En tiedä onko oikea palsta mutta liittyy tavallaan myös suhteisiin. Isässäni on narsistisia piirteitä (syyllistäminen lapsienkin kautta, ei voi tietää miten hän reagoi kun sanot jotain mikä ei hänen mielestä ole hyväksyttävä jne) joten sieltä tulee monet luonteenpiirteet. Olen yrittänyt ymmärtää sitä kun hän on äärimmäisen negatiivinen lähes jokaiseen vaimonsa ehdotukseen käydä kukkapuistossa niin vastaus on no ei varmaan mennä jne. Tämä on lähes jokainen kerta mitä olen kuullut sivusta. Viime kesänä he lähtivät Baltiaan autolomalle ja kysyin ennen lähtöä onko kiva mennä niin hän vain tokas ei kyllä kiinnosta yhtään jos oisin tiennyt että se on näin kallis niin en olis lähteny lainkaan.
Tuleeko tämä jatkuva negatiivisuus hänen narsistisuudesta vai voiko sitä yrittää jotenkin ymmärtää miksi ihminen jatkuvasti näkee suhteessa ja elämässä negatiivisuuden kun vaimon kanssa voisi nauttia elämästä ja tehdä asioita iloiten?
Tuleeko tämä jatkuva negatiivisuus hänen narsistisuudesta vai voiko sitä yrittää jotenkin ymmärtää miksi ihminen jatkuvasti näkee suhteessa ja elämässä negatiivisuuden kun vaimon kanssa voisi nauttia elämästä ja tehdä asioita iloiten?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Niin. Jos isäsi eroisi äidistäisi, häipyisikö hänen negatiivisuutensa saman tien? Tuskinpa. Negatiivisuus on siis isässäsi, ei parisuhteessa. Siksi herääkin kysymys miten ja miksi äitisi jatkaa suhteessaan? Ehkä hänellä ei ole omaa elämää, vaan saa viboja isäsi negatiivisuudesta?
Negatiivisuus syntyy, kun ihminen on jäykkä, suojautunut, varautunut, eikä anna arvoa kanssaihmisilleen. Isäsi lapsuudessa häntä tuskin on arvostettu, rakastettu, kannustettu, myötäeletty, ymmärretty yms. Lopputulos on se mikä on. Hienoa kuitenkin, että isäsi lähti Baltiaan autolomalle, vaikkei yhtään kiinnostanut!
Jyrkkiin ja syyllistäviin mielipiteisiin tulee suhtautua rennosti. Sanoa vaikka ihan suoraan, että kuules isukki, nyt syyllistät minua/X:ää, enkä salli sinun tehdä sitä. Sillä faktahan on, että keskustelu tyrehtyy jossain vaiheessa kokonaan, jos keskustelukumppani syyllistää alvariinsa pienimmistäkin asioista.
Mikä siinä on hienoa, että ihminen tekee vasten tahtoaan jonkun matkan?! Olisi ollut menemättä ja antanut vaikka vaimon mennä omin päin, ei varmaan mikään kiva matka, kun yksi myrkyttää negaatioillaan reissua.
Sekään ei ole oikein, että tekee itseään vastaan, siinä sitä negatiivisuutta ja katkeruutta kerääntyy lisää. Itse toki teki valinnan, että lähtee matkalle, vaikka ei huvittaisi, niin ei siitä voi syyttää kuin itseään.
Ei narsistille auta sanoa mitään vastaan, eikä puolustautua, luovia pitää, jos haluaa olla tekemisissä.
He eivät eroa varmaan siitä syystä että äitini on lempeä ja on vuosien saatossa alistunut isäni narsistiseen käytökseen. Jonkinasteinen pelko on hänelläkin vaikka olen kuullut hänen sanovan isälle rajusti vastaan jonka jälkeen isä alkaa mököttämään. Isä ei pärjäisi yksin asuessaan sillä äiti on tehnyt aina kaikki kotitaloudelliset työt.
Mainitsemasi ominaisuudet kuvaavat kyllä hyvin isääni ja ehkä se on vain vuosien saatossa muodostanut negatiivisuuden pesän josta ei pääse pois. Itse taidan olla omaksunut päinvastaisen elämänilon juuri kun on nähnyt mitä negatiivisuus saa aikaan.
