Onko paljonkin sellaisia ihmisiä jotka syövät lopun ikänsä masennus tai ahdistuslääkkeitä? Kuten ssri lääkkeitä? Miten vaikuttaa kun vuosikaupalla syö?
Loppuiän masennus/ahdistuslääkkeitä syöviä?
niilonappinen
291458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sellaiset ihmiset on koekaniineja. Eipä tuota ole mitenkään kattavasti tutkittu kuinka turvallista noita on syödä lopun elämää.
Koska loppujen lopuksi ymmärretään asia, joka monelle tavikselle on täysin selvä, mutta lääkärit eivät käsitä. Hehän opiskelevat LÄÄKETIEDETTÄ, eivät parantamistiedettä.
Eräs 'henkinen guru', ns kanavoija sanoo näin:
"Maailma on "eropisteessä" ja maailma on siinä kohdassa, että siitä on tullut niin mentaalinen, niin täysin mentaalinen, että se sattuu kaikkien päässä. Näette nyt ihmisiä, joista on tullut hyvin mentaalisia eivätkä he pääse pois siitä. He ovat vankina mentaalisessa ei-aistillisessa astiassa – analyyttisessä, tuomitsevassa ja rajoittuneessa astiassa nimeltään mieli. He eivät tiedä, mitä pääsee pois. He huutavat apua. He yrittävät saada apua, ensin ns. perinteisten järjestelmien kautta, puhuvat ammattilaisille – ammattilaisille jotka välittömästi antavat heille lääkkeitä, mikä tekee tilanteesta pahemman. Havaitsette kaikissa näissä tapauksissa, joissa on massatappamista ja terrorismia – kun se ei liity välttämättä johonkin uskonnolliseen ryhmään, vaan muissa tapauksissa – että tuo henkilö ottanut näitä lääkkeitä, SSRI. He ovat vielä enemmän sen saman asian vankina, josta he yrittävät päästä ulos. He menevät etsimään apua. He tarvitsevat jonkun, jolle puhua, ja ensimmäiseksi heille annetaan lääkkeitä. Se rauhoittaa heidät vähäksi aikaa, mutta lopulta jotain tapahtuu sisällä."
Siis avainsana on SSRI. Jos ampumistapauksia saisi tutkia systemaattisesti, niin se varmasti huomattaisiin. Ihminen masentuu, menee lääkäriin, lääkäri määrää SSRI-pillereitä ja uskoo tehneensä oikein. Eivät tietenkään kaikki näin 'lääkityt', vaan osa ottaa aseen ja lähtee tappamaan. Jos luette lääketehtaan selostuksen kyseisistä lääkkeistä, niissä EI varoteta raivokohtauksista, vain itsemurha-ajatuksista. Mutta kun iäkkäälle sukulaiselleni määrättiin jotakin taisi olla Escitalopramia, luin lääkeinfon ja pelästyin. Monta monta sivua karmeata tekstiä...
NUO LÄÄKKEET OVAT MYRKKYJÄ ja NE PITÄÄ EHDOTTOMASTI KIELTÄÄ.
Minuun tekee aina suuren vaikutuksen kun joku ensin haukkuu lääkäreiden ammattitaidon ja sitten perään linkittää jotain härhösivujen "henkisten gurujen" mielipiteitä. Nehän ovatkin todistetusti faktaa. Heh.
Entäs SSRI-kama, jolle heroiinikaan ei vedä vertoja vieroitusoireiden rankkuudessa. Minne tieteellinen nerous katosikaan? Kaatuneen maidon perään ei kannattaisi sinunkaan itkeä. Mitä sillä voitat, että suojelet ihmisiä totuudelta. Vaikuttuisit sinäkin siitä. Auttaisi paljon enemmän kuin viljellä tuota iänikuista hörhösoopaa.
Lääkärit tuskin joutuvat vastuuseen, viattomia kun ovat, eivätkä osanneet aavistaa, mistä voisi olla kysymys. Mutta luettuasi ihmisten kärsimyksistä sinun tulisi jo osata. Vielä kun seuraat SSRI-potilaan vieroituskamppailua, hörhöys näyttäytyy sinullekin aivan uudessa valossa.
"Entäs SSRI-kama, jolle heroiinikaan ei vedä vertoja vieroitusoireiden rankkuudessa."
