puolisoa. Kun sosiaalinen elämä on oikeasti vaikeeta. Pitää olla oikeanlainen ajatusmaailma ja osata se vielä oikealla tavalla ilmaista, jotta pääsee porukkaan tai viehättää toista.
Onneksi sentään oikeanlaisia on monenlaisia. Tää miesten status-voima-kilpailu -hömppä vaan ei iske naisiin niin hyvin kuin miehet itselleen uskottelee. Et jos sillä ei pärjää, niin äijäkkeet menee entistä enemmän tunnesykkyrämykkyrään ja vääntää hampaat irveen kovempaan kilpailuun. Tulee palstalle huutamaan "rationalisointihamsteri rationalisointihamsteri rationalisointihamsteri" kun joku yrittää selittää et muutakin on.
Mut jokainen hakkaa päätään omaan seinäänsä ja siihen on vapaassa maassa oikeus.
Onneksi sentään oikeanlaisia on monenlaisia. Tää miesten status-voima-kilpailu -hömppä vaan ei iske naisiin niin hyvin kuin miehet itselleen uskottelee. Et jos sillä ei pärjää, niin äijäkkeet menee entistä enemmän tunnesykkyrämykkyrään ja vääntää hampaat irveen kovempaan kilpailuun. Tulee palstalle huutamaan "rationalisointihamsteri rationalisointihamsteri rationalisointihamsteri" kun joku yrittää selittää et muutakin on.
Mut jokainen hakkaa päätään omaan seinäänsä ja siihen on vapaassa maassa oikeus.
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Tää miesten status-voima-kilpailu -hömppä vaan ei iske naisiin niin hyvin kuin miehet itselleen uskottelee"
Naisten kanssa pätee vanha viisaus, että kannattaa usein katsoa miten nainen käyttäytyy, eikä mitä hän sanoo.
Ihan höpöjä. Ei toimi parisuhteessa (jos et kuuntele mitä toinen sanoo, tulee aika lyhyt suhde), joten miksi se toimisi parin haussa.
Eräänkin naisen mukaan olemme tosi hyviä ystäviä. Ei kuitenkaan ota minua Facebook kaveriksi. Se kertoo enemmän kuin hänen sanansa.
No jaa, jotkut eivät ota FB-kavereiksi kun lähimmät vanhat tutut. Siellä voi olla asioita, joita ei halua jakaa uusien, hyvienkään kaverien kanssa. Ei FB-kaveruuden hyväksyminen ole mikään velvollisuus.
Nykyisestä 10 v suhteestani olen oppinut, että mitä vähemmän feministihöpötyksiä kuuntelee, sitä paremmin menee. Olen aluksi juuri tuollainen kiltti valkoritari
Mitä konkreettisesti tarkoitat "feministihöpötyksillä"?
Olemme yllä tuntenee jo vuosia.
Ei sillä silti ole mikään velvollisuus fb-kaveriksi ottaa. En ihmettelisi, vaikka alkaisia ahdistaa tuollainen kaveripakotus.
Feministihöpötykset on vaikka sitä että naisia kannustetaan jatkuvasti kokemaan vihaa miehiä kohtaan. Meneehän samaan vipuun jokunen mieskin. Jotkut sinun kaltaiset selvästi.
Kysy painostavaan sävyyn miksi ei, ja vaadi pillua.
Ei hänellä tietenkään ole mitään velvollisuutta Facebook kaveriksi ottaa. Mutta on ottanut miehiä jotka tuntee minua huonommin. Tiedän asian täysin varmasti. Se on käynyt selväksi ettemme ole niin hyviä ystäviä kun hän minulle valehtelee. Parempi vaan edelleen katsoa niitä tekoja eikä paskapuheita.
Onko FB-kaveriuuden hylkääminen sitten merkittäväkin teko? Eli vaikka muuten olisitte hyviä ystäviä, niin FB-kaveripyynnön epääminen tarkoittaa, ettette olekaan? FB ei ole, tai ainakaan ei pitäisi olla, mikään elämää suurempi asia, vaan pelkkä väline, jota kukin käyttää omalla tavallaan. Itse käytän sitä pariin spesifiin juttuun, enkä juurikaan ilahdu oikein kenenkään kaveripyynnöistä.
Ei mul oo koskaan ollu vaikeuksia tulla kenenkään ihmisen kanssa toimeen. Oon kiinnostunut likipitäen kaikesta museoita lukuunottamatta. (Historia sinänsä kyllä kiinnostaa). Erilaiset ihmiset tekee elämästä upeeta.