Tuo toisen syyllistämisen voima on uskomaton mitä ihmisestä voi lähteä kun sen yhdistää huutamiseen. Vaikea kuvailla mutta siinä joko samantien alistuu toisen tahtoon tai pyrkii pakenemaan paikalta pois. Mulle tämä on tapahtunut jopa aikuisena.
Vastentahtoisella ja vastentahtoisella on eroa. Narsistisuuteen taipuva ihminen ei tee mitään vastoin tahtoaan, ellei ole IHAN pakko. Mutta tekee paljonkin sellaista mistä saa valittaa ja vierittää syytä toiselle puoliskolle. Siinähän se ilo on! Kuten esim. automatkasta ulkomaille. Valivalivali, ihan paskaa oli. Ja siitä paskasta nauttii. Samoin kumppani on halukas ottamaan sen paskan vastaan. Harvemmin kai kukaan matkustaa, KUN on IHAN pakko.
Onko tuo tietoista toimintaa narsistilla ymmärtääkö hän että leikkii toisella ihmisellä vaikka kyseessä on oma lapsi? Hän vain nauttii siitä että saa vaimonsa passaamaan häntä kun käpertyy sohvalle makaamaan ja aloittaa voi minua raukkaa kun elämä on mennyt huonosti ja tämäkin asia jne?
Ei ole tietoista toimintaa, ei ymmärrä. Tekee vain niin kuin on lapsesta lähtien tottunut elämässä selviytymään. Aivan samoin kuin passaava vaimo on tottunut lapsuudesta lähtien selviytymään passaamisella, alistumalla, myötäilemällä. Tämän vuoksi epäterve narsismi saa usein rehottaa sukupolvelta toiselle.
Narsismiahan on hyvin eriasteista, harvemmin ihan ääripäistä. Aika paljon riippuu molempien vuorovaikutus- ja tunnetaidoista yms, onko molemmissa sen verran empatian hitustakaan, että parisuhteesta saataisiin terveempi.
Voi tapahtua jotain kamalaa, jos nauttii ja iloitsee elämästä :D!
Isäsi on julkinarsistinen, ja äitisi vastaavasti piilonarsistinen (uhri), eli epäterveellä pohjalla ollaan. Muutenhan heidän olisi mahdotonta tulla toimeen keskenään. Aika tyypillinen yhdistelmä parisuhteessa.
Miten ihmisestä tulee piilonarsistinen eli hyväksyy itsensä uhriksi?
Yritä tukea äitiä siten että tuot esille toisenlaista näkökulmaa, itsenäisempää elämää, edes vähän.
Narsisti kaappaa toisen elämän, ottaa käyttöönsä kuin huonekalun. Uhri yrittää sopeutua ja luovii jotta selviytyisi, ja ajan mittaan jo ollaan siinä tilanteessa että uhri kadottaa terveen näkökulman elämäänsä ja pitää epäterveitä piirteitä normaaleina.
Itsenäisempään elämään opetteleminen on kuin opettelisi kävelemään uudelleen. Narsistin hyväksikäytön uhrit vaan usein eivät tajua sitä että narsisti on lyönyt jalat alta. Heille on osoitettava että he konttaavat lattialla.
Se vaan, että narsistin uhri on itsekin narsisti, lempeä, mutta narsisti myös, alistuja. Alistaja tarvitsee alistujan. Eli vakka kantensa valitsee, kuten sanonta kuuluu.
Jos ap:n äiti ryhdistäytyy, huomaa tilanteensa, niin vaikeuksiahan tulee, yhteiselo on silloin mahdotonta. Vakka jää ilman kantta.
Tuo "piilonarsisti" -käsite on kyllä nurinkurinen.
Narsisti ei koskaan ryhdistäydy eikä huomaa tilannetta. Narsisti ei voi ryhdistäytyä, koska ei näe itsessään mitään muutettavaa. Narsisti ei myöskään huomaa tilannetta, koska hänellä ei ole kokonaisvaltaista tilannetajua.
Narsistin uhri ei voi olla minkään sortin narsisti, jos näkee kokonaistilanteen ja alkaa tekemään korjausliikkeitä itsessään.
Se on jo todettu, että narsistin uhria mieluusti syyllistetään, mutta että narsistiksikin leimataan, on kyllä jo huvittavaa. Ymmärrän toki, että ihmiset, jotka eivät ole eläneet narsistin kanssa, eivät ymmärrä tuota sairasta kuviota.
Haetko sittenkin passiivis-aggressiivista persoonaa?
