Miksi

Lohdutus ehkä pieni, mutta kohtalotoveri löytyy täältä. Meillä eroa ollut nyt kaksi kuukautta. Voi kuulostaa säälittävältä myös, mutta itselläni rakkaus on vain kasvanut erossa. Mies halusi sitten lopulta pistää tosiaan pisteen kaikelle. Ihan yhtäkkiä. EI selityksiä, myös hän lupaili rakkautta pari päivää aikaisemmin. Olen aivan hajalla ja koko ajan toivon ihmettä, jotain pientäkin. Hirveä ikävä, haluaisin kuulla hänen äänensä. Mutta mikään ei ole niinkuin ennen...Rakkaus ilman vastarakkautta on pahinta mitä tiedän!Mutta periksi en anna, mutta pakko meidän molempien on muistaa, että toista ei voi omistaa tai määrätä.

minun elämältäni kirjoitti:

Lohdutus ehkä pieni, mutta kohtalotoveri löytyy täältä. Meillä eroa ollut nyt kaksi kuukautta. Voi kuulostaa säälittävältä myös, mutta itselläni rakkaus on vain kasvanut erossa. Mies halusi sitten lopulta pistää tosiaan pisteen kaikelle. Ihan yhtäkkiä. EI selityksiä, myös hän lupaili rakkautta pari päivää aikaisemmin. Olen aivan hajalla ja koko ajan toivon ihmettä, jotain pientäkin. Hirveä ikävä, haluaisin kuulla hänen äänensä. Mutta mikään ei ole niinkuin ennen...Rakkaus ilman vastarakkautta on pahinta mitä tiedän!Mutta periksi en anna, mutta pakko meidän molempien on muistaa, että toista ei voi omistaa tai määrätä.

Lohduttaa kyllä kuulla (vaikka en tätä tietenkään kellekkään toivo) että samassa jamassa olevia löytyy. Varmasti paljonkin.

Mikä teillä lopulta johti eroon? vai oliko syytä ollenkaan? tuntuu että nykyään miehet saattavat irtisanoutua suhteesta sen kummempaa syytä..ei tajua!

Meillä mies haluaa olla ystävä kaiken jälkeen! miten minä voisin muka teeskennellä kaveruutta kun haluan jotain aivan muuta. Ehkä se on tietysti sille jättävälle osapuolelle helpompaa- eli pystyvät jäämään ystäviksi..Ja vielä vähän aikaa sitten suunniteltiin yhteenmuuttoa, matkoja jne..ja miten voisin unohtaa ne kaikki yhteiset muistot tuosta vain?? ei minusta ole siihen vielä pitkään aikaan, ehkä ei koskaan. Tulen häntä aina rakastamaan, ja tiedän että jos hän vaikka 2kk:n päästä tulisi ovelleni niin avosylin vastaanottaisn. Hullua..

Meillä taisi olla alunperin siten, että minä rakastuin tulisemmin mieheen, ja annoin todellakin kaikkeni suhteelle. Hän oli (on) elämäni mies, parasta mitä olin koskaan tavannut tähän mennessä. Valitettavasti en kuitenkaan ollut sitä hänelle (vaikka puheet olivat väliin aivan toisia..). Nyt pitäisi sitten pyristellä tästä jotenkin ylöspäin, kauan se tulee kestämään enkä tiedä löydänkö koskaan enää samanlaista rakkautta (ikääkin jo lähes 30..)

Tsemppiä Sinulle, yritä jaksaa vaikka vaikealta tuntuu. Voimahalauksen lähetän :)

Saara kirjoitti:

Lohduttaa kyllä kuulla (vaikka en tätä tietenkään kellekkään toivo) että samassa jamassa olevia löytyy. Varmasti paljonkin.

Mikä teillä lopulta johti eroon? vai oliko syytä ollenkaan? tuntuu että nykyään miehet saattavat irtisanoutua suhteesta sen kummempaa syytä..ei tajua!

Meillä mies haluaa olla ystävä kaiken jälkeen! miten minä voisin muka teeskennellä kaveruutta kun haluan jotain aivan muuta. Ehkä se on tietysti sille jättävälle osapuolelle helpompaa- eli pystyvät jäämään ystäviksi..Ja vielä vähän aikaa sitten suunniteltiin yhteenmuuttoa, matkoja jne..ja miten voisin unohtaa ne kaikki yhteiset muistot tuosta vain?? ei minusta ole siihen vielä pitkään aikaan, ehkä ei koskaan. Tulen häntä aina rakastamaan, ja tiedän että jos hän vaikka 2kk:n päästä tulisi ovelleni niin avosylin vastaanottaisn. Hullua..

