut minusta loitota sillä 1. en ole ikinä ollut väkivaltainen 2. en ole käyttänyt 9 vuoteen alkoholia 3. eikä meillä myöskään kummallakaan ollut kolmatta pyörää eli lyhyesti emme kumpikaan pettäneet toisiamme.
näiden syiden takia siis ajattelin jotta se on vain joku sellainen hetki suhteessa jossa hetken pysähdytään , jotta kehitys voi taas jatkua enkä siis osannut arvata mitä hänen päässään todellisuudessa sitten liikkui vaan juhannuksen jälkeen 2004 se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kun saakin kuulla rakastamansa ihmisen suusta , että "en ole halunnut sua pitkään aikaan enään" sitten kun yrittää selvitää mistä asiassa on oikein kysymys ja miksi nämä tuntemukset ovat nousseet pintaan??? vastaukseksi saat vain, jotta "en tiedä miksi näin on sinä olet ollut hyvä ja rakastava aviomies/isä joka on huolehtinut perheestään mallikkaasti mutta silti minusta tuntuu että en rakasta sinua enään ja haluan välimatkaa" näillä sanoilla siis alkoi ensin hetken pohdinta-aika kesälomani mittainen jolla oli tarkoitus katsoa että tekeekö ero hyvää suhteelle eli vietin siis kesälomaani jota oli kaikkiaan 5 viikkoa tyttäreni seurassa siitä olin 2 viikkoa alusta.
no kun sitten tuleva ex-vaimoni haki lapsemme pois kesämökiltä niin ilmoitti hän, että hänestä tuntuu siltä kun 2 viikkoa on pohtinut että haluaa asumuseron no mitäpä mä siihen voin sanoa ajattelin vain että jos hetken asun muualla niin asiat voivat palautua ennalleen mutta niinpä ei käynytkään vaan kun lomani sitten loppui ja palasin arkeen niin puhuttiin asiat halki jolloin sain tietää että hän ei halua enään jatkaa avioliittoa.
tässäkin tilanteessa yritin vielä kysyä että mikä meni pieleen ja teinkö minä jotakin väärin? vai jätinkö jotakin asiaa tekemättä epähuomiossa? vastaus edelleenkin sama "en tiedä miksi , ainoa asia mistä olen varma on että tunteet ovat kadonneet enkä halua jatkaa aviliittoa" ja näin ollen 6.9.04 allekirjoitimme avierohakemuksen enkä vielä tänä päivänä tiedä mitä oikeasti tapahtui että näin pääsi käymään.
nyt elämme molemmat omilla tahoillamme tyttärestämme yhdessä huolta pitämällä omaa elämäämme ja se onkin se tärkein juttu mistä huolehtia tyttäreni hyvinvoinnista huolehtiminen.
onneksi olemme saaneet asiat sovittua yhdessä niin elatusmaksut kuin tapaamiasiat niin ei tarvitse viranomaisia sotkea asioihin ja näin ollen tyttärellämme on kaksi rakastavaa vanhempaa vaikka olemmekin eronneet.
no joka tapauksessa mitäpä siis aviero on itse olen sitä mieltä, että jokainen avioero on omanlaisensa tiettyjä yhtymäkohtia on varmasti mutta ei varmasti ole täysin samanlaisia eroja sillä näissä eroissa on aina erillaisista ihmisistä kysymys siksipä syyt jotka avieroon johtaa ovat moninaiset , ja avioliitto kun on kahden ihmisen välinen side niin yksittäistä syyllistäkään ei voida aina esittää sillä aika usein on kyse kuitenkin molempien osapuolten tekemisistä/tekemättömyydestä eli lyhyesti jos sanoo niin vaikaa löytyy yleensä molemmista sillä tarvitaanhan tangoonkin kaksi.
itse toivon joskus kuulevani syyn siihen miksi tulevan ex-vaimoni tunteet alkoivat alkujaan rakoilemaan ja mikä on se minun osuuteni tähän eroom johtaneista syistä kun en itse ole sitä saanut selville vaikka olenkin pohtinut paljon asiaa no mutta eipä siinä ketään en kuitenkaan voi sitoa itseeni sillä eikös se niin ole että silloin suhde on terveellä pohjalla kun tunteet sitovat rakastavaiset yhteen jolloin voi luottaa siihen että vaikka toinen olisi 1000km päässä niin tietää että hän rakastaa eikä muita tarvitse.
ainakin minä uskon siihen ,että kun en tulevaisuudessakaan sido toista itseeni ja kysele koko ajan missä olet,mihin menet jne... vaan luotan siihen että kun hänellä on tunteita minua kohtaan sekä minulla tunteita häntä kohtaan niin ei tarvitse kytätä toisen menemisiä/tulemisia ja voi puhua avoimesti asioista pelkäämättä mitä toinen ajattelee kun luottamus on mukana.