Narsistin puoliso saattaa kehittää itselleen passiivis-aggressiivisen persoonan pakon edessä. Hän ei voi olla suoraan ja rehellisesti se mikä on vaan toimii alisteisesta asemasta käsin ja tietää koko ajan että häntä kohdellaan ehdottomasti väärin.
Mikä siis neuvoksi? Hän tuo omaa tahtoaan ja mielipiteitään esiin korostetun lempeästi. Tuolla ''lempeydellä'' hän yrittää pitää puolison, mutta myös oman ( ! ) aggressiivisuuden kurissa. Tällä tavalla hän luovii ja yrittää selviytyä.
Oma aggressiivisuus syntyy mm väärinkohtelun synnyttämästä vihantunteesta.
Ja tottakai narsisti tarvitsee alistujan, mutta jos alistuja ryhdistäytyy, hän tarvitsee vain pitkän toipumisajan, mutta narsisti ei tule toimeen ilman ''kantta''. Hän etsii nopeasti uuden sillä persoonassa on traagisella tavalla ''tyhjiä kohtia'' joita hän yrittää täydentää uhrilla.
Voihan monesti olla myös se tilanne että narsistin uhri tietää kyllä mikä toinen on mutta ei pääse tilanteesta pois. Herkkä, hyvätahtoinen ja olosuhteet voivat olla mahdottomat erota jolloin ei kykene kuin alistumaan narsistin käytökseen. Jos narsisti käyttää väkivaltaa tai sen uhkailua, raivoamista, haukkumista, syyttelyä, alistamista jne voi olla mahdoton nousta tätä vastaan. Jos tilannetta on yrittänyt muuttaa ja saanut narsistilta lujaa päähän niin lopulta ei auta kuin alistua tilanteeseen koska haluaa pitää elämän rauhallisena joka tosin vaatii narsistin ehtojen mukaan elämistä mutta on parempi kuin hänen raivonsa.
Ei piilonarsismissa ole mitään nurinkurista. Se on epäterveen narsismin toinen äärilaita, narsisteja on erityyppisiä (usein vieläpä nämä narsismin muodot vuorottelevat eri ihmissuhteissa).
Terve narsismi on lyhyesti sanottuna sitä, että osaa olla sekä luja että lempeä, lujanlempeä, ajattelee niin itseään kuin toista, tilanteen mukaan; ei ole alistaja eikä alistuja (eli uhri), vaalii ainoastaan terveitä ihmissuhteita. Ihminen, joka on pitkässä suhteessa julkinarsistin kanssa ("kaikki mulle tyyppi") on lähes aina uhri, piilonarsisti ("kaikki sulle tyyppi"). Kukaan ei ole syyllistämässä piilonarsisteja. Fakta vaan on se, että narsistiksi ei synnytä, vaan sellaiseksi kasvatetaan/kasvetaan, siellä lapsuudenkodissa. Vähintään toinen, mutta todennäköisesti molemmat vanhemmat ovat jonkin sortin narsisteja. Epäterve narsismi on mm. henkistä turvattomuutta, vuorovaikutustaitojen pahoja puutteita, ei olla selvillä omista tunteista, tarpeista, ei oikein mistään. JOS ihminen kykenee näkemään itsessään epätervettä narsismia, se on suuri askel kohti tervettä narsismia, joka onnistuessaan johtaa aina avioeroon. Tervehtyminen sairaassa suhteessa ei onnistu.
"Hän ei voi olla suoraan ja rehellisesti se mikä on vaan toimii alisteisesta asemasta käsin ja tietää koko ajan että häntä kohdellaan ehdottomasti väärin.
Mikä siis neuvoksi?"
Jos ihminen ei voi olla suhteessa juuri sellainen kuin on, aivan vapaasti, vaan pyrkii sopeutumaan alistumiseen, niin ainoa neuvo on: "Herää!" Etenkin jos tämä ihminen vielä TIETÄÄ häntä itseään kohdeltavan ehdottomasti väärin. Se, että henkilö antaa kohdella itseään väärin, ei puolustaudu vaan "lempeästi" hyssyttelee ja yrittää mielistellä puolisoaan, on omalta osaltaan juuri epätervettä narsismia.