Mä lopetin monta vuotta jatkuneen Seronil-lääkityksen, indikaatiolla 40 mg, lähes seinään ja pienintäkään muutosta mun voinnissa ei ilmennyt, että se siitä heroiinin kaltaisesta riippuvuudesta :D Tai sitten olen vain uniikki lumihiutale ja pystyn käyttämään mitä vaan tulematta koskaan riippuvaiseksi.
Tuo on kaukana siitä miten tuo lopetus kannattaa hoitaa. Mutta onnea jos olet selvinnyt niin vähällä vieroitusoireissa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Joskus käyttäessään samaa ainetta lopetus esim toisella kerralla voi olla paljon vaikeampi.
Täytyy sanoa ettei minulle tullut ekojen äkkilopetus kertojen jälkeen mitään vieroitusoireita...MUTTA, kyllä olikin sitten todella ikävät vieroitusoireet toka vikalla lopetus kerralla. Päässä suhahteli jatkuvasti ja todella häiritsevästi. Kävi sellaisia omituisia humahduksia-suhahteluja ja kuin sähköiskuja. Niitä kesti pari kuukautta.
Nyt kun viimeksi lopetin tuon venlafaxin, niin tein sen vähentämällä parin viikon välein annosta aina vaan pienemmäksi, ennenkuin lopetin kokonaan. Siitäkin huolimatta tuli taas niitä suhahteluja päähän. Nyt, parin kuukauden kuluttua lopettamisesta ei tule enää kuin tosi harvoin ja hyvin pieniä suhahduksia. Olen hämmästellyt miten suuri vaikutus noilla lääkkeillä on aivoihin, kun kestää nämä lopetus oireet näin kauan ennenkuin aivojen sähköinen toiminta palautuu entiseen tilaan ennen lääkkeiden ottoa.
Minä lopetin sen takia kun tuntui että masennukseni vain lisääntyi lääkkeistä..Ei ollut apua niistä.
Minä olen ollut masentunut vuosikymmeniä. Välillä vähemmän ja sitten taas enemmän, jolloin olen pyytänyt lääkkeet.
Hyvää oloa en ole saanut koettua minkään lääkkeen kanssa. Aina on ollut jonkin asteinen masennus, lääkkeistä huolimatta.
Nyt olenkin ajatellut pyytää päästä siihen magneettihoitoon. Sinne on vaan aikamoiset jonot kai...
Jokainen aamu on ahdistunut ja masentunut olo kun herään uuteen päivään. Ei ole hauskaa ei. Olen 70v. ja vielä jaksan toivoa että masennus hellittäisi.
Eikös kaksisuuntainen mielialahäiriö ole parantumaton sairaus, joten syövätkö sitä sairastavat ihmiset lääkkeitä koko ikänsä?
Sitä käsitystä ainakin lääkeyhtiöt haluaa promota. Esim tällä sivulla kaksisuuntaisen tietopaketiksi naamioituneena nimellä Bipoinfo:
http://www.bipoinfo.fi/hoito (Lääkeyhtiö Lundbeckin infosivut)
Lainauksia sivulta:
"Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hallitaan pääasiassa lääkkeillä"
"Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yleensä elinikäinen ja edellyttää jatkuvaa lääkehoitoa. Siksi sairauden hallinnan kannalta on erityisen tärkeää, että henkilö hyväksyy sairauden osaksi minäkuvaansa ja on sitoutunut pitkäaikaiseen lääkitykseen."
Monet raskaasti psyykenlääkityt, esim. antipsykooteilla, kuolee usein paljon nuorempina kuin muu väestö. Syy voi olla elintavat, mutta myös lääkkeet (erityisesti antipsykootit) jotka voi aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia diabeteksesta ja ylipainosta lähtien.
http://www.terve.fi/terveyden-abc/mielenterveyspotilailla-paljon-terveysriskeja-kuolevat-nuorempina
Vaikuttaahan se, kun hermojen välittäjäaineita moukaroidaan vuosikymmenestä toiseen. Vapaaehtoisia lääketestaajia haalitaan milloin mihinkin lääkekokeiluihin, ja kun ihmiset alkavat yhä enemmän varoa, kokeillaan sitten suoraan reseptejä kirjoittelemalla. Tuttua huttua, muka läpeensä testattua, kaksoissokotettua, tiedettä, jota ei saa epäillä, koska niin valtavat rahamäärät on jo upotettu tutkimuksiin. Kerran rahaa on mennyt, toki sitä on pakko tullakin. Oiva lääke tähän on orjuuttaa lääkärit juoksupojiksi. Kaikki tosin eivät tätä rallia kestä ja lääkärit ammattikuntana herättävätkin huomiota itsemurhatilastoillaan. Kuten ylemmässä viestissä jo todettiin, tämä ei ole parantamistiedettä vaan lääketiedettä. Lääkkeitä on kulutettava ja paljon, jos mielii jatkossakin tienata leipänsä tämän teollisuushaaran parissa.