Käy joskus Louvressa tai Vatikaanin museossa. En itsekään sietänyt ennen museoita, mutta nämä kaksi paikkaa ovat ikäänkuin kävelykatu historiaan.
(Ja sitten pääset tuosta viimeisestäkin estostasi)
Kiitti vinkistä. Ehdin Lontootakin vihata pinnallisena paikkana koko nuoruuteni aina 25v asti kunnes menin sinne ja totesin kuinka romanttinen, rauhallinen ja tunnelmallinen kaupunki. :)
Kaikki tornit ja tippukiviluolat on kyl kivoja. Kärsin vielä korkeanpaikankammosta mut silti kiipeän vaikka ulkoportaitakin joka torniin. En vaan kato kiivetessä alas. Vasta huipulla.
VITTU ETTÄ VITUTTAA TUO SANA: TUNNESYKKYRÄMYKKYRÄ.
Tällä palstallahan miespuoliset kirjoittajat paljon tuota sanaa käuttävät.
Osittain samaa mieltä. Siinä vaiheessa menee maku kun pitää alkaa yrittää näyttää paremmalta kun oikeasti on. On sitten kyse miehistä tai naisista. Kun on oma itsensä ja tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, senhän pitäis riittää?
Sosiaalien elämä/sosiaalisuus ei oikeasti ole avaruustiedettä, pitää vaan uskaltaa. Helppo pukea sanoiksi ja vähän vaikeampi viedä käytäntöön.
Nuorena en todellakaan ollut mikää seurapiirien sankari eikä asiaa helpottanut että olin jonkun verran ylipainoinen. Ensin tuli laitettua kilot kuntoon.....noh en minä vieläkään ole mikään tuulenhässimä mutta pituutta 185 ja painoa n.90 kg ja se paino ei pääasiassa ole siinä keskivartalon kohdalla. Noh, eteenpäin sainoi mummo.....sitten päähän ajatus että mitä väliä mitä muut ajattelee, ole oma itsesi. Väkisin tungin tilanteisiin jossa tunsin itseni "vähän" oudoksi mutta pikku hiljaa aloin ymmärtämään että tämähän sujuu, suurin este oli minä itse.
Vuonna 2008 pidin päättäjäispuheen 300 ihmisen edessä eikä tehnyt tiukkaakaan ja nykyään olen välillä jopa liiankin ulospäin suuntautunut....olen se kaveri joka hississä aloittaa puhumisen ventovieraille:)
Lähinnä haluan kai sanoa että kaikki olemme erilaisia eikä siinä todellakaan ole mitään väärää. Hankalia asioita voi ja pitää harjoitella jotta pärjää jokapäiväsessä elämässä.
Kyllähän nuo esiintymiset isollekin joukolle onnistuu myös minulta. No problem.
Jostain syystä naisille "esiintyminen" intiimisti seurustelumielessä on itselleni valtava ongelma, mikä on muovannut oman elämäni kulkua ratkaisevasti koska sinkkuna olen pysynyt.
Supliikkitaidot siis puuttuu.
Sellainen meluisa tunnepuhe jota naiset arvostaa (esim baariympäristössä) ei suju ollenkaan.
Olen joskus kokeillut sellaista, siis tuoda omaa tunnetilaa tai intohimoista asennetta varsin voimakkaasti puheessa esiin, ja olen kyllä huomannut naisen välittömän kiinnostumisen.
Mutta tuollaisen intohimoisen puheen tuottaminen ei onnistu kuin pari minuuttia.
Sitten viimeistään vajoan introverttiin pohdintaan ja keskustelukumppanina oleva nainen menettää kiinnostuksen silmänräpäyksessä. :-(
Wau. Kuulostaa kunnioitettavalta itsensä voittamiselta! Jotain tuon kaltaista pitäis itsekin tässä saada aikaan. Kiloja ei montaa ylimääräistä ole, mutta smalltalk ei oo se vahvin laji. Juuri uudelle paikkakunnalle muuttaneena täytyis kuitenkin ryhdistäytyä, mutta tuntemattomien seurassa tuntuu että siinä jäätyy eikä tiedä mistä vois alkaa puhumaan tai lyhyen sää-keskustelun jälkeen ei tiedä miten jatkaa. Baarissa tietty pari rohkaisevaa ottaneena voi jutella hyvinkin, muttei sieltä yleensä potentiaalisia kaveri-saati mitään muita-ehdokkaita löydy.