ja mä uskon myös niin että luottamus ei synny sitomalla toista vaan kaikki tarvitsee sitä omaa tilaa myös avioliitoissakin vaikka asutaankin saman katon alla.
tähän on hyvä lopettaa osa ei varmasti taaskaan jaksa lukea loppuun asti ja valittaa kirjoitusvirheistä mutta hei niille pikkumaisille inisijöille mä sanon älkää tuhlatko aikaanne valittamalla kirjoitusvirheistä sillä mä en siitä välitä , tää on mun tapani kirjoittaa se on ikävää jos jotakin häiritsee mutta niin kauan kun edes yksi ihminen saa selvän mun asiasta niin se riittää mulle joten älkää tuhlatko omaa aikaanne vaan sirtykää toiseen henkilöön ;o)
itselläni on omakohtainen kokemus avierosta jossa vielä harkinta-aika kun on menossa niin voin kai sanoa tuleva ex-vaimoni halusi erota ja tarkkaa syytä en vieläkään tiedä miksi/mikä oli vaikuttava asia siihen että rakkaus hänen puoleltaan loppui??? toivon kylläkin saavani joskus sen tietää , ehkä saan ,ehkä en sen aika näyttää.
no siis kerrotaanpa hieman taustoja , jotta nämä asiantuntijat joita täällä näyttää vilisevän turhankin paljon niin voivat miettiä hieman erillaista ero tarinaa.
elikkä meille tuli siis melkein 3 vuotta täyteen avioliiton taivalta täyteen ennen eroasian vireille panoa ja sinä aikana meille syntyi ihana tytär jota me molemmat vanhemmat rakastamme yli kaiken. no elämä sujui todella mallikkaasti ja yhteiselo oli mitä ihaninta aikaa aina viime vuoden huhtikuuhun asti jonka jälkeen alkoi tapahtua muutoksia tulevan ex-vaimoni puolelta aloin miettiä että miksi hän niin kuin liukui kauemmaksi minusta. no ajattelin aluksi että se on vain jotakin kasvu vaihetta suhteessamme koska en löytänyt omasta mielestäni mitään sellaista syytä jonka takia hän olisi alkanut minusta loitota sillä 1. en ole ikinä ollut väkivaltainen 2. en ole käyttänyt 9 vuoteen alkoholia 3. eikä meillä myöskään kummallakaan ollut kolmatta pyörää eli lyhyesti emme kumpikaan pettäneet toisiamme.
näiden syiden takia siis ajattelin jotta se on vain joku sellainen hetki suhteessa jossa hetken pysähdytään , jotta kehitys voi taas jatkua enkä siis osannut arvata mitä hänen päässään todellisuudessa sitten liikkui vaan juhannuksen jälkeen 2004 se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kun saakin kuulla rakastamansa ihmisen suusta , että "en ole halunnut sua pitkään aikaan enään" sitten kun yrittää selvitää mistä asiassa on oikein kysymys ja miksi nämä tuntemukset ovat nousseet pintaan??? vastaukseksi saat vain, jotta "en tiedä miksi näin on sinä olet ollut hyvä ja rakastava aviomies/isä joka on huolehtinut perheestään mallikkaasti mutta silti minusta tuntuu että en rakasta sinua enään ja haluan välimatkaa" näillä sanoilla siis alkoi ensin hetken pohdinta-aika kesälomani mittainen jolla oli tarkoitus katsoa että tekeekö ero hyvää suhteelle eli vietin siis kesälomaani jota oli kaikkiaan 5 viikkoa tyttäreni seurassa siitä olin 2 viikkoa alusta.
no kun sitten tuleva ex-vaimoni haki lapsemme pois kesämökiltä niin ilmoitti hän, että hänestä tuntuu siltä kun 2 viikkoa on pohtinut että haluaa asumuseron no mitäpä mä siihen voin sanoa ajattelin vain että jos hetken asun muualla niin asiat voivat palautua ennalleen mutta niinpä ei käynytkään vaan kun lomani sitten loppui ja palasin arkeen niin puhuttiin asiat halki jolloin sain tietää että hän ei halua enään jatkaa avioliittoa.
tässäkin tilanteessa yritin vielä kysyä että mikä meni pieleen ja teinkö minä jotakin väärin? vai jätinkö jotakin asiaa tekemättä epähuomiossa? vastaus edelleenkin sama "en tiedä miksi , ainoa asia mistä olen varma on että tunteet ovat kadonneet enkä halua jatkaa aviliittoa" ja näin ollen 6.9.04 allekirjoitimme avierohakemuksen enkä vielä tänä päivänä tiedä mitä oikeasti tapahtui että näin pääsi käymään.