Jotta lääkebisneksiä voi harjoittaa rauhassa, koko yhteiskunta on valjastettava tukemaan ko liiketoimintaa, etenkin media ja oikeuslaitos. Salaamalla rikostentekijöiden lääkeainekäytön raaoissakin tapauksissa kuten koulu- ja perhesurmissa terveydenhoitoon on mahdotonta päästä käsiksi, ja lääketeollisuus saa jatkaa voittoisaa kulkuaan. Erotetaan häiritsijät, Aku Kopakkalan kaltaiset mielialalääkkeiden kritisoijat ja vaimennetaan arvostelu nimittelemällä kansalaisia foliohatuiksi ja salaliittohörhöiksi.
Eikö tällainen yhteiskunta ole tuhoon tuomittu. Lääkkeistä on tullut jokapäiväistä leipää. Lääkärikunta ei pidä edes omistaan huolta, joten kuinka sillä riittäisi rahkeita hoitaa muita. Hermojen välittäjäaineiden toimintaa ei ymmärretä, mutta mitäpä tuosta, nuorten lisäksi dementiavanhukset ohjataan jo pienen muistihäiriön jälkeen mielialalääkkeiden vakioasiakkaiksi. Muistilääkkeet eivät nimestään huolimatta muistia elvytä, mutta johonkin nuo vaikuttavat, ainakin hermojen välittäjäaineisiin, ja kun kovasti uskotaan, propagandakin viimein uppoaa. Millainen osuus hermojen välittäjäainelääkityksillä on tilan heikentymiseen Alzheimerin taudissa ei ole kiinnostava aihe, sillä tuollainen asenne heikentäisi myyntituloja. Niinpä dementiapotilaille saa ilman huolen häivää kokeilla mitä lääkeainetta hyvänsä ja sitten todeta, että se Alzheimer osaakin olla kauhea tauti ja vielä eteneekin niin nopeasti.
Ihmisen mieltä lääkitään enemmän kuin koskaan. Lääkeaineilla mieltä saakin pahoinpidellä mielin määrin, eikä kiinnijäämisriskiä ole. Vielä 70-luvulla johtavat neurologit opettivat Suomessakin, kuinka hyödytön sisäelin ihmisen perna on, minkä vuoksi sen poistamiselle ei nähdä esteitä. Myös umpisuolenlisäkettä on pidetty enemmänkin haittana kuin hyötynä, ja varmuuden vuoksi tuonkin on voinut huoletta poistaa silloinkin, kun kirurgi on todennut, että sairauden syy täytyy etsiä muualta. Tuhansia vuosia vanhassa itämaisessa hoitoperinteessä ei olisi tullut mieleenkään tarinoida tuollaisia ja vihdoinkin myös länsimaisessa lääketieteessä on alettu epäilemään, ettei kaikki aivan nappiin olisi mennytkään. Nuo molemmat sisäelimet osallistuvat merkittävässä määrin ihmisen immuunivasteen toimintaan ja tätä kautta myös mielen tasapainoon, koska ihmisessä mikään toiminta ei jää vain pienelle rajatulle alueelle, vaan kaikki ovat yhteydessä toisiinsa tavalla tai toisella.
Pernalla on merkittävä tehtävä jo ihmisen ajatustoimintaankin liittyen, eikä liika-ajattelu elinhäiriön seurauksena ole myöskään tuntematon käsite.
Tähän voi lisätä, että Kelan lääkekorvauksista johtuvia valtavia kuluja voisi huomattavasti vähentää, jos vanhuksille ei määrättäisi turhia mielialalääkkeitä. Järkevät lääkärit tietävät tämän säännön: ei ole lääkäriä, joka osaisi arvata lääkkeiden kokonaisrasituksen, joss lääkkeitä on enemmän kuin viisi. Mutta jokainen, jolla iäkäs sukulainen on joutunut 'hoitoon' tietää, että viisitoistakin erilaista pilleriä voidaan huoletta määrätä vanhukselle. En nyt puhu sydäntaudeista tai diabeteksestä tai vastaavista 'oikeista' sairauksista, vaan uni-, mieliala-, kolesteroli- ja jopa verenpainelääkkeistä, joiden jälkeen tarvitaan myös vatsaa suojelevia lääkkeitä tai mitä lienevätkään.