Mulla oli tänään se viikon sosiaalisin päivä vieraiden ihmisten parissa, eli olin tämän viikon hankintamatkalla; käyden ostoksilla KauppaHallissa, tukkuliikkeessä, apteekissa ja Aschan leipomon kahvilassa SinisessäJunassa oli tapaaminen, kahvittelun merkeissä yhden entisen työkaverin kanssa.
Ei olla nähtykään kohta vuoteen, hän soitti eilen illalla ja kysyi mua kahville... sovittiin sitten tapaaminen Kauppahalliin... kun mulla oli muutakin asiaa sinne.
Hallissa on aina ihana asioida ja nytkin hain pienen valmistajan juustoa eräästä juustomyymälästä Emolle.
Kalakaupassa mua odotti valmiiksi fileroidut ja pakatut kalat... tein tilauksen jo eilen.
Jokiselta lähti isokimpale silettä nyt viipaloituna ja saunapalvia siivuina.
Siinä tuli juteltua niin lihamyyjän kuin selän takana olevan leipämyyjänkin kanssa ristiin... halusin näet 2kpl kaurasämpyliä. Leipämyyjä tarjos ostetavaksi muutamia kymmeniä sämpyliä... kun lihaakin leivälle ostin niin paljon kerralla!
Vieressäni seisova vanhempi herrakin yhtyi siihen puheeseen, odotellessaan 300g paistinjauhelihaa ~ tekee siitä kuulemma kolme pihviä ja paistaa sipulia päälle. =))
Käynti vielä tukussa ja apteekissa.
Tukussa mulla tärveltyi aikaa, eikä se tuttu myyjä ollut edes töissä, joka usein auttaa mua ostosteni pakkaamisessa ja kuljetuksessa autolleni. Harmi, olen saanut varmaan erikoispalvelua häneltä... enskerralla otan Juntusen mukaani.
Apteekki asia sujui kätevästi, kaikki odotti mua jo valmiina... maksoin laskut.
Jätin ens viikoksi laukun; joka silloin pakataan tilaukseni mukaan mulle noutovalmiiksi!
On vaikeeta kun ei ole kovin komea.
Kaveriton ja nussimaton. Onneksi on oma käsi.
"Kun sosiaalinen elämä on oikeasti vaikeeta. Pitää olla oikeanlainen ajatusmaailma ja osata se vielä oikealla tavalla ilmaista, jotta pääsee porukkaan tai viehättää toista. "
Niin, naisten kanssa sosiaalinen elämä on samaan aikaan vaikeaa ja helppoa. Vaikeaa on päästä juttuihin ja sitten kun pääsee on vaikeaa pitää omat juttunsa niin pinnallisina että ne naista miellyttää. Naiset tykkää semnoisista helpoista jutuista mitä ei tarvitse miettiä, ne juttelee mielellään haaveista, matkailuista ja sen semmoisista. Jos alat juttelemaan vaikka maahanmuutosta se on liian haastavaa ja murskaa naisen höttäistä maailmankuvaa niin että nainen perääntyy, ei se halua kuullaa totuuksia vaan vain kivoja asioita.
Ei minullakaan ole ystäviä. Siksi olen tämmöinen katkera ja ilkeä runkkariätmi.
Nii koska naiset ei anna miehille mahdollisuuksia.
Kaikki naiset johdattelevat keskustelun kanssani aina tulotasoon muodossa tai toisessa, eikä siihen mene kuin minuutti. Se tulee aina kuin isku vasten kasvoja, kun siinä tajuaa ettei kelpaa kuin elättäjänä.
Miehet kilpailevat koska on pakko, mutta palkinto ei enää ole tavoittelemisen arvoinen. On parempi elää vain itselleen kuin alistua betaelättäjäksi.
"Tää miesten status-voima-kilpailu -hömppä vaan ei iske naisiin niin hyvin kuin miehet itselleen uskottelee."
Siis mistä tässä on kysymys, kun en edes ymmärrä mitä itselleni uskottelen ?
Tosin tuosta pääväitteestä olen eri mieltä. Sosiaalinen elämä ei ole todellakaan vaikeata, se ei vaadi tiettyä ajatusmaailmaa, mutta se vaatii kuuntelun taidon ja halun ymmärtää erilaisia näkökantoja. Ja huumorintajua ! Ja jos jollakulla on huumorintajua, niin ei tarvitse mitään muita taitoja.
Tosiaan kirjoitankin, onko helpompi joutua haluatkomiljonääriksi-arpajaisiin vai saada runonpätkä julkaistua.