Trumpin mielipide CIA:sta vahvistui

on ne poistanut munki juttuja mutta toimikoon ne sen pienen järkensä mukaan mitä heille on suotu,jos lusikalla on annettu eipi voi kauhalla vaatia

Haukkukaa vuotajat, suojelkaa sikailijat



Tampereella yliopistosairaala Taysin lääkärit sikailivat, Irakissa amerikkalaiset tappoivat ja kiduttivat silmittömästi ja kotoisassa amerikassa demokraatit porsastelivat minkä ehtivät. Tarinat ovat tuttuja seurauksia paljastuksista, kun joku on rohjennut tuoda esiin vääryyksiä. Tarinoita yhdistää myös toinen asia: jokaisen tarinan pahikseksi on leivottu pahantekijän sijaan tiedon vuotanut taho.

Tätä ei pitäisi tarvita

On helppo poistumistie keskustelusta muistuttaa, että salaisen tiedon vuotaminen on väärin eikä maailmassa pitäisi tarvita tällaisia keinoja. Usein kuulee myös muistutuksia siitä että on korrektimpia tapoja ilmoittaa vääryyksistä. Vaan onko muka? Taysissa hoitajat olivat tehneet lukuisia kanteluja johdolle, joista jokaisella oli pyyhitty takapuolta. Sairaalan johto valehteli toimittajille päin näköä ja todisteiden edessä väittäessään ettei koskaan ole mitään ongelmia ollut eikä hän ole niistä kuullut. Jenkeissä Obama lupasi rakkautta ja ymmärrystä ongelmille, mutta tosiasiassa on vanginnut toimittajia enemmän kuin kaikki edeltäjänsä yhteensä.

Todellisuudessa vaihtoehtoja ei siis useinkaan ole. Se on ikävää, mutta se on miten maailma toimii. On uskomatonta että paljastuksia yhä uskalletaan tehdä, vaikka joka kerta paljastajasta leimataan hirviö. Niin Assangesta, Manningista kuin Taysin hoitajistakin tehtiin tarinan pahiksia - heistä, jotka tekivät suuria uhrauksia jotta muiden ei tarvitsisi kärsiä. Toki jokaista vuotajaa voi kritisoida erheistä toiminnassaan ja jälkiviisastelulle on aina sijaa, mutta pääpiirteittäin syyllistä on haettava aivan muualta. Ymmärrän miksi paljastuksissa ilmitulleet sikailijat murisevat, mutta että media ja ylemmät päättäjät lähtevät mukaan on vain väärin.

Poissa silmistä, poissa mielestä, on surkean totuudenmukainen sanonta. Olisi niin paljon mukavampi elää jos emme tietäisi ikävyyksistä ympärillämme. Liekö tämä ihmisen (geneettinen?) mukavuudenhaluisuus syynä vihaamme paljastuksia kohtaan? Sen mysteerin jätän eri alan tuntijoille, mutta itse ehdotan että meidän on lakattava olemasta tapojemme uhreja. Jos lääkäri lyö, vika on lääkärin eikä uhrin. Jos USA:n armeija kiduttaa ja murhaa, kiduttaja ja murhaaja ovat ne jotka laitetaan vankilaan eikä paljastajaa. Jos Clinton ryöstää vilpillisesti esivaalit Sandersilta, Clinton on syyllinen eikä uhri. Lopulta on aivan sama vaikka Venäjä olisikin edesauttanut tietovuotoa, se ei poista Clintonin syyllisyydestä pisaraakaan. Vuotajan motiivi on toki kiintoisaa taustatietoa, mutta se ei vähennä alkuperäisen rikkeen pahuutta.

Tee parempi maailma

Jos todellakin haluamme suunnata kohti maailmaa, jossa paljastuksia ei tarvita julmuuksien, veronkiertojen, kepulointien ja muiden vääryksien paljastamiseen, se alkaa kohdistamalla huomio itse vääryyksiin. Mitä selvemmin tuomitsemme ja esille nostamme väärinkäytökset, sitä vaikeammaksi niiden tekeminen tulee. Tämän hetken ilmapiirissä väärin tehnyt saa ylleen niin medialta kuin hallinnoltakin sankarin viitan, käytännössä armahduksen rikoksistaan. Jos näin ei olisi, väärinkäytös ehkä houkuttelisi vähemmän.

Niin USA:n armeija, Taysin johto kuin Clintonin sisäpiirikin ovat tehneet väärin. He eivät ole uhreja, vaan syyllisiä. Heillä on oikeus puolustukseen, mutta ei summittaiseen armahdukseen.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/haukkukaa-vuotajat-suojelkaa-sikailijat