Onko järkeä vaatia, että 80-vuotiaalla pitää olla kakskymppisen verenpaine? Jos ei ole, eikä useinkaan ole, niin pillereitä poskeen. Aikoinaan oli sääntönä, että systolinen verenpaine eli ylempi luku on vielä hyvä, jos se on enintään 100 ikä, ehkä ajateltiin, että iän karttuessa suonet hiukan jäykistyvät, joten painetta tarvitaan. Lepopaineen pitää olla jotakin alle 85. Kolesterolilääkkeistä taas sanotaan, että ovat useimmiten ihan turhia, mutta kohta puolet suomalaisista saa ilon rikkoa elimistönsä hienon automatiikan noilla myrkyillä.
Ihmisille ei enää riitä yhden totuuden hoitoselitys. Olkoon kuinka virallinen tahansa, tietämys lisääntyy, ja lääkäritkin joutuvat jo selittelemään vaivautuneina, etteivät itse asiassa tunnekaan määräämiään lääkkeitä, vaikka lääkefirmojen taholta oikeaan valintaan ovatkin ohjeistetut. Psyykenlääkkeiden valintaa ja annostusta pidetään eräänlaisena arpajaispelinä, josta lääkkeen määrääjä ainakin haluaisi selvitä ehjin nahoin. Sitä selviääkö lääkitty on jo paljon epätodennäköisempää.
Psyyken hoitoon erikoistuneissa sairaaloissa vierailijalle tulee usein epätodellinen olo. Turruttava lääkitys, jolla potilas on sidottu tunnottomaksi, tahdottomaksi, jopa liikkumattomaksi, uneliaaksi alamaiseksi ei oikein istu tähän päivään. Kemiallisesti ihmistä ei näin saadakaan elävien kirjoihin, päinvastoin, ja nyt tästä sopasta pitäisi selviytyä vielä kunniallisesti ulos. Mitäpä jos myönnettäisiin kerrankin, että pieleenhän tässä tuli mentyä, ja jos seuraavakaan yritys ei kerro sairauden todellista aiheuttajaa, kuinka sitäkään olisi mahdollista hoitaa muutoin kuin arpajaisia jatkamalla. Syy ja seuraus kulkevat käsi kädessä, ja lääkärin on pyrittävä löytämään molemmat. Muussa tapauksessa arpominen jatkuu entiseen malliin.
Kyllä vanhuskin voi tarvita mielialalääkettä.
Masennus yleistä ikäihmiseillä.
Itse olen käyttänyt (kaksi eri lääkettä, ensin toinen, sitten toinen) nyt noin 15 vuotta mielialalääkettä. Toki joskus arveluttaa, onko haittaa vanhempana. Mutta masennuksesta ainakin olisi haittaa.
Ilman muuta masennus on yleistä, mutta onko järkevää lääkitä esimerkiksi 'pahaa mieltä' tai apeutta voimakkailla lääkkeillä, miten olisivat plasebo-pillerit? Kun lukee lääketehtaitten selostuksia pilleripurkin sisältä niin huomaa, että vastuu lääkkeen käytöstä jätetään syöjän vastuulle. "Voit käyttää tätä vain puoli vuotta kerrallaan, keskustele lääkärisi kanssa". "Älä käytä tämän moklobemidin kanssa samanaikaisesti SSRI-, SNRI-lääkkeitä tai klomipramiinia tai trisyklistä lääkettä tai buspironia, milnasipraania, mirtatsapiinia, venlafaksiinia, karbamatsepiinia tai särky- ja migreenilääkkeinä käytettyä tramadolia, sumatriptaania tai dihydroergotamiinia." Sillä lailla!
Nimenomaan pitäisi itse osata lopettaa saman lääkkeen käyttö jatkuvasti. Mutta: "Älä lopeta lääkkeen käyttöä ilman lääkärin lupaa". Mistäs löydät enää juuri sen lääkärin, et mistään. Ja harva lääkäri viitsii/uskaltaa muuttaa toisen lääkärin annostuksia, ei, hän lisää uuden pillerin muiden jatkoksi.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00042
Depress, hei sama minulla. Lähes 20 mennyt pienin annos aamuisin serotoniinilääkettä (vaikka, tiedän, ettei ole varmuutta koko serotoniiniteoriasta, eikä lääkkeen vaarattomuudesta). Olen kyllä kokenut, että siitä on apua. Tämä on vaikea kysymys, sillä upeaa olisi elää tässä suhteessa lääkkeettömäksi. Mutta sama se sitten, mihin kuolee, jos just tuohon lääkkeeseen välillisesti!