nyt elämme molemmat omilla tahoillamme tyttärestämme yhdessä huolta pitämällä omaa elämäämme ja se onkin se tärkein juttu mistä huolehtia tyttäreni hyvinvoinnista huolehtiminen.
onneksi olemme saaneet asiat sovittua yhdessä niin elatusmaksut kuin tapaamiasiat niin ei tarvitse viranomaisia sotkea asioihin ja näin ollen tyttärellämme on kaksi rakastavaa vanhempaa vaikka olemmekin eronneet.
no joka tapauksessa mitäpä siis aviero on itse olen sitä mieltä, että jokainen avioero on omanlaisensa tiettyjä yhtymäkohtia on varmasti mutta ei varmasti ole täysin samanlaisia eroja sillä näissä eroissa on aina erillaisista ihmisistä kysymys siksipä syyt jotka avieroon johtaa ovat moninaiset , ja avioliitto kun on kahden ihmisen välinen side niin yksittäistä syyllistäkään ei voida aina esittää sillä aika usein on kyse kuitenkin molempien osapuolten tekemisistä/tekemättömyydestä eli lyhyesti jos sanoo niin vaikaa löytyy yleensä molemmista sillä tarvitaanhan tangoonkin kaksi.
itse toivon joskus kuulevani syyn siihen miksi tulevan ex-vaimoni tunteet alkoivat alkujaan rakoilemaan ja mikä on se minun osuuteni tähän eroom johtaneista syistä kun en itse ole sitä saanut selville vaikka olenkin pohtinut paljon asiaa no mutta eipä siinä ketään en kuitenkaan voi sitoa itseeni sillä eikös se niin ole että silloin suhde on terveellä pohjalla kun tunteet sitovat rakastavaiset yhteen jolloin voi luottaa siihen että vaikka toinen olisi 1000km päässä niin tietää että hän rakastaa eikä muita tarvitse.
ainakin minä uskon siihen ,että kun en tulevaisuudessakaan sido toista itseeni ja kysele koko ajan missä olet,mihin menet jne... vaan luotan siihen että kun hänellä on tunteita minua kohtaan sekä minulla tunteita häntä kohtaan niin ei tarvitse kytätä toisen menemisiä/tulemisia ja voi puhua avoimesti asioista pelkäämättä mitä toinen ajattelee kun luottamus on mukana.
ja mä uskon myös niin että luottamus ei synny sitomalla toista vaan kaikki tarvitsee sitä omaa tilaa myös avioliitoissakin vaikka asutaankin saman katon alla.
tähän on hyvä lopettaa osa ei varmasti taaskaan jaksa lukea loppuun asti ja valittaa kirjoitusvirheistä mutta hei niille pikkumaisille inisijöille mä sanon älkää tuhlatko aikaanne valittamalla kirjoitusvirheistä sillä mä en siitä välitä , tää on mun tapani kirjoittaa se on ikävää jos jotakin häiritsee mutta niin kauan kun edes yksi ihminen saa selvän mun asiasta niin se riittää mulle joten älkää tuhlatko omaa aikaanne vaan sirtykää toiseen henkilöön ;o)
Vastaukset 6
Vanhimmat
tsemppiä sulle ja lämpöinen halaus!koitahan vaan jaksaa ja mennä elämässä etten päin,ehkä tosiaan joskus saat tietää miksi vaimosi halusi eroon.ehkä vaimosi tarvitsi tilaa itselleen ja halusi olla vapaa päättämään omista menoistaan.minulla oli 10v naimisissa olo takana kun mieheni nyt tammikuun alussa muutti minun ja lasteni luota pois ja toi myös minulle eropaperin kirjoitettavaksi!osasin henkisesti valmistautua siihen että mieheni muuttaa ja syytä muuttoon ja nopeaan eron hakemiseen olen kysynyt monesti näinä päivinä ja vastaus on ollut todella tylsä ei tää homma vaan pelannut..voiko se niin muka mennä?mene ja tiedä.vielä en ole itkuja itkenyt mutta ehkä senkin aika tulee jossain vaiheessa.ja ehkä myös minä saan sen oikean eron syyn joskus tietää.....
elämässä eteenpäin juu en minä ole katkeroitunut ja uskon jotta vielä minä löydän itselleni sen toisen puoliskoni jonka rinnalla kuljen elämäni loppuun sekä rakennan perheen.
ennen sitä keskityn pelkästään tyttäreni hyvin voinnista huolehtimiseen ja jos joku herättää minun tunteeni niin en estele lainkaan uskon että se on tarkoitettu sitten niin mutta en etsimällä ala etsiä sillä lapsesta huolehtiminen on nyt pääasia ja tärkein.
no mutta yritähän sinäkin jaksella voimia sinullekkin paljon toivon lämpöisen vasta halauksen kera
todellakin. Itse ajattelen suhteesta samalla tavalla, eli molemmilla pitää olla tietty vapaus ja mitenkä sitä toista väkisin pitää, jos ei yhdessä halua olla. Ja kun tuosta erosta enemmän toivut, et ehkä sitä todellista syytä halua ja jaksa välttämättä enää tietääkään. loppu mikä loppu ja parempi keskittyä edessäpäin olevaan elämään ja huolehtia omasta hyvinvoinnista sillä se on parhaaksi myös sun lapsen hyvinvoinnille.
