Anopin käytös

Mitä sen anopin pitäisi sille lapselle ostaa? Särähti pahasti korvaan.

Ei tartte mitään ostaa itseasiassa, mulla vain särähti korvaan kun mainosti itse kuinka ostaa sitten kaikkea. Ja kun sanoin sille et mä ostin sellasen paidan ja housut tänään, niin vastaus oli että eiköhän ne jo riitä!

ei hyvää päivää näitä aloituksia! Joku hullu näitä tänne tehtailee urakalla ja joka kerran laittaa perään siis niin typerän kyssärin kuin olla ja voi, onko tämä normaalia :).

Anoppi ei enää jaksa kattella sua. Ota ero ja hanki uusi elämä.

No kateuttahan sinä tietysti haluaisit sen olevan. Sitten sulla olisi mukava ja tyytyväinen olo, jos tietäisit varmaksi, että anoppi kadehtii sinua.

Totuus kuitenkin taitaa olla, että anoppis vain on tuollainen ihminen. Niinhän miehesikin sanoo, että äidillään on aina ollut nuo ominaisuudet.

Tunnen muutamiakin ihmisiä, joiden mielestä kaikki on aina jotenkin väärin päin. Mistään ei koskaan ole tyytyväinen. Eikä muut ihmiset koskaan mielen mukaisia. Anoppisi kuuluu niihin ihmisiin.

Ei auta kuin kestää.

Ja joo, melkein ensimmäinen ihmettelysi aihe oli, että kun anoppi ei ole mitään vielä lapsellenne ostanut. Nimenomaan ostanut.

Onko sen anopin välttämättä oltava edes hirveän innostunut ja ihastunut teidän lapsenteostanne? Entäs jo se ei vaan tunne mitään sellaista tunnetta? Onko jotenkin pakko? Kaikki mummot ei ole niitä hoivaajia ja emoja. Lapsihan tulee teille, eikä sille. Ostakaa te lapselle, mitä se tarvitsee. Jos anopilta joskus jotain tulisi, se olisi ihan silkkaa ekstraa.

En ehkä avannut ihmettelyni syytä sen tarkemmin. Hän oli sanonut äidilleni, että sinun ei tarvitse ostaa tytölle mitään, että hän ostaa KAIKEN. Ja voin sanoa, että suomalaiset eivät iloitse toisten omaisuudesta, onnistumisista tai mitä heillä on. Näytetään useimmiten nyrpeätä nenää kuin oltaisiin aidosti iloisia toisten puolesta. Olen tämän havainnut ihmisissä ja " ystävissä" olevan näin.

Ainahan naima kaupassa tulee mukaan sen toisen suku. Voihan sitä hieno tunteisesti anopille sanoa, että osataan kyllä asiat itse myös järjestää.
Voihan se olla, että poika on valinnut epämiellyttävän miniän anopin mielestä.
Muuttuuhan se anopinkin elämä jollain tapaa, jos hän saa lapsensa lapsen.
Onhan anoppi kuitenkin synnyttänyt ja kasvattanut pojan ja poikahan on aina anopin lapsi.

No olisit voinut tuonkin, että anoppisi oli ilmoittanut ostavansa tytölle (ilm. lapsen sukupuoli oli hänelle kerrottu) kaiken, kertoa täällä selitykseksi heti, etkä tehdä tästä vedätystä lukijoille.

Ja jos ei ole vielä mitään ostanut, niin entä sitten? Onhan tässä aikaa, ei se pikkuvauva kaikkea heti tarvitse. Ja hmm, ei se anoppi sitten varmasti kuitenkaan KAIKKEA osta, riippuu tietysti vähän siitä, mitä sillä kaikella tarkoitetaan. En suosittelisi kuitenkaan tuudittautumaan siihen uskoon, että anoppi ostaa kaiken mahdollisen, vaikka innoissaan on saattanut niin sanoakin, tai sitten ylimielisyyttään.