Koen samoin, että minä taatusti vanhempana olen masentunut tyyppi, olen sitä jo nyt. Hyvinkin paljon joskus ahdistaa ajatuskin tulevasta elämästäni, kuinka paljon sitä sitten säädetäänkään. Luulisin olevani sellainen vanhustyyppi sitten, ettei minulla elämänhalua varmaankaan ole. En voi sille mitään. Nyt jo funtsaan, että koskahan sais lähteä täältä. Siis, lääkityksen tarvetta on, ja voihan sitä kokeilla. Meillä ikääntyessämme on myös aikaa ihan erilailla ajatella ja kokea ympäristöä, mikä tuo ahdistuneisuutta ja synkempiäkin mielialoja, näin varsinkin kun on herkkä ihminen ja elää itsekseen vaan. Tulee myös sairauksia, leikkauksia sekä muutoksia ihmissuhteissa.
Psyykenlääkkeet, kuten antipsykootit, voi pitkään ja paljon käytettynä altistaa ennenaikaiselle kuolemalle. Mutta kaikki psyykenlääkkeet voi myös aiheuttaa "sisäisen kuoleman" ja zombiolon joillakin, jolloin sisäinen apatia ja välinpitämättömyyden tunne sekä seksuaalisten halujen menettäminen tuntuu siltä kuin olisi kuollut sisältä. Tämä koskee jokikistä psyykenlääkettä joka vaikuttaa välittäjäainetoimintaan bentsosta antipsykootin kautta masennuslääkkeeseen. Mitä pitempään käyttöä ja mitä enemmän, sen suurempi riski. Aina lääkkeen lopetuskaan ei muuta apatiaa tai seksuaalista halukkuutta paremmaksi, saatika sitten lääkkeen vaihto. Se ei ole niin yksinkertaista, että kun lääkkeet lopettaa, kaikki palaa heti ennalleen, sillä nämä lääkkeet vaikuttavat tunne-elämään niin voimakkaasti. On siis lööperiä, että esim. ns. masennuslääkkeet on onnenpillereitä, joilla saa loputtomiin pidettyä masennuksen kurissa ja loitolla ja että ne lisäävät onnen tunnetta. Psyykenpillerit, enemmissä määrin käytettynä saattaa viedä masennuksen kyllä pois, mutta niin monet muutkin ihmisyyteen liittyvät tunne-elämykset (motivaatio, rakkaus, seksuaalisuus,empatia, suru jne ) tehden elämästä tyhjää. Kuinka masentavaa se on, olla turra? On myös hyvä kysymys miten muuten nämä mömmöt vaikuttaa kognitiiviseen toimintaan tai muistiin.
Lääkeyhtiöiden intressi tutkia ihmisten lääkkeestä tulevia kokemuksia ei usein kestä sitä pidemmälle, kun lääke on tuotu markkinoille. Lääkkeiden yhteisvaikutuksia tutkitaan ei lähellekään kattavasti. Pitkäaikaiskäytön vaikutuksia tutkitaan heikosti. Vieroittautumista tutkitaan heikosti. Ihmisten kokemuksia lääkkeistä tutkitaan heikosti. Moni kuka saa haittoja lääkkeistä, ei pysty niitä edes todistamaan johtuvaksi lääkkeestä eikä suurta osaa haitoista raportoida mihinkään. Lääkärit voi mitätöidä potilaan kokemukset.
Moni kuka sanoo käyttäneensä vuosia noita mömmöjä, ei edes tajua että yhä uudelleen kun yrittää lopettaa lääkkeet, tulevat henkiset oireet voi johtua lääkkeestä johon aivot ovat niin tottuneet, että ilman sitä elämä on kärsimystä, ainakin sen vieroituksen ajan, kenties jotkut eivät edes kykene lopettamaan lopetuksessa tulevan kärsimyksen takia. Ehkä tällöin ei kannata enää edes lopettaa jos elämä menee mullinmallin ja haitat voi olla suuremmat kuin hyödyt. Mutta olisiko asiat menneet samoin jos lääkettä ei olisi käyttänyt vuosia?
Nämä lääkkeet voi kroonistaa masennusta mutta myös aiheuttaa uusia ongelmia sotkiessaan välittäjäainetoimintaa mikä voi esim.lopettaessa tai aloittaessa, tai annosta nostaessa syöstä joidenkin elämän vielä pahempaan tilaan.