Piilonarsismiin, uhriuteen, kuuluu nimenomaan tuollainen "puoliso lyö ja käyttää henkistä väkivaltaa, silti MINUN on täysin MAHDOTON erota" -asenne. Selitellään kaikkea mitä maan ja taivaan väliltä löydetään, olosuhteet, lapset, raha, kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin pelot jne. Etenkin kun Suomessa voi ottaa ja lähteä lasten kanssa turvakotiin, ellei sukulais- ym. verkostot toimi.
Vastahakoinen asenteeni rättiretkeilyyn.
Ollessamme matkoilla en ole vuosikausiin lähtenyt mukaan vaimon rättihaamuiluille vaan olen kehittänyt omia ohjelmia. Hyvin on toiminut.
Naisten varsinaiset rättireisut ovat luku sinänsä. Olen kerran ollut mukana ja se sai riittää. Kohde ei ollut sen kauempana kuin Tallinnassa. Naiset panivat minut parkkiin terassille ja vannottivat minut pysymään siinä. Minä pysyin. Kun he muutaman tunnin kuluttua tulivat hakemaan minua niin vaimoni totesi: Sinähän olet humalassa!
Kerroin, että siinä odotellessani torjuin kaksi paikallisten naisten lähentely-yritystä.
Esimerkkinä omasta ohjelmasta voin uudemman kerran mainita sen kun Berliinissä, keskustan romukirkon lähellä, vaimoni sanoi lähtevänsä etsimään jotain punaista laaseria Kudamin tavarataloista. Keskustelupaikkaamme näkyi erotiikkamuseon mainoskilpi. Kerroin meneväni sinne viihtymään laaserin etsimisen ajaksi.
Negatiivisuuteni ilmenee voimakkaimmin rättiretkeilyssä.
Hyvin toiminut? Jaa. Itse taitaisin lähteä Berliinin ym. reissulle ilman miestä, jos vastahankaisuus olisi tuota luokkaa ja täysin eri reitit.
Tekstisi on säälittävää ''miehistä'' pullistelua, itsetyydytystä sanojen välityksellä, pilin heiluttelua. Vai että erotiikkamuseo ja naiset yritti lähennellä!
Olet tyypilinen äijänräähkä jolla on surkea itsetunto ja joka siksi yrittää häpäistä naiset keinolla millä hyvänsä. Miehissä on aina jotain pahasti vialla jos he pakkomielteisesti solvaavat naisia.
Miksi sinä sekoitat seksiasiat naisten vaateostoksiin? Vaimo meni vaateostoksille mutta sinä poika hätistelit vieraita naisia kimpustasi ja menit erotiikkamuseoon!
Tuo on surkeaa pilin heiluttelua etkö tajua!
Ja prostituoitujen lähestymiset ovat vain kaupantekoyrityksiä, eivät he sinusta olleet kiinnostuneita vaan sinun rahoistasi!
Mikset ota eroa jos noin tympäisee? Pelottaako äitylistä eroaminen?
Kiitos hyvästä kommentista joka sai vedet valumaan silmistäni naurunpyrskähdysten lomassa. Nämä kaksi ensimmäistä kommentoijaa eivät ihan hiffanneet mistä oli kyse.
Terveisin nainen joka ei koskaan osallistu näihin naisten rättirientoihin kun ei pätkän vertaa kiinnosta sovitella tai kommentoida mikä maksaa mitäkin ja mikä näyttää "tosi hyvältä" toisen päällä vaikka housut sais perseen näyttämään ihan hirveältä ja tissit tursuaa väärin leikatusta paidasta kainaloihin. Kuten en myöskään lähde miesten kanssa autonäyttelyihin tai moottoripyörämessuille.
Pitää tehdä sitä mitä itse haluaa ja antaa se vapaus myös toiselle. Se on se hyvän parisuhteen kulmakivi.
Tietenkin täytyy tehdä mitä haluaa, ottaa oma vapaus ja antaa vapaus toiselle, siitähän on kyse.
Mutta jos tuntee pakonomaista halua solvata naisten, vaikka vaateostosreissuja, nimitellä jms kuten nimim 7368 tekee, niin jotain on vinossa. Miesten kohdalla se on pilinheiluttelua, miehenä olemisen korostamista: Naiset tekee typeriä naistenjuttuja, mä oon mies ja meen tekeen seksijuttuja...!
En minäkään mene naisten kanssa vaateostoksille vaikka nainen olenkin mutten myöskään tunne halua parjata ja solvata niitä jotka sitä tekee.
Miksi sinäkin tunnet tarvetta solvata perseitä ja tissejä...? Missä vika?