Ihan alussa pikkuvauvalla on kaikki, jos vain on äitiyspakkauksen sille hakenut. Vaippoja kenties ensin tarvitaan, mutta eiköhän niitä ehdi ostaa vielä sittenkin kun vauva on syntynyt. Ette kai ihan ensimmäisinä päivinä tähän vuodenaikaan lähde viemään vauvaa autossakaan minnekään, joten ehtii sen turvaistuimenkin vielä ostaa ihan hyvin.

Se on totta, että ei me suomalaiset osata aina olla iloisia toisten puolesta. Mutta en tiedä yhtäkään äitiä tai isää, joka ei olisi tyytyväinen siitä, että lapsellaan menee hyvin. Kyllä omien lasten menestymisistä iloitaan, joskus jopa rasittavuuteen asti. Poikkeuksia tietysti on, mutta jos nyt ihan normaaleista ihmisistä on kyse.

Aloituksessa sanoit, että olette "ostaneet ison uuden omakotitalon", myöhemmässä kommentissasi sanoit teidän "rakentaneen ison omakotitalon": ostaa - rakentaa = kaksi täysin eri asiaa.

Syytät kaikkia suomalaisia kateudesta, pistät "ystäväsikin" heittomerkkeihin koska he ovat kateellisia sinulle, mutta epäilen asiaa.

Omistat 2 asuntoa = so what, eihän niillä ole mitään tekemistä ystäviesi eikä anoppisi kanssa, eikä asia kuulu meillekään.

Olet nuori ja kaunis = ? tarkoittaako tämä sitä, että mielestäsi "ystäväsi" ja anoppisi, muut naiset Suomessa ja maailmalla ovat ikivanhoja ja susirumia?

Olet työnarkomaani ja ahkera = joo, hyvin moni muukin on, suurin osa suomalaista on. Pitäisikö sun "ystävien" tai anopin katsella sua ylöspäin tämän takia?

Jos joku toinen kertoo minulle, että anoppisi sanoi ostavansa meidän lapselle KAIKEN, en edes noteeraisi tollasta enkä lähtisi levittelemään juttua eteenpäin. Voihan se olla anopilta ns. läppä, eli huumorilla heitetty tai voihan kuulija käsittää sen väärinkin, ei voi tietää.

En minä(kään) sano yllämainittuja kateudesta, vaan sillä, että eihän kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa minä minä minää, eikä kukaan jaksa kehua sinua ja sinun erinomaisuuttasi maasta taivaaseen päivittäin.
Saat olla onnellinen siitä, että olet pärjännyt elämässä hyvin, mutta joku raja pitää olla siinä miten sen oman onnellisuuden ja hyvän olon tuo esiin.
Esim. jos ystävä kertoo pätkätyösuhteensa just päättyneen eikä hänellä ole sen takia ymmärrettävästi mahdollisuuksia omakotitalon tai sijoitusasunnon hankintaan, siinä tilanteessa ei kauheesti kannata hehkuttaa että minä ostin just kahden tonnin käsilaukun tai uuden bemarin.

Ei tarvitse kuunnella vähättelyä eikä ilkeilyäkään muiden taholta, mutta ainakin minut on kasvatettu silleen, että silloin kun etenkin vanhempi ihminen tulee mun luokse kylään, vaikkapa just se ikävän kärttyisä anoppi, minä nuorempana kyselen hänen kuulumisiaan, tarjoan kahvia ja jutustelen hänen tylsistä asioistaan ja jätän sen oman minäni korostamisen ja tekemisteni selostamisen marginaaliin.
Vasta sitten kun tämä vanhempi ihminen kysyy mitä minulle kuuluu tai toteaa että kiva asunto, niin sitten mennään minun juttuihin.
Mitä tuohon odotukseen tulee, voihan olla että siitä tulee anopillesi mieleen oma odotusaika, voihan olla, että anopilla on ollut huomattavasti rankempaa silloin ja se heijastuu anopin käytökseen. Ei voi tietää jos ei kysy :).