Moni voi kokea muuttuneensa huomattavasti ihmisenä käyttäessään lääkettä, eikä suunta välttämättä ole parempi. Muutosta voi olla vaikea hahmottaa vuosien varrella jos käyttöä on hyvin pitkään. Ehkä jossain vaiheessa saattaa herätä siihen että huomaa että on turra. Jotkut saattavat käyttäessään lääkettä alkaa tekemään pöhköjä tai haitallisia valintoja elämässä, kun eivät tunne asioita kuten ennen lääkettä käyttäessään tai lääke lisää impulsiivista käytöstä. On ihan arpapeliä, miten lääke kelläkin vaikuttaa.
Kun aloittaa käyttämään psyykenlääkkeitä, kannattaa aina tiedostaa niiden riippuvuutta aiheuttava potentiaali, ja aivojen tottuminen niihin, miksi niistä voi olla hankala päästä eroon ilman kärsimystä.
Mutta, jos kokee, että lääke on ok, ja haluaa käyttää sitä, se on ok. Mutta se on väärin, että lääkärit eivät kerro potilaalle lääkkeiden haitoista ennen niiden aloitusta, jolloin mahdolliset haitat on tiedossa eikä tule yllätyksenä. Ihan perustietona esim.ssri-lääkkeistä olisi että ne tekee hyvin suurelle osalle seksuaalihaittoja, niistä voi olla vaikea vieroittautua ja ne voi leikata tunne-elämää.
Möömööö , kiitos kirjoituksestas. Ollet jotenkin ammattilainen...?
Myös mä kovin ahdistuin tekstistäs. Se kuit. varmaan totta, siinä kaikki asiat.
Tunnen vihaa sitä tk-lääkäriä kohtaan, joka 2000-luvun taitteessa kuin pakolla houkutteli minut aloittamaan fluoksetiinin. Vuosi sitten lopetin sen, kurjaa oli lopetus! Sitten olin 8 kk ilman, mut sit tuli liian kamalan hankalaa, aloin ottaa puolta entisestä, vain kymmenen milliä. Voin edelleen ihan huonosti, mikään ei kiinnosta. Mutta, päivä päivältä eteenpäin pakko!
Pääset niistä eroon, kuten minäkin. Käytin nimittäin 18-vuotta ssri-lääkkeitä masennukseen. Vähensin annosta portaittain puolen vuoden ajan. Jätin alkoholin ja tupakan pois. Aloin syömään terveeellisesti ja liikkumaan säännöllisesti. Lisäksi aloitin päivittäisen meditoimisen. Vuosi oli tokkuraista aikaa ja myrkkyjen poistumista kehosta. Sitten alkoi mieli kirkastumaan ja elämä hymyilemään. :)
Tsemppiä kaikille masennuslääkkeistä irtipääsemiseen!
Masennus johtuu huonoista ruokailutottumuksista monella. Jos tämä huomioitaisiin, jäisi lääketehtailta rahat saamatta.
Minullekin suositeltiin loppuiän lääkitystä.
Tein kuitenkin toisin. Olin kärsinyt ripylista pitkään johtuen huonosta suoliston bakteerikannasta.
Tein totaalisen suolen tyhjennyksen apteekin tuotteella jota käytetään ennen kolonoskopiaa.
Aloin syödä teeveellisesti ja jätin kaikki sokerimössöt, vehnän, kofeiinin, diettituotteet ja lisäainetuotteet pois.
Aloin juoda kamomilla teetä kofeiinien sijaan.
Masennus on poissa ja pää tuntuu kirkkaammalta kuin moniin vuosiin masennuksen kourissa....
Kyllä kiinnostaisi kokeilla! Luulen kärsiväni ärtyneestä paksusuolesta, liian vilkas suoli, tai mitä on. Onko sen tyhjennystuotteen läpikäyttö kovinkin hakala? Hmm.
Tuommonen tyhjentely kuulostaa kyllä aika tarpeettomalta idealta. Muuten elintapojen muutos parempaan päin muuten voi hyvinkin ehkäistä masennusta.
No voihan sitä koittaa jos haluaa.... ja nykyään tiedetään jo kuinka tärkeä suoliston tasapainoinen bakteerikanta on hyvinvoinnille ja muutenkin suoliston kunto ja siihen kuntoon vaikuttaa juurikin nämä bakteerit.