Meillä taisi olla alunperin siten, että minä rakastuin tulisemmin mieheen, ja annoin todellakin kaikkeni suhteelle. Hän oli (on) elämäni mies, parasta mitä olin koskaan tavannut tähän mennessä. Valitettavasti en kuitenkaan ollut sitä hänelle (vaikka puheet olivat väliin aivan toisia..). Nyt pitäisi sitten pyristellä tästä jotenkin ylöspäin, kauan se tulee kestämään enkä tiedä löydänkö koskaan enää samanlaista rakkautta (ikääkin jo lähes 30..)

Tsemppiä Sinulle, yritä jaksaa vaikka vaikealta tuntuu. Voimahalauksen lähetän :)

Tuntuu, että minulla oli kaikki, mutta sitten iski 30-kriisi ja väsymys kaikkeen. Tuli vastoinkäymisiä, joista en selvinnyt. Mies tunsi, etten rakastanut, ja kieltämättä itse väläyttelin tyhmyyksissäni, henk koht kriisissä ollessani eron mahdollisuutta. Että ihminen on tyhmä. Menetin hienon miehen, jonka kanssa tulevaisuus oli suunniteltu ja kaikki oli enemmän kuin hyvin. Mutta hän ei enää halua yhteen. Menimme tietyn rajan yli. Ja nyt sydän huutaa tuskaa. Koko tulevaisuus on auki, enkä koe sitä tällä hetkellä mahdollisuutena, vaan kauhean raskaana. Tuntuu, että kaikki tekee lapsia ja minä olen yksin.Inhoan viihteellä käymistä, mutta pakko on jatkaa elämää.Kuinka sitä ikinä löytää edes lähellekään yhtä hyvää miestä. Ja mihinkään kakkosvaihtoehtoon en halua tyytyä. Sitä en itselleni tämän jälkeen soisi.Ja tällä hetkellä ei kyllä jaksa edes ketään tavatakaan. Menee todella kauan nuolla näitä haavoja. Mutta sydämessä on vielä pienen pieni toive siitä, että miehen "viha" menisi jostain syytä ohi ja ymmärtäisi kuinka minä olisin valmis tekemään kaikkeni meidän tulevaisuuden eteen ja tämän tapahtuman ansiosta tällaista ei enää koskaan tule tapahtumaan uudestaan!Minä olisin hänen loppuiän.Jos joskus haluaisin uskoa rakkauteen, niin nyt.....Tässä olisi näytönpaikka, että ihminen voisi selvitä tyhmyyksistään!

minulla oli kirjoitti:

Tuntuu, että minulla oli kaikki, mutta sitten iski 30-kriisi ja väsymys kaikkeen. Tuli vastoinkäymisiä, joista en selvinnyt. Mies tunsi, etten rakastanut, ja kieltämättä itse väläyttelin tyhmyyksissäni, henk koht kriisissä ollessani eron mahdollisuutta. Että ihminen on tyhmä. Menetin hienon miehen, jonka kanssa tulevaisuus oli suunniteltu ja kaikki oli enemmän kuin hyvin. Mutta hän ei enää halua yhteen. Menimme tietyn rajan yli. Ja nyt sydän huutaa tuskaa. Koko tulevaisuus on auki, enkä koe sitä tällä hetkellä mahdollisuutena, vaan kauhean raskaana. Tuntuu, että kaikki tekee lapsia ja minä olen yksin.Inhoan viihteellä käymistä, mutta pakko on jatkaa elämää.Kuinka sitä ikinä löytää edes lähellekään yhtä hyvää miestä. Ja mihinkään kakkosvaihtoehtoon en halua tyytyä. Sitä en itselleni tämän jälkeen soisi.Ja tällä hetkellä ei kyllä jaksa edes ketään tavatakaan. Menee todella kauan nuolla näitä haavoja. Mutta sydämessä on vielä pienen pieni toive siitä, että miehen "viha" menisi jostain syytä ohi ja ymmärtäisi kuinka minä olisin valmis tekemään kaikkeni meidän tulevaisuuden eteen ja tämän tapahtuman ansiosta tällaista ei enää koskaan tule tapahtumaan uudestaan!Minä olisin hänen loppuiän.Jos joskus haluaisin uskoa rakkauteen, niin nyt.....Tässä olisi näytönpaikka, että ihminen voisi selvitä tyhmyyksistään!

Vastaus ei koske sinua, teillä on erilainen ongelma.
Muut sensijaan, oletteko olleet joidenkin idioottien kanssa, jotka eivät tiedä omia tunteitaan, Jos toinen sanoo, että tämä on loppu, ei halua keskustella ei ehdota taukoa, niin kyllä niitä tunteitä pitää kunnioittaa.
Pitäisikö teille selittää juurta jaksaen, että ei rakasta, ei välitä, sinä ärsytät, ei halua olla yhdessä, on aivan varma, että tämä ei toimi. Millä sanoilla se pitää ilmaista, että ymmärretään, että seurustelua ei halua jatkaa.
Toista ei voi pakottaa rakastamaan ei edes pitämään.