Olemme ostaneet tontin, työntekijät ja kaiken itse mitä talon rakentamiseen tarvitsee, selkenikö. Puhun arjessa talon ostamisesta. Ja joo anoppi on yleisesti ottaen ihminen, jolle ei kelpaa mikään. Otetaan esimerkiksi poikansa hiukset. Haluaa, että leikkauttaa hiukset. Millon liian paljon ja millon liian vähän leikattu. Tai ei ois tarvinnut leikata, mutta olisi kumminkin pitänyt. Kaikesta vänkää näin aina. On siis sellainen päätönkana luonteeltaan, jos ymmärrätte. Ja kyllä vain, suurin osa on kateellisia jos asiani on hyvin ja itsellään päin helvettiä.

Tarkennan vielä, että tunki itsensä väkisin kotiini. Olimme muuttaneet päivää aikaisemmin uuteen kotiimme. Osan olin jo ehtinyt laittaa kaappeihin, en kaikkea. Hän tuli väkisin kun ei halunnut odottaa sitä 3 päivää enempää mitä ehdotin. Hän juoksi takki päällään ja reppu selässään yläkertaan. Vähät välitti kun sanoin, että laitetaankos takki naulakkoon. Kävi ihan kaikki kaapit ensimmäiseksi läpi makuuhuonetta myöten, jääkaapin, keittiön kaapit. Ihan kaiken mihin vain pääsee käsiksi. Minun mielestäni toi on epäkohteliasta. Minut on opetettu istumaan alas vaikka sohvalle ja olemaan sivistyneesti toisten luona. En ikinä ole käynyt vierailla kaapeilla, ei ole oikeasti tullut edes mieleeni koskaan.

En koskaan tuo minääni esille, keitin kahvin ja tarjosin keksejä. Hän vain juoksenteli takki päällä kaapeilla ja istumassa takki päällään saunassa ja arvosteli ettei sitten sitä eikä tätä tänne. Hän tulee sitten auttamaan kun laitamme jotain. Sanoin sisustavani itse kotini mieheni kanssa. Kyllä tuo ihminen on nyt vain päässyt liikaa reviirillemme.

Jotenkin vaan en usko koko juttuun on niin älyvapaata.

Ostin tontin,,ja työmiehet???
Ei kai ihmisiä voi ostaa,, vaan työpanoksen.

Anoppi on ehkä ankea luonteeltaan, koska hänellä on mielipide joka asiasta. Vaan pitääkö niitä anopin mielipiteitä ottaa niin tosissaan? Sinä ja miehesi teette teidän talouttanne koskevat päätökset ja hiuksistaan päättää kukin itse. Mitä sillä on väliä, tykkääkö äiti poikansa hiuksista, kun poika kumminkin on täysi-ikäinen?
Anoppi ehkä yrittää kovasti olla näkemyksillään avuksi. Ehkä sitä voi joskus valjastaa johonkin tärkeään.

Mitä tulee uuden talon kaappeihin, niin kyllä minun tuttavapiirissäni on tapana tupaantuliaisissa esitellä vähän niitä rakennus- ja sisustusratkaisuja. Siihen kuuluu kaappien oivalliset hyllystöt yms. esimerkiksi keittiössä. Nehän ovat hyvässä järjestyksessä vielä siinä vaiheessa.

Anoppi nyt tuli ennakkoon, että saa jo muulle suvulle ja tuttavapiirilleen kertoa, millaiset vetohyllyt teillä on ja miten on kodinhoitohuoneessa ratkaistu tämä ja tuo asia. Uteliaisuus on hyvä ominaisuus lapsessa ja varttuneemmassakin ihmisessä, vaikka aikuiselta odotetaankin vähän itsehillintää. Olisi anoppi tosiaan voinut istahtaa ensin, mutta kun hän oli pakahtua uteliaisuudesta.

