Liian intensiivinen alku..?

Älä vastaa töissä miehen puheluihin kertaakaan. Vaikka kuinka soittaisi. Tavatessanne sano, että nyt haluat tehdä selväksi muutaman asian. Sano, että tykkäät hänestä ja haluat jatkaa tapailua, mutta 1. hän ei saa soittaa sinulle töihin. Kysy vielä mieheltä, että mitä juuri sanoit. Hänen pitää toistaa tuo:" en soita jne" ja pitää lupauksensa. Sitten 2. Vakuuta hänelle, että haluat tavata häntä, mutta esim. viikonloppuna vain, tai kerran myös viikolla, jos itse haluat. Sano, ettet silti hae muuta seuraa. Sano,että hänen on luotettava sinuun. Jos mies alkaa puhua muuta, sano rauhallisesti ja korostetun hitaasti, että nyt hänen pitää kuunnella sinua. Jos hermostut, olet hävinnyt asiassasi. Katso miestä silmiin ja odota. Hän on ilmeisen ihastunut sinuun. Se on selvää, mutta onko hän terveesti ihastunut, se on jo toinen juttu. Jos hän jatkaa kirjoittamaasi toimintaa, niin ei ole. Silloin hän on kuin takiainen, joka tarttuu ja tarttuu ja ehkä yrittää miellyttää sinua kaikessa. Jos käy niin, että jätät hänet, niin kerro hänelle reilusti miksi. Liiallinen roikkuminen ja epäitsenäisyys vain tuhoaa kiintymyksen ja alkaa ahdistaa.

On aina vähän hankala vetää rajaa suuren ihastumisen ja liiallisen ripustautumisen kanssa. Lähtökohtaisesti ajattelisin että miehen aktiivisuus sinuun päin on vain hyvä asia. Näkeminen muutaman kerran viikossa ei minusta nyt vielä kuullosta kauhean paljolta tai jotenkin huolestuttavalta jos asiaan ei liity sen kummempaa painostusta tai vastaavaa.
Tärkeintä minusta olisi että tiedostaisitte molemmat erilaisuutenne tässä deittailussa ja sen että oletta varmaan vähän eri vaiheissa ihastumisessa. Kumpikaan ei sinänsä ole väärässä, olette vain erilaisia ja haluatte eri asioita.

Voit myös itse miettiä että mitä sinä olet suhteeltanne hakemassa. Jos haluat nähdä vain kerran viikossa tai harvemmin, olet tuskin tässä vaiheessa mitään kauhean kiinteää suhdetta hakemassa, lähinnä vain tapailemassa. Oletko kertonut miehelle selkeästi mitä haet tai mitä haluat?

Ja sitten lopuksi vielä oma näkökulma asiaan: Itse ihastuin nykyiseen vaimooni todella vahvasti ja alku oli kyllä minulle melkoista tuskaa kun emme erinnäisten syiden takia voineet aina nähdä niin usein kuin olisin halunnut. Itse olisin ollut valmis olemaan vaikka 24/7 yhdessä mutta tuo vaimo vähän toppuutteli ja meni myös omia menojaan. Ja hyvä niin.
Mutta ei siitä lopulta mitään suurta ongelmaa tullut vaikka olisi ehkä voinut tulla ja onnellisesti ollaan yhdessä edelleen jo melkoisen monen vuoden jälkeen.

Ongelma ei ole erilaiset tapanne pitää yhteyttä toisiin. Ongelma on, jos mies ei kuuntele. Suhteesta ei tule mitään, jos viimemainittu tila pysyy.

Mielestäni työntekoa ei saa häiritä turhilla puheluilla. Siinä pahimmillaan aiheuttaa toiselle aika massiivisia ongelmia. Kaikilla työpaikoilla moista ei katsota hyvällä.

Ainakaan itse en kestäisi kamalaa ripustautumista. Olen eronnut, enkä kokenut avioliittoakaan pakkopaidaksi, muuhun se kaatui kuin tarrautumiseen tai mustasukkaisuuteen. Haluan pitää oman aikani ja tilani, mies saa sopeutua harvempiin tapaamisiin. Ihmisillä on hyvin monet tavat toteuttaa sosiaaliset ja fyysiset tarpeensa. Itse tapailen useita miehiä vakituisesti vuorotellen, mutten kovin tiiviisti. Omat ongelmansa siinäkin (tietävät toisistaan), mutta kohtuullisen hyvin toiminut.

Toihin soittaminen on tabu: tyonantaja maksaa tyoläisilleen sovitussa ajassa suoritetusta tyostä. Yksityisasiat hoidetaan tyoajan ulkopuolella.

Mies saattaa olla taloudellisissa vaikeuksissa ja saada sinuta maksajaksi HETI koukkuunsa.
Mies saattaa olla niin innostunut uuden ystävän loytämisestä ettei tiedä miten korrektisti käyttäytyä.
Miehellä ei ole mitään älykkäämpää tekemistä kuin vainota puhelimitse ystäviään/ystäväänsä.

mikä tahaansa miehen syy onkin jatkuvasti terrorisoida sinun rauhaa, tuo esille valtavat punaiset liehuvat varoitusliput!

Se on myös luonnekysymys. Joku mies on viileämpi kuin toinen. Jos mies on hyvin tunteikasta sorttia, on vaikeampi olla soittelematta.