Oikein kovassa vatsataudissa jossa ripuloi ja oksentaa oikein kunnolla saattaa saada samanlaisen efektin aikaiseksi, että bakteerit vaihtuu suolistosta.... Keskusteltiin asiasta tutun kanssa ja hän sanoi samanlaisen efektin tulevan, että suoli toimii taas oikein...
Sen tyhjennystuotteen käyttö oli ihan helppoa. muistaakseni 2 litraa joutui juomaan niitä nesteitä. 1 litran kerralla jonkun tietyn tuntimäärän sisällä.
Itse join muistaakseni illalla ja aamulla.
Netissä on moitteita kuinka pahaa litku monista on, mutta minusta se oli ihan juotavaa.
Minulla on ollut 15 vuotta säännöllinen SSRI-lääkitys ja tarvittaessa otettavia bentsoja. Välillä muutakin, mutta nuo koko ajan. Sivuvaikutuksia on ollut vain aivan aluksi, pitkäaikaisessa käytössä ei mitään vaikutusta, joka ei olisi ollut jo kuukauden kohdalla havaittavissa.
Ei kannata sitten lopettaakaan, jos ei haittoja oo. Jos joskus lopetat, tee se jonkun lääkärin alaisuudessa joka tietää mitä tekee. Kaikki ei tunnu tietävän.
Lääkärit eivät tiedä ja osaa näitä lopettamisjuttuja ja vieroitustuskia yleensäkään ollenkaan. He ovat tasoa että luetaan pakkausseloste ja sitten sanotaan sen mukaan potilaalle tyyliin hitaasti ja muutamia viikkoja! Ei, ei. Monia kuukausia ja jopa vuosia tarvitaan, homma on hidasta ja vaativaa, mutta ei mahdotonta. Lekurit ihan törttöjä, määräävät liian nopean lopettamistahdin ja varsinkin, ehdottelevat yleensä uutta rohtoa eli myrkkyä vaihtoehdoksi tai "avuksi". Sorry negatiivisuuteni, mutta olen väsynyt lekureihin, joiden luona käydessä törmää siihen, että mahdoton niiden on tietää mun sisimpäni. Mä ainakin olen tuskaisen oloni kanssa pulassa.
Yksi lopettamisen riskitekijä tuntuu olevan törtöt lääkärit, jotka esittävät tietävänsä enemmän kuin tietävät masennuslääkkeiden vieroittamisesta. Yleislääkärit määrää suuren osan mielialalääkkeistä, ja erityisesti heidän tietopohjansa voi olla hyvin kapea. Vieroittavat liian nopealla tahdilla isoin pudotuksin pitkäaikaiskäyttäjiä. Uskovat että kaikille käy sama muotti vieroittamiseen. Muutama viikko. Luulevat jopa että vähemmistö on ne ketkä kokee vieroitusoireita. Eivät tunne vieroitusoireiden kirjoa kunnolla edes. Hyvä kun on pakkausseloste luettu edes. Tunkevat uutta mömmöä kehiin vieroitusavuksi tai putkeen. Jos haluaa olla kaukaa viisas kun lopettaa esim. 15 vuoden käytön, ottaa aiheesta paljon itsekin tietoa.
Itse olen juossut joskus cuuper testissä 4200m nuorena. elämään tuli mutkia matkaan, aloitin ssri lääkityksen ja siihen loppui urheilut, koska alkoi tulemaan rytmihäiriöitä juoksulenkillä ja kunto romahti. Paniikkihäiriö diagnoosiksi ja nostettiin lääkkeen määrää (järkyttäviä aikoja) mutta oireet hävisivät muutaman vuoden kuluttua ja olin kuten moni muukin kokenut olevansa zombi eikä oma itsensä, sain suoritettua kuitenkin opiskelut ja uskon tuosta zombi olosta olevan apuakin. Käytin lääkettä 10vuotta ja päätin lopettaa vaikka tuntui, että tarvitsisin vahvempaa lääkitystä, koska vanhasta tuntuu loppuvan vaikutus. Jouduin hetkeksi pyörätuoliin koska jalat eivät kantaneet eikä muutenkaan ollut voimia, Tuosta on nyt aikaa noin7 vuotta ja olen alkanut voimaan paremmin ja jaksan juosta jopa 50metriä. Mutta minua yksi päivä ärsytti niin lujaa, että päätin kokeilla vanhoja lääkkeitä ja jouduin sairaalaan koska minulla alkasi kammiosta tulemaan jotain rytmihäiriöitä ja jalat petti. En luutavasti uskoisi ihmisten varoituksia kyseisestä lääkkeestä jos ei olisi omaa kauhukokemusta
Valitettavasti lääkärit ovat ihan pihalla näistä lääkejutuista. Mielialalääkkeiden alasajot ovat monelle vihonviimeistä ajanvietettä. Karmeaa sivullisenkin seurata, kun vieroitettava karkaa käsistä lääkekaapille ja henkihieverissä vetää lääkärin määräämiä lohtunappeja, jos hermot, kroppa tai molemmat pettävät. Tämänkaltaisia tragedioita sivulliset saavat seurata vuodesta toiseen ja yrittää vakuuttautua, että kyllä se vielä siitä. Koetellaan luomuruoalla, erityisruokavaliolla, erilaisilla luontaistuotteilla, psykoterapialla ja monella muulla, sillä jos ihminen ei kykene täydelliseen ehdottomuuteen sillä yhdellä ainoalla oikeaksi havaitulla tavalla, täytyy toki yrittää useammilla keinoin.