Mitä siihen vauvaan tulee, niin anoppi olisi ehkä halunnut olla enemmän mukana odotuksen onnessa. Hän olisi päässyt jo valmiiksi hössähtämään, kuten isovanhemmilla on tapana. Ehkä hän nyt kokee jääneensä äitiäsi huonompaan asemaan.

Kyseessä ei ollut tupaantuliaiset enkä edes ole sellaisia pitämässä. Opiskelen sekä teen töitä äitiyslomallani, et nyt jää tuparit pitämättä ( emme ole mitään juhlijoita mieheni kanssa). Nimiäiset pidämme seuraavaksi lapsellemme.

Et koskaan tuo minääsi esille?

No kyllä täällä vain olet tuonut, ja anoppisi myös.

Kerrot anoppisi käytöksestä ja kysyt, onko normaalia. No ei tuo niin epänormaaliltakaan kuulosta. Sinä vain saat kaiken näyttämään hieman hassulta. Anoppi istui takki päällä saunassa ja sanoi, mitä sinne pitäisi tehdä jne. No mitä sitten? Ei kenenkään ole pakko takkiaan riisua ja jos kerran halusi nähdä teidän uuden saunan, niin kävi sitten sielläkin hetken aikaa istumassa, mitä ihmeellistä siinä on? Ja hyvin, hyvin, HYVIN monet vanhemmat ihmiset tulee ikään kuin huomaamattaan sanoneeksi nuoremmille, miten jotkut asiat pitäisi tehdä, mitä tuonne ja tuonne voisi laittaa, miten järjestää, se vain kuuluu elämän kulkuun. Älä luule, että itse tulet aikoinasi olemaan yhtään kummempi. Johan sinä nytkin tunnut tietävän kaiken niin hyvin, ja aivan varmasti jaat tätä tietoasi toisille ihmisille, aikoinasi tulet itseäsi nuoremmille ihan kuin huomaamattasi jakelemaan ohjeita ja ohjeistuksia, joita he sitten inhoavat ja pitävät sinua päällepäsmärinä ja kyselevät toisiltaan, että eikö heillä ole oikeus itse tehdä niin kuin tahtovat.

Minusta koko juttusi on turhan väritetty. Miehen hiukset, mitä hemmettiä sinä moiseen asiaan juutut? Anna nyt äidin höpöttää, se on äitien ikivanha tapa, kenties jopa oikeus tai velvollisuus, vaikka oikeasti eivät voi muuta kuin katsoa päältä ja nuoret tekee mitä tekee. Jos anoppisi kävi innokkaana tutkimassa talonne, niin ei sinulle siitä mitään pahaa koitunut, elossa olet ja hyvissä voinneissa.

Ja kyllä se vaan oudolta kuulostaa, jos joku rakennuttaa itselleen talon, että hän sanoo ostaneensa sen. Kyllä silloin puhutaan talon rakentamisesta. Epäilen vain nyt vahvasti, että sekoilit kirjoituksissasi ja yritit sitten paikata töppaystäsi selittämällä, että "ostit" työmiehet sun muut ja niin menit vain vielä pahemmin metsään. Noin käy kun lähtee liikaa satuilemaan.

Kyllä todellakin kuulostaa siltä että anoppi on tunkeutunut liikaa sinun reviirillesi. Hän ei ole sisäistänyt täysin sitä että hänen tulisi kunnioittaa pojan vaimon tilaa.
Vaikka kuinka olisi äiti, niin kyllä täytyy muuttaa ajattelua silloin kun aikuiseksi tullut lapsi ''vaihtaa laumaa''. Ei ole mitään oikeutta marssia pojan perheen kotiin ja rynnätä sinne tänne, täytyy odottaa että talon emäntä esittelee huoneet; tätä kutsutaan sivistykseksi.
Jos äiti tulee saapastelemaan pojan perheen kotiin, esittää arvostelua nuoren vaimon silmien edessä, on se yritys osoittaa että ''on minulla vielä poikani elämään sana sanottavana, et sinä häntä kokonaan omista!''
Tämä on ehdottomasti väärin!