Eli neuvoksi vaan, että älä mieti sitä "todellista syytä" eroon vaan jatka elämää eteenpäin. Tarpeeksi kaikenmoista tekemistä, kuntoile ja tapaa ihmisä!!
Tsemppiä sulle!
on se että niin kauan kuin asiaa pyöritin mielessäni eli kesälomani lopusta lähtien joulukuun alkuun asti ei pystynyt keskittymään mihinkään tai jaksanut mitään jouduin jopa ottamaan 2 viikkoa vapaata töistä jotta saan henkisesti koota itseäni no jolukuun alusta sitten päätin jotta hän kertoo mulle syyn jos itse niin haluaa jotta nyt on parasta pyrkiä yhteisymmärryksessä rakentaa tyttärellemme niin hyvä tulevaisuus ja elämä kun se vain tässä tilanteessa on mahdollista.
nyt kun en enää mieti sitä miksi taikka mikä oli syy niin on ollut kieltämättä helpompi hengittää ja keskittyä niihin tärkeimpiin asioihin , sekin voi olla että joskus myöhemmin ei halua edes tietää mutta toisaalta sitä haluaisi tietää vain sen takia ,että jos minun toimissani on löytynyt jokin joka on laukassu sen kehityksen niin voisin tulevaisuudessa välttää tekemästä samaa kahdesti elikkä kehittyisin ihmisenä/miehenä
juu ihmisiä varmasti tapailen paljonkin , en minä jää tuleen makaamaan vaan nousen ja jatkan matkaa elämän pommituksista huolimatta.
hyvää kevään odotusta sulle Jamppa :o)
Jaksamista Sinulle. Hienoa, että saitte asiat sovittua. Tuntui mukavalta lukea, että olette ymmärtäneet sen, että lapsella on vielä siltikin kaksi rakastavaa vanhempaa vaikka ette toisianne rakastaisikaan. Tunteet ovat siinä mielessä hassuja, että ne eivät koskaan ole oikeita tai vääriä, ne vain ovat. Itsekin syyllistän itseäni kaikista tekemisistä ja tekemättäjättämisistä mutta olen päättänyt aloittaa uuden sivun elämässäni ja opetella armahtamaan itseäni sen suhteen, että hyväksyn omat tunteeni tosina, enkä yritäkään etsiä syyllistä muualta kuin itsestäni. Tämä siis siinä mielessä, että olen eroa haluava osapuoli enkä osaa selittää miehelleni, miksi rakkaus on kuollut. En kyllä syytä miestänikään, vanha klisee:meille vain kävi näin, on kyllä aika heikko puolustus, mutta joskus vain on hyväksyttävä, että asioita tapahtuu eikä kaikkeen voi vaikuttaa.
Ole vain oma itsesi, ole avoin onnelle mikä Sinua varmasti vielä odottaa. Ole itselle armollinen, olet varmasti tehnyt parhaimpasi liittosi eteen, muuta ei kukaan voi Sinulta vaatiakaan.
En tiedä, jaksatko Sinä lukea tätä loppuun ja saatko mitään otetta ajatuksistani mutta kirjoitinpahan muutaman rivin... Hyvää kevättä ja aurinkoa elämääsi ja lapsesi kanssa hienoja päiviä!! :o)
Joskus vain kaksi erinomaista ihmistä ovat joutuneet toistensa huonoon seuraan ... ja joskus avioon (tai miksi ei avoliittoon) väärin perustein ... tai uskoteltu itselleen että; "kyllä se rakkaus tulee kun vihdoin löytyi noin kunnollinen mies kaikkien renttujen jälkeen."
Eikä niitä syitä välttämättä aina löydy. Kannattaa ehkä silti yrittää ajatella niinkin, että tahtoisinko elää aviossa puolison kanssa jolla "kroonisesti" pahaolla kanssani (vaikkei selvää syytä olisikaan)... minua jo pelkkä ajatuskin tuosta ahdistaisi, ja varmaan itse silloin hakisin eroa hänestä ... koska en sellaista elämää tahtoisi ihmiselle jota rakastaisin.