Lääkärit puhuvat mielellään lääkkeiden uusista mahdollisuuksista. Tässäkin ketjussa mainittiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tuohonkin on alettu käyttämään Absenoria, epilepsialääkettä, samaa, jota geriatrit niin mielellään suosittelevat vanhuksille ja myös Alzheimerpotilaille, joille sitä ei missään vaiheessa, eikä missään tapauksessa saisi tietenkään antaa (aivovaurioiden vuoksi), mutta josta kiellosta ei tarvitsene piitata lainkaan. Kun tästä mainitsee joillekin lääketeollisuutta vähemmän suosiville lääkäreille, he ovat tietenkin kauhuissaan ja koettavat pehmennellä asiaa vetoamalla ilmeiseen erehdykseen. Valitettavasti näitä "erehdyksiä" syntyy solkenaan ja lääkityn vointi ja aivotoiminta useimmiten heikkenevät sellaista tahtia, ettei hänestä juuri muiden lääkeaineiden käyttäjäksi enää olekaan. Muistilääkkeet mielialalääkkeinä vaikuttavat myös hermojen välittäjäaineisiin ja laajalti ovat nähtävissä jo näidenkin tuhoisat voimat. Silti näitäkin häpeilemättä suositellaan kaikille, jotka pelkäävät muistinsa heikentyneen.
Lääkkeiden käyttö on täysin karannut käsistä. Lääkärit vetoavat mielellään siihen vahvimpaan käyttäjään, joka on sietänyt lähes mitä vain lääkärin ehdottelemaa. Hoitohenkilökunta tulisi kouluttaa uudelleen ja perehdyttää heidät nykyiseen potilaidensa tilaan. Ei niin että lääkärit vaihtuvat yhtenään, ja että jokainen heistä saa omien mielihalujensa mukaan harrastella uusia mielenkiintoisia lääkesovelluksia, ja joista hän ei sen koommin enempää kuin potilaastaankaan tule kuulemaan yhtään mitään potilaan kertoessa luhistumisestaan jo uudelle harrastelijalle.
Olet tärkeiden asioiden äärellä. Lääkkeillä on aina riskinsä ja sivuvaikutuksensa. Mutta jos mennään lääkärin määrämän annoksen ja ohjeistuksen mukaan, niin sivuvaikutusten pitäisi vähentyä ensimmäisten viikkojen aikana. Pitkäaikaisella käytöllä ennaltaehkäistään masennuksen tai ahdistushäiriöiden uusiutuminen ja tietenkin on tärkeää olla yhteydessä lääkärin kanssa lääkemääristä; että annos ei ole liian suuri eikä liian pieni, sitten kun masennus tai ahdistus on hävinnyt. Ylläpitoannos voi olla pienempi. On tärkeä käydä seurannassa hoitavan lääkärin vastaanotolla.
Lääkehoidon tulisi kestää vähintään 6 kuukautta. Uusiutuvaan masennukseen lääkehoito voi kestää vuosia, jopa elämän pituinen.
Tärkeää on punnita lääkehoidon plussia ja miinuksia. Mikäli lääkehoito poistaa masennuksen tai ahdistuksen, on se mielestämme aika iso plussa. Kun lääkehoito ajetaan alas, niin se pitäisi tehdä lääkärin ohjeistuksella vähitellen, että elimistö tottuu. Toivomme sinulle hyviä päiviä tämänkin asian kanssa.
t. Saikut