Ja vaikka kuinka olisi äiti, aikuisen lapsen suhteen ei enää pidä käyttää ''äidin valtaa''. Jos äiti puuttuu esim aikuisen pojan hiusten pituuteen, se on epätoivoinen yritys pitää kiinni niistä vallan rippeistä mitä on vielä jäljellä.
Ja nyt tietenkin puhun vallankäytöstä, äidinrakkaus on taas eri asia. Myös äidillinen hössötys on erotettava vääränlaisesta vallankäytöstä.
Itse olen nähnyt sellaisia äitejä jotka hienosti ottavat hiukan etäisyyttä, eivät käyttäydy karkeasti, ja tällöin miniä ei hälyty eikä kavahda.
Vanhemman ihmisen tulisi osoittaa myös ymmärrystä sen suhteen että nuorikko vasta opettelee oman kodin ''hallinnoimista'' ja on herkillä sen suhteen.


Ap, puolusta omaa tilaa! Siitä, että jatkuvasti kieltää omat tuntemukset, yrittää vaan purra hampaat yhteen ja yrittää sopeutua toisen tunkeutumisyrityksiin, luovii ja myötäilee, ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Vältä kuitenkin riitaa, ihan oman itsesikin takia.

No minusta kuuloostaa vähän liiottelulta. Tai et ehkä kestä pienintäkään kritiikkiä`Etkö osaa olla siitä välittämättä?
Lapsesi on varmaan jo syntynyt joten sulla on nyt tekemistä lapsesi kanssa, älä turhaan murehdi anopin käyttäytymistä ja sanomisia. Et viitsisi takertua jokaiseen kömmähdykseen joka anopin suusta tuhahtaa, toisesat korvasta sisään ja toisesta ulos.

Sanoppa kerrankin anopille kun arvostelee sinua niin jos ei muuta sanottavaa ole niin pitköön turpansa kiinni niin helpottaa ja se siitä. Toiseksi voit arvostella avoppia samalla mitalla ja kunnolla niin hyvä tulee.

Aloittaja hoi! Miten on isovanhemmuus edistynyt? Joko kolmannen isovanhemman rooli on löytynyt?
Asiat ovat raskausaikana herkässä. Jopa mummu-nimityskin on loukkaava, jos ei papinkirjalla voi asiaa toisin osoittaa.
Mutta sitten tulevat päivähoidot, korvasärkykierteet, ulkoiluvaikeudet, lomamatkat, viikonloppuriennot...

En minä vaan kehtaisi availla toisen ihmisten kaappeja lupaa kysymättä..en tyttäreni varsinkaan joka moista ei todellakaan hyväksyisi, saatika esim jotain tavaroiden potkimista pois tieltä.. AP mitäs jos et ole enää tekemisissä anoppisi kanssa kuin ainoastaan miehesi läsnäollessa. Ei meilläkään mitään tupareita olla vietetty sen ihmeemmin, josaisella kun on oma tapa elää tätä elämänsä ja ilmaista itseään.

Huomattu muuten on, että rikkaita kadehditaan ja pahastikin. Se ainakin on täysin varmaa. Ei kannata kuitenkaan jäädä ottamaan vastaan pahansuopuutta tai negatiivisuutta vastaan. Eli etäisyys on paikallaan jos joku tunkee kyselemättä liian lähelle.

Meillä on appiukko täys Keke. Anoppi sekaisin kuin seinäkello. Vaimo pitää lasten vuoksi yhteyttä.

Erittäin outoa olisi jos olisit saamassa jonkun muun kuin aviomiehesi kanssa lapsen :).
Joten miksi tuo aviomies piti mainita?